Preferoivatko sinun neuronisi?

Kun puhutaan neurologiasta, siinä on melko paljon teleologiselta vivahtavaa kieltä. Esimerkiksi yksittäisten aivosolujen voidaan väittää preferoivan jotain. Yleisesti ottaen kaikki kuitenkin ymmärtävät, että kyseessä on enemmän metafora kuin tosiasiaväite. Tämä onkin aivan hyväksyttävää. Sillä kun puhutaan analogioiden filosofista, törmätään siihen että erotetaan mallintavat vertauskuvat näkökulmien vertauskuvista. Näkökulmien vertauskuva on lähinnä sitä että käytetään sellaisia termejä joilla idea tulee helpommin esitettyä. Mallintava vertauskuva pitää sisällään vahvempaa kannanottoa syy-seurauksiin ja muuhun todelliseen luonteeseen.

Siinä mielessä onkin kiinnostavaa huomata että kreationistit ovat tyypillisesti esittäneet että se, että evoluutiossa puhutaan vaikka siitä että evoluutio tavoittelee jotain tilaa että tässä tiedostetaan että eliöt ovat teleologisia. Uskonnossakin voidaan viitata ihmisten kokemuksiin ja yleisyyteen ja että tämä tuo syvää tarkoituksen tunnistamista. Samaa metaforasta ei löydy mielenfilosofiassa. Mielenfilosofian kohdalla edes panpsykistit eivät lähde perustelemaan neuronien tietoisuutta sillä että argumentti nojaisi siihen että ihminen intuitiivisesti tunnistaisi että hermosolu on tietoinen ja käyttäisi siksi tälläistä kieltä. Ei siis sanota että tosiasiassa ei ole mitään näkökulmien vertauskuvia vaan ainoastaan mallintavia vertauskuvia joiden kohdalla ollaan maailmankuvallisista syistä epärehellisiä tai vajaasti ihmisiä.

Tässä on toki jatko. Nimittäin se, että miksi teleologiset selitykset näyttävät olevan arkijärjenmukaisia, intuitiivisia ja helppoja. Toisin sanoen miksi tavoitteellisuudella ladatulla kielellä on sellainen luonne, että se toimii näkökulmien vertauskuvina. Syynä on se, miten ihmiset lajityypillisesti ajattelevat. Epiphenom -blogissa oli huomattu että jopa ateistit ajattelevat luonnosta teleologisella käsitteistöllä. Tässä on mielenkiintoista että suomalainen tutkija Elisa Järnefelt oli ollut mukana tässä tutkimuksessa. Ja maatamme oli käsitelty hyvin erityisellä tavalla "Perhaps the problems come from being brought up in a religious environment? So they did the study again, this time in Finland - a country where most people are not religious and many are atheists. They got the same results." Minun on vaikeaa uskoa että Suomessa ei olisi ihmisiä enemmän tai enemmän uskonnollisuudella kylvetetty peruskoulusta lähtien. Se, että nykyään maassamme on paljon ateisteja ei johdu siitä että meitä ei olisi kasvatettu siinä.

En pidä tätä kuitenkaan kovin tärkeänä seikkana. Sillä kun mietitään antropomorfismia, se tuntuu tunkevan silloin tällöin omaankin elämääni. Esimerkiksi torstaina näin Keravalla rusakon. Se oli sellainen kunnon kokoinen rusakko. Se säikkyi auton valoja ja tuli paenneeksi pimeään päin huonosti valaistulle tielle, melko lähelle minua. Sitten se huomasi minut ja jähmettyi. Iso möhkäle pupua luuli että liikkumattomana se on näkymätön. Keskellä asfalttitietä. No, minä sille että "ei sinun tarvitse pelätä, en minä mitään pahaa pupuille tee". Ja muistan että päässäni on hattu joka on tehty kaninnahasta. Että ei välttämättä ole uskottavin lähde. No, mitä vaan voi odottaa tyypiltä joka olettaa että jänikset ymmärtävät ihmispuhetta ja suomen kieltä. Ihmisenkaltaistin jäniksen.

