Antimainoksen viesti

Sosiaalisessa mediassa kiersi ns. vastamainos. Siinä vastustettiin vihreitä. Listalla oli mm. väitteitä kuten "Muuttavat maantiet hamppuviljelmiksi". Tässä mielessä se oli olkiukottavuudessaan ja stereotyyppisyydessään selkeästi ns. asenteellista huumoria. Tämänlaiset ovat kiinnostavia siinä mielessä että ne yleensä kertovat levittäjiensä asenteista. ; Ne eivät ole totta ja niissä on vitsikkäitä liioitteluja jotka hivelevät niistä pitävien ennakkonäkemyksiä.

Tässä esiin nousi kuitenkin erikoinen teema. Siinä nimittäin mainittiin että "kasvattavat pojistanne tyttöjä". Tämä on melko yleinen teema jota on tärkeää tarkastella. Useinhan nämä perinteiset sukupuoliroolit tulevat keskustelussa esiin sitä kautta että ne ovat ikäviä naisille. Kuitenkin yhä vahvemmin on selvää että tässä kohden perinteiset sukupuoliroolit eivät koe "poikatyttöjä" kovinkaan ongelmallisina. Konservatiivinen nainen voi nykyään olla Sarah Palinin tyylinen vaikuttaja ja innokas tuliaseiden käyttäjä. Sen sijaan miehille asetetaan aika kovia vaatimuksia.

Tässä mielessä onkin sanottava että nykykonservatiivit ovat vahvasti sellaisia että heitä on pakko lähestyä queer -feminismin käsitteiden kautta. Ihan siksi että ilman tätä heidän sanomisissaan ja tekemisissään ei suurissa linjoissa ole yhtään mitään järkeä.

On nimittäin puhuttava määritelmistä. Määritelmien kohdalla sukupuoli nousee konservatiivien kohdalla usein esiin nimenomaan transsukupuolisten kohdalla. Viesti on heille selvä ; Se tiivistyy suunnilleen muotoon "suurissa linjoissa on kaksi sukupuolta ja harvinaisia luonnonoikkuja joilla ei ole merkitystä." Tämä johtaa siihen erikoiseen tilanteeseen että "on selvää onko joku poika vai tyttö". Mutta sitten tosiasiassa "poikuus  on ansaittava" - tämä tuli nyt kyllä jotenkin oudosti ulos, korjaan - "miehuus on ansaittava".

Tässä mielessä pitkätukkainen poika ja hänen vanhempansa voivat saada kysymyksiä "onko tyttö vai poika". Ja jos kertoo lapsen olevan poika, tätä paheksutaan tai sukupuolisuutta kyseenalaistetaan. Tämä pätee mieheydenkin kohdalle. Vaikka määritelmällisesti kyseessä olisi kuinka "biologinen tosiasia" ja killuttimet niin käytnnössä tämä ei koskaan ole se jolla asiaa testataan. Sitä selitetään ja velvoitetaan olemaan kiinnostunut tietyistä asioista. Ja nämä käytöspiirteet liitetään siihen miten nämäkin olisivat jotenkin "biologisia". Ja tästä pidetään kiinni silloinkin kun vastaesimerkkejä tulee.

Omalla kohdallani tilanne on tietenkin siitä viehättävä että minua pidetään usein "neitimäisenä". Etenkin ensivaikutelma livenä on tämänlainen. Syynä on osittain se, että olen yleensä etenkin uusien ihmisten kanssa varautunut mutta lähtökohtaisesti kohtelias. Tästä seuraa se, että sukupuolisuuttani halutaan jossain määrin vähätellä ja kyseenalaistaa. Esimerkiksi tästä käyköön vaikka se miten ukkeli  paheksui sitä että en ollut riittävän miehekäs pitämään Davy Crockett -hattua. Käytän usein myös vaaleanpunaisia vaatteita. (Tässä kohden on tavallaan pelottavaa että uskallan tehdä tätä vain koska olen muilta osin hyvinkin ns. maskuliininen. Esimerkiksi tiedän kykeneväni suurella todennäköisyydellä hakkaamaan suurimman osan niistä jotka tulevat uhittelemaan neitimäisyydestäni.)

Tässä mielessä uskallankin sanoa että mies on jotain joka on nimenomaan ja suurimmalta osalta jotain muuta kuin se että on oikeat killuttimet. Se on jotain joka tulee ikään kuin ansaita joka päivä omilla teoilla, mieltymyksillä ja tekemisillä. Tässä mielessä se ei voi olla mikään biologinen tosiasia joka on jotenkin kattava ja josta poikkeava on harvinainen tilastopoikkeus ja luonnonoikku.

Näin ollen onkin pakko erottaa mies ja miehekkyys erilleen. Koska muuten nämä ihmiset olisivat inkonsistentteja asennevammaisia idiootteja. (Toki työstän tätäkin teoriaa edelleen. Siinä vaikuttaa olevan "tiettyjä ansioita" selitysvoimana.) Ja tässä mielessä onkin pakko mennä siihen mitä queer -feministit sanovat. Että sukupuolesta puhuttaessa on pakko puhua biologiasesta sukupuolesta (sex) ja sukupuolisuudesta (gender) erikseen. (Tämä on se queer -filosofian taustateesi joka yhdistää erilaisia tulkintaviitekehyksiä.) Näin ollen voitaisiin vaikka Simone de Beauvoiria mukaillen sanoa että mieheksi synnytään mutta miehekkääksi tullaan.

Tässä mielessä perussuomalaisen miehen ja miehenmallifilosofin olisi käytännössä pakko tunnustautua tampioksi tai kannattaa queer -filosofiaa. Ainut näkemysero ei olisi synnytyn ja ansaitun sukupuolisuuden jaottelun selitysvoimassa, vaan siinä pitääkö näiitä jaotteluja ja niihin liittyviä stereotypioita purkaa vai tukea. Jotenkin he eivät kuitenkaan koskaan tee näin vaan korostavat sitä miten vastapuoli kyseenalaistaa biologisen sukupuolen. Aivan kuin kyse olisi siitä onko sex-gender jaottelu merkittävä ja relevantti. Vaikka tosiasiassa näkemyserot näyttävät olevan jossain aivan muualla.

Tässä mielessä jos pitäisi tehdä antimainos perussuomalaisista - en näe tälle tarvetta, usein antipatioiden lietsomiseen riittää että jakaa PS -mainoksia sellaisenaan - niin se sanoisi että PS:ää pitää äänestämän "Jos haluat että joku kyseenalaistaa poikasi sukupuolen."

Hjul-auringonpyörällä päästä ; Jeesuksen abortoinnista

Joulun nimeäminen "Happy holidayksi" on muodostunut modernin ajan perinteeksi. Tämä ensimmäisen maailman ongelma huolestuttaa monia kristittyjä. Esimerkiksi Sarah Palin otti kantaa "war on christmasiin" omalla tavallaan. Hän rinnasti "Happy holidayn" suoraan abortinkannattamiseen. "Palin is alarmed by the “angry atheists” who don’t like the fact that front yards are decorated with “a plastic Jewish family” and are trying to “to abort Christ from Christmas.”"

Joillekin kristitylle joulu ilman "Merry Christmasia" vertautuu lapsensurmaan. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, sillä heille Jeesus on ollut todella olemassa. Ja joulu ilman Jeesustelua on tyhjä ja vertautuu siihen kuin jos Jeesusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja olemassaolevan synnytyksen säätely on tietysti tämän jälkeen vain loogisen kärrynpyöränheittelyn päässä siitä että ateistit ovat oikeasti abortoimassa Jeesusta.

Suomessa tilanne ei tietysti ole yhtä paha, koska joulu ei pidä sisällään kielivitsinä juhlan nimeen ujutettua Jeesus -sanaleikkiä. (Sen sijaan se pitää viittauksen esihistoriaan ja pakanauskontoihin, jotka ovat meidän kulttuuripiirissämme joulun alkuperäinen merkitys, jossa kristillinen lisä on maahanmuuttajien tuomaa kulttuuria jossa ei ole kunnioitettu sitä periaatetta jonka maksiimeissa maassa eletään maan tavalla tai muutetaan maasta pois.) Silti täälläkin maallistumista pidetään ongelmana. Kaikkien pitäisi ymmärtää joulun kaunis tarina. (Se Beetlehemin lapsenmurha on kyllä niin ihana, että laukean miltei housuuni joka kerta.)

Tässä tilanteessa kristittyjen mieleen ei juolahda, että tosiasiassa he itse soveltavat täsmälleen samantyylistä argumentointia joka ateisteissa heitä raivostuttaa. Tämä koskee nimittäin rukoilua. Kun kristitty rukoilee ateistin puolesta tai toivottaa juhlapuheen päätteeksi Jumalan siunausta, pitäisi eiuskovaisen ihmisen kohteliaasti ymmärtää että kristitty ns. toivoo hyvää. Vastaavaa kohteliausuusmallia ei tapahdu "Happy holidaysin" kohdalla. Sillä tässä vaiheessa paljastuu että hyvä intentio ei ole se ydinasia, vaan juurikin se, että Jumalan tunku puheisiin nähdään jonain oleellisesti erilaisena asiana.

Kiikaritähtäimellä merkityt - ja Arizonan joukkomurhan todelliset uhrit.

