Teleologian luonnollisuudesta ei pidä tehdä liian hätäisiä päätelmiä

THUNK:issa on mainio video teleologisista selityksistä. Tässä yhteydessä kuvattiin mitä teleologinen selittäminen on. Karkeasti ottaen teleologia on sitä että asioita kuvataan tarkoituksen kautta. Asioissa nähdään intentioita ja tarkoituksia. Näin ollen asioita ei selitetä syy-seuraussuhteen kautta vaan syy-seuraussuhde päinvastoin käännetään päinvastyaiseksi ; Seuraus on se syy miksi asia on. Selitetään mitä hyötyä tai mikä funktio jollain asialla on. Tämä on tietenkin luontevaa jos mietitään vaikka teräaseita. On aika luontevaa ajatella että veitsi on terävä siksi että ihmiset voisivat leikata sillä asioita.

Mutta tartun tässä videossa esitettyyn psykologiseen puoleen. Video korosti että ihmisillä on taipumus tulkita asioita teleologisesti. Video nosti esiin useita, etenkin Deborah Kelemenin työryhmässä olleita, tutkimuksia joissa havaittiin että lapset tulkitsevat luontoa teleologisesti. Ja niin vuoret ovat korkeita jotta ihmiset voisivat kiivetä niille. ; Samoin havaittiin että aikuisetkin ajavat tämänlaisia selityksiä jos heille annetaan vain vähän aikaa miettiä kysymyksiä. Akateeminen koulutuskaan ei muuttanut tätä preferenssiä. Toki jos aikaa annettiin enemmän tai piti palata kysymyksiin joihin oli jo vastattu, akateemisesti koulutetut ihmiset huomasivat korjata näitä päätelmiä useammin kuin vähemmän kouluttautuneet ihmiset.

Tämä teema on jotain joka nousee usein esiin uskonnollisessa keskustelussa. Tällä hetkellä Suomessa fundamentalistikristityt ovat viitanneet näihin tutkimuksiin innolla. Syynä on se, että heistä se että taaperotkin uskovat teleologisiin selityksiin on tärkeää kun kuvataan sitä miten järkevää usko on. Ajatellaan että ateismi olisi epäluonnollista ja siksi epätotta.

En moiti näitä tutkimuksia vaan näitä niistä tehtyjä tulkintoja. Ne ovat nähdäkseni hyvin pitkällevietyjä. Kuten THUNK -videossa osattiin kertoa, syyt teleologiseen selitykseen eivät ole kovin helppoja. Ilmiö voi johtua monesta eri syystä. Ja filosofille ne kaikki ovat kiinnostavia.; On mahdollista että ihmiset näkevät teleologiaa jotenkin syntymälahjanaan. Ja tämä on kiinnostavaa koska se kertoo siitä miten aivomme toimivat. Mutta koska teleologiaa kartottavat kysymykset ovat kielellisiä ei voida täysin sulkea pois myös oppimisen ja kulttuurisen iskostuksen vaikutusta, ihan siksi että kielen oppiminen vaatii jotain kulttuuripiiriä. Ja tämäkin on kiinnostavaa koska se sitten kertoo siitä miten asioita kannattaa opettaa lapsille niin että oppi menee perille.

Uskovainen toki haluaa käyttää näitä asioita tarkoitushakuisesti ja tällöin kaikki asiat eivät ole yhtä kiinnostavia. Tässä mielessä heille nämä tutkimukset ovat lähinnä keino heiluttaa uskon luontaisuutta oikeutuksena omalle ideologialleen. Luonnollinen on hyvää -hengessä. Tätä toki kytketään yhteen myös erilaisiin Jean Calvinin tai C.S. Lewisin ajatuksiin joissa korostetaan että ateistit ovat valehtelijoita. Eli he tietävät olevansa väärässä ja he eivät oikeasti ole ateisteja vaan vihaavat Jumalaa.

Tässä mielessä on kiinnostavaa että olen itse asiassa itse kognitiivisen uskontotieteen syvä ystävä. Ja tässä on ollut esillä ylihavaitsemisteorioita. Jotka korostavat että teleologinen ajattelu on todella ihmisille luontaista. Siksi korostankin että Suomessa tehty tutkimus joka kartoitti suomalaisten aikuisten ateistien ajattelua johti samoihin teleologisten selitysmallien käyttämiseen. Ja tässä itse asiassa olen sillä kannalla millä monet fundamentalistikristitytkin; Pidän varsin uskottavana että piirre on synnynnäinen.

Kognitiivisessa uskontotieteessä on korostettu esimerkiksi Justin Barrettin ajatusta jossa mukaan uskonnollisten uskomusten syntyyn vaikuttaa esimerkiksi ihmismielen mekanismi, jonka tehtävänä on havaita ympäristössä vaikuttavia toimijoita. Puhutaan ”yliherkäksi toimijuuden havaitsemismekanismista” Tälle nähdään evolutiivinen syy; Jos liikumme esimerkiksi metsässä ja kuulemme oksien rahinaa, tämä mekanismi saa meidät vaistomaisesti ajattelemaan, että tämän äänen on aiheuttanut joku toimija (luultavasti villieläin). Mekanismi on kehittynyt yliherkäksi, koska selviytymisen kannalta on ollut hyödyllistä havaita ympäristössä liikkuvat toimijat mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. Vaikka se tuottaisikin väärän uskomuksen, että pusikossa piileskelee petoeläin, turha varuillaan olo on paljon pienempi harmi kuin syödyksi tuleminen. Kognitiivisen uskontotieteen mukaan tämä mekanismi on uskonnon synnyn kannalta relevantti siksi, että se saa ihmiset näkemään toimijuutta ja tarkoituksellisuutta myös luonnonilmiöiden taustalla.

Monet uskovaiset eivät pidä näistä ajatuksista koska nämä nähdään ateistisina. Jonain jossa korostuu ei-tieteellinen ja ideologinen ja maailmankuvallinen asenne siitä että uskonto on harha ja virhe. Tässä mieleen tulee toki esimerkiksi malttia toivova Van Inwagen jonka mukaan kognitiivisen uskontotieteen antama naturalistinen selitys uskonnon alkuperälle on kuitenkin yhdistettävissä täysin luontevasti laajempaan yliluonnolliseen selitykseen. Mikäli ajatellaan, että maailmalla on kaikkivoipa ja kaikkitietävä luoja, voidaan täysin järkevästi uskoa hänen ohjanneen evoluutiota siten, että ihmisen kognitiiviset toiminnot johtavat todennäköisesti uskonnollisen uskon syntymiseen. Näin ollen evolutiiviset uskonnon alkuperää käsittelevät teoriat eivät van Inwagenin mukaan ole ristiriidassa uskonnollisen uskon kanssa eivätkä muodosta uhkaa sen rationaalisuudelle.

Itse näen että tässä suhteessa on syytä kiinnittää huomiota jumalan olemassaolon tai olemassaolemattomuuden sijaan ihan muihin asioihin. Nimittäin siitä että ”luonnollinen uskonto” ei takaa että toiminta olisi jotenkin automaattisesti järkevää tai adaptiivista. Itse asiassa intentioiden ylihavaitsemisteoria saa adaptiivisen hyötynsä puskissa hyppivistä leijonista eikä siitä että säikähtää tyhjää pensasta. Itse asiassa evoluutio tuottaa useitakin menetelmiä jotka tuottavat joissain yksittäisissä tapauksissa haittaa vaikka ne yleisesti ovat hyödyllisiä. Tästä johtuu esimerkiksi perhosen taipumus lentää kynttilän liekkiin. Piirteestä on hyötyä tavallisissa olosuhteissa. Näin ollen se että uskonto selittyy evoluutiolla ei ole jokin josta sellaisenaan voidaan päätellä että uskonnosta myös on hyötyä. Tässä mielessä onkin erikoista että moni mieluummin korostaa miten evoluutio ja Jumala saadaan ristiriidattomasti yhteen ja moittivat maailmankuvallisista oletteluista kun samalla sallitaan tämänlaisia logiikkaloikkia ilman vastaavaa evidenssivaatimustasoa.

Olenkin suoraan sanoen ihmetellyt sitä miten nämä ”ihmiset ajattelevat luonnostaan teleologisesti” -ajatukset ovat niin suosittuja jumalatodistuksienkorvikkeita nykyaikana. Sillä kun itse opettelin kognitiotiedettä, opin varsin pian että ihmisten ajatteluprosessointi on kaikkea muuta kuin järkevä. Ja tämä korostaa ennen kaikkea nopeasti tehtyjä päätelmiä – eli niitä ajattelutapoja joita näissä teleologisten selitysten preferointia löydetään.

Asia on saanut aika paljon medianäkyvyyttäkin kun Kahnemanin kirjasta tuli myyntimenestys. Hän on tehnyt pitkän linjan tutkimusta – myös edesmenneen Amos Tverskyn kanssa – Tversky taas tuli tunnetuksi nimenomaan kognitiivisten vinoutumien tutkijana. ; Tässä korostuu ajatus siitä että ihmiset ajattelevat usein ennustettavilla ja odotettavissa olevilla tavoilla väärin ja huonosti. Tästä prosessista syntyi ajatus siitä että ihmisten ajattelussa on erilaisia heuristiikkoja. ; Karkesti ottaen kyseessä on kahdesta erilaisesta heuristisesta menettelytavasta. On nopeita ja kohtuullisen hyviä tuloksia helposti tuottava prosessointisysteemi ja analyyttistä tarkkaa ja oikeaa tulosta tuottava systeemi.

Näin esimerkiksi jos annetaan vain vähän aikaa, eli on tehtävä nopeita vastauksia, ihmiset vastaavat väärin esimerkiksi seuraavaan kysymykseen; Jos pallo ja maila maksaa 1 € 10senttiä Ja maila maksaa euron enemmän kuin pallo, niin kuinka paljon pallo maksaa.

