Katsoin internetissä oleellisia ja opettavaisia videoita. Ne opettivat sellaisia asioita kuin, että meret ovat täynnä mysteereitä. Ja suuri osa niistä näyttää peniksiltä. Esimerkiksi maskuliinista muotokieltä edustava Thermarces cerberus. Tiettävästi maukas suuhunpantava Urechis unicintus. Ja niin edespäin. Esimerkkejä lajeista ei ole vaikeaa löytää koska maailmasta löytyy kokonainen pääjakso joka on fallisen muotoilunsa vuoksi nimetty uljaan sykkivästi Priapulidaksi.
Ja minä kun pidin tatteja hauskoina. Mutta nämä liikkuvat.
Erityisen kunniamaininnan annan merten syövereissä vaeltavalle matomaiselle Nudibranch Melibe, joka vaeltaa merenpohjassa. Se näyttää penikseltä joka lyllertää hentaimaisilla lonkeroulokkeilla. Ja kyn se syö se levittää naamansa läpinäkyvästi merenpohjaa vastaan tavalla joka luo intuitiivisen lempeästi mieleen äitimaallisia assosiaatioita vulvasta.
Kieltämättä sen näköinen olento, joka syntyisi jos minunlaisen tyypin annettaisiin suunnitella Lovecraftiläisiä hirviöitä. Ja sitten kun sellaisen suunnittelisin, niin joku freudilaisen psykoanalyysin ystävä tulisi juttelemaan alitajunnastani, torjunnoistani, varhaislapsuudestani ja seksuaalisuudestani. Ja jos olen onnekas niin toisistaan erillään ja tuossa järjestyksessä.
Mutta yleisesti ottaen luomusten ajatellaan usein kertovan jotain tekijästään. Ei tarvitse olla psykoanalyytikko esittääkseen että taideteokset kuvaavat tekijänsä intentioita, maailmankuvaa, agendoja, arvoja ja mielenlaatua.
Tästä saadaan tietenkin se relevantti teologinen kysymys jota ei oikein kysytä. Jos tämä pieni maan matonen on todella Älykkäästi Suunniteltu niin tarvitseeko sen Suunnittelija psykoterapiaa? Miten Hänen varhaislapsuutensa on häiriintynyt herkässä iässä? Mitä tunteita tämä herättää Teissä?
