Oinosen erehdys

Oinonen herätti huomiota viittaamalla raiskaukseen josta poliisi ei ollut tietoinen. Häntä haluttiin tämän vuoksi kuulla. "Poliisin mukaan kaikki raiskausepäilyt otetaan poliisissa ehdottomasti vakavasti. Oinosenkin kertoma tapaus halutaan siksi tutkintaan. Ihmetystä herättää, miksi Oinonen tietää tällaisesta, mutta poliisi ei. - Poliisi on käynnistänyt kansanedustaja Pentti Oinosen lausuman vuoksi esiselvityksen, onko Oinosen mainitsemaa 15-vuotiaan tytön raiskausrikosta Kuopiossa tapahtunut ja onko asiassa syytä käynnistää esitutkinta."

Olikin varmasti kannustavaa tietää että poliisi yrittää nimenomaan tutkia maahanmuuttajien tekemiä raiskauksia ja pitää tätä niin tärkeänä että rikoksesta tietäviä halutaan kuulla. Kukaan ei ainakaan voi sanoa että poliisi ei ottaisi näitä raiskaustapauksia vakavasti. Poliisin kiinnostus siitä että tästä kuullaan sai erikoisen käänteen. Siitä tuli tarina siitä miten Oinosta kiusataan.

Ensin sanotaan että polisiia ei kiinnosta ulkomaalaisten tekemät raiskaukset ja sitten kun poliisi haluaa kuulla niin poliisin kuulemishaluille ei tässä suostuta näkemään mitään muuta syytä kuin käyttää sitä jonkinlaisena painostuskeinona. Oinonen tuohtui siitä, että hänen raiskausaiheisen kirjoituksensa todenperäisyys oli kyseenalaistettu. Kyseenalaistettu pyytämällä todisteita siitä. Poliisi ahdistelee kauheasti kansanedustajaa todisteita pyytämällä. (Tällä ei kuitenkaan haluta tässä kontekstissa nähdä yhteyttä siihen miten uskottava Oinosen viittaama rikos itse asiassa on. Se on tavallaan erillinen asia ja ilmiö. Maahanmuuttajien tekemissä raiskauksissa pahaa on että niitä ei oteta vakavasti eikä niitä tutkita.)

Oinonen selitti, että häntä ei kuultavaksi viedä. Hän halusi niin kovasti olla tietämättä teon yksityiskohdista, eli suojella ulkomaalaista raiskaria poliisilta, että "Minähän en vapaaehtoisesti poliisiauton kyytiin mökistäni astu. Saa tulla 4-5 riskiä miestä kantamaan, olen sellainen jullikka vielä tässäkin iässä, 63-vuotias Oinonen sanoo." Tässä minä ihmettelin että missä Oinonen olisi harjoittanut jotain kamppailulajeja useita vuosia tunteja päivässä. Sillä useaa vastaan kamppaileminen on vaikeaa. Ja poliiseilla on etälamauttimet. Toki haluaisin tietää tämän sitäkin kautta että jos Oinosen kamppailuseura ei potki häntä pois siksi että heidän mielestään taitoja ei saa käyttää poliiseja vastaan, niin asetan sen tarkasti boikottiin. Oinosella täytyy olla tämä taito koska eihän hän voisi rehennellä.

Sellaisille ihmisille jotka keksivät tapahtumia, rikoksia ja muita päästään ja toimivat väkivaltafantasioiden mestareina on toki toinenkin nimi. Oinonen tuskin kuitenkaan haluaa että häntä kutsutaan tässä yhteydessä "uskovaiseksi" tai "supersankaritarinoiden kirjoittajaksi". Olisi nimittäin melko omituista ja ironiakäänteistä lietsoa keksittyä rikosta ja sitten tulla ulos tämänlaisten sankaritarinoiden kanssa. Joten peruslähtökohtana on se että Oinonen on rehellinen. Joten Oinosen jullin kamppailutehokkuus on tässä mielessä hyvin oireellinen tai merkittävä tosiasia.

Mutta luultavasti Oinonen ei väitäkään "olevansa niin kova jätkä". Se oli vain minun tulkintani. Luultavasti hän on rehellinen ja viittasi vain siihen että hän on niin lihava että hänen kantamiseensa tarvitaan monta riskiä miestä. Tämän arvioin uskottavaksi. Pian Oinonen ilmoittikin että häntä viedään poliisiautoon. Joku voisi muistaa että pidätys, vangitseminen ja vapaudenriisto ovat eri asioita kuin kuulemaan pyytäminen. Olisi mahdollista että poliisit pyysivät kahville keskustelemaan että onko rikosta tapahtunut ja kenties juttelemaan Oinosen mielenterveyden tilasta ja siitä minkälaista apua hyvinvointivaltio voi sellaiseen tarjota. Mutta Oinonen tietenkin tekee kuten sanoo. Hän ei valitettavasti tässä yhteydessä kertonut medialle monta riskiä miestä prosessiin oikeasti tarvittiin. Mikä on ymmärrettävää koska hänellä oli kiire, ja ilmoituksen sisältö oli muutenkin se että haastattelut jäävät myöhemmäksi. Mutta tottakai hän sanojensa mittaisena rehellisenä miehenä teki kuten lupasi. Tämä olkoot peruslähtökohta kunnes Oinonen toisin todistaa. (Näin olkoot vaikka häntä ei kuulemma edes viety poliisiautoon.)

Sittemmin Oinonen onkin kertonut, että hän erehtyi. "Oinonen erehtyi raiskausepäilyn uhrin iästä, tapahtuman ajankohdasta sekä epäillyn taustasta." Tokihan tilanne olisi toinen jos joku muu keksisi rikoksen josta unohtaisi ja väärinmuistaisi kaikki em. asiat, ja syyttäisi niiden pohjalta perussuomalaisia niin saattaisi heilahtaa kunnianloukkaussyytteitäkin. Hän ei kertonut erehtyneensä poliisejen määrästä joten se tieto oletettavasti pitää paikkaansa. Oinonen on sen verran lihava että hänen kantamiseensa tarvitaan neljä tai viisi riskiä poliisimiestä. Sen verran asia toki murehduttaa, että poliisin mukaan case is closed ; Oinosen ilmoittama maahanmuuttajien tekemä 15 -vuotiaan raiskaus ei tarvitse esitutkintaa. Näin taas yksi mamurikos katosi kuin ei olisi koskaan ollut olemassakaan ; Kriisistä käteen jäikin oikeastaan vain se, että poliisia ei kiinnostanutkaan, ei raiskaus eikä Oinonen. Homolausunnoistaan tunnettua Oinosta taas kiinnosti 4-5 raavasta uniformupukuista miestä.

---

Ei. Ette saa mitään parempaa. Tämä tapaus ei ole missään näkökulmassa sen arvoinen. Tällaisessa maassa elämme. Selvästi pitkäjänteisesti ammatikseen paskaa puhuva voidaan viedä poliisikamarille mediamylläkässä melko mielivaltaisesti. Tapahtumassa ei ole yhtään kunniallista osapuolta. En välttämättä halua asua tämänlaisessa maassa.

Avoin kirje Päivi Räsäselle

Päivi Räsänen puuttui blogissaan tiukasti klikkijournalismiin. (Räsänen tahtoo kieltää.) "Miten pitäisi reagoida valesivuston julkaisemaan huuhaauutiseen, jossa väitetään henkilön sanoneen jotakin, mitä hän ei ole koskaan sanonut? Julkisen sanan neuvoston uusi, ensi vuoden alusta toimikautensa aloittava puheenjohtaja Elina Grundström tarttui hiljattain ongelmaan. Hän totesi, että tahallaan valheellista tietoa välittävät sivustot uhkaavat sananvapautta. Netissä esiintyy uutispalveluina enenevästi valesivustoja, jotka julkaisevat tarkistamattomia ja virheellisiä tietoja. Useat valejutut ovat koskeneet maahanmuuttoa, etnisiä tai uskonnollisia vähemmistöjä, terveyttä tai julkisuuden henkilöiden tekemisiä. Tyylilajina saattaa olla myös satiiri, mutta kun jutut irrotetaan sivustosta ja niitä jaetaan eteenpäin, valitettavan monet lukijat erehtyvät pitämään lukemaansa totena. Surukseni olen tehnyt havainnon, että medialukutaito ei ole some-Suomessa korkealla tasolla. Kaikenlaista huuhaata levitetään eteenpäin ja uskotaan."

Ongelma onkin aito. Voisin toki olla huvittunut siitä että Räsäsestä "Sananvapaus perustuu totuuteen" koska enimmäkseen näyttää että hänen linjansa on ollut enemmän se että sananvapaus perustuu ei-toditettuihin uskomuksiin, kuten Jeesuksen sanomisiin. Mutta itse teema on niin tärkeä että en viitsi. "Kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta kenelläkään ei ole oikeutta omiin faktoihinsa. Journalismin ydin on se, että faktat ovat oikein" on pääsääntöisesti oikein kaunis periaate.

Sen sijaan otan esiin Räsäsen suoran puuttumisen. Hän ei referoi johonkin tiettyyn MV -lehden tai magneettimedian ilmoitukseen nimeltä. Nimeltä mainitaan sen sijaan jotain muuta. "Olen saanut lukuisia yhteydenottoja Tietoinfo-sivuston valeuutisesta, jossa väitetään, että olisin paikallisradion haastattelussa ottanut kantaa nuorten seksuaalisuuteen ja yksityiselämään liittyviin ikärajoihin. Juttu on alusta loppuun keksittyä pötyä." Olen itsekin jakanut tuon kyseisen Tietoinfon uutisen. Ja siksi olen tietenkin kirjeen kohderyhmää. Tähän täsmennykseen on syytä puuttua, jos ei muuten niin sen vuoksi että Räsänen asettaa syytöksen johon olen tietenkin osallinen. Ja tähän on vaikeaa puuttua muuta kuin kirjoittamalla aiheesta "Avoin Kirje".

---

Hyvä Arvoisa Päivi Räsänen

Ymmärrän että on syytä puuttua MV -lehtien tyylisiin ongelmiin. Johon tuo viittaamasi Grundström puuttui ainakin jos uskotaan Helsingin Sanomia. Eli klickbait -journalismista ja piilomainonnasta ollaan huolissaan.

Mutta että Kielletään Tietoinfo? Mitä ihmettä. Se tuottaa nähdäseni komediallisia uutisia jotka ivaavat juuri noita MV -lehden tapaisia. Olet ilmeisesti tiedostanut tämän koska mainitsen aivan erikseen "satiirisuuden" osana uhan kenttää.

Esimerkiksi "Uusi lakiehdotus kieltäisi juoksemisen ilman kypärää" ja "YK: Ihmisoikeudet ovat yliarvostettuja". Toki ymmärrän jos jolla on ns. parodiahorisontti mennyt nurinniskoin kun ovat lukeneet viittaamasi jutun. Jota et ilmeisesti oikein kehtaa aukikirjoittaa joten en sitten minäkään pidä korrektina avata kun varmasti loukkaa tai on epäsiveellinen tms.

Haluankin kiinnostuneena tiedostaa, että mikä on lain suhde sen kaltaisiin laitoksiin joita ulkomaisissa lähteissä edustaa "The Onion" tai "Christwire"? Miten käy maassamme jo toimiville "Lehdelle" tai Ilta-Paskallelle? Onko lakimuutoksessa jotain jota minun tulee hikipedian ylläpitäjänä tietää?

Kaksoisstandardisen rykmentin oppi

Uskonnonvapaus on viime vuosien aikana ollut se aihe joka on ollut kenties vahviten uskontokeskustelun ytimessä. Tuoreessa "Seurakuntalaisessa" esimerkiksi Ville Auvinen esitti että Lutherin kahden regimentin oppi ei ole identtinen sekularismin kanssa. "Jumala ja hänen tahtonsa ovat molempien regimenttien yläpuolella, niin hengellisen kuin maallisen. Siksi tarvitaan sellaisia päättäjiä, jotka elävät ja toimivat aralla tunnolla Jumalan edessä." Hänestä sekularismi olisi uskonnonvapauden vastainen koska "Olisi aika kohtuutonta vaatia, että kristillisen uskon omaava päättäjä ei saisi harkinnassaan ja päätöksenteossaan noudattaa omaa arvomaailmaansa, vaan hänen pitäisi pystyä toimimaan uskonnottomana. Naturalistinen ateisti saisi kuitenkin toimia naturalistisen maailmankuvansa mukaan, liberalisti avoimen liberaalisti ja marksilainen saisi vapaasti esittää marksilaisia näkemyksiään ja perustella niillä ratkaisujaan."

Asia vain ei ole näin yksioikoinen. Nähdäkseni uskovaisilla on tässä kohden ollut ilmoilla hyvin vahva kaksoisstandardi. Uskovaiset korostavat, aivan ymmärrettävästä, esimerkiksi YK:n ihmisoikeusjulistusta jossa jokaisella on oikeus puhua uskostaan. Tämä ei tietenkään tarkoita teokraattista valtaa käyttää uskonnollisia perusteluja ideologisessa mielivallassa politiikassa. Eikä tätä tietenkään oikein kukaan kristitty haluakaan. - Tosin joskus näyttää siltä että teokratiaa vastustetaan lähinnä nimessä. Ateisteja ollaan halukkaita kehottamaan-lähettämään Pohjois Koreaan mielipiteensä vuoksi koska maassa pitää elää maan tavan mukaan tai mennä maasta pois.

"Suvaitsemattomuuden suvaitseminen" vs. provokatiivisuus oikeuttaa kostamisen

Oma kantani on melko lähellä Auvisen ajatusta. En kannata sekularismia ainakaan sanan kovin vahvassa kulmassa. Sen sijaan kannatan sellaista ajatusta että kaikkea saa esittää omasta kannastaan, mutta mitään ei ole pakko arvostaa ja kaikessa on koko ajan vallalla mahdollisuus asettaa verbaalisia vastaiskuja.

Valitettavasti Auvinen on väärässä väittäessään että "naturalistiset ateistit saavat". Sillä jumalanpilkkalaki takaa että eivät saa. Tähän voidaan liittää Helsingin Sanomissa ollut Jani Kaaron kolumni. "Sananvapaudella on tänä päivänä monia uhkaajia, mutta mielestäni tämä loukkaantumisen kulttuuri on yksi pahimpia. Se rajoittaa sananvapautta kahdella ilmeisellä tavalla. Kuvitellaanpa, että käytän sananvapauttani sen täydessä mitassa, ja argumenttini loukkaavat jotakin ryhmää. Tämä ryhmä hyökkää kimppuuni loukattuine tunteineen, ei argumentteineen. Keskustelu kiertyy loukattujen tunteiden ympärille. Se on täynnä paheksuntaa ja vaatimuksia anteeksipyynnöstä. Koska argumentit jäävät sivuosaan, hulabaloo ei edistä hedelmällistä keskustelua millään tavalla."