Nopeassa vastauksessa ihmiset vastaavat huomattavasti useammin väärin. On jotenkin intuitiivista ja luontevaa ajatella, että pallo maksaisi 10 senttiä. Analyyttinen mieli kuitenkin tietää että jos pallo maksaa 10 senttiä ja maila euron tätä enemmän, kokonaishinnaksi tulisi 1 euro 20 senttiä. Joka on tietenkin eri kuin euro 10 senttiä jonka ne maksavat yhteensä. Tämä taipumus on tilastollinen aivan kuten teleologisten selitysten antaminen.

Tämänlaiset tulokset syntyvät juuri samanlaisissa koejärjestelmissä joissa teleologista ajattelua löydetään. Ja harva silti näiden tulosten kohdalla sanoisi että tämä kertoo siitä että ihmiset luonnostaan järkevästi tietävät että tuollaisten pallojen hinta olisi 10 senttiä.

Luonnollisuus ja ajattelun yleisyys ei ole samaa kuin tuloksen eksaktius ja hyödykkyys käytännön elämässä. (Itse asiassa monet heuristiset virheajattelut ovat takana kun mietitään sitä miksi ihmisten huijaaminen onnistuu tietyillä tavoilla todella helposti. Assosiaatio uskontoon on tässä asenteellinen mutta jossain määrin ymmärrettävä, vähintään sitä kautta että uskonnoissa on paljastunut myös rahanhimoisia huijareita jotka ovat leikkineet vilpittömiä uskonmiehiä. Toki tätä ei ole asiallista alleviivata jonain ehdottomana asiantilana. Se on lähinnä yksi vaihtoehto jota ei sellaisenaan voida vain torjua ja kieltää muuta kuin maailmankuvallisesti torppaamalla vaihtoehdot dogmaattisesti.)

Vastaavia virheajatteluja on paljon. Olen itse nauttinut tässä yhteydessä esimerkiksi Dan Arielyn kirjoista joissa kerrotaan paljon vastaavia ajatusvinoutumia joilla on paljonkin kontaktipintaa aivan arkisessakin elämässä. Hän käyttää tässä yhteydessä mielellään ilmaisua ”ennustettavalla tavalla irrationaalinen”. Aiheesta löytyy myös populaaria kirjallisuutta suomeksikin, esimerkiksi Joni Martikaisen kirja ”Älä usko kaikkea mitä ajattelet”. Nämä viehättävät minua koska kognitiotieteen puolella opin varsin nopeasti sen että ihmiset, mukaan lukien minä itse, olemme alttiita kaikenlaisille illuusioille ja harhoille. Tässä kontekstissa oman empiirisyyteni ytimessä ovatkin erilaiset illuusiot ja ajattelun kompastelut joita vastaan taistelu on oleellinen osa älyllisyyden tavoittelua ja muuta vastaavaa älyllistä pyristelyä. Nyrkkisääntöni on jopa se, että jos jokin ajattelu on sinusta helppoa, se on todennäköisesti väärin tehtyä ja virheellistä.

Olenkin tavallaan huvittunut siitä miten suomessa fundamentalistit ovat laajasti hyväksyneet ajatuksen siitä että ihmiset ajattelevat maailmankuviensa kautta. Jos tämä on totta, he eivät luontevasti ajattele totuuskeskeisesti vaan ideologiakeskeisesti. Ja tässä yhteydessä on vaikeaa uskoa että ihmiset luontaisesti olisivat jotain jumalan takaaman Plantingan warrant -ajattelun ruumiillistumia. He samanaikaisesti hyväksyvät ajatuksen ihmisestä jonain jonka Jumala on luonut havaitsemaan totuuden (kuten luontaisan ja helpon teleologisen selittämisen luonnossa) ja ajatuksen ihmisestä joka ajattelee väärin ja ideologisesti ja maailmankuviensa kautta.

”Luonnollisuus” ja se että ”imeväisikäiset ja kiireessä ajattelevat ovat teleologiataipuvaisia” ei ole mielestäni kovin hyvä pohja sille että näkemystä argumentoidaan jotenkin erityisen totuudenmukaisena. Jos joku ajatus tuntuu korostuvan nopeassa ajattelussa, on selvää että siinä korostetaan nopeutta laadun sijaan. Mieleni tekisi jopa lainata Colin Camererin vertausta ; Hän on kuvannut nopeasti ajattelevaa systeemi 1 heuristiikkoina vahtikoiraan joka haukkuu kaikille vieraille, pitää kaikki vorot kaukana mutta sitten toisaalta aina välistä yrittää purra postimiestä. Tämänlainen pohja tuskin on perusta sille että halutaan varmistaa jonkin maailmankuvan todenmukaisuus. Kyllä se Jumalan lopullinen järkevyys on osoitettava sillä ankaraa pähkäilyä ja analyysiä käyttävällä menettelyllä; Toisella tavalla ajattelevat ovat tässä sellaisia että he sitten kyllä antavat haastetta ajatukselle että heidän näkemyksensä olisi rationaalinen..

---

Lähteet:
THUNK, ”Teleological Bias”
Deborah Kelemen, ” Why Are Rocks Pointy? Children's Preference for Teleological Explanations of the Natural World” (1999)
Deborah Kelemen & Cara DiYanni, ”Intuitions About Origins: Purpose and Intelligent Design in Children’s Reasoning About Nature” (2005)
Deborah Kelemen, ”The Human Function Compunction: Teleological explanation in adults" (2009)
Järnefelt, Canfield & Kelemen, ”The divided mind of a disbeliever: Intuitive beliefs about nature as purposefully created among different groups of non-religious adults” (2015)
Callahan, ”Moth and candle: the candle flame as a sexual mimic of the coded infrared wavelengths from a moth sex scent (pheromone)” (1977)
Daniel Kahneman, ”Thinking Fast and Slow” (2011)
Dan Ariely, ”Predictably Irrational” (2008)
Joni Martikainen ”Älä usko kaikkea mitä ajattelet” (2012)

Shakkipelistä ja osuvan havaitsemisen konteksteista

On helppoa niputtaa asioita yhteen. Tästä voi seurata omituisia yleistyksiä jotka paljastuvat illuusioksi, harhaluuloiksi tai muiksi vastaaviksi kategoriavirheiksi.

Yksi niistä koskee shakkia Adriaan de Groot tutkikin shakinpelaajien havaitsemistapoja ja muistia. Tässä takana oli havainto siitä että vaikka ihmisen työmuisti on melko pieni, niin kykenemme kuitenkin suoriutumaan melkoisen ällistyttävistä suorituksista sen avulla. Mielemme onnistuu kategorioimaan asioita relevantilla tavalla yhteen ja tunnistamaan kuvioita ja hahmoja.

Ja tässä kohden tapahtuu tietenkin se, että shakkia pelaten oppii paremmaksi shakinpelaajaksi. Ja ihmiset oppivat muistamaan shakkiasetelmia tehokkaammin. Muitakin asioita shakissa tietenkin kehittyy. Mutta tässä blogauksessa keskityn tähän muistamisyksityiskohtaan. De Groot  tutkikin sitä miten näitä shakkiasetelmia muistetaan. Ja hän huomasi, että shakkiasetelmien muistaminen oli siitä erikoista että jos shakkiasetelmat perustuivat oikeasti pelattuihin shakkipeleihin, kokeneet pelaajat muistivat niitä huomattavasti paremmin. Mutta jos shakkiasetelmat arvottiin, eivät ekspertit olleet parempia muistamaan kuin muutkaan. ; Toisin sanoen shakinpelaajat havaitsivat ja muistivat tehtäväspesifejä nappulamuodostelmia. Havaitseminen ja mieltämisyksiköt olivat tapa jolla työmuistin pienuus käsiteltiin.

Tämä muistuttaa siitä että ihmiset kykenevät tunnistamaan ällistyttävän hyvin asioita. Mutta toisaalta he tunnistavat asioita väärässä kontekstissa väärin. Tai eivät osaa toimia erilaisessa kontekstissa oikein.

Tällä ajatuksella on merkitystä kognitiivisen uskontotieteen kannalta.

Ideaa siitä että ihmisen havainnointi on tehtäväspesifiä eikä toimi tehtävän rajauksen ulkopuolella relevantisti on itse asiassa jotain joka on hieman toisella tavalla muotoiltuna osana kenties yhtä parhaiten tunnettua kognitiivisen uskontotieteen ajatusta; Justin Barrettin ajatus ylihavaitsemisargumentti, josta olenkin kirjoittanut blogissani aikaisemmin.

Barrettin idea voidaan tiivistää ajatukseen siitä miksi pimeällä niin helposti säikymme pensaita ; Jos pensaassa ei ole mitään, ei ylireagoinnin hinta ole kovin suuri. Mutta jos jätämme yhden kerran reagoimatta ja pensaassa onkin peto, sen hinta on ollut kova. Havaitsemme intentioiden kaltaisia toimia oikein monissa tilanteissa. Ja laajennamme tätä joskus tilanteisiin jotka eivät ole niin ilmiselvästi oikeita. Tai ovat jopa useimmiten vääriä.

Tästä voisi tehdä twistin klassisempaan - ja ytimeltään ei niin psykologiseen - teologiaan.

Jos otetaan Paleyn kelloseppäargumentti, se nojaa siihen että havaitsemme taskukellosta että se on tehty. Näemme samoja piirteitä luonnossa. Ja tunnistamme ne niissäkin ikään kuin "suoraan ja samalla tavalla". Tässäkin on yhden kontekstin havainnointi jota käytetään toisessa kontekstissa. Ja kun se on tässä ensimmäisessä kontekstissa toimiva, niin se on sitten perusteltu myös jälkimmäisessä.

Väite on perustaltaan sellainen, että se ohittaa aika paljon asioita. Se on vähän kuin sanoisi että kun tunnistamme leijonia ja muita petoja kun ne ovat eläintarhassa rajatussa tilassa ja valaistuissa olosuhteissa niin sitten yöllä pensaissa pelkäämämme leijonat ovat nekin hyvin perusteltu uskomus. (Eli enemmän kuin "varmuudeksi järkevämpi tapa reagoida". Itse kontekstin siirtyminen tilanteesta toiseen ei ole niin ilmiselvä.

