Olipa kerran kaunis puutarha, jossa oli Seitsemän Kääpiön mökki. Siellä itse Herra Jumala sanoi Lumikille : "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma." Mutta Paha Kunigatar, tuo kavalin kaikista kuninkaallisista kysyi taikapeililtä "Kerro, kerro kuvastin,
ken on maassa kaunehin?" ja Peili kertoi Lumikin olevan kaunein. Kuningattarelle tämä oli järkytys ja hän meni vapisten vihreäksi, ja tästä päivästä edespäin mateli vatsallaan ja söi maan tomua niin kauan kuin eli.
Ja Kuningatar etsi Lumikkia, Seitsemän Kääpiön tuvalle hän meni.
Ja siellä hän kysyi Lumikilta "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?" Johon Lumikki vastasi "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'" Kunigatar oli ovela ja hän kertoi, että "Kasvatan omenoita ja haluaisin antaa sinullekin yhden. Katso, leikkaan omenan kahtia ja syön itse toisen puolen - näet, että omena ei voi olla myrkytetty!" Sillä Kuningatar tiesi salakavalasti vain omenan toisen puolen olevan myrkyllinen. Nyt hän nauttien söi omenasta myrkyttömän puolen. Kun Lumikki näki, että omenasta ei ollut syöjälle mitään vaaraa - hän otti tarjotun toisen puoliskon, söi sen ja kaatui samassa taas tiedottomana lattialle.
Ja Kääpiöt laittoivat Lumikin lasikaton alle, jotta hänen tuntiansionsa eivät nousisi samalle tasolle heidän kanssaan. Sillä Lumikkia oli kaunis katsella kuolleenakin, joten hän sai kuoltuaan toimia koristeena kuten eläessäänkin. Ja niin kului aikaa ja eräs prinssi oli kuullut Leninin ruumiin tavattoman hyvästä säilyvyydestä. Mutta Prinssi saapuikin Lumikin arkulle ja ihastui. Koska hän oli rikas ja erilaiset perversiot ovat heidän ulottuvillaan, hän ja kerjäsi ja aneli kääpiöiltä, että hän saisi viedä Lumikin lasiarkussaan mukanaan linnaansa. Ensiksi kääpiöt vastustelivat, mutta myöntyivät sitten, kunhan hinnasta oli sovittu.
Prinssi suuteli tiedotonta Lumikkia ja tärähdys irrotti Lumikin kurkkuun takertuneen myrkkyomenan palasen, joka sinkoutui hänen suustaan. Samalla Lumikki henkeään haukkoen virkosi kuin ihmeen kaupalla takaisin eloon! Hän avasi silmänsä, aukaisi lasiarkun kannen ja kohottautui istumaan. Prinssi taas sai aataminomenan joka on sen jälkeen periytynyt sukupolvelta toiselle. Ja kaikki elivät elämänsä onnellisena raskauden loppuun asti. Jonka jälkeen Lumikki kivulla synnytti ja otsansa hiessä hankki leipänsä. Eikä hänellä enää ollut sijaa Seitsemän Kääpiön talossa. Ja rajaa vartio enkeli leimuava miekka kädessään.
Tarinan opetus ; Älä lähde kisaamaan taikavoimia omistavan hallitsijan kanssa haalimalla aktiivisesti tai passiivisesti samoja ominaisuuksia kuin heillä. Siinä ei koskaan käy hyvin. Sillä vaikutusvaltaiset eivät pelkästään pelaa peliä. He määrittelevät pelin uusiksi aina tilanteen mukaan itselleen sopivaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti