Raiskauskulttuuria (tai "eihän heitä edes voi raiskata")

Törmäsin tänään keskusteluun stand-up -koomikko Louis C.K.sta. Se lähti liikkeelle siitä, miten hän oli sanonut, että "If someone makes a racial or sexist joke, say, with total seriousness, "I don't get it, can you explain it". Then watch them crash & burn." Huomautus on tietenkin hyvä. Se siirtyi siihen, että lausunto on ironinen siinä mielessä että samainen koomikko on nostanut kohuntaa sen vuoksi että hän on tehnyt seksistisiä raiskausvitsejä. Ja miksi ihmiset nauravatkin hänen raiskausvitseilleen.

Kysymys on kiinnostava. Se tosin meni siihen että pitäisi kertoa vain vitseistä jotka koskevat omaan viiteryhmään. Paitsi että se ei pätenyt jos lesbot eivät saisi kertoa vitsejä heteroseksuaaleista. Ja niin edespäin.

Mukaan tuli tietenkin myös asiaankuuluva lausunto raiskauskulttuurista. Miten tuollaiset vitsit ovat asiattomia koska ... "yleisössä saattaa olla joku joka on raiskannut ja joka ei käsitä että tämä on väärin". Väittäisin, että ongelmana ei ole se että oikein kukaan pitäisi raiskausta hyvänä. Päin vastoin. Ongelmana on usein se, että ihmiset selittävät miksi se ei ollut oikea raiskaus. Ihmiset käsittävät että raiskaus on väärin. Mutta väärä pukeutuminen, se että naiset fantasioivat usein raiskauksista, se että ollaan naimisissa tämän tyypin kanssa. Se, että humalassa tehtiin jotain. Olisivat jotain jotka tekisivät teosta "oikeasti ei-raiskauksen". Tämä voidaan toki jossain määrin liittää raiskauskulttuurikeskusteluun siinä mielessä että niitä pidetään jotenkin vähemmän pahana. Tämä vähättely on hyvin lähellä teon rikollisuuden mitätöimistä.

Mutta tosiasiassa raiskauskulttuuri näkyy vahviten juuri siinä että tietyt raiskauskset eivät ole edes mahdollisia. Ja tässä mielessä miesten asema on, kenties yllättäen, huonompi kuin naisilla. Toki esimerkiksi nykyisessä "macho-maahanmuuttokriittisessä" keskustelussa on teemana että suvakkinaisia uhataan raiskaamisesta ja suvakkimiehille puhutaan turpaanvetämisestä. Ja tässä mielessä raiskauksen mahdollisuus on naisiin kohdistuvassa diskurssissa vahvempi. Mutta ongelmana onkin se, että miehen raiskaaminen olisi homoseksuaalia. Ja se, että miestä ei itse asiassa tosiasiassa monen mukaan edes voitaisi raiskata.

Ihan oikea meemikuva,
jonka sanomaa moni mies ja nainen
oli tukemassa. Vahvin tietämäni
"aidon ja vahvan" raiskauskulttuurin
ilmeneminen nykykulttuurissa on
yleensä juuri tämän tyylistä.
Tästä ei jostain syystä
kuitenkaan puhuta oikein
missään yhteydessä silloin,
kun feministit puhuvat aiheenaan
raiskauskulttuuri. Jos feminismi on
tasa-arvoa, eikä vain naisasiaa, niin
miksi ihmeessä näin on?

Jos minulta kysytään olemassaolevasta raiskaamisesta, niin otan esiin demonstraation. Demonstraation siitä että kulttuurissamme on suuntauksia joissa on vahva raiskauskulttuurin sävytys. Se on niin kova että jopa pedofilia tai siihen sävyttynyt raiskaus on aivan asiallinen asia. Tämä koskee tietenkin opettajien tekemää seksuaalista väkivaltaa. Mies joka panee esiteinityttöä on tietenkin sellainen että aggressiivisempi feministi on samaa mieltä kunnon makkaraa syövän perussuomalaisen tosimiehen kanssa. (Eli "munat-poikki pedofiililta" -fantasioinnein.) Mutta jos opettaja on nainen, etenkin yleisesti attraktiiviseksi koettu nainen, tilanne muuttuu. ; Ajatuksena on että jokainen poika tai mies haluaa seksiä aina kaikkien kanssa, joten heidän autonomisuuteensa ei voisi puuttua. (Etenkin "koska erektioargumentti".)