Tässä ajatuksessa on ongelmana se, että se nojaa analogiaan tavalla jossa taustaoletetaan että vertailu eläinten ja kellojen välillä on relevantti. Joka taas on tavallaan se josta tässä keskustellaan in first place. Tämänlainen asetelma on jotain josta Jennifer Faust moittisi kutsumalla temppua "begging the doxastic question".

Tässä mielessä voitaisiin sanoa että aivan kuten todennäköisesti yöllä pensaan lehdet heiluvat, ja vain harvoin siellä on Vantaan "kohususi", niin aivan samoin ihmisen design -kokemus luonnossa voi johtua ylihavaitsemisesta. Ja jos rakenteissa on samanlaisia piirteitä, niiden samanlaisuus voi olla syy miksi tätä ylihavaitsemista tapahtuu. Mutta silti niiden taustalla oleva syntymekanismi on erilainen. Biologisten piirteiden samanlaisuuksia voi aivan täysin hakea vaikka Steven Vogelin "Kissan tassut ja katapultit" -kirjan kuvaamista fysiikan reunaehdoista. (Elossa ja koossa pysyvän eläimen on noudatettava samoja reunaehtoja jotka estävät vaikkapa siltoja romahtamasta oman painonsa alla.) Tämä yhteys on analogisuutta mutta ei välttämättä syy.seurautta koskevaa samanlaisuutta. Joka on se jota Paley analogiassaan piilo-olettaa.

Tässä mielessä modernien kreationistien ajatus siitä että "biologitkin kuvaa biologiaa suunnitteluvertauksilla" pitää sisällään asennevammaa. Sitä taustaoletellaan mukana aika paljon testaamattomia premissejä joita ei ilmituoda mutta jotka otetaan ilmiselvyyksinä. Kenties edes tiedosteta.

Preferoivatko sinun neuronisi?

Kun puhutaan neurologiasta, siinä on melko paljon teleologiselta vivahtavaa kieltä. Esimerkiksi yksittäisten aivosolujen voidaan väittää preferoivan jotain. Yleisesti ottaen kaikki kuitenkin ymmärtävät, että kyseessä on enemmän metafora kuin tosiasiaväite. Tämä onkin aivan hyväksyttävää. Sillä kun puhutaan analogioiden filosofista, törmätään siihen että erotetaan mallintavat vertauskuvat näkökulmien vertauskuvista. Näkökulmien vertauskuva on lähinnä sitä että käytetään sellaisia termejä joilla idea tulee helpommin esitettyä. Mallintava vertauskuva pitää sisällään vahvempaa kannanottoa syy-seurauksiin ja muuhun todelliseen luonteeseen.

Siinä mielessä onkin kiinnostavaa huomata että kreationistit ovat tyypillisesti esittäneet että se, että evoluutiossa puhutaan vaikka siitä että evoluutio tavoittelee jotain tilaa että tässä tiedostetaan että eliöt ovat teleologisia. Uskonnossakin voidaan viitata ihmisten kokemuksiin ja yleisyyteen ja että tämä tuo syvää tarkoituksen tunnistamista. Samaa metaforasta ei löydy mielenfilosofiassa. Mielenfilosofian kohdalla edes panpsykistit eivät lähde perustelemaan neuronien tietoisuutta sillä että argumentti nojaisi siihen että ihminen intuitiivisesti tunnistaisi että hermosolu on tietoinen ja käyttäisi siksi tälläistä kieltä. Ei siis sanota että tosiasiassa ei ole mitään näkökulmien vertauskuvia vaan ainoastaan mallintavia vertauskuvia joiden kohdalla ollaan maailmankuvallisista syistä epärehellisiä tai vajaasti ihmisiä.

Tässä on toki jatko. Nimittäin se, että miksi teleologiset selitykset näyttävät olevan arkijärjenmukaisia, intuitiivisia ja helppoja. Toisin sanoen miksi tavoitteellisuudella ladatulla kielellä on sellainen luonne, että se toimii näkökulmien vertauskuvina. Syynä on se, miten ihmiset lajityypillisesti ajattelevat. Epiphenom -blogissa oli huomattu että jopa ateistit ajattelevat luonnosta teleologisella käsitteistöllä. Tässä on mielenkiintoista että suomalainen tutkija Elisa Järnefelt oli ollut mukana tässä tutkimuksessa. Ja maatamme oli käsitelty hyvin erityisellä tavalla "Perhaps the problems come from being brought up in a religious environment? So they did the study again, this time in Finland - a country where most people are not religious and many are atheists. They got the same results." Minun on vaikeaa uskoa että Suomessa ei olisi ihmisiä enemmän tai enemmän uskonnollisuudella kylvetetty peruskoulusta lähtien. Se, että nykyään maassamme on paljon ateisteja ei johdu siitä että meitä ei olisi kasvatettu siinä.

En pidä tätä kuitenkaan kovin tärkeänä seikkana. Sillä kun mietitään antropomorfismia, se tuntuu tunkevan silloin tällöin omaankin elämääni. Esimerkiksi torstaina näin Keravalla rusakon. Se oli sellainen kunnon kokoinen rusakko. Se säikkyi auton valoja ja tuli paenneeksi pimeään päin huonosti valaistulle tielle, melko lähelle minua. Sitten se huomasi minut ja jähmettyi. Iso möhkäle pupua luuli että liikkumattomana se on näkymätön. Keskellä asfalttitietä. No, minä sille että "ei sinun tarvitse pelätä, en minä mitään pahaa pupuille tee". Ja muistan että päässäni on hattu joka on tehty kaninnahasta. Että ei välttämättä ole uskottavin lähde. No, mitä vaan voi odottaa tyypiltä joka olettaa että jänikset ymmärtävät ihmispuhetta ja suomen kieltä. Ihmisenkaltaistin jäniksen.

Tämänlainen antropomorfismi on siitä hauska esimerkki että ihminen helposti tekee sellaisia vaikka tosiasiassa hän ei sanan täydessä mielessä usko siihen. Sama ilmiö tapahtuu monen muunkin kanssa. Moni tunnistaa kaksoisstandardia esimerkiksi siinä että moni nainen luottaa horoskooppeihin vaikka pitää niitä höpönä. Kognitiivinen uskontotiede on lähestynyt tätä aihetta hyvin paljon. Ja tätä kautta voidaan huomata että ihmisten "taikauskoiset näkemykset" tuppaavat olemaan hyvin tietynlaisia. Siksi esimerkiksi patsaiden kähmintä ja elävät nuket tuottavat loputonta vahingoniloa niille skeptikoille jotka ovat sen luonteisia. (Tosin itsekin pelkään kummituksia vaikka en usko niihin.) Kenties tärkein niistä on Barrettin tunnetuksi tekemä ylihavaitsemisteoria. Kun mietitään miksi ihminen kiroilee tietokoneelle, puhuu jäniksille tai pelästyy että pensaassa on eläin vaikka siellä rapisee vain tuuli on kyseessä selvä ja tunnistettu intentioiden ylihavaitseminen. Ja nämä voidaan selittää sillä että jos tunnistat piileskelijän liian monta kertaa, tästä ei seuraa vakavia. Mutta jos tunnistat yhden kerran liian vähän, se voi olla katastrofaalista. Ylihavaitseminen johtuu siis "riskianalyysistä" eikä "totuusarvosta sellaisenaan". (Ja. No. Jumala voi olla yksi nähty intentioilluusio näiden lisäksi. Jumalan illuusioluonteeseen voidaan mennä induktiivisesti eikä vain esiolettaa että Jumala on tällainen ylihavaitseminen.)
1: Intentioiden ylihavaitsemisteoria on siinä mielessä kiinnostava että se on vähän kuin selitys sammakoiden kaikenpanoinnolle. Kutuvireinen sammakko kun on siitä häijy veijari että ne yrittävät naida kaikkea mikä on suunnilleen sammakon kokoista tai joka liikkuu. Siksi sammakkokoiraat klähmivät kiviä ja ihmisten nyrkkiä. Ja ovat hyvin tosissaan. Syynä lienee se, että jos kutee niin suuri osa menee joka tapauksessa hukkaan ja jotta varmistaa että edes jokin jälkeläinen syntyy ja jää eloon, on parempi panna yksi kerta liikaa kuin liian vähän...

Tämä toisaalta voi selittää senkin että miksi teleologinen ajattelu oli keksitty ja pitkälle kehitelty jo Aristoteleen aikana kun taas luonnontieteellisen otteen kehittymistä kunnon empiriaksi asti jouduttiin odottamaan. Kun mietitään miksi tieteellinen maailmankuva vaatii tiettyjä olosuhteita, päädytään helposti ihastelemaan vaikka Päiviö Latvuksen tapaan kristinusko ja sitä miten juuri se loisi tiedettä. Mutta prosessissa unohtuu helposti se, että samalla teleologiset teoriat maailmasta ovat ikään kuin automaattisia ja ne eivät vaadi selitystä. (Tämä on tarpeen koska ne kuitenkin usein liittyvät niihin evoluution ja luonnon teleologistamisiin joihin viittasin aivan aluksi niiden neuroneiden ja näkökulmien vertauskuvien kohdalla.) Tämä on hyvä muistaa kun puhutaan ties mistä. Aiemmin huomautin että tutkimusohjelman tärkein ominaisuus on hedelmällisyys. Ja että valtaosa "sorretuista toisinajattelijoista" itse asiassa ajattelee intuitiivisen arkijärjen ja liskonaivo-ohjauksen tasolla ja tuottaa sellaisia ajatuksia joita ei voi kuin sanoa kliseiksi joita filosofian historia on toistanut esisokraattisista ajoista - luultavasti jopa esihistoriallisista ajoista - lähtien. Se, että jokin tulee helposti mieleen ja sen sisältö tuntuu mahdolliselta ja itselle luontevalta ei välttämättä tee siitä järkevää, oikein millään tasolla.

Jos tätä ei tiedosta, tai ei hyväksy tätä moitetta, lähtee käytännässä tielle jossa neuronit ovat huvin pian älyllisiä yksiköitä koska löytyy järjestelmiä joissa viitataan aivan tyynesti preferensseihin. Kun katsotaan vaikka kommentointia Eugene M. Izhikevichin teoksessa "Dynamical Systems in Neuroscience" kertoo eräästä mallista "The irony is that the Hodging-Huxley model does not have a well-defined treshold ; it does not fire all-or-none spikes; and it is not an integrator, but a resonator (ie it prefers inputs having certain frequencies that resonate with frequency of subtreshold oscillations of neuron)." Tiedostetaan että kyseinen malli on olemassa ja sitä kannattaa aika moni. Ja preferensseihin viitataan kuin neuroni olisi älykäs vaikka tätä ei tosiasiassa ajatellakaan älykkääksi. Ja että tämä ristiriita kertoo intuitioista jotka tietävät sen totuuden ikään kuin sydämessä ja maailmankuvassa.

Intentioiden ylihavaitsemisargumentista

Areiopagilla otettiin kantaa kognitiiviseen uskontotieteteseen. Siinä nousi esille tietty argumentti, ylihavaitsemisargumentti. Se on varmasti monia uskovaisia ärsyttävä argumentti. Sillä kun uskonnolle etsitään evolutiivisia syitä mietitään usein adaptiivisia selityksiä joiden mukaan uskonnosta on hyötyä. Näin ollen uskonnollisuus olisi ikään kuin samaa kuin hyvyys. Itse, uskontokriitikkona ja ennen kaikkea evoluution puolella vahvana neutraaliteorian kannattajana olen pitänyt tästä argumentista. Sen taustalla on "niin sanottu ei-adaptionistinen kanta, joka on aiemmin edustanut kognitiivisen uskontotieteen standardimallia".

"Barrettin mukaan uskonnollisten uskomusten syntyyn vaikuttaa esimerkiksi ihmismielen mekanismi, jonka tehtävänä on havaita ympäristössä vaikuttavia toimijoita. Tätä kutsutaan ”toimijuuden havaitsemismekanismiksi” (Agency detecting device, ADD) tai ”yliherkäksi toimijuuden havaitsemismekanismiksi” (Hypersensitive agency detecting device, HADD). Jos liikumme esimerkiksi metsässä ja kuulemme oksien rahinaa, tämä mekanismi saa meidät vaistomaisesti ajattelemaan, että tämän äänen on aiheuttanut joku toimija (luultavasti villieläin). Mekanismi on kehittynyt yliherkäksi, koska selviytymisen kannalta on ollut hyödyllistä havaita ympäristössä liikkuvat toimijat mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. Vaikka se tuottaisikin väärän uskomuksen, että pusikossa piileskelee petoeläin, turha varuillaan olo on paljon pienempi harmi kuin syödyksi tuleminen." ...  "Kognitiivisen uskontotieteen mukaan tämä mekanismi on uskonnon synnyn kannalta relevantti siksi, että se saa ihmiset näkemään toimijuutta ja tarkoituksellisuutta myös luonnonilmiöiden taustalla. Esimerkiksi luomakunnan kauneus ja järjestys on saanut aikaan hyvin laajalle levinneen uskon luojajumalaan. " Argumentti on toki tuttu ja argumenttina jo varsin vanha. Se on kuitenkin tärkeä ja hyvä argumentti.

Tämä on tietenkin noin muotoiltuna hyvin ikävä. Sillä usein uskovaiset selittävät omia kokemuksiaan. Tulee ties mitä anekdootteja. Heillä on vahvoja kokemuksia ja tunteita joita he eivät koe valehteluna tai hallusinaationa. Ja tämä aitouden kokemus johtaa totuudentunteeseen. Ja tämä teoria koetaan usein nimenomaan epäkohteliaana. Toisin kuin Alvin Plantingan warrant -teoria jonka mukaan ihmisillä on Hyvän Jumalan totuudellisen mukaisesti havaitsemaan säädetty jumala-aisti ja siksi ihmiset voivat luottaa aisteihinsa ja järkeensä. Ja ennen kaikkea näihin tuntemuksiinsa ja myös muiden vilpittömien uskovaisten anekdootteihin.

Tämän argumentin ateistipiireissä saatu perustuukin varmasti aika paljon juuri siihen, että se lupaa ateisteille aika paljon. "Ateistiksi tunnustautuva Paul Bloom on samaa mieltä, mutta hän on siitä huolimatta kriittisempi tieteellisten teorioiden vaikutuksesta uskonnon tiedolliselle oikeutukselle. Mikäli tiede näet osoittaa, että uskonnolliset uskomukset ovat seurausta luonnonvalinnan kautta kehittyneiden kognitiivisten mekanismien yliherkästä toiminnasta, voidaan kysyä, kuinka järkevää näistä evoluution sivutuotteena syntyneistä uskomuksista on pitää edelleen kiinni. Jos uskomukselle ei ole muuta perustetta kuin se, että uskova yksinkertaisesti tahtoo sen olevan totta, siltä puuttuu tiedollinen oikeutus."

Tätä esitetään yleensä siinä kulmassa missä areiopagin tekstikin sen esittää ; "Justin Barrett, jonka mukaan teistinen usko voi olla tosi, vaikka sen synnylle voidaankin antaa täysin luonnollinen selitys. 2+2 on edelleen 4, vaikka tiedemiehet löytäisivätkin ihmismielestä kognitiivisen mekanismin, joka saa ihmiset todennäköisesti uskomaan näin, ja sama pätee uskontoon."

Sen puolella voidaan itse asiassa sanoa tärkeä heikkous kyseisessä argumentissa. Se ei nimittäin teknisesti ottaen tunnista Jumalaa epätodeksi uskomukseksi. Sen sijaan se osoittaa että ihmisissä on tapa reagoida intentioihin jotka voivat olla läsnä vai eivät. Kun pusikossa on leijona tai salaliittoväijyjä pahat mielessä se todella on intentionaalinen olento. Joskus pensaissa ei ole mitään mutta reaktio on sama. Ihminen on siis kognitiivisesti ohjattu reagoimaan intentioihin. Ja Jumalan kohdalla kysymys on epäselvä. On tavallaan ensin tiedettävä Jumalan olemassaolo. Ja vasta sen jälkeen reaktio on harhaan reagoimista.

Näin ollen filosofisesti voidaan todella antaa tilaa sille miten "Van Inwagenin mukaan kognitiivisen uskontotieteen antama naturalistinen selitys uskonnon alkuperälle on kuitenkin yhdistettävissä täysin luontevasti laajempaan yliluonnolliseen selitykseen. Mikäli ajatellaan, että maailmalla on kaikkivoipa ja kaikkitietävä luoja, voidaan täysin järkevästi uskoa hänen ohjanneen evoluutiota siten, että ihmisen kognitiiviset toiminnot johtavat todennäköisesti uskonnollisen uskon syntymiseen. Näin ollen evolutiiviset uskonnon alkuperää käsittelevät teoriat eivät van Inwagenin mukaan ole ristiriidassa uskonnollisen uskon kanssa eivätkä muodosta uhkaa sen rationaalisuudelle." Argumentti ei siis oikeastaan tee sitä mitä naturalistit haluavat sen tehdä.

Mutta argumentti onkin vaarallisempi muualla

Toisaalta se ei ole mikään mihin reformoidun epistemologian ystävä, esimerkiksi Plantinga, sen ajattelee tekevän. Hän nimittäin ottaa asian esille ja peräti ajattelee sen tukevan itseään ja omia näkemyksiään. Ydinkohta on lause joka esitetään hänen nimensä yhteydessä ;" Evoluutioteorian mukaan luonnonvalinta ei ohjaa ihmisiä muodostamaan tosia uskomuksia, vaan uskomuksia, jotka ovat hyödyllisiä hengissä selviytymiselle." (Ja tässä asia, ellei peräti se se asia, jossa olen samaa mieltä hänen kanssaan.) Hän näkee että ylihavaitseminen todistaa hänen EAAN -argumenttinsa perusteesin. Siinä korostetaan että hengissä selvitään kun reagoidaan oikein eikä että reagoidaan totuudellisesti. Esimerkiksi tulkinta havaitsemisesta voidaan toteuttaa monin eri tavoin joista kaikki eivät ole tosia. (Belief-Cum-Desire). Hän korosti että jos ihmisen tapa havaita maailmaa ei ole Hyvän Jumalan säätelemä niin sitten evoluutio tuottaisi vain hengissä selviämistä eikä Totuudellisesti havaitsemista. Plantinga yleensä tässä yhteydessä korostaa sitä että hän ei ole evoluutioteoriaa vastaan vaan naturalistista evoluutiotulkintaa vastaan. Eli toisin sanoen hän sanoo että evoluutioteorian ystävä ei voisi olla naturalisti.

On nimittäin asia joka reformoidun epistemologian kannattaa jättää mainitsematta tässä yhteydessä. (Se tila on ilmeisesti käytetty siihen että saadaan hakata "oikeaa vastustajaa" eli pahoja naturalisteja.) Sillä reformoidun epistemologian ytimessä ei ole vain jumala-aistin ja kokemusten luotettavuus. Sen ytimessä on myös warrant -konsepti. Ali ajatus siitä että aistit ovat virheettömiä. Jos ylihavaitsemisargumentti on laajemmin tosi, se falsifioi Jumalan joka antaa meidän aisteillemme takeen. Jos Jumala on, se on toisenlainen.

Ja koska Plantinga ja muut reformoidun epistemologian kannattajat vaativat että maailmankuvan on annettava tae, jotta se voisi oikeuttaa tieteen. Ja tieteen oikeassaoloa arvostetaan ikään kuin ilmiselvyytenä, niin tästä on hyvin laajoja seurauksia. Tämä on ollut kauan hyvin vallitseva piirre Plantingalla. Kuitenkin kyseisessä kirjoituksessa nousee esille jännittävä lausunto;

"Plantinga pitää evolutiivis-psykologisia teorioita ainakin osittain ristiriitaisina kristinuskon kanssa. Hän näkee ristiriidan piilevän siinä, että ne väittävät uskonnon kumpuavan virheellisiä uskomuksia maailmasta tuottavista kognitiivisista toiminnoista."