Tähän on sitten reagoitu. Siihen on saatu kommentoija "Minun on vaikea nähdä, miten Charlie Hebdo on pyrkinyt keskusteluun ivansa kohteiden kanssa. Päätavoitteena on ollut vastustajalle nauraminen yhdessä samanmielisten kanssa. Vahvistaa omaa heimotunnetta. Myöskään Muhammedin piirtäminen koirana ei ole keskustelunavaus sen enempää tavallisten, rauhallisten Pohjoismaissa asuvien muslimien kuin militanttien islamistienkaan kanssa. Sen ainoa viesti heille oli, että piirtäjä piti islamin profeettaa koiran arvoisena. Keskustele nyt sitten näistä lähtökohdista! Kirjoittaja arvostelee poliittisen ottamista henkilökohtaiseksi, koska tuolloin politiikan kritiikkikin muuttuu henkilökohtaiseksi ja ruokkii loukkaantumisen tunnetta. Kun liikutaan uskonnon alueella, niin tätä ei voi välttää. Uskova määrittää itsensä ensijaisesti muslimiksi ( tai kristityksi, juutalaiseksi yms) ja toissijaisesti joksikin muuksi. Tällöin uskonnon pilkka on tämän henkilön oman syvimmän identiteetin, persoonan, pilkkaa. Tämä ei merkitse, ettei uskontoja saa arvostella tai kyseenalaistaa. Se on kuitenkin tehtävä,varsinkin herkässä ja tulenarassa tilanteessa, aidosti keskustellen ja argumentoiden, ei rienaten."

Valitettavasti tämä identiteettiteoria ei toimi ateisteille tai uskonnottomille. Arvokeskustelussa kun tuntuu vallitsevan sellainen ajatus että kaikki täytyy läpikattaa objektiivisella moraalilla ja metaeettisellä kannanotolla jossa ateistilla on joko arvotyhjiö tai peräti epäeettinen maailmankuva. Tätä ei pidetä rajoittavana koska monen ihmisen positiivisen uskonnovapauden kuvaus tarkoittaa juuri sitä että saadaan kertoa että oma vakaumus sanoo että ateisti ei saa ottaa kantaa arvokeskusteluun olematta naurettava pelle. Jos ateistilla on mielipide, tätä leimataan naturalismiksi ja seuraava asia on että "ilman Jumalaa et voi sanoa mitään moraalista olematta sisäsesti ristiriitainen" ja keskustelu loppuu tähän liittyvään öyhötykseen. Tai sitten tila medikalisoidaan virallisen ortodoksikirkon tapaan siten että ateismi on mielenterveyden häiriö..

Onkin hyvin mielenkiintoista miten identiteetin pilkkaaminen ohitetaan ateistien kohdalla usein ja toistuvasti. Provokatiivisuus nousee tässä vahvasti esille, ja hyvin erikoisella tavalla. Jos ateisti loukkaantuu vaikka suvivirrestä ja hän haluaa pysyä niistä erossa, häntä haukutaan sensuristiksi joka on "militantti". Sekularismi on myrkkysana. Ja jopa maltilliset uskovaiset nostavat esiin "suvaitsemattumuuden suvaitsemisen". Jossa korostetaan että he eivät ole fundamentalistien kanssa samaa mieltä mutta mielipidekirjo ja jopa räväkät ja täräkät mielipiteet ja niiden muotoilut täytyy sallia ja mahdollistaa. Uskonnonvapaus, sananvapaus, YK.

Mutta mitä tapahtuu välittömästi kun uskovaisille epämieluisa ja ärsyttävä mielipide nousee esille? Silloin väkivallan oikeutuspuheeseen nousee "sitä saa mitä tilaa" -periaate. Jossa korostuu äärimmäinen sensurismi. Pitää miettiä varpaisillaan miten ilmaisee pitävänsä evoluutiosta. Kuten eräs kreationisti minulle asian muotoili henkilökohtaisessa sähköpostissa ; "Voisitte olla ajamassa sitä, että lapsille ja nuorille ei enää koulussa syötettäisi teorioita, jotka saavat heidät epäilemään Jumalan olemassaoloa ja elämään elämää harhassa, joka johtaa monet ikuiseen kuolemaan. Ajattelisitte heitä edes senverran, että pitäisitte suunne kiinni, vaikka itse evoon uskoisittekin." Selvästi tässä ei ole kysymys muotoilusta vaan mielipiteestä. Ja tämän oikeuttajia ei tarvitse kaukaa hakea.

Kuten muistamme, Pride -kulkueen - eli kulkueen joka ei ole kammottava satiirinen pilakuva - on jotain jota kaasutettiin ja tämän jälkeen Asmo Maanselkä on esittänyt että kaasutus oli odotettavissa koska pride oli myös provokaatio. Samalla linjalla oltiin kristittyjen parissa muutoinkin. Itse asiassa kristittyjen joukosta löytyy yllättävän suuri osio ihmisiä joista kolmas maailmansota on asia jota kannattaa hakemalla hakea koska eskatologia. "“This confrontation is willed by God, who wants to use this conflict to erase his people’s enemies before a New Age begins" "Telegraph" tosin muistuttaa että kristityt eivät ole tässä yksin ; kolmasosa muslimeista ymmärtää uskonnon nimessä tappamisen.

Kaksoisstandardi rakentuu.

Suomessa tuntuukin olevan vallalla aatesuuntaus jossa Teemu Laajasalo saa huumorimiehen maineella hokea "ateistit ovat fundamentalisteja" -tyylisiä iskulauseita televisiossa välittämättä mitään siitä missä sävyssä hän asioita ilmaisee. Kirkolla on myös kirkollisten sisällä oikein kehuttu ateisteja "tasa-ajattelijoiksi" toistuvasti haukkuva "kirkkovene" -ryhmä. Tämä ei ole provokaatiota vaan korkeintaan suvaitsemattomuuden suvaitsemista.

Siksi on niin että Oinonen voi käyttää koira-allegoriaa ilman että tämä on provokatiivista. Hän saa sanoa että homojen avioliiton kannattaminen on eläimiinsekaantumiseen rinnastettavaa. Vaikka homous onkin monille hyvin keskeinen osa identiteettiä. (Erikoista on että mitä enemmän homouden muoti-ilmiöyden, homoelämäntavan ja homosaation tyylisiä ajatteluja ajaa sitä vahvemmin tunnustaa että homoseksuaalisuus on ideologiaan rinnastettava. Monien kristittyjen homovastustajien maailmassa siis identiteetin keskeisyys on hyvinkin oleellinen asia.) Samoin kun Päivi Räsänen oli Hyvinkään ammuskelun kohdalla selittämässä siitä miten uskonnottomuus hänestä aikaansaa sydämettömyyttä, hän ei iskenyt ihmisen identiteettiä vastaan provokatiivisesti vaan esitti vain keskustelevan mielipiteensä, mukavan vihjailevasti luonnolliseti. Joka oli "Jokelan ja Kauhajoen surmaajat ilmoittautuivat myös ateistikseiksi. Tämä ilmiö on käänteinen kristinuskon lähimmäisenrakkaudelle."

Mutta sitten jos bussiin laitetaan mainos joka sanoo vain "Jumalaa ei todennäköisesti ole" niin tästä loukkaannutaan aivan käsittämättömän vahvasti ja pitkään ja tätä pidetään liian pitkälle menevänä. Tai jos kerran vaihdetaan raamattuja pornolehtiin, niin tästä jaksetaan puhua vuosia. Puhumattakaan Raamatun pudottamisesta lattialle "Uutisvuodossa". Tämä on sellaista ihanaa provokatiivisuutta jota halutaan kostaa. Jostain syystä esimerkiksi "Nightwishin" yhteistyö Richard Dawkinsin kanssa oikeuttaa levyjen tuhoamiseen ja muuhun vastaavaan. Eikä Auvinen tai kukaan muukaan kristitty "Seurakuntalaisessa" paheksu sitä miten ateistien identiteetti on heille tärkeä ja sitä pitäisi kunnioittaa. Vain Raamatun heittäminen lattialle merkitsee, koska tosiasiassa kristittyä ei kiinnosta "identiteetti" vaan kristittyjen kaikenkattava koulaitoksen ja armeijan ja poliittisen päätöksenteon läpitunkeva täydellinen ja rajoittamaton ja ehdoton oikeus vittuilla ilman että heille itselleen vittuillaan. Omantunnonvapaus joka tarkoittaa lupaa sanoa mitä vain kenelle vain yhdistettynä oikeuteen provosoitua ja tähän vedoten sensuroida ja latistaa-tallata muita.

"Napoleonin Komplekseissa" onkin hauska ajatuskoe jossa vakioituneet kristillisten aktiivien strategiat otetaan käyttöön ja suunnataan fundamentalisteihin itseensä. Fundamentalistit kokisivat tätä tenttaamisena, savustamisena ja painostamisena. Jotain jossa vihataan ja kiusataan. Kun nämä ihmiset tekevät vastaavaa muille, heitä ei moitita. Jopa kristilliset liberaalit tuntuvat päin vastoin korostavan "suvaitsemattomuuden suvaitsemista" jossa kirkon moniäänisyys on rikkaus ja jossa fundamentalisteilla on lupa sanoa mielipiteensä. Ja että näitä fundamentalisteja tulee sitten kohdella kunnioittavasti. Joka ei vaadi sietämistä vaan sitä että pitäisi mielenkiinnolla ja rakentavuudella vastata heille. Eli noudattaa niitä hyviä tapoja jotka eivät ole heille itselleen mieluisia. Ja johon heitä ei edes vaadita.

Trollaajia ja lynkkaajia.

Se, mikä tässä kaikessa kiinnostaa onkin se, että sen voisi tiivistää trollikeskustelun ytimeen. Marko Forss oli tuoreessa iltalehdessä trolliasian vuoksi. "Hän kertoi syyksi ajanvietteen. Mies suhtautui yhteydenottooni asiallisesti ja ymmärsi itsekin menneensä liian pitkälle. Tapauksessa ei ole Forssin mukaan syytä epäillä rikosta, sillä videot oli poimittu netistä ja kuvat olivat lavastettuja." Kommenteista löytyy sitten miellyttiviä ajatuksia, kuten "Kerro nyt vaan tyypin nimi niin saa mitä tilasi." Asenne on kuin suoraan "provokaatio-argumentista".

Olisikin syytä ymmärtää että jokainen "provokatiivisuuspuheen" käyttäjä on itse asiassa tuttu internetin maailmasta. Siellä on kaikenlaisia lynkkaajia. Sellaisia jotka melko pienin perustein lähtevät liian pitkälle. Nähdäkseni kirkon edustajat ovat yleisesti ottaen olleet tässä järkeviä. He ovat korostaneet esimerkiksi pedofiilien kohdalla sitä että rikos on kammottava mutta pedofiilin lynkkaaminen jonkun epämääräisen nettisyytöksen vuoksi on asiatonta. On korostettu malttia ja sitä että syntiselle kuuluu armo ja että pedofiilin rankaisu kuuluu poliisille eikä oikeuden omaan käteen ottamiselle. Esivallan kunnioitus on kuulunut regimenttioppiin tältä osin oleellisesti. Itse dissaan pedofiileja sen verran paljon, mutta ymmärrän miksi lynkkamismentaliteetista ei pidetä. Sitä vaan jotenkin toivoisi, että ateistien mielipiteenilmauksilla olisi vahvempi oikeus ja pienempi pelko lynkkaamisesta.

Mutta kirkko huolehtii syntisestä ja lynkkausmentaliteetista muualla. Ateistien tulisi huolehtia tekstinsä "provokatiivisuudesta", koska se ei ole keskustelua. Toisin kuin se, että sanoo jotain "jonka ainoa viesti heille oli, että piirtäjä pitää kristinuskon Jumalaa ainoana moraalin lähteenä" Se, että tätä pitää arvottomana ei kuitenkaan ole samanlainen statement. Vaikka molemmat ovat dogmaattisia eiedistyviä ja eikeskusteltavia lähtokohtia maailmankuvalle. Maailmankuvan kyseenalaistamattomia premissejä joita haltuaan huutaa mutta joiden kyseenalaistamisesta ei pidetä. (Mutta toisten tulee sietää ja suvaita suvaitsemattomia kun toisen taas pitää miettiä miten voivat provosoida ansaitun kostoiskun jossa heidät tapetaan tai ainakin kaasutetaan julkisessa kulkueessa.)
 
Mutta näin ei käy. Jopa "Raamattujen vaihtamisesta pornoon" -tempauksesta on muistettava se, että tämä symbolinen teko poiki tappouhkauksia tempauksen järjestäjille. Ja kaikki silti muistavat tapaukesta vain sen että miten kauheita militantteja ateistit olivat kun vaihtoivat Raamattuja pornolehtiin. Tappouhkaukset taas ohitetaan, niitä ei ole pidetty edes muistamisen arvoisina asioina. Tämä kaikki tiivistää sen, miten kristinuskossa on tällä hetkellä YK:hon vedottu oikeus julistaa kaduilla ja turuilla ja vittuilla mediassa ääriprovokatiivisesti. Ateisteilla on jumalanpilkkalakia ja arvon tappouhkaus-lynkkausmentaliteettiheimolaisia. Ja jos vääräoppisia vastaan isketään vaikka kaasuaseen kanssa, niin asia kuitataan sitä kautta että "mitäs provosoit niihiihii". Samalla joku ääliö kirjoittaa näkyvään kristillieen lehteen siitä miten ateisti-naturalistit saavat vedota omaan maailmankuvaansa mutta kristitty eivät. Helvetin hienoa. Loistavasti vedetty. Tässä kaikessa kunnioitus oikein kohisten kasvaa.

