Anarkisteja ja syndikaatteja

"Assassin's Creed:Syndicate" -pelin taustafilosofiaa on moitittu siitä, että siinä yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia korjataan individualistisesti tappamalla ihmisiä. Esimerkiksi jos mietitään sitä miksi siihen aikaan oli lapsityövoimaa, olisi korjattava niitä ongelmia joiden vuoksi vanhemmilla ei ollut varaa pitää lapsia kotona leikkimässä (eli "ei tuottavina osina yhteiskuntaa") tai koulussa (eli "investointina tulevaisuuden yhteiskunnalle").

Jos puhutaan teollistumisesta ja markkinatalouden noususta, on selvää että puhutaan yhteiskunnasta joka erosi aikaisemmista. Max Weberin tapa luokitella yhteiskuntia voi olla tässä mielessä hyödyllinen muistettava. ; Jos varhaisemmissa yhteiskunnissa oli johdossa esimerkiksi karismaattinen johtaja, tämän johtajan tappaminen voi oikeasti muuttaa järjestelmää. Jos koko yhteiskunta on yhden yksilön käsissä, ja valta siirtyy ihmiseltä toiselle, voi yksinvaltiudessa olla - ainakin teoriassa - mahdollista korjata nopeasti monia asioita. Mutta yhteiskunta joka on irtautunut tästä ja on muuttunut teolliseksi ja abstraktien ei-yksilöön sidottujen markkinavoimien ohjaamaksi, ei yksilöiden tappaminen tietenkään ole ollenkaan samanlainen ratkaisu.

Onkin syytä iskeä systeemiin. Ja tämä unohtuu helposti. "Assassin's Creed:Syndicate" ohittaakin sen, että tosiasiassa lapsityöläisistä päästiin eroon sillä että koottiin arvokeskustelua ja ihmisryhmiä asettamaan säätelyitä. Kun palkkaa ja työolosuhteita pakotettiin lain mukaan tietynlaiseksi, systeemi rakentui sellaiseksi että nämä ehdot oli otettu huomioon. (Toki on syytä huomata että toisaalta tämä kyky tehdä näitä muutoksia johtui osittain siitä että oli infrastruktuuria. Joka taas oli olemassa juuri siksi että oli ollut lapsityöläisiä ja ihmisiä töissä de facto orjina.) Kommunismissa ei ole ollut valtavasti voitonaskelia, mutta kommunistisen ajattelutavan teho ja valta tältä osin onkin tässä. Ammattiliitot ja niihin verrattavat systeemit ovat oikeasti muuttaneet maailmaa.

Itsenäisyyspäivän jälkeen ei oikeastaan voi olla miettimättä tämänlaisia. Sillä siihen on liittynyt myös anarkistista liikehdintää. Ja tämä ei ole läpeensä hyvää. Anarkistejen monissa toimissa ei ole ollut muuta hyvää kuin se, että he ovat olleet antifasisteja. Tässä yhteydessä olen ollut jopa hieman hämmästynyt siitä, miten monet ihmiset jotka esittävät yleensä noin muuten että väkivalta ei ole ratkaisu koska se luo lisää väkivaltaa. Samalla kuitenkin he vähättelevät pullojen heittelyä sen takia, että he tekevät jotain natseja vastaan.
1: Tähän liittyy usein retorinen kysymys ; Mitä sinä sanot lapsenlapsillesi kun he kysyvät mitä teit äärioikeiston taltuttamiseksi. Mitä siihen voi sanoa? "Vittuilin heille internetissä". Internetissä vittuilu on tietenkin onttoa. Paitsi tietysti jos miettii sitä miten kovasti äärioikeiston nousu on itse asiassa masinoitu siinä samaisessa internetissä.

Anarkismi ei tietenkään ole suoraan paljon puhuttua "arvotyhjiötä". Mutta se on käytännössä niin lähellä sitä kuin ihminen pystyy. Negatiivisessa kulmassaan heillä ei ole muuta kuin asioiden särkemistä. Ja jopa heidän hyveellisyytensä ovat siinä että he ovat anti-jotain. Sen sijaan että tekisivät itse jotain. Tämä on ollut yksi syy siihen miksi olen hyvin vastahankainen niin natsistisia kuin antifasistisiakin järjestöjä kohtaan. Ne molemmat ovat hyvin vastenmielisiä ilmiöitä jotka jollain tavalla ansaitsevat toisensa. (Ongelma onkin siinä, että kaikki ihmiset eivät ole joko natsistisia tai antifasisteja.)