Tämä on Plantingalta epätavallisen vahva kannanotto. Yleensä hän on korostanut sitä että EAAN -arugmentti koskee naturalismin ja evoluution välistä juopaa. Hän ei ole lähtenyt erityiseen sotaan teististä evoluutioteoriaa vastaan. Tässä kohden hän näyttää joko muuttaneen mieltään tai vaihtoehtoisesti sanovan hieman enemmän siitä mitä hän on aina muutoinkin ajatellut. Hän rakentaa kuilua evoluutioteorian kannattamisen ja teismin välille.

Ylihataivsemisongelma onkin mutkan kautta hyvin vakava ongelma Plantingan kaltaiselle teismille. Sillä tietoisuuden ylihavaitsemisilmiö on hyvin arkinen, tosi ja tutkittu, ja nimenomaan eiteologisissa yhteyksissä. Se on itse asiassa jokaiselle tuttu arjessa. Yön pimeydessä heiluvat pensaat herättävät säikähtämiskokemuksia. Joko tämänlaiset kokemukset täytyisi kiistää tai sitten täytyisi tunnustaa että ihmisen havaitsemis-tulkinta-reagointijärjestelmiä. Olisi pakko hylätä tietyt ajattelutavat. Sillä vaikka Plantinga "Plantingan mukaan hän voi hyväksyä uskonnon naturalistiset selitykset sillä varauksella, että niiden sisällään pitämä maailmankuva tunnustaa vain osan (materiaalisen todellisuuden) siitä kokemuspiiristä, joka kristityllä on. Oman kokemuksensa perusteella kristitty voi siis pitää kiinni jumalauskostaan, vaikka metodologiseen naturalismiin sitoutuneet tieteelliset teoriat olettavatkin uskonnon synnyllä olevan pelkästään luonnollisia syitä." Samalla on kuitenkin hyväksyttävä että jos warrant falsifioituu niin se ei johdu siitä että oltaisiin sitouduttu pahaan naturalismiin. Vaan siihen että maailmankuvasta osa kuitenkin on aina maailmassa elämistä. Sitä, kun "Plantinga ehdottaa, että tiede määriteltäisiin (1) systemaattiseksi ja järjestäytyneeksi toiminnaksi, joka pyrkii löytämään maailmankaikkeutta koskevia totuuksia, ja (2) tekee sen empiirisin menetelmin." Kun tilaa empirismille antaa, joskus käy niin että oma näkemys kumoutuu. Ylihavaitseminen ei kenties ole ongelma teismille, mutta se on ongelma reformoidulle epistemologialle.

Tunne ja vastusta

Lauri Järvilehto kirjoitti mielensä muuttamisen suhteesta tärkeisiin ilmiöihin. "Jari Sarasvuo piti eilen vaikuttavan puheenvuoron Tienhaara-tilaisuudessa. Sarasvuo totesi, että suurimmat ilmiöt syntyvät silloin kun on tarpeeksi ihmisiä, jotka sekä ymmärtävät että vastustavat ilmiötä. Itse asiassa suurimmat kannattajat syntyvät lopulta niistä, jotka intohimoisimmin ilmiötä vastustavat. Käännynnäiset ovat raivokkaimpia asiansa ajajia."

Tämänlaatuinen asia koskee varmasti myös erästä "miljoonan rajan" ylittänyttä. Uskonnottomuutta. Moni ajattelee että uskonnottomat eivät osaisi uskontoa. Ja että vastustamisen syy on pelko tuntematonta kohtaan. Ja siksi uskonnonopetusta halutaan säilyttää tai jopa lisätä, jotta tästä epätiedosta päästäisiin. Kuitenkin uskonnottomat ovat pääosin käännynnäisiä. Tilastoissa kirkosta eroaminen on lisääntynyt piikkimäisesti.

Tarpeeksi monet vastustavat.

"Kotimaassa" ihmetellään lainmuutosehdotusta, jossa halutaan erottaa valtio kirkosta. Siellä osataan olla nokkelia asiasta ; "Vapaa-ajattelijoiden pj. Karisma torjuu kansankirkon aseman sillä, että ”uskonnottomien määrä on jo ylittänyt miljoonan rajan”. Näin hän laskee kaikki kirkkoon kuulumattomat uskonnottomiksi. Millä perusteella? Hän edustaa perustellusti vain Vapaa-ajattelijoita, joita on noin 2000." Tämä on tärkeä puheenvuoro.
1: Sillä jostain syystä aina kun puhutaan kirkosta eroamisesta, uskonnottomuudesta ja vastaavasta mainitaan sana "vapaa-ajattelijat". Kuitenkin suurin ja suosituin pelkästään ateistien joukko on tällä hetkellä uusateismi. Kirkosta eroavien ateistien laumat eivät selvästi voisi koostua tuosta 2000 ihmisestä. Puhutaan kertaluokkia suuremmista joukoista. Minulle onkin syntynyt käsitys jonka mukaan voin sanoa että jokainen joka rinnastaa ateismin vapaa-ajattelijoihin - tai vielä pahempaa, uskonnottomuuden vapaa-ajattelijoihin - ei tunne kritiikkinsä kohdetta. Ei tunne mutta vastustaa silti.
2: On kuitenkin oleellista jakaa uskonnottomuutta vielä lisää. Jos ajatellaan tapaa jolla kirkko on oikeuttanut itseään jäsentilastoillaan, se on viitannut ikään kuin "poliittiseen uskovaisuuteen" joka ilmenee byrokraattisesti jäsentilastoista. Ihmisten ideologioita peilaten kristinusko on kuitenkin ollut vähemmistön uskonto. "Suomalaisista runsas neljännes (27 %) ilmoitti kyselyssä uskovansa kristinuskon Jumalaan. Vuoden 2007 kyselyyn verrattuna osuus on pudonnut kymmenellä prosenttiyksiköllä. Yli viidennes suomalaisista (21 %) puolestaan ilmoitti, ettei usko Jumalan olemassaoloon." Tämä täsmälleen sama kuilu on myös uskonnottomuudessa. Poliittisesti miljoona näyttää mukavan suurelta, pyöreältä ja tehokkaalta luvulta. Mutta nämä ovat poliittisesti uskonnottomia. Se voidaan aivan varmasti katsoa byrokraattisesti papereista kuten kirkon jäsenluvutkin. Mutta jo tuossa juuri annettu, kirkollisista lähteistä saatu, tilastonpätkä kertoo "ei usko Jumalaan" viittaa suoraan ateismiin. Ja jos suomessa olisi sanotaan viisi miljoonaa ihmistä, se tekisi juuri miljoonan verran ateisteja. Toki tässä on hyvä huomata, että osa ateisteista kuuluu kirkkoon kuten osa kuulumattomista on pakanauskoisia joiden uskonto ei saa virallista asemaa, agnostikkoja - ja jopa kristittyjä. Ero byrokratiakuilussa on ateistien kohdalla huomattavasti erilainen kuin kirkolla.

Tarpeeksi monet ymmärtävät.

Uskontoa on puolustettu kognitiivisella uskontotieteellä. Usein tätä on tehty Suomen Kuvalehden malliin. Eli viittaamalla siihen että uskonnollinen ajattelu on ihmiselle helppoa. "Evoluutiopsykologi Justin Barrettin väittää kirjassaan Born Believers: The science of children’s religious belief, että olemme ”synnynnäisiä uskovaisia”. Kognitiivinen uskontotiede on osoittanut, että uskonnon omaksuminen on lapsille yhtä luonnollista kuin kielen tai kävelemisen oppiminen. Lapsi oppii nopeasti mitä tahansa luonnollista kieltä, jota hän kuulee, eikä hänen tarvitse nähdä minkäänlaista vaivaa kasvuympäristönsä uskonnollisten ajattelutapojen sisäistämiseen. Kriittisen, tieteellisen ajattelutavan omaksuminen sen sijaan edellyttää taistelua luonnollisia intuitioitamme vastaan. "

Itse asiassa Barrettin ajattelu on hyvin tuttua uskontokriittisyydessä, jossa eräänä tärkeänä teoksena on Pascal Boyerin "Ja ihminen loi jumalat". Siinä korostetaan että ihminen ei ole luonnostaan uskovainen samaan tapaan kuin ihminen ei luonnostaan puhu. Vauva syntyy eräässä mielessä "mykkänä" ja "ateistina". Kuitenkin valtaosa kirjasta kulutetaan siihen miksi uskonto on helppo oppia. Lapsi ei siis ilman indoktrinointia opi uskontoon. Mutta lapsi oppii sen helposti. Tämä selittää sen minkä jokainen vanhempi tietää ; On hyvä laittaa lapsi pyhäkouluun, ja hän oppii siellä jeesusasioita. Kvanttifysiikkaa lapselle on sen sijaan vaikeaa iskeä päähän. Ja lapsi oppii puhumaan puhumalla.

Tästä kaikesta on sitten vain tehty omituinen vääntö jossa luonnollisuus nähdään hyvänä, helppo ihailtavana ja intuitio totuutena. Uskonnon puolustajilla on vain ilmeisesti hieman hakusessa mitä uskonnottomat sanovat, kun Barrettinkin teksti nähdään jonain joka haastaa tieteellisesti ateismin. En ymmärrä miten tämä voisi uhata uusateismia, joka ei ole millään tasolla eksistentialistinen. Uusateismin kritiikki koskee sitä onko Jumala olemassa, ei sitä miten helposti lapsi saadaan oppimaan uskontoon. Barrettin erimielisyys Richard Dawkinsin kanssa ateistien temppeleistä ei riitä perusteeksi siihen että kyseessä olisi tieteellinen ateismikritiikki. Sanojan identiteetti ja suhde Dawkinsiin ei ole argumentti vaan henkilöön vetoamista asian sijasta.
1: Sen sijaan ihmetyttää miten ateismia muka voi kritisoida tieteellisesti jos Jumala ei ole tieteen vaan uskon asia. Asiaa ei helpota se, että uusateistien opissa ainut ateismin kumous olisi se, että empiristisellä tutkimusotteella osoitettaisiin että Jumala on olemassa. Ja että tämän tietäminen on aivan syvintä perustetta koko asiassa.