On nimittäin hyvin rakentavaa kuulla siitä miten mielipiteiden tulee olla vapaita, kun samalla koko ajatuksen henkenä on se että ateistien ja muiden kansalaisten mielipide sekularismiin tulisi valita "Seurakuntalais" -lehteen kirjoittavan kirkkohihhulin käskystä ja määräyksestä. Valitan. Jumalanpilkkalaki ja "provokatiivisten mielipiteiden hienotunteinen sensurointi" on sekularistinen uskontosensuristinen lausunto, juuri siksi uskonnonilmausasioita halutaan rajoittaa koulussa ; Uskovaiset kun hyvin usein esittävät provokatiivisia näkemyksiä ja mielipiteitä maailmankuvansa kautta ja tätä halutaan rajoittaa. Että oltaisiin hienotunteisia sen sijaan että tungettaisiin vastenmielisiä mielipiteitä ja lausuntoja toisen korvista väkisin sisään. Tämä sekulaarius sitten vain on jotain jota kannatetaan kristinuskolle. Tasapuolista teeskentelevässä maassa ei kuitenkaan voi olla niin että yksi saa sanoa mielipiteensä ja toinen ei. Joko sekulaari tai provokatiivimaailma tuleekin toteuttaa. Ei niin että kikkaillaan sen mukaan mikä itselle sattuu sopimaan. Sillä silloin syntyy välttämättä ja väistämättä kulttuuri jossa yhtä tyyppiä hakataan ilman että hän saa puolustautua.
1: Eli sellainen jossa elämme nyt. Nytkän kristityt saavat sanoa mediassa mitä tahansa moraalittomuusihmisvihasyytöksiä, eläimiinsekaantumisrinnastuksia ja kaasuiskujen rakastamisia menettämättä poliittista valta-asemaansa. Mutta jossa bussiin laitettu mielipidejuliste on niin repivä että siitä täytyy vuosia raivota ja syyttää plakaatin levittäjää militantiksi sarjatulella.

Itse tosin sanon tähän kaikkeen vain sen, että sitten kun kristityt sisäisesti ovat ensin valinneet linjan ja kontrolloivat sen tämän niin että ainuttakaan lipeämistä ei tule ilman että tätä vastaan hyökätään kristittyjen omista riveistä vahvasti ja ankarasti. Eli luovat maailman jossa joko "suvaitaan suvaitsemattomuutta" jossa on nollatoleranssi "provokaatio-oikeutus -argumenteille" tai jossa sitten suojellaan identiteettiä ja tunteita ja sensuroidaan suvivirttä myöten loukkaava aineisto koulusta ja katukuvasta. Kun he ovat tehneet tämän, niin sitten he voivat vaatia samaa muilta. Tätä ennen en kunnioita tai arvosta kristinuskoa tai islamia. Sen sijaan siedän näiden oppien halveksuttavia ihmisiä ja annan heidän pitää typerät mielipiteensä. Kritisoin ärsyttävin verpaaliripuloinnein jos ja kun keittää yli. Ja satirisoin pyhiä vakaumuksia yhtä innolla kuin jotkut selittävät että ilman Jumalaa ihminen on vain eläin, arvotyhjiössä elävä vihainen nihilisti ja eugeniikkaa moraalilakinaan pitävä natsi. (Ja muita sisäisesti ristiriitaisia oksymoronikonsepteja.) Sillä tämä on linja jota itse kykenen noudattamaan myös vastapuolen kanssa. Metsä-vastaa -maailmankuva ei kenties ole kaunis. Mutta se on sentään reilu ja tasapuolinen. Joten se on parempi kuin yksikään tietämäni kristitty missään maassamme tällä hetkellä näyttää kykenevän.

Goat Stimulator

ISIS on saanut viime päivinä erikoisia vastustajia. Ensinnä on hyvä mainita siitä miten esimerkiksi Forbes uutisoi anonyymeistä. He ovat ilmoitettu - tai heidän nimissään on ilmoitettu sillä tavalla jolla anonymousin kohdalla ei ole mitään eroa sen kanssa että he ovat ilmoittaneet - että "We are unable to target ISIS because they predominately fight on the ground. But we can go after the people or states who fund them." Samalla on korostunut että vihollinen ei ole islaminusko sinällään.

Sitten on mainittava toinen kritiikkitempaus joka selkeästi "Charlie Hebdo" -iskujen innoittama. Siinäkin mollataan ISIStä. Se on myös tietokonepeli. Peli jota en tunnusta pelanneeni. Mutta johon on liittynyt joitain "Let's Play" -videoita YouTubessa. Joita olen nähnyt. Ja joiden mainosbannerit tuppaavat tarjoamaan alariveillään uskonnollisia mainoksia. Koska, miksipä ei? Pelistä on kirjoitettu lehdissä. Ja siitä on kenties syytä mainita muutamia yksityiskohtia. Pelin nimi on "Muhammad Sex Simulator 2015" ja sen on ohjelmoinut henkilö joka tunnetaan nimellä "gizmo01942". Pelissä harrastetaan seksiä. Vaihtoehtoina on sellaisia herkullisia vaihtoehtoja kuin lammas, vuohi ja joukko ISIS -miehiä. Asentoja on lukuisia ja tarjolla on myös pissaleikkejä. ISIS tuskin pitää pelin tekijästä.

En tiedä mitä poliisi sanoisi tämänlaisen jumalanpilkkapelin omistamisesta, niin sen siveellisyyttä että uskonrauhaa häiritsevien teemojen vuoksi. Enkä tiedä mitä puolisoni sanoisi sen pelaamisesta. Tai voin, mutta en halua kuvitella. Siksi minulla ei ole tätä peliä enkä ole tätä pelannut. En lainkaan, ollenkaan, yhtään. (Kukaan ei nähnyt mitään, ette voi todistaa mitään!)

Molemmissa strategioissa huomattavaa on se, että "sivullisia uhreja tulee". Eli vastustaja ISIS ei ole ainut joka saa ongelmia. Mutta anonyymien kohdalla kohteet ovat "vähemmän sivullisia".

Meidän tulee kunnioittaa toistemme uskonnotonta vakaumusta.

"Hämeen Kaiussa" oli Sirkka-Liisa Anttilan esitys siitä mikä on ja ei ole vapaata tiedonvälitystä. "Meidän tulee kunnioittaa toistemme uskonnollisia vakaumuksia. Meillä on uskonnonvapaus ja jokainen voi valita omansa. Uskonasiat ovat herkkiä ja henkilökohtaisia. Toimittajien tulisi muistaa se. Lehdistönapaus ei tarkoita oikeutta kyseenalaistaa toisten uskontoa. Vapauden ohella meidän täytyy puhua vastuusta." Eduskunnan tietojen mukaan Anttila on ollut 12 vuotta Forssan kirkkovaltuustossa, joka tekee lausunnosta odotettavan. Muutoin siinä sitten on vaikeaa nähdä oikein mitään tolkkua. Jos tämän Anttilan teesin ottaa lähestymistavaksi, on tosin hyvin vaikeaa ymmärtää että
1: Mitä se lehdistönvapaus sitten ylipäätään on ; Monesti korostetaan että sananvapautta seuraa sananvastuu, mutta tässä Sirkka-Liisa Anttila olettaa että tämä vastuu olisi jollain muulla kuin lehtimiehillä. Sillä muutenhan lehtimiehet voisivat sanoa mitä mielisivät ja joutuisivat sitten kritiikin kohteeksi jos ovat vaikkapa asiattomia.
2: Myös kunnioitus muuttuu hyvin erikoiseksi. Nimittäin jos mietimme mitä tämä itse asiassa määrittelee kunnioitukseksi, niin kunnioittamattomuutta on kaikki kyseenalaistaminen. Tämä heijastelee erikoista asennetta. Vastaavaa ei nimittäin nähdä minkään muun kanssa. Jos otamme jonkun järjestön toiminnan, meillä on oikeus kyseenalaistaa se. Näin on tehty esimerkiksi uunatsien kanssa. Toisaalta jos joku tunnustautuu fasistiksi, rasistiksi tai natsiksi, koemme tarpeelliseksi kyseenalaistaa heidän ideologiansa eetisyys ja muu kelpoisuus. Kommunisteja saa kritisoida ilman että tämä on lehdistönvapauden ylikäyttöä. Anttilan historian tietäen voidaan sanoa että hän on poliittisena vaikuttajana kyseenalaistanut ja ollut erimielinen ja kriittinen. Eikä tämä ole ollut ongelma. Mikä tekee uskonnosta yhtään sen erilaisemmaksi ideologiana? Ilmeisesti metafyysinen ulottuvuus. En niele tätä.

Olenkin hieman huvittunut että kirkko on tässä kysymyksessä täysin kääntänyt kelkkaansa. Sen virallisena suuntanahan on ollut se, että jos joku pahastuu uskonnon esittämisestä koska se sotii hänen maailmankuvaansa vastaan, niin silloin kyseessä on uskontoallergia, joka on satiiristen tarinoiden aihe kotimaan sivuilla asti. Joka taas on ollut huono asia. Tämä muita ärsyttävän ilmaisun tukeminen on hyvin tärkeää, hienoa ja rikasta. Ja nimenomaan suvaitsevaisuutta lisäävää ja suvaitsevaisuutta vaativaa. "On hienoa, jos lapsien kastaminen ja kristilliseen perinteeseen kasvaminen on tavallista. On hienoa, jos kristillisten juhlapyhien viettäminen, jouluevankeliumin julkinen lukeminen tai suvivirren laulaminen kirkon seinien ulkopuolella ei aiheuta nikottelua. On hienoa, jos presidentillä on vapaus toivottaa kansalaisille Jumalan siunausta. On hienoa, jos teologiaa voi opiskella yliopistoissa, jotka ovat teologian myötä syntyneet. Ja on hienoa, jos tämä elävä perinne lisää suopeutta toisenlaisia katsomuksellisia perinteitä seuraavia ihmisiä kohtaan."

Mutta nyt kun vastaavaa sitten laitetaan uskontokritiikin puolelle niin se on ihan kauhiaa. Vaikka jos tuon uskontoallergiatarinan ottaa, siinä voi vain vaihtaa tarinaan mukaan islamistin ja muhammadinkuvan. Tai Jeesuksella irvivän kuvan ja herkän kristityn. Ja tarinan elementit pysyvät vähintään yhtä faktuaalisina.

Mutta tietenkin ;
1: Jos jokin loukkaa ateistia, ateisti on "pikkumainen" ja "vihainen" ja "allerginen". Hänen täytyy vain ymmärtää että uskon ilmaisu on ihmisoikeus.  Ja ilmeisesti myös ateistien pakko-osallistuttaminen uskonnollisiin rituaaleihin tai suostiminen siihen että heidät eristetään joka ikisestä yleisestä yhteiskunnalliseenkin elämään liittyvästä juhlasta kuten koulun kevätjuhlista. Tai siis pakotetaan heidät valitsemaan osallistumisen ja paikalta poistamisen välillä. Oikeus sitouttaa eriuskoiset rikkomaan vakaumustaan ja antamalla sen ainoaksi vaihtoehdoksi eristämisen yhteisöstä on se uskovaisten kaikista ihanin oikeus.
2: Mutta jos uskova on vihainen, hän on "pahastunut" ja syy on "loukkaavassa aineistossa" jota pitäisi ymmärtää "kunnioittaa" sen sijaan että on ikävän repivä ja muutenkin tekemässä jotain joka ei voi kuulua sananvapauden, mielipiteenvapauden, ilmaisunvapauden tai yhtään minkään piiriin..

Silti, vaikka kirkolla on tämä kanta mikä on, on kirkolla netissä hauska huumoria ja satiiria tarjoava sosiaalisen median palvelu, kirkkovene. Olen sen jäsenenä. Ja sitä kehutaan. Että sikahyvää työtä, käytän koulutuksessa apuna. "Kolmanneksi, kirkon keskustelukulttuuri on vapautunutta ja avointa. Kirkon väki osaa nauraa myös itselleen. Lukekaapas vaikka Kirkkoveneestä. Juttujen tykkääjissä on väkeä Harmauden Tyyssijoista eli Kirkkohallituksesta ja tuomiokapituleista." Siellä on itse asiassa ollut ihan hauskoja juttuja uskonnosta ja uskonnon sivustakin. Sivusto kuitenkin tykkää välistä sortua asiattomuuksiin. Jostain syystä ateisteista ei osata tehdä humaania huumoria ja sivusto irvii varsin loukkaavasti ateisteista. "Tasa-ajattelija" -vitsejä sivustolle pukkaa satiirisesti ja toistuvasti. Minusta tämä kuuluu lehdistönvapauteen, mutta tosiasiassa siinä pilkataan ja loukataan toisen vakaumusta. Joten jos kirkon väitteet satiirista ja uskonnon suojelusta ja hienotunteisuudesta olisi jokin jota pitäisi todella seurata, Sirkka-Liisa Anttila antaisi lehtihaastatteluissa kommentteja siitä että "kirkkovene" pitäisi kieltää.

Oma tapani on tietysti se, että annan kirkkoveneen kirjoittaa mitä haluaa. Sitten vain vittuilen heidän asiattomuuksistaan, hieron sitä heidän naamaansa ja tarvittaessa levitän pilkallisesta aineistosta screenshotteja nimiä mainiten ympäri internettiä. Jossa ne säilyvät vain ikuisesti, ja koska noudatan journalistisia vapauksia ja vuodan asioita paikkoihin joissa anonyymiyskin on vaihtoehto, ei mikään koskaan missään pysty estämään tätä. Tämä on mielestäni sananvapautta ja sananvastuuta. Kun sanoo, on altis kritiikille. En pyri sensuroimaan vaan päin vastoin maksimoin sanomisten näkyvyyden. Tämä opettaa minusta, ei sensuuri. Ja tämä opettaa paitsi sanan sanojaa, mutta muistuttaa kaikkia muitakin.

PS.

Rehellisesti sanoen ymmärrän aivan täysin että esimerkiksi herjaamiseen liittyvä lainsäädäntö rajoittaa sananvaltaa. Ja tappouhkailu ei esimerkiksi kuulu "sananvapauden piiriin". (Ainakaan sen enempää kuin se että se mitä meille yrittävä tappouhkailija kohtaa menee "taiteellisen ilmaisuvapauden piiriin"...) Tätä teemaa on hyvä tukea ja se on osa sitä sananvastuuasiaa. Samoin vihan lietsonta ja vihapuhe voivat nostaa yhteiskunnan väkivaltaisuutta joten jossain määrin utilitarismiin painottunut etatistinen yhteiskunta voi olla oikeutettu käyttämään väkivaltakoneistoaan ja sensuurikoneistoaan joissain kohden.

Mutta kirkko selvästi vetää tässä pidemmälle. Se muistuttaa sananvastuusta ja yrittää laajentaa sen mahdollisimman pitkälle omaksi suojakseen. Se ei yritä kieltää vain väkivaltaa lietsovaa puhetta vaan nimenomaan yrittää laajentaa asian niin pitkälle että pelkkä erimieltä oleminen ja tämän ääneen argumentointi olisi totaalikiellettyä, koska se kyseenalaistaisi vakaumuksia. Tähän on tietysti tarvetta. Sillä kirkko on yrittänyt ottaa osaa moderniin mediakulttuuriin ja sen huumorinkäytöllisiin piirteisiin esimerkiksi "kirkkovene" -sivustolla. Ja se ei ole onnistunut siinä kovin hyvin.

Itse en nyt vaadi muuta kuin että kirkko valitsee linjansa tähän sananvapauteen, sitouttaa joka ikisen papin siihen että ateisteihin ja agnostikkoihin ja kirkosta eronneisiin kohdistuvia vitsejä kohdellaan täsmälleen samalla tavalla ja asenteella kuin muhammadinkuvia piirteleviin. Jos sensuroidaan yhtä tai vaaditaan sille vastuuta niin asialle täytyy olla sitten kommentteja myös toiseen suuntaan. Toisaalta jos jokin asia on sitä "vapaata viestintää" niin sitten se jumalauta on.

---

Tiesitkö että kun alkuperäisellä ehtoollisella Jeesus otti esiin appelsiinimehun, suklaavanukkaan ja maidon, Juudas Iskariot poistui bileistä. Sittemmin ehtoollisella nautitaan vain leipää ja viiniä, mutta ne maagisesti transsubstantioituvat Jeesuksen makupalaiseksi Yacky -suklaavanukkaaksi. (Meidän edessämme valutettu.)

Kisat seis! (Arvailu alkakoot!)

PerusSuomalaiset ovat saaneet usein näkyvyyttä pilakuviin liittyen. Heillä oli takavuosina kuvitusta jossa oli varsin helppoa nähdä rasistisia sävyjä. Kalle Erkkilä otti samalla kantaa myös ilmastonmuutokseen. Toisaalta PerusSuomalaiset myös provosoituivat "Kirkko ja Kaupunki" -lehden pilakuvista.

Puolueen suhde huumoriin on toki muutenkin ollut häilyvää. Poen laki on ollut vahvana kun mediassa on puitu ns. sotilasjuntta -kommenttia sekä ns. hihamerkkikohua. Ne nostivat esiin sen että milloin heidän lausuntonsa ovat huumoria ja milloin vakavasti otettavia. Puolue oli ilmeisen pahoillaan siitä että heidän jäsentensä lausuntoja luettiin että ne otettiin kuin arvokeskustelijan ja vaikuttajan kommentteina. Teuvo Hakkaraisen kohdalla kukaan ei ilmeisesti jaksa enää edes yrittää ottaa selvää siitä millä naïvismin, sarkasmin ja ironian kertoimella on mentävä. Ja siksi hänet on jätetty ikään kuin heitteelle uppoamaan omaan parodiahorisonttiinsa.

Näinkin PS -nuorten "Raavas" -lehden pilapiirroskilpailun osana tätä projektia. Tämä tapahtui, luonnollisesti "Charlie Hebdo" -iskun jälkimainingeissa. Pidin itse kilpailua hyvänä ajatuksena. Tosin en sitten toisaalta hirveästi luottanut siihen toteutukseen. Eli olin melko varma siitä että jos lehteen laittaa materiaalia joka ei ns. ole poliittisesti korrekti oikea mielipide PerusSuomalaisten kannalta, niin ei saisi voittorahaa tai luvattua etusivun paikkaa vaikka teos olisi miten uniikki ja miten hyvin tehty.

Tänään on sitten uutisoitu siitä miten tämä pilakuvakisa on lopetettu. Tämä on hyvin omituista koska itse elän sellaisessa maailmassa jossa kisan perustaminen on jonkinlainen lupaus. Mutta kaikki eivät tietenkään elä tämänlaisessa maailmassa. Arvailuja kilpailun lopettamisen syistä on ollut monenlaisia. Ja näitä arvailuja on lietsonut "tietty tietotyhjiö". Sebastian Tynkkynen kun on antanut kisan lopettamiselle syyksi "en kommentoi":ta.

Pahimmat PS -vastaiset ovat jopa ehdottaneet ennakkoon että tässä valmistellaan jotain omituista false flag -ohjelmaa. Että ilmoitetaan valheellisista uhkauksista kisan perustajille ja saadaan tällä sympatiaa. En jaksa uskoa tähän. Sillä jos uhkailuteema olisi nostettu esille se olisi nostettu esille toisin. Ja false flag on muutenkin surkein temppu kirjassa.

Omat teoriani asiasta ovat sellaiset että lähestyn tätä "Five Nights at Freddy":n soveltamallani strategialla. Eli puhtaalla parsimonian hakemisella. Tässä kohden taktiikanvalinta johtuu siitä että tietoa on vähän. Jotta voi sanoa asiasta mitään oletuksia pitää ikään kuin väistämättä tehdä tyhmiä yleistyksiä. Viisas olisi kenties ottamasta kantaa, mutta asiaa voi kuitenkin jollain tavalla lähestyä. Osa selityksistä on parempia. Osa selityksistä nivoo useat asiat yhteen paremmin. Sitten kun informaatiota tulee lisää tätä voidaan joutua korjaamaan radikaalistikin.

Nähdäkseni tärkein selitettävä asia onkin se, että tapahtuman tulee olla jotenkin sellainen että siitä ei haluta puhua. Ja tässä kohden vastaan tulee mielestäni kaksi uskottavinta teemaa:
1: Kilpailu pistettiin liikkeelle siten että asiaan liittyvää juridiikkaa ei ole mietitty loppuun asti. Koska kampanja oli näkyvä oli selvää että jos lakia rikottaisiin, kilpailun järjestäjät - ja mahdollisesti piirtäjäkin - joutuisi astumaan lakitupaan. On helppoa intoilla silloin kun oma perse ei ole uhattuna. Mutta tilanteessa jossa poliisit jututtavat kamarilla ja antavat vaihtoehdoiksi sakon tai lopettamisen on valinta melko ilmiselvä. Tässä mielessä ei ole kovin järkevää korostaa omia heikkouksia. "Hei, me mokattiin, ei tajuttu ottaa lakia huomioon". Ei lisää uskottavuutta. Josta poliittiset puolueet elävät.
2: Paavi. Tavallaan tuplapaavi, konkreettinen ja symbolinen. Katolisen kirkon johtaja nimittäin otti kantaa "Charlie Hebdo" -kohuun. Paavin kanta oli että väkivalta on tuomittavaa mutta ymmärrettävää. Ja muu on sitten "one cannot make fun of faith" ... "Pope Francis explained that "there is a limit" to freedom of expression, saying that "every religion has its dignity," and that dignity should be respected. While he condemned the Paris attacks, Francis also said that those who say inflammatory remarks are likely to experience retaliation" ... "If [a close friend] says a swear word against my mother, he's going to get a punch in the nose" ... "One cannot provoke, one cannot insult other people's faith, one cannot make fun of faith." Ja tämä on ainut mikä rajoittaa Timo Soinin islamkriittisyyttä. Perussuomalaiset ovat nimittäin imagoltaan kotimaisia ja poliittisesti epäkorrekteja ja tätä kautta rohkeita toisinajattelijoita. Mutta monesti minulle on jäänyt epäselväksi että missä kohden se ei ole jonkinlainen Opus Dein ilmentymä maassamme. Soini pitää tunnetusti kovaa puoluekuria. Joten tämä paavin lausunto sai hänet vastustamaan jyrkästi pilapiirrosasiaa jota hän muuten kenties dogmaattisen iloiten tukisi. Tätä ei tietenkään oikein voi nostaa esille, sillä perussuomalaiset ovat muutoin ottaneet strategisesti kaiken mahdollisen irti iskun islamkulmista.

Suomen kristittyjen varjo ; jossa sananvapauden vastustaminen ja täyssensuuri määritellään suopeudeksi erilaisia maailmankatsomuksia kohtaan.

Nasse -setä on hyvin hyvin vihainen!

Kirjoitin "Uuden Suomen" puolelle ajatuskokeen siitä miten pitäisi suhtautua kristilliseen puheeseen jos kirkollinen "Charlie Hebdo" -reaktiotapa otettaisiin vakavasti. Ja niitä noudatettaisiin kristittyjen ateistipuheisiin. Nostin esiin erityisesti Teemu Laajasalon. Ja vähäisemmässä määrin Laajasaloa edeltäneen Jaakko Heinimäen tavan pilkata ja latistaa ateismia. Jostain syystä kirkolliset tahot eivät moiti heitä. Vaan päinvastoin pidetään hyvänä että tarjotaan huumorintajuisia kusipääkristittysatiirikkoja ääneen. On hämmentävää että samaa ei sallita minulle.

Otin tekstissä erityisen vahvasti esiin sen että viralliseksi kannaksi näyttää meillä muodostuneen se, että väkivalta tuomitaan mutta samalla tuomitaan satiiri. Syy on mitä ilmeisemmin poliittinen. Jumalanpilkkalainsäädäntöä ei haluta muuttaa. ; Erikoista onkin nimenomaan se, miten vastakkain näyttää olevan sellainen ajatus jossa maailmankatsomukset ovat samanarvoisia ja kaikkia pilkataan. Ja sellainen jossa maailmankatsomukset ovat eriarvoisia. Että uskontoja suojellaan enemmän kuin eiteistisiä maailmankatsomuksia. Kukaan ei siis halua laajentaa suopeusoikeuksia ateisteihin.

Kenttäpiispa kumoamassa omaa oikeutustaan.

Tästä epäreiluudesta saa hyvän kuvan lukemalla "siistittyä" kotimaata. Sellaista johon on päästetty statuksella. On kenties syytä aloittaa Särkiöstä. Sillä arvon kenttäpiispa on aina varsin eriskummaista luettavaa. Hän aloittaa kriittisen tekstinsä erikoisesti. "Kun nyt satiiri ja pilkka ovat arvokkainta, mitä länsimailla on puolustettavanaan, tahdon minäkin tätä aihetta sivuta." Nimittäin tuo lausunto on itsessään sarkastinen ja tätä kautta satiirinen. Mutta Särkiö astuu myöhemmin sarkasmia vastaan. Joten hänen tekstinsä itse kieltää tuollaisen rakenteen. Lisäksi tässä hyperbolaisessa aloituksessa on perustalla vakava päättelyvirhe. Virhe siitä että vain kaikista ehdottomasti tärkeimmän asian saa käsitellä ja muista aiheista ei saa kiinnostua eikä niistä saa puhua.

Toki tälläisellä rakenteella voidaan sarkastisesti satirisoida monia näkemyksiä ja luoda ilkeää huumoria. Itsekin voisin lähteä siitä että Särkiö on ihmeellinen kaveri kun hänestä tärkeää on se että armeijan kenttäehtoolliset tehdään "työajalla" ja siksi ehtoollisesta kieltäytyneet pitää laittaa tekemään töitä sen sijaan että heidät päästää vapaalle. Että kun maailmassa tiäzä "Boko Haram surmasi Nigeriassa ainakin parituhatta ihmistä". Että prioriteetit kuntoon, kapiainen. Puhutaan siitä Jeesusasiasta sitten kun rukous on armeijan ensisijainen ja strategisesti kaikista ehdottomasti tehokkain ja keskeisin aselaji. Sillä muille ei saa priorisoida eikä niistä saa kiinnostua. On selvää että tämänlainen asennevammailu sopii sikailevaan satiiriin. Ei sellaiseen joka rakenteellisesti tuomitsee satiirin hyvin jyrkästi. Särkiön tyylilaji siis sotii vahvasti hänen asiasisältöään vastaan. Paitsi jos tyylilajina on "kristityt ovat ääliöitä" -tyylisen tekstin luominen. Siinä tapauksessa onnittelut erinomaisista retorisista ratkaisuista!

Ja voi kuinka jyrkästi ja minkälaisella peruslähtökohdalla Särkiö tuomitseekaan sarkasmin? "Ranskalaisilla pilalehdillä on pitkät perinteet. Satiiriset kuvat Kuningas Ludvig XVI:sta, hänen perheestään, samoin kuin esimerkiksi papistosta, muokkasivat mielialaa. Monarkian ja uskonnon edustajat olivat pelkkiä naurettavia vihanneksia. Ateismia ja äärivasemmistolaisuutta edustanut Robespierre antoi kansalainen Guillotinelle tehtäväksi listiä mädät naatit vihanneksista. Kansalaiset hurrasivat kun päät putoilivat koriin. Näin edistettiin vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, jotka eivät kuitenkaan koskeneet kaikkia. Pariisin terrorissa 1792-93 tapettiin kymmeniä tuhansia."

Oikeasti. Sama mies joka kirjoitti muutama päivä sitten siitä miten kristinuskon historiaa ei voi ottaa hirmutekoineen mukaan lainkaan kun puhutaan kristillisyydestä koska ajat muuttuvat. Että nykyajan kristittyjä ei pidä tuomita Lutherin kirjoitusten mukaan. Hänestä historia piti unohtaa tältä osin koska "Kysyjä odottaa tässä 1500-luvun alkukymmenien yhteiskunnalta nykyajan demokratiakäsitystä. Kustaa Vaasan tultua Ruotsin kuninkaaksi hän omaksui reformaation aatteet ja tuli siten kirkon pääksi Augsburgin uskonrauhan periaatteen mukaan “Kenen maa, sen uskonto”. Ei se tainnut olla mikään kansanedustuslaitoksen äänestyspäätös." No, ei ollut Robenspierren touhutkaan. Minun nähdäkseni tässä kohden kristinusko nojaa sellaiseen konseptiin kuin objektiivinen ihmistä suurempi ja ihmiskunnan oppimiskyvystä riippumaton moraali. Humanismin moraalikonsepti taas on "inaisen toisenlainen". Joten sellainen voi muuttua kun yhteiskunnat muuttuvat. (Eli minun ei tarvitse korjailla mitään ja voin kannattaa samoja näkemyksiä molemmissa tapauksissa.) Olen hyvin ihmeissäni siitä miten Särkiö kykenee pitämään kasvonsa argumenttejensa kanssa, sillä hänellä ei ole koherentti. Särkiö joutuu antamaan eri standardit eri tilanteissa.

Ja mitä nykyaikana katsotaan voidaan huomata että Särkiö ei käsittele sitä mitä tiedetään. Ja virheellisyys kattaa hyvinkin eri tapoja katsoa tämänlaista argumentaatiota.
1: Historiallisella otteella on katsottava aika ja tilanne. Ja kun katsotaan miten jokin muuttuu ei voida vain katsoa historiaa ja väittää että satiirin ja väkivallantekojen välillä on yhteys. Itse asiassa satiiria oli paljon jo ennen vallankumouksen väkivaltaisuuksia. Libertiinit olivat ateistis-röyhkeileviä jo 1600 -luvulla kun taas ranskan vallankumous tapahtui 1700 -luvun lopulla. Särkiö siis demonstroi miten hän ei tunne edes kritiikkinsä kohdetta. Ja käsittelee historiallsella otteella ilmiötä jonka historiasta hän osaa irtofaktoja ilman suurempaa tai laajempaa käsitystä oikein mistään.
2: Yhteiskunta-analyysissä voidaan huomioida että ranska on itse asiassa länsimainen sivistysmaa. Siellä on kuitenkin erilainen, suomea löyhempi, suhde satiiriin. Se toimii siis nykyajassa olevana referenssipisteenä. Joka toimii juuri Särkiön aiemmin kristinuskoa puolustaessaan korostaman "aika on otettava huomioon" -näkökulman kanssa. Voidaan huomata että "Charlie Hebdo" ei ole lietsonut siellä mitää väkivaltaa. Uhreja eivät ole kristityt tai islamistit. Lehdet ovat levitelleet Muhammadin kuvia. Ja jostain syystä siellä tilanne on ollut se että islamistit ovat iskeneet konekiväärein "Charlie Heboon" sen sijaan että lehden ostanut olisi provosoitunut ja mennyt ammuskelemaan paikallisiin moskeijoihin ja falafelkioskiryppäisiin. Eli jos syy-yhteys on, se ei ole Särkiön vihjaama.

Särkiö lähinnä demonstroi miten kristiyt paheksuvat näitä tiettyjä lähestymistapoja mutta ateisteja saa hakata tämänlaisella epämiellyttävällä historialla vaikka opillisesti nykyajan uusateistit ovat opillisesti kauempana ranskan vallankumouksesta kuin nykykristityt juutalaisista. Kun kristinuskon kohdalla virallinen kirkko valittaa että koko usko nähdään fundamentalistien kautta. Ja jokainen uskonveli ja uskonsisar osaa Kristuksessaan toistaa saman, ilmeisesti itseltään Isä Jumalalta saamansa argumentin - koska eiväthän he voi olla mielikuvituksettomia kliseepapukaijoja ja läpitylsiä ihmisiä joilla ei ole mitään omaa sanottavaa - ja se on se että eikö tässä nähdä että erilaisia ideologioita ei saa niputtaa yhteen. Että rikkaus ja erilaiset näkemykset pitää erottaa jyrkästi. Tämä sama koskee äärimmäisen vahvasti ateismia jossa on tuoreen väitöskirjantekijänkin mukaan variaatiota riittämiin. Jostain syystä minua aina silloin tällöin haukutaan että minä luokitan kristittyjä liian tiukasti. Mutta Särkiö saa minua paljon lokeroivammalla tekstintuotoksellaan "Kenttäpiispa kirjoittaa ryhdikkäästi, niin kuin asia on. Sananvapaus ilman mitään vastuuta, ei suinkaan tee maailmaa paremmaksi paikaksi asua, vaan päinvastoin!" Kenttäpiispan oma teksti kuitenkin näyttää olevan sananvapautta ilman minkäänlaista vastuuta tai maailmankuvien kunnioittamista. Joten kommentti on läpi-ironinen. Kuten tietysti Särkiön sarkastinen asennevammateksti joka perimmiltään yrittää kiistää oman lajityyppinsä oikeutuksen.

Särkiön teksti provosoikin uskontovihamielisyyttä ; Itse näen hänen asenteensa pilkanteon ja naljailun kriminalisointina. Joka yhteiskunnallisena statementina armeijahenkilöltä kertoo tietyn viestin. Venäjällä on jo mallia siitä, mitä tapahtuu, kun Milonov vaatii perinteiden kunnioittamista ja sulkee tälle sietämättömiä ihmisryhmiä piiloon. Tietyt näkemykset ja niiden ilmaisu julkisessa elämässä kielletään. Eikä siksi että ne ovat itsessään rasistisia tai väkivaltaisia vaan koska näiden väitetään johtavan ties mihin. Olen luullut että tarvitsemme armeijaa koska Putinin kaltaiset hahmot saattavat muutoin yrittää aseellisesti rajan yli tuomaan äärimmäistä kohteliaisuutta ja loukkaamisen ehdotonta välttämistä korostavaa yhteiskuntarakennettaan tänne. Jos uskonto on todella tuollainen kuin Särkiö ehdottaa niin ihmettelen että miksi minun pitäisi olla kunnioittava, kiinnostunut tai kuulua kirkkoon lainkaan. Se kirkkohan edustaa kaikkea sitä mitä isänmaallinen vapautta rakastava suomalainen vihaa!

Huvittavaa on myös että kun uskovaiset monesti korostavat että sananvapaus ei ole itseisarvo niin haluavat sitten kuitenkin sanoa oman mielipiteensä. Miksi? Jos sananvapaus ei ole ehdoton Pyhä arvo ei heillä ole mitään automaattista lupaa sanoa yhtään mitään. Hankkikoot luvat ensin, tai lentäkööt linnaan. Puolen vuoden vankeus mielessä täällä muutkin joutuvat sanomisiaan asettelemaan.. Minusta olisi hyvä jos kaikkia maailmankatsomuksia herjaava voitaisiin kieltää samalla niin saataisiin Särkiölle itselleen tuomioita suvaitsevaisuuden nimissä. Tämä on tarpeen sillä hän tekstissään vihjaa väkivallasta jota yhdistää vahvalla syy-seuraussuhteella vasemmistolaisuuteen ja ateismiin. (Koska muuten teksti ei olisi rationaalinen, vasta kun yhteys on, on Särkiöllä järkeä sanoa sanottavansa.) Ja juuri tämänlaiset yhteydethän tekivät provokaatiosta vaarallista, tuomittavaa ja kiellettävää. Särkiön omien argumentaatioiden mukaan. Poliittinen vihamielisyyden lietsonta taas heijastuu ranskan vallankumousta myöhempään aikaan ja politiikkaan. Tätä asennetta edustaa Urho Kekkonen joka teloitti vuonna 1918 punavankeja kiväärinluodilla päähän. Ehtaa historiaa. Joten jos Särkiö on perusteltu niin sitten on tämä minunkin lausunto.

"Kotimaan toimitus" on vaihtanut oppialansa teologiasta markkinatutkimukseen.

Olen työskennellyt useammankin vuoden markkinatutkimusalalla. Siksi oli kiinnostavaa lukea kuinka kotimaan toimitus julkaisi virallisen kantansa. "Jumalanpilkan poistaminen ei synnytä yhtään uutta työpaikkaa." Toki tämä on argumenttina hyvin omituinen. Olen käsittänyt että sananvapauskeskustelussa on kysymys etiikasta ja oikeuksista. Mutta "kotimaa" vetää sen suoraan kaupalliseen näkökulmaan jossa mitataan pelkästään bruttokansantuotetta. Olisi mielenkiintoista huomata onko kotimaan toimitus valmis ja halukas kuittaamaan joka ikisen muunkin arvokysymyksen pelkästään tällä valitsemallaan teemalla. Tuomio on raju ja lausunto ehdoton, joten ilmiselvästi he ovat. Suvivirren laulaminen ei tuo yhtään uutta työpaikkaa, voidaan laulaa jotain muuta joten ei edes pianesteja tule. Tässä mielessä lausunnossa on lähtökohtaisesti jotain sellaista että siihen ei pitäisi vastata mitään muuta kuin "Haistakaa paska, paskiaiset". Mutta katson sitä kuitenkin tarkemmin.

Lausunto alkaa mielestäni hyvin. Tavalla jota voin kunnioittaa.  "Uskonrauhapykälässä on kaksi momenttia. Ensimmäinen käsittelee pyhinä pidettyjen asioiden, kuten Jumalan, pilkkaamista. On totta, että pyhän määrittely on hankalaa, varsinkaan jos ei tunnista sellaista käsitettä. Olisikin tärkeää, kun puhutaan ”jumalanpilkkalain” poistamisesta, keskityttäisiin ensimmäiseen momenttiin. Toinen momentti puolestaan puhuu jumalanpalveluksesta, kirkollisesta toimituksesta, uskonnonharjoituksesta ja hautaustilanteesta. Näiden häirintä meluamalla, uhkaavalla käytöksellä tai muuten on rangaistavaa. Kyseinen pykälä estää mm. autostereoiden huudattamisen tarkoituksella täysillä samalla kun esimerkiksi muslimit ovat hautaamassa vainajaansa." Tämä on hyvä huomio. Joskin olen huomannut että moni puolustaa jumalanpilkkalainsäädännön nykytilaa juuri niputtamalla asiat yhdeksi ja samaksi. Eli minä en saa piirtää lehteä koska lailla suojellaan siltä että hautajaisiin ei mennä metelöimään "Westboron baptistikirkon" mallilla. Mielestäni on asiallista suojella uskontojen tiloja vandalismilta ja tilaisuuksia häiriköinniltä. Mutta se muu. Not so much.

Mutta pääviesti on "Yhtään satiirilehteä ei myöskään perusteta, jos lakipykälä poistettaisiin, eikä yksikään sanomalehti ala julkaista uskontoa irviviä pilakuvia. (Outoa, miten pilakuvavetoista tämä jumalanpilkkakeskustelu on, että on oikeus pilailla/pilkata sanavapauden nimissä.) Vaikea myöskään uskoa, että kriittinen keskustelu uskontojen roolista, kirkkojen asemasta ja uskonnollisten oppien mielekkyydestä lisääntyisi." Tämä kohta on kummallinen. En näe mitään tutkimusta jolla tähän on päädytty. Ja siltikin se on vähintään outo. Ja rajoittunut. Minkälainen apina on kirjoittanut tuon tekstin? Saako hän palkkaa? Mitä hän tekee työkseen että voin ehdottaa näitä Keravan paikallisia vakavasti kehitysvammaisia työhön?
1: Ensinnäkin argumentti itse asiassa esittää että jumalanpilkkapykälän muuttaminen ei vaikuttaisi mitenkään. Tämä on tavallaan uskottavaa. Sillä pykälä on de facto sammutettua kuollutta kirjainta jonka tärkein poiston syy ei ole asioiden muuttaminen vaan se, että pykälä mahdollistaa "nopean nekromantian" jossa sitä sitten käytetään varsin kyseenalaisesti.
2: Toisaalta se väittää että uusia lehtiä ei perustettaisi. Mistä he sen oikeasti tietävät? Nähdäkseni on toki syitä uskoa että uusien satiirilehtien perustaminen on vaikeaa. "Pahkasika", "Myrkky" ja "Mad" ovat jääneet historiaan. Jos lehdet eivät mene kaupaksi niille ei ole levikkiä. Toisaalta on huomioitava että kaikki em. lehdet ovat vanhan rajoitteen mukaisia. Uskonnottomuus on päin vastoin nousussa. Joten tosiasiassa olisi teoriassa aivan mahdollista kehittää myyvä humoristinen uskonnottomien lehti. Jumalauta, jos lainsäädäntö muuttuu saatan itse yrittää perustaa sellaista! Mistä ihmeestä "kotimaa" voi tietää mitä joka ikinen useasta miljoonasta kansalaisestamme tekee ja ei tee?
3: Satiirilehtien vaikeudet ovat itse asiassa enemmänkin yleisempiä media-alan ongelmia. "Helsingin Sanomat" painivat samojen ongelmien kanssa. Jumalauta, "Kotimaa" -lehti on itsessään lehti. Perustellut vaikeudet ovat pikemminkin sellaisia että sanoisi että kirkon olemassaolo maassa ei ylläpitäisi yhtään ainutta kristillistä lehteä. Kilin kellit.
4: Lisäksi on huomioitava se mitä itse olen aiheesta vähän ammattimaisemmissa yhteyksissä todennut. En todella itse usko että huumorilehdistä saadaan kovin taloudellisesti kannattavaa. Sillä netissä saman saa ilmaiseksi. Huumorin kohdalla painotus onkin muuttunut. Ei myydä lehtiä vaan tehdään keikkoja. Suomen Stand Up -koomikoilla menee hyvin. USA:ssa George Carlinin tapaiset uskonrienaajat ovat olleet taloudellinen menestyt. Suomessa vastaavista tulisi sakkoja tai linnaa. Kun "kotimaa" niin suuresti tähtää siihen juridiikan tuntemukseen ja korostaa että pitää katsoa mitä siellä laissa sanotaan en voi tässä kysyä muuta kuin että mikä kohta tuossa uskonnonvapauslaissa sanoo että vapautus koskisi pelkästään ja vain ja ainostaan lehtiformaattia? Eikö siellä "kotimaassa" oikein ymmärretä mediakenttää? Ainiin, siellä ollaan luutuneessa instituutiossa jossa järjestelmä nojaa siihen että on jokin "kotimaan" tyylinen keskeinen lehti jolla on interaktio suoritettu sillä että muutama korkeastatuksinen kirkon virallinen hahmo saa luvan pitää blogia ja kommentointi niihin onnistuu vain rahaa vastaan. Ja tätä pidetään someutumisena. Anteeksi. Unohdin. Luulin että tämä olisi jotenkin vakavastiotettava mediaosaamista ja viestintää ammatikseen ammattimaisesti tekevä taho kommentoimassa.

---

Jostain syystä luterilaisella kirkolla näyttää olevan omituinen tapa tappaa elämänilo. Se tuo ihmisten elämään onnea ja iloa ja toivoa. Mutta jotta tämä onnistuu se näyttää vaativan sitä että aivan kaikki muu iloa aikaansaavat torjutaan, kielletään ja tallataan mutaan. Että kun elämä on pelkkä synkeä putki jossa ideologiavalta kieltää kaiken muun hauskan. NIin sitten kristinusko tuo elämään ainutlaatuista iloa ja onnea. Kas kun ei tehdä niin että määritellään intellektualli älyllisyys tavalla joka olisi a priorisesti ateisteilel mahdotonta ja näin vain kristinusko voisi tuoda filosofista älyllistä iloa. Mutta ainiin, Tapio Puolimatka warrant -oppeineenhan on mainostanutkin juuri tätä. Määritelkää saatana saman tien jäsenmääränne täyteen ja tiliasianne kuntoon älkääkä vaatiko kansalaisilta penniäkään tukea minkään pyörittämiseen. Kyllä Jumala hoitaa. Tai jos ei hoida niin vihaa.

Moukan duunia

"Kotimaa" -lehti on usein toiminut lähteenäni. Sen internetsivut ovat olleet sitä harvinaista kansankirkollista materiaalia joka on pitänyt minut edes minimaalisessa sidoksessa kyseiseen laitokseen. Olen pysynyt ikään kuin ajan tasalla. Sen historia on hieman kuten koko laitoksen historia. Se voidaan kuvata jonain jossa sananvapaudesta käperrytään yhä enemmän ja enemmän sisäsiittoiseen ajatteluun.