Usein kun tapahtuu jotain katastrofaalista, ihmiset kaipaavat erityistä syyllistä. Näin kävi esimerkiksi kouluampumistapauksissa suomessakin. Esimerkiksi Auvisen mielenterveyden ongelmat eivät olleet riittävän vetoava syy. Siksi syyllisen täytyi olla jotain muuta, syitä etsittiin ampujan ateistisuudesta hänen musiikkimakuunsa.

Vastaava tapahtui tuoreesti Amerikoissa. Siellähän Arizonassa mielenterveysongelmainen mies nimeltä Loughner ampui Gabrielle Giffordsin ja joukon muita ihmisiä. Liberaalit tahot intoutuivat koska aihepiiriin liittyi vaalimainos. Esimerkiksi P. Z. Myers näyttikin pian tätä karttaa. Mainos on konservatiivi Sarah Palinin ideoima. Siinä poliittiset vastustajat, demokraatit, on merkitty valkoisella kiikaritähtäinmerkillä. Ja aina kun joku demokraatti lopettaa terveydenhuoltouudistuksen ajamisen, hänen kohtansa merkitään punaisella kiikaritähtäimellä. Giffordsilla oli oma kiikaritähtäin.

Tästä nousi tietysti kova kohu. Ja Sarah Palin alkoikin valittamaan siitä, miten ampumistapaus on valjastettu poliittisen pelin välineeksi. Hän itse esiintyykin marttyyrimaisesti, ikään kuin ampumatapauksen seurauksena syntyvänä uhrina. Hänen mukaansa muiden kuin ampujan syyttely on turhaa. "Acts of monstrous criminality stand on their own". Palinin kommentti synnytti tietysti hikinews -uutisen "Arizonan joukkomurhan todellinen uhri viimein julkisuuteen", jossa Palin esiintyy uhrina.

Toki itsensä marttyrisointi tässä mittakaavassa on toki makaaberi temppu. Uhrejen sijaan pitäisi keskittää huomio Palinin säälimiseen ja hänen asioidensa vetämiseen. Lisäksi Chu-Carroll muistuttaa miten Palinin käyttämä sanapari "blood libel" on historialtaan leimallisesti juutalaisvastainen.

Tässä kohden minun on kuitenkin oltava Sarah Palinin linjoilla. Häneen kohdistuva "blame game" on yliampuvaa. Hänen suurin syntinsä lienee yleissivistymättömyys. Hän ei tiedä "blood libel" sanaparin historiaa. Jos kuitenkin ohitetaan se fakta että hän on yleissivistymätön moukka ja siirrytään hyväntahtoisuuden periaatteen mukaisesti miettimään sitä, mitä hän tarkoittaa, muuttuu linjaus vahvasti.

Mainoskampanja on toki teemavalintana itsessään mauton (~mutta konservatiivinen, vai pitäisikö "mutta" korvata peräti sanalla "eli"), ja koska tavoitteena on terveydenhuoltouudistuksen esto, se on itse asiassa varsin epäeettinen tavoitteiltaankin. Mutta silti. Kiikaritähtäimen yhdistäminen murhaan usuttamiseen vaatii melko sairaan mielen. Mainoskampanjoita miettiessä tälläiset tulkinnat eivät välttämättä tule edes mieleen. Kiikaritähtäin vain symbolisoi muuta kuin ampumista ja tappamista. Voimat ikään kuin kohdistetaan. Kysymys on poliittisen voimankäytön priorisointiin keskittymisestä. Yhteys väkivaltaan on ikään kuin helpompi "nähdä jälkikäteen".

On sinänsä mielenkiintoista, että useimmiten tämänlainen syyttämiskampanjointi kuuluu olennaisena osana kaikenlaista "konservatiivien toimintastrategiaa". Suomessa tästä näkyy esimerkkinä juuri kouluampumisiin liittyneet demonisoinnit. "Blame gamessa" tulkinta on aina nopeaa ; Inhottava asia liimataan johonkin jota on valmiiksi pidetty inhottavana. Siksi suomalaiset kristillis-konservatiivitkin ehtivät syyttää ampumisen syyksi evoluutioteorian kannattamista jo samana päivänä kuin ampuminen on tehty. Heitä kun vihattiin valmiiksi. Samoin on ymmärrettävää, että Palinin kaltainen kokonaisuutena halveksittava ja muutenkin varsin vastemielinen puoli -ihminen otetaan silmätikuksi.

Mutta syyttelyn psykologinen helppous ei ole sama asia kuin syyttelyn aiheellisuus. Toki on selvää että murhassa on "konservatiivisia vaikutteita". Syynä ei ole niinkään konservatiivisuus, vaan se, että mielenvikainen konservatiivi kohdentaa raivonsa todennäköisemmin demokraatteihin. Samaan tapaan kuin demokraatteja kannattava mielenvika kohdistaa tähtäimensä todennäköisemmin konservatiiveihin. Ideologia ei siis niinkään rakenna vihaa, kuin värittää sen ja antaa sille muodon.