Itse asiassa juuri intuitiivinen helppous liitetään uskontokriitikoiden puheissa sellaisiin käsitteisiin kuin taikauskoisuus, lapsellisuus ja idioottimaisuus. Tässä henkenä on lapsellisuuteen liittyvät teemat, joulupukkikin tulee mainittua usein. He mukailevat Eino Kailaa joka ilmaisi että "Maaginen maailmankäsitys on ihmisen ensimmäinen filosofia." Erilaiset epä-älyllisyyteen, ajattelun laiskuuteen ja lapsenomaisiin taikauskoihin viittaavat pilkkasanat toistuvat uskontokritiikeissä varsin usein, joten niiden viittaamat asiat kannattaisi uskovaisen tiedostaa jotta hän tietää mistä häntä kritisoidaan. Barrett on tässä mielessä vähemmän "ateismin ytimen tieteellinen vastustus" ja enemmän "tilanteen pahentamista aktiivisesti toisen argumentin ydinteesien oikeudellisuus vahvistamalla".

Voidaankin sanoa että uskonnoton syntyy kun uskonnosta opitaan pois. Koulutus yhdistettynä "luonnolliseen intuitiivisuuteen" helpottaa uskonnon ymmärtämisen irtautumisprosessissa. Näin ollen uskontokriitikko tuntee uskonnon yleensä kohtuullisen hyvin.

Aika liittää yhteensopimattomat.

Väliluvuilla on melko vähän tekemistä keskenään. Yhdistäväksi voimaksi voidaan sanoa se, että uskonnosta on tehty normi. Tämä oikeutetaan byrokratialla ja jonkinlaisella luonnollisuusajattelulla. Tästä ei kuitenkaan voida vetää päätelmiä homo religiosus -ihmiskuvaan. Keskiarvo, se johon Barrettkin viittaa, harvoin kertoo kaikkea. Ihmiset ovat keskimäärin jonkun pituisia, mutta tämä ei tee hujopeista tai kääpiöistä ei-ihmisiä.

Uskonnottomuuden kohdalla suurin vastustus koskee Suomessa juuri järjestelmää. Järjestelmää joka on uskontonormatiivinen. Tätä järjestelmää puolustetaan sellaisella hengellä jossa korostetaan, että valtatyhjiön ja arvotyhjiön täyttää aina jokin toinen arvo ja valta. Tai sitten sanomalla että hautaamisen uskonnolle sysääminen on "käytänne eikä ideologista institutionalisoitua valtaa". Uskonnon erikoisasema koulussa perustellaan kulttuurilla, joka nähdään ikään kuin joksikin joka olennaisesti osuu jokaisen suomalaisen identiteettiin. Silloin kun uskonnon valta tunnustetaan, korostetaan että arvotyhjiöt ja valtatyhjiöt täyttyvät jollain vallalla ja jollain arvoilla.

Uskonnon läpitunkevuus ja intuitiivinen helppous ovat johtaneet siihen että se on suosittua ja se tunnetaan melko hyvin. On mahdotonta välttyä kuulemasta Jeesuksesta. Suuri osa ihmisistä kuitenkin kokee tämän pakottamisena.

Sen sijaan uskontokritiikin tunteminen on hyvin heikolla tolalla. Usein sekularismi yhdistetään mielikuvissa järjestelmäksi jossa (a) joko ajetaan ihmisiä arvotyhjiöön tai/ja (b) ajetaan "don't ask don't tell" -henkiseen tilaan jossa kaikki uskontopuhe julkisuudessa kielletään. Tällöin järjestelmä tietysti korvattaisiin toisella. Suurin osa liikehdinnästä korostaa kuitenkin sitä että ihminen voi tarvita myös vapautta uskonnosta. (Jos kristityt pakotettaisiin kumartamaan mekkaan kulttuurin ymmärtämisen nimessä tästä pahastuttaisiin. Samoin kuin se, että vegaani pakotettaisiin syömään lihaa. Ateistien tulee sen sijaan osallistua kulttuurin nimessä ihan vastaaviin, jatkuvasti.) Tässä voidaan korostaa että arvotyhjiötä ei muodostu kun arvotyhjiö täyttyy jollain arvolla. Edes Richard Dawkinsin skientisti ei ole nihilisti, vaan itse asiassa jonkinlainen esteetti. Se ei vain ole yhteiskunnan asia sanoa mikä arvo kullakin yksilöllä on.
1: Tosin jos institutionalisoituminen olisi väistämätöntä, niin entä sitten jos arvo korvautuu toisella arvolla, niin mitä pahaa tässä on jos kirkon kohdallakaan se ei ole? Jos lopputuloksena on institutionaalinen valta, niin miksi kristityistä olisi kauheaa jos tämä valta olisi ateisteilla? Tämä kysymys, jos se tehdään psykologian eikä mielisokeasti oman tämän hetken maailmankuvan dogmien kautta, avaa vastauksen siihen miksi ateistit eivät pidä kristittyjen vallassaolosta.

Uskonto sekä ymmärretään että sitä vastustetaan. Ja tällä on ollut hyvin mielenkiintoinen vaikutus. Uskonnosta on tullut kiinnostava keskustelunaihe. Tapauskovaisuuden aikana, esimerkiksi vielä silloin kun olin yläasteella, ei ollut kovin paljoa maahanmuuttajia. Ensimmäiset tummaihoiset olivat eksoottisia ja jonkinlainen "ihme". Uskonto oli jotain joka ei innostanut keskusteluun koska se oli jotain joka oli "yhteistä". Käytännössä kaikki kävivät rippikoulun, joten siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Kristinusko ei ollut tämän vuoksi mikään identiteettimerkki. Ihmiset sen sijaan erottautuivat vahvemmin muilla piirteillä, pukeutumisella rakennettiin alakulttuureita ja nämä kähisivät keskenään. (Eroavuuksien korostamisella luodaan yksilöllisyys ja identiteetti on oman yksilöllisyyden mainos.)

Nyttemmin uskontokeskustelu ei ole yhtä "leppoisaa". Syynä on se, että erimielisyyden olemassaolo tunnustetaan. Uskonnosta on tullut identiteettimerkki jolla on väliä. Toki tämä merkitys tarkoittaa myös sitä että on "hihhuli". Sillä erimielisyys jakaa mielipiteitä ja herättää vastakkaisia tunteita. (Siihen identiteettikin jossain määrin pyrkii.) Uskonnosta on tullut alakulttuuri. Sen kritiikistä toinen.

Sarasvuo oli oikeassa siinä mielessä että ateistit ovat vihdoin tehneet uskonnosta tärkeän. Sitä ennen se oli vain vallassa. Ja tämän vuoksi kaltaiseni uskonnottomat paahtavat teologiaa tasolla jota kukaan ei millään uskontotunnilla jaksaisi pakottaa. Ei ole niin isoa ruoskaa, niin vahvaa kättä ja niin indoktrinoivaa inkvisiitiota että sillä riittäisi voimavaroja siihen että minut saisi työllä pänttäämään jotain aihetta tässä määrin. Mutta koska olen kokenut olleeni pakotettu, joudun tutustumaan paljon lisää voidakseni vastustaa tätä pakottamista, jotta sitä ei tapahtuisi jatkossa. Tässä mielessä valtatyhjiön on korvannut jokin toinen. Mutta se olen sentään itse joka valitsen puoleni, sen sijaan että joku kertoisi että luonnollinen kulttuuri-identiteettini suomalaisena ihmisenä pakottaisi minulle tietyn mielipiteen tietyistä asioista.

Uskonvastustajille tuttia suuhun

Piispa Jolkkonen osaa yllättää monesti. Tällä kertaa hänen argumentaationsa perustui sille, että kastaminen on tärkeää koska kirkkoon kuulumisesta saa vähemmän etua kuin S -etukortista. Kirkko tarvitsee rahaa ja etujen pyytäminen olisi kirkolle vierasta ahneutta tai ajatus on muuten eikirkollinen. "S-etukortilla saa enemmän etuja kuin kirkon jäsenyydellä, arveli piispa Jari Jolkkonen Haastettu kirkko -seminaarin puheenvuorossaan 8.4.Tampereella. - En usko että kirkko pärjää jäsenyyskilpailussa korostamalla jäsenyydellä saatavia etuja. Se on uhria ja rakkautta korostavalle kirkolle vierasta." (Kirkko ei selvästi ota tässä kohden eturintaman näyttäjää eikä Jolkkonen esimerkiksi suostu leikkaamaan palkkaansa ja muita etuja kaupan kassan minimipalkkojen tasolle.) Jolkkonen sen sijaan korostaa sitä että vauva on homo religiosus, ja kaste on vauvalle tärkeä; "Jolkkonen viittasi Justin Barretin ja Roger Triggin kansainvälisen tutkimusryhmän tutkimustuloksiin, jotka osoittavat, että lapset ovat syntyessään uskonnollisia. Barretin tuoreessa kirjassa Born Believers osoitetaan, että lapsilla on synnynnäinen taipumus uskoa jumalaan. - Aivan kuin hampaat ovat lapsessa idullaan, niin on uskonnollisuuskin."