Kun paikka avautui, siellä oli hyvin runsaasti blogeja. Tämä oli kirkon moniäänisyyttä parhaimmillaan ja rehellisimmillään. Tämä tosin toi esiin sen verran paljon metelöintiä, että se ei näyttänyt sopivan kirkon julkisuuskuvaan. Siksi tästä luovuttiinkin. Ajateltiin että saataisiin asiallisempaa keskustelua. Erikoista oli että moni aivan asiallinen blogisti karsiutui ja asiattomia jäi jäljelle. Sillä paikat jaettiin jonkinlaisen statuksen mukaan. Paikkaa ei ansaittu ansioilla tai sillä että oltiin hyvä kirjoittaja. Eikä edes asiallisuudella. Tässä ja monessa muussa yhteydessä sivusto on myös muuttanut ulkoasujaan ja vastaavia. Ja näihin kaikkiin on liittynyt erikoinen asia. Historian siivoaminen. Tuotettu ja julkaistu on kadonnut bittiavaruuden syövereihin. Nyt, vuoden vaihteessa, se meni maksuseinän taakse, kuukausimaksulliseksi. Ja tässä mukana piiloutui itse lehden artikkelit. Blogit jäivät näkyviksi. Mutta niihin ei pääse kommentoimaan muuta kuin maksamalla.

Heillä on toki lupa tehdä näin. Mutta tästä kaikesta syntyy kuva siitä että paikka on melko sisäänpäin käpertynyt ja sensuristinen laitos. Se on yrittänyt avoimuutta ja huomasi että ihmiset  "eivät kyenneet toimimaan vastuullisesti". Valitettavasti tämä on sitten johtanut siihen mikä ei ole rehellistä. Rehellistä olisi tunnustaa että moniäänisyys ei ole mikään mukava asia ihmisille ja rikkaus. Että se on kulttuuria jossa heitetään rajua juttua ja ärsytetään ja ollaan jopa henkisen väkivallan harjoittajia. Sen sijaan on tehty ankaraa siivousta jossa sananvaltaa on yhä enemmän ja enemmän niillä tahoilla joilla on status tähän. Ja tätä statusta ei ansaita asiallisuudella. (En väitä että minä olisin asiallinen, väitän että on ollut moniakin asiallisia ihmisiä jotka olisivat ansainneet mutta eivät saaneet.)

Maksuseinä ei estä muualle kommentointia. Joka tekee kommenteista täysin "kotimaan" sensuurivallan ulottumattomissa olevia.

Siksi minun onkin kenties hyvä ottaa esille blogiteksti johon olisin halunnut kommentoida. Mutta johon en voi. Hannu Kiurun uusimmasta. Ennen kuin käsittelen tätä tarkemmin taustoitan että Kiurulla ja minulla on pitkähkö ja varsin omituinen ja skismainen keskustelusuhde. Hyvin usein syynä on ollut se, että hänen huumorintajunsa on ollut hyvin raakaa ja repivää. Hänen ohjeistuksensa ovat olleet suunnilleen sitä rataa että jos asiat haittaavat minua niin asia hoituu sillä että en lue niitä. Tällä asiallisuusradalla olen ottanut kantaa siihen miten hän vertautuu epäkohteliaimpiin uusateistien teksteihin. Karkeasti ottaen kantani on ollut että hän on mies joka "huumorin" nimissä tykkää hakata muita mutta ei kestä että hänelle vastataan. Oma kantani on ollut enemmänkin se, että hänellä on lupa sanoa mitä haluaa mutta tähän vastaaminen on sitten vain sananvapauden noudattamista ja häntä saa moittia ääliöksi ja kostaa pahat sanat vaikkapa vastinerunoilla.

"Charlie Hebdo" on ollut siitä mielenkiintoinen että se on iskenut uskonnollisen satiirin muodikkaaksi. Ja tämä on kaivanut monissa esiin puolia joita heissä tavallisesti ei näy. Ja joita vastaan he näyttävät usein toimivan. Kun tuossa viime keväänä yllättävän moni perussuomalainen oli sitä mieltä että oli hassunhauskaa ehdotella ateisteille Pohjois-Koreaan muuttamista siksi että "Suvivirsi" on osa kristillistä kulttuuria ja erimielisyyden ilmaisu tässä on huono asia. Esiin nousi myös että kirkon ivaaminen on typerää koska pitää ymmärtää että ihmisen täytyy toimia maan tavalla tai maasta pois. Ja tämä maa pois on Pohjois-Korea. Nyt nämä samat tahot sitten intoilevat islamia kritisoivasta pilakuvakilpailusta. Koska uskontojen pilkka on sananvapautta ja poliittista epäkorrektiutta joka on yhtä muodikasta kuin maassa maan tavalla tai maasta pois. Ja hauskinta on että henkilöt ovat tässä kohden aika monesti samoja.

Kirkon kanta on tässä ollut se, mitä on voinut odottaa. "Kirkko ja Kaupunki" -lehden Ville Rannan sarjakuva 19.1. 2015 kertookin tästä kaiken. Uskonnolliset eri uskontoja edustavat johtajat sanovat "Väkivalta on väärin!  Mutta pyhiä asioita ei saa pilkata!" ; "Eikä uskonnollisia tunteita" ; "Eikä Israelia kritisoida" ; "Eikä profeettaa kuvata", "tai muuten". Kirkon ja muiden uskontojen yleisenä kantana onkin ollut lähinnä paheksua väkivaltaa mutta ymmärtää väkivallan tekijöitä sitten niin maan pirusti. Ymmärrystä näyttääkin riittävän enemmän toisia ihmsiä murhaaville kuin sellaisille jotka eivät usko Jumalan olemassaoloon. Sillä ensimmäistä ymmärretään kun taas jälkimmäistä yleisesti paheksutaan tai irrelevantisoidaan. Ja tylyttäjät eivät ole mitään fundamentalisteja jotka eivät edusta kirkon virallista kantaa. Vaan pappeja papin statuksella. Jopa piispoja. Ja Hannu Kiuru on yksi tämän jengin edustaja.

Hannu Kiurukin näyttää nyt vaihtaneen kantaansa aiempiinsa nähden. Se miten hänestä ihmisen tulee suhtautua huumoriin jonka kohteena on on vaihtunut. Heti kun kohteena en ole vaikka minä tai joku muu vääräoppinen, tilanne muuttuu. Tämä on tietenkin ymmärrettävää kristityn kannalta. Sillä kyllähän sitä ihmisiä kohdellaan eri tavalla kuin sieluttomia puolieläimiä. Jos kristityt eivät usko näin, on vaikeaa ymmärtää miksi he sitten käyttäytyvät kuin näin olisi. Joko he oikeuttavat pahuutensa rationaalisin argumentein tai ovat pahoja ja tyhmiä eli heillä ei ole edes teologista oikeutta toimilleen. Luotan että papit ja piispat osaavat teologiaa niin paljon että jos he toimivat jotenkin se on myös Sanan mukaista. Eiväthän he muuten sitä tekisi ja rivikristityt heidän sanomisiaan "järkeviksi" kutsuisi.
1: Onkin melkoisen luultavaa että jos Charlie Hebdon uhrit eivät olisi vasemmistolaisia ja ateisteja ei vastaavaa ymmärtämistä saatisi tekijöille. Jos uhrit olisivat kirkossa olevia kristittyjä joiden mainos olisi "Answers in Genesiksen" suosima banneri jossa ihminen osoittaa suoraan ladatulla aseella katsojan suuntaan ja päällä on teksti "If God doesn't matter to him, do you?" Jos tämä olisi raivostuttanut evoateisteja niin lausunnot olisivat hyvin toisenlaisia. "Uskonnonvapaus" olisi varmasti paljon vahvemmin esillä, eikä sitä haluttaisi yhtään ymmärtää että miten se voisi provosoida yhtään mitään. Väkivaltaa paheksuttaisiin kuten nytkin. Mutta ilman sitä "toisille tärkeitä maailmankuvallisia asioita ei saa loukata" -kulmaa. Sitä sen sijaan käskettäisiin vain nielemään kaikki. "Jos et kestä, älä katso" -tyylinen ohje tulisi välittömästi.

Kenties vasta itse kohteena ollessaan Kiuru on kenties tiedostanut että kun jotain asiaa pyörii paljon internetissä, mediassa ja lehdissä niin et voi vain "olla lukematta niitä". Koska joudut käytännössä muuttamaan ämpäriin voidaksesi tehdä näin. Kehotus välttämiseen tarkoittaa että "Älä lue yhtään lehteä, älä avaa televisiota, älä avaa nettiä. Älä mene ulos kadulle". Hän ei jotenkin näyttänyt käsittävän tätä silloin kun hän halusi intoilla minun kustannuksellani. Nyt kun muodikasta ei ole lähettää minua Pohjois-Koreaan vaan pilailla uskonnoilla, on sävy aivan toinen. Kenties kaksoisstandardinomainen käytös johtuu siitä että hän on omakohtaisen kokemuksen kautta oppinut vanhat virheensä, tunnustaa ne ja kasvaa.

Myöhemmin toki paljastan että näin ei selvästi ole. Mutta vihjaan että oma kantani on koko ajan sentään sama. Minuakin saa pilkata, mutta pilkan kritiikki on sitten sekin sananvapauden alla. Ja jos tekee moukan duunia, eli pilkallista satiiria niin on moukka. Ja se pitää sitten tunnustaa. Ja kestää se että sananvapaus tarkoittaa sitä että kritiikkiä kritisoidaan ja itsekin joudutaan joskus hakatuksi. Turha leikkiä että se on mukavaa. Ei se ole. Se on aina vittumaista. Kuten slogan sanoo "Elämä on". Ja se ei todellakaan jatku sillä "lahja" -sanalla jota jotkut ideologivalehtelijat jotka ovat eläneet ideologisen vallan avulla muita pompottaen kermaperse -elämän heittelevät itsetyytyväisyydessään vain siksi että ovat niin vieraantuneet todellisuudesta että eivät ole edes koskaan harkinneet itsemurhaa. Ja joille on suunnaton maailmaa mullistava järkytys tutustua bussissa sellaiseen maailmaan jossa toiset ihmiset ovat asuneet vuositolkulla. Peräti ne ihmiset joiden pilkkaamisesta on satuttu tekemään itselle huvi ja harrastus.

Mutta siihen Kiurun uusimpaan.

Hänellä on toki mielenkiintoinen tapa tarttua asiaan. Tapa joka on sentään rehellinen. Moni nimittäin toimii tavalla joka ei herätä minussa kunnioitusta. Eli elävät kaksoisstandardin mukaan. Jossa vihollinen on se jota saa pilkata ja itseä ei. Ja jotka esittävät jotain muuta. Kiuru selvästi ei tee näin vaan vaatii epätasa-arvoista kohtelua aivan suoraan. Tämä on aitoa ja rehellistä. Moraalitonta muutoin, mutta rehellisyydessä on jotain ansiokasta. Hän sanoo jo otsikossa että "Olisiko jo aika siirtyä uskontojen pilkkaamisesta TV:n parisuhdepelleilyihin?"
Eli pilkkaaminen ja sen ilkeys ei häntä kiinnosta. Hän on suoraan sitä mieltä että pilkka täytyy kohdistaa tiettyihin aiheisiin. Ja toisiin ei saa. Moni elää tämänlaatuisen maksiimin mukaan.

Jospa vastaus olisi sama mitä hän kertoi kun moitin pilkkaavasta ateistien käsittelystä. Että turpa kiinni jos ei huumorintaju kestä. Että jo se, että noihin uskontopilkkoihin vastaa tarkoittaa sitä että uskontokritiikissä on jotain arvokasta ja oleellista. Koska eihän ihminen mitenkään voi reagoida vain siihen että hänen identiteettiään ja ihmisryhmää johon hän kuuluu käsitellään ilkeästi. Kritiikki joka herättää tunteen siitä että sitä on tehty liikaa voi tarkoittaa vain sitä että kritiikki osuu. En lähde tälle tielle.

Mutta kysymys on mielenkiintoinen. Sillä siinä on itsessään sellainen sävy että on jokin yleinen mielipide johon Hannu Kiurulla olisi valtaa komentaa. Hän ei ole siis niinkään itse tekemässä pilaa tästä tietystä aiheesta vaan sanomassa että tämä on se aihe johon muidenkin pitäisi. Joka on jo sen suuntainen että hän tulee esimerkiksi minulle sanomaan mistä aiheesta esimerkiksi minun pitäisi kiinnostua ivailemaan. Oma neuvoni on että "ivaa sitä sitten".

Toki Kiurulle on myönnettävä että hän on ottanut esille erinomaisen pilailun kohteen. "Näyttäisi siltä, että parisuhteisiin liittyvät asiat ovat tosi-TV-formaattina talloneet perinteiset nolausohjelmat jalkoihinsa. Nyt kyse on siitä, mikä lafka keksii hurjimman parisuhdeleikin. On näytetty Suomen pisimpiä treffejä, kun mies ja nainen laitetaan tuosta vain asumaan viikonlopun keskenään. Kohta on tulossa sarja, jossa nuoret ja kauniit suomalaiset ihmiset tutustuvat toisiinsa alastomina." Se tuo mieleeni sen, että esimerkiksi hikipediaan on tullut kirjoitettua kaikenlaista. Tosi-TV -aiheiset televisioformaatit tuovat mieleen sellaisia asioita kuin "Rakas - minusta on tullut huomiohuora" ja vastaavia. Hannu Kiuru ei tosin näytä seuraavan huumorialaa. Tosi TV on muutenkin itse asiassa yleinen pilan kohde stand-upissa, käsittääkseni ylikäytetympi kuin kirkollinen huumori. Joten en ymmärrä miksi hän kehottaa humoristeja lopettamaan kirkkohuumorin tekemisen ylikäytettynä ja haluaa sen sijaan siirtää komiikkaa enemmän siihen Johanna Tukiais -suuntaan. Koska tämä on kuitenkin paljon ylikäytetympi juttu. On merkittävää että "Putous" ja "Kingi" ovat itse asiassa rakenteeltaan ensi sijassa referenssisuhteessa pudotuskisoihin ja ovat ensisijassa näiden pilkkaamista. Ja vasta toissijaisesti niiden huumori koskettaa sitten niitä sketsihahmoja. (Toki aika iso osa katsojista näyttää olevan tästä tasosta aivan pihalla.)