Tässä mielessä voi olla hauskaa viitata "Takkirauta" -blogin anarkosyndikalismitekstiin. Jossa on se, mikä on muistettu laittaa "AC:Syndikaten" nimeen mutta ei sisältöön. "Anarkosyndikalismi ei tähtää kaaokseen ja kaikkien sotaan kaikkia vastaan, vaan se on ensisijaisesti anti-etatistinen ideologia. Anarkosyndikalismin kantava voima on osuustoiminta. Anarkosyndikalismi on ei-sosialistisen työväenliikkeen haara, jonka tavoitteena on työntekijöiden itsehallinto. "Syndicalisme" on ranskankielinen sana, joka merkitsee ammattiyhdistysliikettä, tästä termi "syndikaatti"." Tämä lähestymistapa on hyvä muistaa koska se osoittaa, että anarkismi ei ole määritelmällisesti nihilismiä ja arvotyhjiötä ja kaaosta. Toisin sanoen anarkistien ei välttämättä tarvitsisi olla sellaisia. Ja tätä kautta siinä on jotain joka viehättää itseäni jonkin verran.

Tosin olisin huvittunut jos Takkirauta tiedostaisi mitä Dawkins -linjaman uusateismin argvotyhjiöhuutelulle tapahtuu tässä yhteydessä. Uusateistit eivät nimittäin aja uskonnotonta yhteiskuntaa vaan he ovat kuuluisasti sekulaareja. Sekularismi taas on nimenomaan anti-etatistista ; se vastustaa keskusjohdettua ylhäältä ohjattua kirkkoa. Ja sen seurauksena on tietenkin se, että syntyy erilaisia heimoja ja vastaavia jotka ovat keskenään erilaisia. Tämä on sitä joka Takkiraudan blogissa tulkitaan monikulttuuriseksi=relativismiksi=nihilismiksi frakki päällä=arvotyhjiöksi. Uskontojen keskusvaltaisuus on hyvin vahvasti vastustettuna. Ja itse asiassa jos mietitään miksi meillä uusateistit kritisoivat erityisesti de jure kansankirkkoa de facto valtionkirkkoa, niin syy on tässä. Dawkinsin "Jumalharhassa" on itse asiassa vertaus kissojen paimentamisesta. Johon Takkirauta viittaa puhuessaan siitä miten IT -piirit voisivat innostua. Koska "IWW:n edustama anarkosyndikalismi saattaa hyvinkin vedota IT-nörtteihin. Ala on ollut tähän mennessä hyvin heikosti organisoitunutta, ja työnantajilla on ollut lähes täydellinen mielivalta alalla. Toisaalta nörtit ovat pääsääntöisesti sangen älykkäitä sekä hyvin itsenäisiä ja pakkovaltakriittisiä, ja tähän saakka ovat nopeasti löytäneet uusia töitä jos ja kun onnenpyörä on pyörähtänyt YT-neuvotteluissa. Mutta alalla pitkään toimineet sanovat, että "ala on hapantunut" ja että ulkomainen halpatyökilpailu on syönyt alaa pahasti. Perinteinen ammattiyhdistystoiminta ei ole juurikaan vedonnut IT-väkeen, mutta IWW:n edustama liike saattaa heihin hyvinkin vedota." Uusateistit ovat onnistuneet tässä. Ja uskallankin raapia hyvin monta yhtäläisyysmerkkiä nolliin synonyymisaatioketjussa.

En itse ole sekularisti. Olen oikeastaan anti-sekularisti. Mutta jos pitää anarkosyndikatismin toteuttamisesta, kannattaa kenties miettiä miten ihmeessä "kissoista on paimennettu" ideologiaklimppi joka on ideologisesti hyvin hajanainen mutta kuitenkin toimissaan hyvin yhtenäinen, jopa häiritsevän heimohenkinen. Onhan itseorganosoitu järjestö tehokas ja näppärä. Ammattiliitot, ongelmallisten lapsityönteon olosuhteet Yhdistyneiden Kuningaskuntien tehtaissa ja mafia ovat menestyneet tuolla logiikalla. Toki ymmärrän että se ei ole yhtä hauskaa kuin olla osa organisoitumatonta pettynyttä lössiä joka ihan indiivitasolla tinttaa turpaan tai heittelee pyörätelineitä lasin läpi. Mutta valitettavasti maailma ei muutu pahoja tehtailijoita tappamalla. Paitsi videopeleissä.