Nähdäkseni tämä homo religiosukseen vetoaminen on hyvin yleinen näkemys jolla kastamista nykyään puolustetaan. Kirkko kokee ateistien argumentin "jokainen on syntyessään ateisti" tärkeäksi. Alkuperä eikä opin järkevyys ja jäsentyminen onkin tärkeää nykyaikana kun oikein kukaan ei osaa kristinoppia ; Tai kuten asiasta ilmoitettiin minun kuulteni "Ausburgin tunnustukset sun muut hömppäkirjat pysyvät suurimmalle osalle suomalaisista täysin tuntemattomina hamaan hautaan saakka." Vielä kun saisi jonkun todistamaan että vauvat olisivat syntyjään kristittyjä, niin valtionkirkkomme ilolla viittaisi siihen. Sillä kirkolle tärkeää on että kaste ei ole vauvan valtaanottoa jossa vauva alistetaan dogminkuuntelulle ja että hänelle annetaan oikein määrätty dogmatisoija (kummi) tähän tarkoitukseen. Kirkko haluaa korostaa että kaste on vauvan oma tahto. Sitä voidaan kuulla jopa sellaista että "ei vauva ole koskaan minulle vastaan sanonut." Itkevät vaan kovasti joskus.
1: Tämä on mielenkiintoista koska tapoja määrittää vauva uskonnolliseksi on vedota (a) vauvojen kykyyn aistia intentioita esimerkiksi ihmisissä ja kappaleiden liikkeissä olisi uskonnollisuutta. Kuitenkin jos minä muutoin menen selittämään että uskonto on antropomorfismia, niin uskova sanoo heti loukkaantuneena että tämä ei vastaa sitä hienoa filosofien jumalaa jota teologia käsittelee ja että antropomorfismi on taikauskoa. (b) Tälle ainut toinen vaihtoehto on se, että uskonnollisuus on skeemojen, perusajattelupohjien, sekoittumista. Eli vauva ei erota mielikuvitusta ja todellisuutta. Kuten Pascal Boyer korostaakin. Tämä korostaa sitä että vauva ei ainakaan ole kovin jäsentyneesti homo religiosus ja on itse asiassa järkevämpää sanoa että ihminen on helposti opetettavissa uskonnolliseksi, kuin että hän olisi uskonnollinen itsessään.
2: Toinen syy on oikeastaan teologinen ja tavallaan Jolkkoselle tärkeämpi. Sillä luterilaisen kirkon luulisi tietävän että Luther ei oikeasti liitä kastetta pelastukseen ollenkaan. Edes rippikoululla ei luterilaisuudessa ole usenkaan juurikaan väliä väliä - ja pietistiset suuntaukset peräti ylikorostavat sitä että omaoppisuus ja sydämen usko eikä opiskelu on tärkeää. Itse asiassa kastetta tarvitaan juuri sen takia että lapsi ei ole luonnostaan kristitty. Vaahtoranta Luther -säätiöstä korostaakin tätä teologista puolta ja esittää että "Lapsi ei ole syntyessään ateisti, vaan epäjumalan palvoja - niin kuin me aikuisetkin, ellei Kolmiyhteinen Jumala saa pelastaa meitä luontaisesti vääristyneen luonnollisen uskonnollisuutemme kourista."

Teologisesti Jolkkonen siis pohjimmiltaan antaa teologisia syitä pysyä poissa luterilaisesta kirkosta. Tällä ei tietysti ole väliä kulttuurissa jossa ihmiset eivät keskimäärin välitä teologiasta paskaakaan. Kaste on erittäin monelle lähinnä perinne, ja peräti hiipuva sellainen. Lapsen halutaan ottaa osaa tilaisuuksiin koska itse ollaan oltu ja on nähty kun muut ovat käyneet. Jatkuvuuden tunne ratkaisee. Ja kyllähän moni korostaa että tämä on osa suomalaista kulttuuria, ja kulttuuria tulee kunnioittaa - jos ei muuten niin sitten vähän samalla tavalla kun joskus voidaan käden takaa haukotella niille muinaissuomikantelesoittelija-kansantanhuajille - ja loppuun taputus.

Arhi Kuittisen teorian mukaan Jolkkosen strategia onkin korostaa samanaikaisesti että ateistit ovat hassuja mutta kuitenkin uhka kirkolle. ; Kun Jolkkosen lausunto nousee otsikkoon jossa vauva ei ole tuttisuuateisti, on kyseessä tietysti signaali jossa voidaan virallisesti pestä kädet vastuusta kun tuttisuu -sana koskee vauvoja. Mutta kuitenkin samalla voidaan liittää mielikuva jossa tuttisuu koskee nimenomaan ateistia. Nähdäkseni tämänlainen sävy voidaankin aistia. Uskonnottoman - minkäänlaisen miten suvaitsevan ja uskontomyönteisen uskonnottoman tahansa - kannalta Jolkkonen ei ole kaiken kaikkiaan mikään ystävällinen tahi miellyttävä mies. Hän ei ole poikkeus. Ja hän on piispa. Johtohahmot kertovat allaan olevasta instituutiosta paljon. Jolkkosen kohdalla ne eivät sano mitään kovin hyvää. Mutta sitäkin enemmän.

Mutta vielä Jolkkosta astetta vahvemman löytää samalta päivältä. - Löytääkseen uskonnosta asennevammaa ei tarvitse selata kalenterikuukausien taakse. Eikä tarvitse käydä edes ulkomailla. Yksi päivä on aina uskonnottomalle likimain aina enemmän kuin riittävä aikaväli jotta löytyy useampi kuin yksi julkinen vittuilu uskonnon taholla oleellisen vahvasti pyöriviltä lausujalta. - Tämän sanojana on Päivi Räsänen. Hänkään ei ole ollenkaan harvinainen näky tässä asiassa.

Aiheena on eutanasia johon Räsänen tarjoaa kompromissiksi sedaatiota. Räsänen korostaa aivan suoraan että ""Uskon, että kansalaisten näkemys perustuu osin väärinkäsityksiin terveydenhuollon kyvystä auttaa saattohoidon aikana", Räsänen kommentoi tulosta. "Koskaan ennen ei ole ollut niin hyvää mahdollisuutta hoitaa erilaisia oireita ja kärsimystä kuin nyt. Voi vaikka nukuttaa", Räisänen sanoo viitaten sedaatioon. Sedaatio tarkoittaa potilaan vaivuttamista lääkkeillä unen kaltaiseen tilaan." Tässä lausunnossa itse asiassa on varmasti jonkin verran perää. Kuitenkin kun katsoo Räsäsen strategiaa pitkältä tähtäimeltä ei voi olla huomamatta että Räsänen keskusteli kirjoihin ja kansiin kantojaan eutanasiasta. Hän kävi keskua Myllyniemen kanssa. Ja lopputulos oli kirja "Mitä maksaa ihmishenki?" Siinäkin Räsänen on järkyttynyt (s. 118) "Viittasit vuonna 2004 tehtyyn mielipidetiedusteluun, jonka mukaan kolme neljästä suomalaisesta hyväksyy eutanasian. Myönnän että tulos oli järkytys minullekin." Siinäkin Räsänen korostaa eutanasian kauheutta tavoilla jotka lähinnä kertovat hänen elävän paranoidissa maailmassa jossa eutanasian ja eugeniikan välillä ei ole mitään eroa. Eli jos eutanasian saa halutessaan niin vammaiset ja mummot vain murhataan. Siinäkin hän korostaa sedaation merkitystä.
1: Valitettavasti sedaatio on otettu yleensä huomioon eutanasiakeskustelussa, ja tässä kohden onkin selvää että Räsänen harjoittaa vanhaa apologeetikkojen kikkaa. Toistoa. Argumentti joka on saanut vasta-argumentteja vain toistetaan. Tässä hänen ehdotuksensa esitetään ikään kuin kompromissina vaikka on selvää että se ei voi olla mikään vastaantulo kun siinä vain toista yritetään saada liikkumaan kun itse pysytään paikallaan.
2: En ymmärrä miten sama paranoija ei yllä sedaatioon. Onhan sitä helppo laittaa ihminen omin luvin tajuttomaksi tai antaa  tähän päälle vahingossa yliannostus. Jos hoitajat todella ovat murhaajapsykopaatteja jotka kiertävät valvontaa, niin tottakai tälläistä tapahtuisi ihan yleisesti! Tämänlainen vihjaa siitä että Räsänen ei oikeasti usko että maailma on niin paha. Hän on vain Hollantilaisten kristittyjen kauhujuttuja kuunnellut paniikkipuheilla omaa uskonnollista agendaansa vastoin tiukan enemmistön demokraattista kantaa vetävä ääliö joka nimenomaan päättää muiden elämästä ja kuolemasta, asettaen oman uskonnollisen vakaumuksensa esimerkiksi minun vakaumukseni ja päätäntävaltani yli. Hän päättää että hänen vakaumuksensa saa päättää minun elämästäni ja kuolemastani oman vakaumukseni yli. Siinä on sitä kristillistä kunnioitusta jota Räsänen ja kaltaisensa harrastavat aina ja kaikkialla tosin muutenkin.
3: Mielenkiintoista on, että miten Räsänen ja kannattajansa eivät selkeästi osaa etiikkaa. Etiikassa on nimittäin tärkeää määritellä käsitteet ja käsitellä niitä loogisesti ja rationaaliesti ja koherentisti. Räsänen loukkaantuisi taatusti aivan helvetisti jos joku esittäisi vuodesta toiseen aina että kristillisten arvojen ajaminen tarkoittaisi sitä että haluaisi polttaa noitia. Räsänen sanoisi että tämä on olkiukko. Niin on olkiukkoa väittää että jos kannattaa eutanasiaa, niin kannatta eugeniikkaakin! Tämänlaisten peruskäsitetasolla tehtävien sekaannusten kanssa perseily vuodesta toiseen on sekä straw man, slippery slope, ad hominem että monia muita argumenttivirheitä. Mutta tietysti kun puhutaan Räsäsestä josta laillista kulkuetta pitävien päälle tehty lievä ampuma-aserikos kaasusumuttimella on "ymmärrettävää", ja jota ei siksi ole syytä hirmu vahvasti tuomita on jotain sen tyyppistä että sellaisen harjoittajan etiikan on oltava niin solmussa että tämänlaiset mokailut ovat odotettavissa. Itse asiassa jotenkin tuntuu että tämä olisi vaatimus että nykyään voisi olla "teologisesti tarpeeksi asioihin perehtynyt fundamentalistikristitty". Jännä juttu!