Mutta avioliittojutut näyttävät todella olevan uusi muoti. Ja pidän Kiurua tarkkanäköisenä. Sillä hän ottaa nolausohjelmat esiin.
Kommentoijilla joista "Eikös näillä kaikilla julkisuusmetkuilla itse asiassa pyritä purkamaan ja vähentämään avioliiton merkitystä? Itse asiassa taitaa olla samasta ilmiöstä kyse kuin avioliittokäsitteen laajentamisesta toisaalla?" näyttää olevan hieman erikoinen suhde siihen miksi näitä ohjelmia katsotaan. Suuri osa Tosi-TV -ohjelmista koostuu juuri siitä että tietyt ihmiset otetaan ikään kuin sormella osoittamisen ja naureskelun kohteeksi. Sinkkujen epätoivo onkin loistava mahdollisuus tehdä heistä jotain jota osoittaa sormella ja paheksua. Jotain joka on niin pieni että on sitä mihin voi kohdistaa sitä Hannu Kiurulle tyypillistä ylenkatseellista autoritaarista naurua jossa ytimessä on kokemus omasta ylemmyydestä ja siitä miten naurun kohde on jotenkin naurettava. Ja kenties tästä voi todella tehdä hauskaa huumoria. Tai ilkeää satiiria. Jos siltä tuntuu.

En tosin ymmärrä miksi asian täytyisi olla niin että se on "Joko-tai".

En ymmärrä miksi pitäisi moittia näitä avioitumisohjelmia nollasummaisesti niin että tämä lopettaisi pömpöösien kristittyjen pilkkaamisen. Sillä olisihan sitä hupaisaa perustaa erilaisia televisio-ohjelmia vaikka puolisoa etsiville lestadiolaisille. Kirjoittaa vaikka satiirinen ohjelmaformaattisketsi "Haluatko lapsitehtaaksi?". Toisaalta voitaisiin perustaa myös kristillisen siveä ohjema jossa korostettaisiin että avioliitto ja seksi kuuluvat yhteen tasolla jossa esiaviollinen seksi olisi kiellettyä. Ja sitten avioliittoa hakevat hurskaat ihmiset hakisivat suhteeseen ja avioon. Ja olisivat 16 -vuotiaita kaikki. (Sillä on fakta että "seksiä vain avioliitossa ja masturbointi on syntiä" siveyskäsite jotenkin näyttää siltä että tätä kannattavat ihmisryhmät päätyvät naimisiin nuorempina kuin minä menetin neitsyyteni.) Kenties nämä voisi yhdistää. Nykyajan parisuhdekritiikkiä siitä miten tyydyttymättömässä kiimassaan siveästi kiemurtelevat lestadiolaiset menevät ensisilmäyksellä naimisiin kenen tahansa oikeaoppisen lestadiolaisen kanssa jotta voisivat heteroseksuaalisesti täyttää maan. Tilanne voitaisiin vetää vaikka siten että kilpailijat laitettaisiin suljettuun latoon viikoksi. Siellä kuunneltaisiin vain uskonnollisia saarnoja ja pois pääsisi aivan yhtä vaikeasti kuin "Suomen pisimmät treffit" -ohjelmassa. Siellä voisi olla pudotuspelejä syntientunnustamisesta. Sitten kun tämä rakennelma tuottaisi innokkaita pareja voitaisiin ohjelman päätteeksi nähdä miten televisiossa silmää huumorintajuisesti vilkuttava pappi sitten hyväksyy tämän toiminnan. Samalla tavalla kuin "ensitreffit alttarilla" -ohjelman traileriin on saatu mukaan pastori. Ja katsoa miten kirkko siunaa tämän, toisin kuin pitkäaikaisessa parisuhteessa olleiden homojen avioliiton.

Kato Hannu, jotkut meistä eivät ole ideologisesti niin fakkiutuneita kuin sinä. He voivat multitaskata. He voivat olla monitahoisemmin paskapäitä. Ja jossain tässä prosessissa syntyy tasapuolisuus, jossa yhdet eivät saa jotenkin oikeutta olla pilkasta vapaita kun taas toisia saa hakata mielin määrin. Sellainen maailma jossa ei komenneta mistä ihmiset saavat ja eivät saa tehdä pilkkaa ja osoittaa sormea että "hyökätkää kaikki tuonne, älkääkä ikinä tänne".

PERJANTAIEXTRA! Pilakuvataideterapiaa lapsellisten traumojen purkamiseksi (katso kuvat!)

Päällikkö Chutzpahpah on puhunut

Keskisuomalaisessa otettiin esille kristillistä rakkaudellista maailmankuvaa. Kuten tietysti pian monessa muussakin lehdessä. Asiaa seurasi käänteitä joiden etenemistä saattoi seurata vaikka koko pitkän päivän. Juhani Starczewski otti kantaa Eero Heinäluoman puolison kuolemaan. Tarjonta on sitä mitä vain voi odottaa kun kristillisdemokraatti ottaa lähtökohdakseen sen että "ollaanpa kerrankin ihan realisteja". Kuoleman syy oli se, että Heinäluoma oli antanut positiivisia kannanottoja Kari Mäkiselle joka taas oli esittänyt tukea homoseksuaaleille avioliittokysymyksessä.

Jos aiheena on se, että joku uskoo Jumalaan joka kostaa Kari Mäkisen synnit Eero Heinäluoman tukilausunnon kautta sivulliselle vaimolle, puhutaan niin monen mutkan tapaa tapahtuvista rankaisuista että ihmetyttää. Ja siksi on syytä lähestyä asiaa kultaisen säännön kautta. Starczewski on itse muistuttanut keskustelussa että "Neuvoisin olemaan antamatta väärää todistusta minusta. Kannattaa muistaa, että useampi kunnian- ja törkeä kunnianloukkaus on jo asianajajallani prosessissa. 9.Käsky: Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi."" Siksi käsittelen häntä rehellisesti ja faktuaalisesti kertoen mietteeni tästä ihmisestä ja hänen eettisyydestään.

Lausunto tuntuu sellaiselta että voisi uskoa että se on vääristelyä. Ei olisi ensimmäinen kerta kun uskovaisia väärinymmärretään. Siksi on syytä tiedostaa että Starczewski jopa varmistaa kun asiaa erikseen tarkistuskysytään että "Raamatun vastainen toiminta ei varmasti ole ollut heille (Mäkiselle ja Heinäluomalle) siunaukseksi. Kaikella on syy-seuraussuhteensa, ja eihän se siunaus ole, jos puoliso sairastuu ja kuolee." ... "En ole lääkäri, eikä minulla ole muutenkaan valtuuksia arvioida, mikä oli puolison terveydentila ennen kuin Heinäluoma antoi MTV:lle myönteisen homolausunnon. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, kaikella on syy-seuraussuhteensa ja niin voi olla tässäkin tapauksessa. Kirjoituksessani toin vain esiin sen, mitä Raamattu sanoo homoudesta ja johtajien toiminnasta sekä esikuvana olemisesta." ... "Uskon, että Jumala noteeraa tekemisemme ja sanomisemme ennemmin tai myöhemmin. Uskovien vastuulla on kertoa tämä heille, jotka eivät sitä ymmärrä tai halua ymmärtää. Kun minä Jeesukseen ja Hänen sanaansa uskovana kerron asian Raamatun näkökulmasta, niin vastuu siirtyy myös toiselle osapuolelle." Tästä kolmeen kertaan myöntämisestä voi tietenkin seurata vain yksi asia.

Se, että asiat ovat väärin ymmärrettyjä. "Ensinnäkin vilpitön osanottoni Vaimonne poismenon johdosta. Toiseksi pahoitteluni siitä, että sanomalehti Keskisuomalaisen nettikeskustelussa, joka käsitteli suru-uutista, jossa esitin osanottoni, keskustelu pahoitteluni jälkeen ei ollut korrektia uutiseen ja tilanteeseen liittyen. Herra, opeta meitä tahtoosi tyytymään silloinkin, kun se kipeimmin koskee." Se mitä asiasta voidaan diskurssianalyyttisesti tai retorisesti sanoa, on se että teksti syyttää keskustelua, ja oma osuus tässä keskustelussa ja kommentoinnissa häivytetään olemattomiin. On kuin hän pahoittelisi sitä että muut ihmiset ovat puhuneet noloja ja epämiellyttäviä asioita paitsi hän itse. Kaavamainen nonpoligy jota kuitenkin käytettäneen osoituksena siitä että kristityt pyytävät anteeksi.

Mikään ei tietenkään yllätä. Sillä herralla on varsin mielenkiintoinen tausta. Hän hyökkää mutta on uhri. Hän haluaa sanoa mielipiteensä mutta on enemmän kuin innokas sensuroimaan niitä joilla on hänestä väärä mielipide. Starczewski on niitä ihmisiä jotka kirjoittavat ahkerasti paikallislehtien mielipidepalstoille. Joku saattaa muistaa hänet mediakohinaa saadusta tempauksesta joka koski Jyväskylän Lutakkoon rakennettuun hotelliin laitettavia Raamattuja. Hän on toki luomassa myös Israel-marsseja. Ja kiinnostunut muun muassa mikrosiruasiasta.

Miehen sekaisuusasteen voi mitoittaa käyttämällä mittarina terveen ihmisen sijasta jotain melkoisen sekapäistä.
1: Kristillisdemokraattien ensiviesti asiaan oli se, että Asmo "pride-provokaatio" Maanselkä on luokitellut tapahtuneen "Puoluejohto irtisanoutuu näistä mielipiteistä, eihän niissä ollut mitään tolkkua." Kun jokin on liian tolkutonta Maanselälle, minä otan asian jo vakavasti. Sillä Maanselällä on syvä kokemusasiantuntevuus aihepiirissä.
2: Starczewski näyttääkin kuuluvan siihen joukkoon joka on liian sekopäistä pysyäkseen kristillisdemokraateissa. Mikä tarkoittaa sitä että hän kuuluu samaan luokkaan Jouko Pihon kanssa. Tosin sillä erolla että Jouko Piho on paranoijastaan huolimatta humaani veikko jonka asennetta monessa paikoin ihailen. Starczewski on vähän kuin Pihoon olisi jotenkin iskenyt psykopatia ja tämän lisäksi sukunimen kautta olisi tarttunut chutzpah (חֻצְפָּה).
     1.1: Chutzpah on hyvin omituinen juutalainen konsepti. Se edustaa röyhkeää rohkeutta jota pidetään jotenkin erikoisesti tavoiteltavana ja hyveellisenä. Malliesimerkiksi asenteen noudattamisesta kuvataan usein murhaajaa joka ensin tappaa vanhempansa ja tämän jälkeen vaatii itselleen armeliaampaa tuomiota vedoten siihen että hän on orpo.

On suoraan sanoen ymmärrettävää jos tämä mies itse olisi Jumalan kosto synneistämme. Eihän se nyt siunauskaan ole että tuollainen vittupää on eduskunnassa päättämässä yhtään mistään. Tämänlainen tilanne on mielenkiintoinen. Sillä perinteisesti kristitty on Jeesuksen seuraaja. Ja hänen pitäisi heijastaa Jeesuksen ominaisuuksia. Hänen pitää kysyä itseltään että mitä Jeesus tekisi samassa tilanteessa. Jos Starczewskiä pitää siis pitää jotenkin onnistuneena kristittynä niin on huomattava hänen näkyvimmät attribuuttinsa : (a) jossa huonot käytöstavat yltävät moukkamaisuuteen (b) moraalinen toiminta on kaikille melko ilmiselvästi ilkeyttä ja (c) käsitykset maailman syyseuraussuhteista ovat pelastusteologisuudessaan sekopäisen tyhmiä voidaan tulkita että pahiten raivossaan kuolaavat ja muutenkin pimahtaneimmat ateistit ovat oikeassa. Tietty määrä pahuutta, tyhmyyttä ja moukkamaisuutta onnistuu vain kiihkouskovaisuudella. Itse toki uskon että he ovat väärässä. Eli Starczewski on huono kristitty ja vielä huonompi ihminen. (Empiirinen kokemus vihjaa että kristityillä on muita löyhemmät standardit, se on varmaan sitä Jumalan armoa etenkin itselle. Starczewskillä on vielä oleellisesti löyhemmät standardit, joihin on sitten vaikeaa liittää mitään armon tematiikkaa.)

En kuitenkaan ole pettynyt siihen että hänellä on uskonnonvapaus ja sananvapaus tuoda ilmi mielipiteensä. Olivatpa ne miten moukkamaisia ja miten epäsopivaan aikaan lauottuja tahansa. Ja itse asiassa Starczewskiä, kuten kenties minuakin, kuvaa se että juuri mikään ei ole tehokkaampi paljastamaan herran järjellis-esteettis-eettisiä ulottuvuuksia kuin se että päästää hänet muutamaksi sekunniksi ääneen. Lausunto loukkaa ja provosoi. Se on vähän kuin eitarkoitettua satiiria. Ei siitä pidä ampua, vaan sen sijaan sille pitää antaa julkisuutta jotta mahdollisimman moni pääsee sanomaan tähän mielipiteeseen omansa päälle. (Kuten olen tässä tehnyt. Tavalla joka ei toki yllä Starczewskin harjaantuneen moukkamaisuuden tasolle vaikka yritykseni olikin kohtuullinen.) Ja kun kaikki tekevät tätä, niin kaikilla on sananvapaus. ~ Ja kenties toteutuu edes hetken se että Jumalan hyvyys lankeaa päällemme. Se ilmenee siunauksin. Siunaukset näkyvät esimerkiksi sellaisissa kauniissa ja eteerisissä hetkissä jolloin Starczewksi on yllättynyt ja surullinen. Sellaisina sitä miltei kokee olevansa kosketuksissa transsendenttiin hyvyyteen. Tätä kokemusta makustellessa voi samalla kasvaa terveeseen uskontojen ymmärtämiseen. Jotain tämänlaista ne uskovaiset varmasti kokevat kun puhuvat karmasta tai Helvetin oikeutetuista ikirangaistuksista.

Älkää ampuko vitsintuojaa!

"Charlie Hebdo" -satiirilehteen isku nosti hyvin vahvasti esiin sananvapauden. Lehti oli varsin räävitön laaduttoman huumorin lähde. Mutta siihen iskeminen on nähty nimenomaan iskuna länsimaisia arvoja vastaan. Stubb näki tämän "muistutuksena sananvapauden tärkeydestä". Presidenttimme esitti asiasta viralliset surunvalittelut  "Presidentti Niinistö esitti osanottonsa omasta ja Suomen kansan puolesta uhrien omaisille ja läheisille sekä koko Ranskan kansalle. ”Suomi tuomitsee terrorismin jyrkästi. Sanan- ja lehdistönvapaus ovat perustavanlaatuisia arvoja Euroopassa”, tasavallan presidentti sanoi surunvalitteluissaan." Tämä tiivistää taatusti yleisimmän kannan asiaan.