Tämänlainen antropomorfismi on siitä hauska esimerkki että ihminen helposti tekee sellaisia vaikka tosiasiassa hän ei sanan täydessä mielessä usko siihen. Sama ilmiö tapahtuu monen muunkin kanssa. Moni tunnistaa kaksoisstandardia esimerkiksi siinä että moni nainen luottaa horoskooppeihin vaikka pitää niitä höpönä. Kognitiivinen uskontotiede on lähestynyt tätä aihetta hyvin paljon. Ja tätä kautta voidaan huomata että ihmisten "taikauskoiset näkemykset" tuppaavat olemaan hyvin tietynlaisia. Siksi esimerkiksi patsaiden kähmintä ja elävät nuket tuottavat loputonta vahingoniloa niille skeptikoille jotka ovat sen luonteisia. (Tosin itsekin pelkään kummituksia vaikka en usko niihin.) Kenties tärkein niistä on Barrettin tunnetuksi tekemä ylihavaitsemisteoria. Kun mietitään miksi ihminen kiroilee tietokoneelle, puhuu jäniksille tai pelästyy että pensaassa on eläin vaikka siellä rapisee vain tuuli on kyseessä selvä ja tunnistettu intentioiden ylihavaitseminen. Ja nämä voidaan selittää sillä että jos tunnistat piileskelijän liian monta kertaa, tästä ei seuraa vakavia. Mutta jos tunnistat yhden kerran liian vähän, se voi olla katastrofaalista. Ylihavaitseminen johtuu siis "riskianalyysistä" eikä "totuusarvosta sellaisenaan". (Ja. No. Jumala voi olla yksi nähty intentioilluusio näiden lisäksi. Jumalan illuusioluonteeseen voidaan mennä induktiivisesti eikä vain esiolettaa että Jumala on tällainen ylihavaitseminen.)
1: Intentioiden ylihavaitsemisteoria on siinä mielessä kiinnostava että se on vähän kuin selitys sammakoiden kaikenpanoinnolle. Kutuvireinen sammakko kun on siitä häijy veijari että ne yrittävät naida kaikkea mikä on suunnilleen sammakon kokoista tai joka liikkuu. Siksi sammakkokoiraat klähmivät kiviä ja ihmisten nyrkkiä. Ja ovat hyvin tosissaan. Syynä lienee se, että jos kutee niin suuri osa menee joka tapauksessa hukkaan ja jotta varmistaa että edes jokin jälkeläinen syntyy ja jää eloon, on parempi panna yksi kerta liikaa kuin liian vähän...

Tämä toisaalta voi selittää senkin että miksi teleologinen ajattelu oli keksitty ja pitkälle kehitelty jo Aristoteleen aikana kun taas luonnontieteellisen otteen kehittymistä kunnon empiriaksi asti jouduttiin odottamaan. Kun mietitään miksi tieteellinen maailmankuva vaatii tiettyjä olosuhteita, päädytään helposti ihastelemaan vaikka Päiviö Latvuksen tapaan kristinusko ja sitä miten juuri se loisi tiedettä. Mutta prosessissa unohtuu helposti se, että samalla teleologiset teoriat maailmasta ovat ikään kuin automaattisia ja ne eivät vaadi selitystä. (Tämä on tarpeen koska ne kuitenkin usein liittyvät niihin evoluution ja luonnon teleologistamisiin joihin viittasin aivan aluksi niiden neuroneiden ja näkökulmien vertauskuvien kohdalla.) Tämä on hyvä muistaa kun puhutaan ties mistä. Aiemmin huomautin että tutkimusohjelman tärkein ominaisuus on hedelmällisyys. Ja että valtaosa "sorretuista toisinajattelijoista" itse asiassa ajattelee intuitiivisen arkijärjen ja liskonaivo-ohjauksen tasolla ja tuottaa sellaisia ajatuksia joita ei voi kuin sanoa kliseiksi joita filosofian historia on toistanut esisokraattisista ajoista - luultavasti jopa esihistoriallisista ajoista - lähtien. Se, että jokin tulee helposti mieleen ja sen sisältö tuntuu mahdolliselta ja itselle luontevalta ei välttämättä tee siitä järkevää, oikein millään tasolla.

Jos tätä ei tiedosta, tai ei hyväksy tätä moitetta, lähtee käytännässä tielle jossa neuronit ovat huvin pian älyllisiä yksiköitä koska löytyy järjestelmiä joissa viitataan aivan tyynesti preferensseihin. Kun katsotaan vaikka kommentointia Eugene M. Izhikevichin teoksessa "Dynamical Systems in Neuroscience" kertoo eräästä mallista "The irony is that the Hodging-Huxley model does not have a well-defined treshold ; it does not fire all-or-none spikes; and it is not an integrator, but a resonator (ie it prefers inputs having certain frequencies that resonate with frequency of subtreshold oscillations of neuron)." Tiedostetaan että kyseinen malli on olemassa ja sitä kannattaa aika moni. Ja preferensseihin viitataan kuin neuroni olisi älykäs vaikka tätä ei tosiasiassa ajatellakaan älykkääksi. Ja että tämä ristiriita kertoo intuitioista jotka tietävät sen totuuden ikään kuin sydämessä ja maailmankuvassa.