Tarkkasilmäinen voikin huomata että Räsänen ei itse asiassa edes argumentoi eutanasiaa vastaan tai kritisoi eutanasian kannattajien parhaita argumentteja. Ja itse asiassa Räsänen ei tässä vain kerro että hän on itse tiettyä mieltä. Hän aktiivisesti väittää ja esittää, että erimielisyys hänen kanssaan johtuu oleellisesti tietämättömyydestä. Tämä on todella alentava asenne, hän ei argumentoi vaan ottaa alentuvan asenteen jossa väittää ihmisten vaan olevan hänen kanssaan eri mieltä tietämättömyyttään. Minäkin toki haukun ihmisiä idiooteiksi, mutta pidän huomen siitä että teen tämän vasta argumentin jälkeen. En argumentin sijasta. Esa Riutta esittikin tähän hienon lausunnon. "Räsänen onkin väärässä. Etkö usko? No, se johtuu vain siitä että *sinä* et *tiedä* tarpeeksi Räsäsestä ja hänen mielipiteistään ymmärtääkseen miten tämä on alentavaa." Jos Räsänen esitti argumentin, niin tuo on täsmälleen sama argumentti joka kumoaisi sen. Lienee helppoa nähdä että Räsäsellä ei ole argumenttia.

Räsänen ja Jolkkonen edustavatkin itse asiassa muodikasta kristillistä keskustelutapaa. Se ei oikeastaan ole mitään keskusteua, argumentaatiota tai asioiden punnitsemista. Siitä mistä on kysymys saadaan aivan suorasanainen lausunto J. Budziszewskiltä. (Kyllä, minä kirjoitin tuon nimen enkä copy-pastennut sitä!) Hän ei argumentoi homoseksuaalisuuteen littyvillä asioilla vaan kertoo miten asiat ovat. Väitelauseet riittävät koska Totuus on puolella. Argumentit ovat häviäjille! Hyvä onelineri on voittajille! "Notice that these one-liners and two-liners aren't intended to prove our case to our opponents, and why not? Because deep down, they already know most of what we are trying to prove! A more realistic strategy is to refuse to take their posture of ignorance seriously, to blow away their smokescreens, to remove the mask from their self-deceptions and bring to the surface what everyone really knows." Tästä uskontokeskustleusta on käytännössä kyse. Uskonnonvapaus on Suomessa ja maailmalla käytännössä sitä että jos joku on ateisti, hänet velvoitetaan osallistumaan tähän yksisuuntaiseen vittuilu-vähättely-häiriköintiin. (Kykenen tähän yksinkin. Tosin rehellisesti sanoen olen itsekseni teräväkielisempi ja hauskempi, eli itse asiassa kykenen tähän yksin paremmin!)  Ja jos tästä suuttuu tai ei suostu osallistumaan niin saa lisänimen "vihainen" tai "militantti". (Ja kolmella lauseella päätellään että olet täysiverinen rageateisti ja vapaa-ajattelijakommunisti vaikka et edes olisi!)

Ja yllättäen vaikka homo religiosus -ihmiskuva onkin se jota myydään lempeimpänä osana uskontoa. Lempeyttä korostetaan sillä että sen kerrotaan tarkoittavan, että ihminen on luonnostaan uskonnollinen - toisin kuin viel 25 vuotta sitten jolloin teologisessa puheessa luontoon suhtauduttiin eri tavalla ja henki usein erotettiin ruumiista ja luonto oli siksi ruumiillisuuden ja synnin lähde. Pakottamisen puute tarkoittaa kuitenkin yleensä juuri päinvastaista. Sitä käytetään jonain jossa "luonnostaan" kaikki ovat jo valmiiksi samaa mieltä ja siksi erimielisyys on keinotekoista itseään vastaan tappelemista jota vastaan ei edes tarvitse argumentoida. Johon voidaan ottaa ylemmyydentuntoinen suhde jossa ne ovat väärässä koska ovat erimielisiä "luontoaan vastaan". ~ Lopputulos onkin se, että kunnioittava ja asiallinen uskonnottoman ja uskovaisen kohtaaminen Ei Oikeasti Koskaan Tapahdu. Aina siitä kuulee että uskovaiset ovat uskonnonvapauden kannattajia jotka osaavat kuunnella, ymmärtää ja kommunikoida - koskaan sitä ei näe missään tapahtuvaksi. Vähän kuin Loch Nessin hirviö on asiallinen homo religiosus -maailmankuvapohjainen uskonkeskustelu jossa uskonnoton ja uskovainen keskustelevat.

Useat syyt; väärät syyt ja perimmäinen syy.

Lueskelin "Tieteen kuvalehti 7/2010" -lehden odottaessani aamukahvin tippumista (pannuun, ei syliin). Siellä puhuttiin viikingeistä. Takana oli se, että etsittiin syitä sille miksi Viikingit ryöstelivät, olivat iso merimahti ja miksi he tekivät pitkiä matkoja.

Syyksi jutussa esitettiin Barrettin teoria miesten naimakaupoista. Viikingeillä miesten täytyi jotenkin osoittaa asemansa. Maan omistaminen oli arvokasta ja maan ostamiseen tarvittiin rahaa. Pienehkökin ryöstösaalis oli hyvä asia kun sillä sai maata. Barrett tuki tätä lisäksi sukupuolijakauman vinoutumalla, kun konfliktin aikoina haluttiin poikalapsia joista tulee sotilaita ja tytöt nähtiin ongelmana, näin oli useita miehiä jotka haluaisivat puolison, mutta vain harva saa. (Monessakin mielessä.) Lehden mukaan tämä perustuu kansanperinteessä oleviin hieman epämääräisiin väitteisiin joita ei ainakaan toistaiseksi ole onnistuttu todistamaan. Tämä toi selityksen sille, miksi yhteiskunta sai yksittäiset miehet lähtemään sotimaan vieraille maille ilman mittavia pakottamistoimia.

Perinteinen näkemys on korostanut tekniikan hallintaa. Viikingit tekivät koska he voivat. Heillä oli hyvin tehtyjä laivoja. Muut eivät olleet yhtä hyviä, joten on selvää mitä he tekevät. Kannattaa käyttää omia vahvuuksia suhteessa muihin. Se on strategista, ovelaa ja siksi ymmärrettävä tapa toimia.

Lehdessä mainitaan Sindbæk, joka muistuttaa että yhteiskunnalliset ja resurssit on olleet aikaisemmin tarkastelussa kun viikinkien touhuja on selitetty. Yksilön motiiveja taas ei ole mietitty juurikaan aikaisemmin.

Yllä oleva oli tietysti alustus. Kysymys on siitä että usein jokin asia katsotaan "edellytykseksi mutta ei selitykseksi". Tämä tarkoittaa usein esimerkiksi teknologiaa: Viikingit eivät olisi voineet tehdä reissujaan ilman (laivan)rakennusosaamistaan. Se on siis edellytys, resurssi. Selitys taas on yhteiskunnallinen. Kuitenkin toisaalta matkat aidosti ja oikeasti vaativat molemmat. Tässäkin joku voisi mainita että yhteiskunnan pyrintö voi innostaa tekemään laivoja. Mutta toisaalta laivojenrakennustaitoteoriaa moititaan lehden mukaan juuri siitä että tenisesti riittäviä laivoja oli olemassa ennen kuin matkoille ja ryöstöretkille lähdettiin.

Itse en tekisi niinkään jakoa tätä kautta. Näkisin että samalle ilmiölle voi olla useita selityksiä jotka kaikki ovat yhtä olennaisia. Tätä kautta resurssi on selitys. Näissä tyypillinen tilanne on se, että yksittäinen asia on usein "välttämätön mutta ei riittävä ehto." Monen asian täytyy naksahtaa kohdalleen.
1: Yhteiskuntatieteissä näitä on usein ha helposti. Mutta luonnontieteissä tämä tunnetaan: Usein eri parametrejen arvoja täytyy saada kohdalleen jotta esimerkiksi halutun kaltainen pyörre tai lumihiutale syntyy. Jotkut tapahtumat tapahtuvat tietysti odotetun kaltaisesti olivatpa parametrien arvot sitten mitä tahansa. Näitä ovat esimerkiksi säilymislait (aineen ja energian).

Esimerkiksi itse olen melko varma siitä että löysin ihan aidon selityksen sille miksi kristinuskon etiikka (ja muu näkemysmaailma) on epämääräistä. Selitys perustui kieleen. Raamatun tulkinnanvaraisuus on edellytys sille että Raamatusta voidaan tehdä eri tulkintoja. Toisaalla olen kirjoittanut siitä miksi kristinuskon näkemysmaailma (ja etiikka) on epämääräistä - ja annnan ihan tyystin toisenlaisen selityksen. Se on enemmän sosiaalinen ja katsoo ihmiseen. Luotan molempiin, vaikka ne ovat ihan erilaisia ja selittävät samaa asiaa. Ratkaisu on se, että kumpikin osuu, mutta ei silti yksinään selitä tarkasteltua ilmiötä, koska esimerkiksi useissa lahkoissa vain tietyt tulkinnat sallitaan ja näissä ollaan varsin yksiselitteisiä. Maailmanhistoria tuntee sen että teologinen puhdasoppisuus voi vallata yhteiskuntia. Siksi yhteiskunta tarvitsee lisäksi suvaitsevaisuutta, joka ei vaikkapa polttele roviolla tai pistä kauppasaartoon niitä joilla on "sellainen poikkeava tulkinta".

En siis väitä että laivanrakentamiseen keskittyvät olisivat väärässä. Tai että minä olisin väärässä. Väitän sen sijaan että kaikki ovat vain osittain oikeassa. Ja jotenkin tuntuu että ne jotka pitävät jotain selitystasoa olennaisempana kuin muita ovat jotenkin vähän "heihei". (Jos joku puukottaa toisen, on sekä murhanhimon motiivi että puukon omistaminen molemmat tapahtuman ymmärtämisen kannalta varsin olennaisia. Olisi varsin "heiheitä" pitää vain toista merkittävänä.) Minulle se näyttää siltä, kuin keskustelisi siitä onko hiirenloukun syötin alusta vai tämän telineen laitteistoon liittävä viritysmekanismi olennaisempi ja keskeisempi laitteen toiminnalle.

Ihmiselle kuitenkin näyttää olevan helppoa ajatella osasien yhteisvaikutuksen sijasta hierarkisesti. Tämä on tieteenfilosofisesti erikoinen tilanne, jossa syy-seuraussuhde ja reduktio ymmärretään siten että yksi asia aikaansaa toisen asian. Kun maailmassa kuitenin reduktio toimii usein siten että usea asia saa aikaan yhden asian - ja jopa niin että usea asia saa aikaan useitakin asioita.