Jossain mielessä tämä on tietenkin huolestuttavaa länsimaisille arvoille. Että sen symboliksi kelpaa jokin sellainen joka rinnastuu suomessa lähinnä "Myrkky" -lehteen. Tai enemmän."Charlie Hebdo" -lehti itse asiassa sisältääkin materiaalia joka olisi kiellettyä Suomessa. Siksi sitä ei ole tuotu Suomeen myyntiin. Saati käännetty. ; Lehti onkin siitä erikoinen että se on samanaikaisesti äärimmäisen vasemmistolainen että sisältää materiaalia jota lievemmästä Halla-aho on jo saanut tuomion uskonrauhan häirinnästä.

Lehdessä on ollut tuutin täydeltä huumoria joka miellettäisiin kulttuurissamme erittäin huonoksi mauksi. Ja juuri tämä huumorin banaalius onkin taatusti syynä iskuun. (Eikä esimerkiksi se, että lehden nimi olisi vahingossa luettu väärin "Charlien Hebrew", kun arabialaisilla ei ole teksteissään aakkosia vaan ihme kiekuroita niin voisi liika Koraanin lukeminen aikaansaada lukihäiriöitä..) Mutta tämän näkökulman korostaminen on ymmärrettävissä. Itse asiassa juuri tämän vuoksi. Olen aiemmin kirjoittanut siitä miten jumalanpilkkaan reagoiminen on tärkeä testi. Provokaatio kun kertoo siitä miten tuon ideologian parissa suhtaudutaan asioihin kun niihin loukkaannutaan. Siksi näen että kyseessä on juuri sananvapausasia.

Suomi onkin siitä jännittävä että täällä isku on herättänyt keskustelua ilmaisusta ja uskonrauhasta. Ranskassa kritiikin kulttuuri on erilaista kuin täällä. Siksi muutamat tuohtuivat kun Marko Forss kuvasi deskriptiivisesti tämän hetken lainsäädäntöä. Se nähtiin liiaksi iskun tekijöitä puoltavaksi. Minun on vaikeaa nähdä hänen tekstiään tässä valossa. Mutta hän viittasi lainsäädäntöön joka on meillä tiukempi. Ja tämä on näkynyt monenlaisissa lausumissa Kuitenkin jännite on johtanut siihen että Forssin kanta ei edusta mitään harvinaista genreä. Itse asiassa monella on paljon vahvempia kantoja. Sellaisia joissa katsotaan sellaista kuin Pyhän loukkaaminen. Pyhää pitää puolustaa. Ja Suomessa tätä on tehty melko voimakkaasti.

Kiusaamisvertaus

Kun Pyhää puolustetaan on hyvä huomata että meillä on lainsäädäntö. Se määrää toimiamme. Ja usein totumme lakiin ja siitä tulee ilmapiiri. Suomessa jumalanpilkkaa koskevat säädökset luovat turvasatamia joissa ollaan yllättävän laajasti pilkalta suojassa. Kun joku sitten ylittää nämä rajat syntyy helposti mielikuva kiusaamisesta.

Mielikuva on ymmärrettävä. Kyllähän koulun pihalla tönitään mutta kiusaaja voi olla myös ilkeäkielinen. Pilkkahuudot ovat kiusaamista ja seuraukset tästä ovat sosiaalisia ja kovia. Joku voisi selittää että Voltairen älykkyys teki hänen uskonpilkastaan jotain muuta kuin kiusaamista. Mutta tämä ei toimi kovin hyvin "Charlie Hebdo" -lehden kohdalla. Sillä se ei ole missään nimessä tasokas lehti.

Sen sijaan tässä unohtuukin se että kun satiirilehti pilkkaa henkilöä tai vakaumusta, se kritisoi vallassa olevia henkilöitä ja instituutioita. Koulun pihalla taas kiusataan avuttomia. Niitä joilla ei ole valtaa. Satiirilehdet kääntävät ja purkavat ja murskaavat valtahierarkioita ympäri siinä missä koulukiusaaja vahvistaa ja rakentaa niitä.

Suomessa esimerkiksi kirkkokriitikko ja kristittyjen moittija saa "militantti" -leiman sen verran äkisti että on selvää että aihetta pilkkaamalla on underdogin asema. (Jos sinua sen sijaan kiinnostaa mitä underdoggystyle tarkoittaa , goolaa "Pentti Oinonen" ja "hauveli".) Tätä heikompaa statusta korostaa se että järjestelmässä toisilla uskonnoilla on mainostustilaa että vallassa olevia etuoikeuksia joita toiset vakaumukset voivat vain haaveilla. Ja nämä vallassa olevat kyllä moittivat ateisteja ja uskontokriitikoita näkyvästi ja varsin vähästä.

PYHÄpyhäpyHÄPY se on ihan käpy joka leikistä suuttuu.

On hyvä tiedostaa että esille on tullut kulmia jotka jossain ulkomailla olisivat hyvinkin vahvasti pelkkää "terroristien liiallista halailua".

Toki osa näistä lausumista on vaikeita. Poen lain ongelmat demonstroituvat Ari Alsion tekstissä "Vapaa luotisade". Minun on mahdotonta avata onko teksti ironinen, satiirinen, sarkastinen, trollaava vai oikea mielipidekirjoitus. "Ihmetyttää tämä nyyhkytys ja muslimien kyykytys. Meillä on vapaa sana ja heillä on vapaa luotisade. Jos me irvimme heidän jumalaa he irvivät meidän sananvapauttamme." ... "Kukaan ei sano, että olemme menettäneet sananvapautemme, jos lopetamme vapaaehtoisesti pilkkaamasta toisten jumalia." ... "Minulle ei tule mieleen edes piirtää toisen jumalasta pilakuvaa, ei edes vapauden toidistamiseksi. Jo lapsena huomasin, että vittuilu on turpavärkkiä vääristävä taiteenlaji." ... "Mitä kannattaa nyyhkiä enää silloin kun on jo paskat housussa, olisitte miettineet viime viikolla mitä piirustelette lehtiinne."

Mutta osalla on sitten vakavampia lausuntoja asiasta. "Helsingin Sanomiin" oli haettu kannanottoja neljän eri valtauskonnon edustajalta. Vastauksia on yllättävän laajakirjoisesti laidasta laitaan. Olen itse asiassa suunnilleen samaa mieltä kuin juutalaisten edustaja Simon Livson. Kaikilta muilta kommentoijilta sen sijaan löytyy asenne jossa jotenkin erityisesti korostetaan että teot tuomitaan mutta nostetaan esiin myös lehden väärä tapa toimia. Mistä voidaan päätellä että tuomitaan teot mutta ei kuitenkaan mennä siihen että kyseessä olisi sananvapaus. Luterilaisia edustava Jyri Komulainen sanoo "Se mitä tarvitaan enemmän, on vieraanvaraisuus eli kohteliaisuutta vieraita kohtaan. Sen sääntöihin kuuluu, että ei pilkata sitä, mikä on toiselle pyhää. Tällaisen eettisen ajattelumallin ja pelisääntöjen löytäminen olisi tärkeämpää kuin inttäminen siitä, saako vai eikö saa piirtää ja onko sananvapaus sitä, voiko pilkata toisen pyhää." Ortodoksien arkkipiispa Leo edustaa taas linjaa joka näyttää olevan liikaakin lellitylle ortodoksikirkolle tyypillinen "Sekulaarinen (maallinen) maailma ei tahdo aina ymmärtää pyhyyden käsitystä ja mitä se maailmassa miljoonille ja miljoonille merkitsee. Pitäisi puhua myös pyhyyden loukkaamisista, ei pelkästään sananvapauden loukkaamisesta. On muutakin pyhää kuin sananvapaus. Niin uskonnon kuin viestinnän alalla on aina muistettava vastuullisuus." Islaminuskoa edustava Anas Hajjar taas tasapainoilee harvinaisen kaikenkattavasti lausunnossaan. Mutta sama teon vastustus yhdessä sananvapauden rajoittamiseen on hänelläkin. "Jos sananvapauden käytön tarkoitus on synnyttää keskustelua, siinä pitää toimia vastuullisesti. Jotkut ihmiset haluavat yllyttää sanojen kautta, silloin ei saavuteta rauhallista keskusteluilmapiiriä." ... "Oikea ratkaisu mielestäni ei nyt ole yllyttää ihmisiä tekemään väärin eli levittämään uudestaan loukkaavia kuvia. Muutama vuosi sitten moni lehtihän ei niitä julkaissut."

Tässä kohden on tietenkin asiallista huomata että nämä vastaukset näin pian ampumisten jälkeen ovat jotain jotka voidaan nähdä epäkunnioittavina. Monessa kulttuurissa kuolleista pahan puhuminen on kiellettyä. Etenkin jos vainajat ovat tuoreita. Joten tosiasiassa näissä lausunnoissa käytetään sananvapautta toisen Pyhän kokemuksen yli. On jotenkin kuvaavaa että Pyhä edellä mediaan menevissä kulttuureissa uskonto kieltää erimielisiä ja sensuroi heitä. Sananvapauskeskeiset taas sallivat jopa sananvapautta rajoittavien mielipiteet ja antaa niille palstatilaa.

Tosin en usko että tässä valtauskontojen johtajat ovat ajatelleet kuolleita ihmisinä. Kysymys on selvästi siitä että teot edustavat jotain. Tekijät ja uhrit ovat symboleja. Kuolema on näin ollen valmis tarina. Jolle halutaan sitten saada jonkinlainen opetus. Sananvapaus vs. Pyhän rauhoittaminen ovat kiinnostava jännite koska aika monet kannattavat molempia samanaikaisesti. Ja niiden välissä on kuitenkin usein jännite ja jossain tapauksissa jopa ristiriita.

Silti "jostain syystä" tässä on minulle vahvoja assosiaatioita Räsäsen ja Maanselän taannoiseen "pride-provokaatioon" jossa viitattiin ymmärtäväisesti pridekulkuetta vastaan kaasuttaneelle miehelle. Koska homot ärsyttivät "tiettyjä ideologisteja" niin teko oli välittömästi ymmärrettävä. Ja moni tulkitsi sanoman siten että tämä tarkoittaa sitä vikaa on siis myös homoissa. Ellei peräti etenkin heissä. Tätä ei nähdä tavallisissa rikoksen uhreissa. Usein tätä näkee arvokeskustelussa vasta kun rikoksen uhri edustaa jotain ideaa tai ideaalia tai kansanryhmää. "Charlie Hebdo" on siitä hyvä symboli että harva on lukenut lehteä. On helpompaa puolustaa lehteä sananvapauden symbolina jos ei tiedä mitä Palle Runqvisteja ja Myyntimies Mynttisiä sitä on itse asiassa puolustamassa. (Pallet ja Mynttiset olivat tosin mainioita eritehuumorin klassikkoja. Ikoneja.)

Jos ei palvotakaan symbolia vaan toimitaan symbolin ideaalia korostaen?

Kaikenkattavaa onkin tietty tekoja ympäröivä hymistely. En tietenkään mene väittämään että asiaa ei pitäisi kauhistella. Se lienee jopa ainut terve ja eettinen tapa reagoida monen ihmisen murhaan. Mutta tässä hymistelyssä on melko vahvasti sellainen sävy että tosiasiassa ihmiset eivät puhu kuolemista. Vaan he puhuvat symboleista. Ja sitten he palvovat näitä symboleita sen sijaan että toimisivat niiden mukaisesti. Itse yritän tehdä toisin. (Ja teen sen tavalla mikä voi mennä katastrofaalisesti pieleen. Joka tavallaan vahvistaa tarkoittamaani viestiä sananvapaudesta.)

Kun kaikki näyttävät kuitenkin hyväksyneen ajatuksen symboliikasta voin huomauttaa että kirjoitin Hikipediaan "uutisen" "Ammutuksi tuleminen ja hikipediaan kirjoittaminen tuli muodikkaaksi". (Otsikon kielivirhe on ärsyttävä mutta tahallinen. Tietyissä muodista kirjoittavissa lehdissä tehdään jostain syystä tuon tyylisiä virheitä.) Näkökulma oli jossain määrin häijy ja uhreja välineellistävä. Kun kuolemat latistetaan tavoitteelliseksi mainoskampanjaksi jossa ""Charlie Hebdo" muuttui nopeasti halveksittavasta pissakakkalehdestä joksikin joka edustaa länsimaiden tärkeimpiä arvoja ja kulttuuria. Yhdessä päivässä!" tehdään jotain melko makaaberia. (Jonkinlaisesta "Matalimman Totuuden" satiiri-iskusta on joka tapauksessa kyse.)

"Too soon" saattaa joku sanoa. Heistä minun pitäisi pitää pidempi toipumisaika tragedian jälkeen. (Tämä tragikoomisuus ei ole kohdallani poikkeuksellista. Melko pian Utøyan saaren verilöylyn jälkeen kehitin vitsin joka meni suunnilleen näin : "Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen menivät saareen. Norjalainen ampui kaikki.") Usein liian pieni viive onkin tyylivirhe, se on epäeettinen ja epäesteettinen tempaus joka syö vitsin huumoriarvoa ja kuulijoiden mielenterveyttä. Mutta juuri tässä satiirilehti-iskussa kaikki "liian aikaiset" menettävät tehonsa. Tai sitten kuolemien latistaminen ideaalien symboliksi menettää. ; Jos lehti on todella sananvapauden asialla, ja räävittömyys on sitä. Niin siinä tapauksessa on sananvapautta korostavaa karnevalisoida kaikki tähän liittyvä ja tehdä niistä satiiria ja huonoa huumoria.

Joku loukkaantuu. Mutta onkin hyvä katsoa mitä tämän jälkeen tapahtuu. Se on kuin nakkikioskille mennessä. Ärsyttävä käytös on useimmiten laillista, lyöminen ymmärrettävää mutta laitonta. Suvaitsevaisuus taas näyttäytyy parhaimmillaan sietämisenä. Se taas näkyy lähinnä niissä hetkissä kun ärsyttää niin että tekisi tintata turpaan. Mutta sitten ei teekään niin. Vaan jos kehittää jotain meheviä vastapilkkoja niin on rakentavampaa. Ja kunniaksi testistä selviäminen on myös ideologioille joiden parista löytyy erityisen paljon tämänlaisia pitkämielisiä ja lempeitä, jotka eivät korskeile...

---

Jos Takkiraudassa korostetaan että "Tässä pätee Kennedyn motto: Don't get mad - get even! Älä suutu - anna takaisin!"  Minun mottoni taas on tässä enemmänkin "Don't get even - Get MAD (magazine)" Se on edellistä lempeämpi. Ja ennen kaikkea kaupallisempi. Toivottavasti sillä myydään ainakin miljoona vitsilehteä.