Kultainen keikkaus

"Sacred geometry is the study of shapes and angles that appear in nature and represent the blueprint of creation. It is the pattern of energy that forms naturally in nature and has been studied by metaphysicians and architects, and was used by the builder's of Solomon's Temple and all the great Cathedrals. These patterns form naturally in molecules of water, snowflakes, pinecones, DNA, stars, galaxies and space, virtually everywhere... Sacred geometry is the silent language of the energy of the Universe... it is the building block of the entire Universe."
(L. S. Anderson, "The Magdalene Awakening")

Suomessa on jonkin verran kaipausta ns. muinaisuskoon. Nähdäkseni tämänlainen ajattelu on normaalia uskonnollisten ihmisten ajattelua ja tätä kautta olen periaatteessa haluamassa muinaissuomenuskoisten pyrintöjä joissa he haluavat virallisen uskonnon statuksen. Tässä on luonnollisesti esteitä, koska yleensä uskontoja määritellään yllättävän vahvasti kristinuskon ehdoin.

Kuitenkin olen skeptikkona hyvin häiriintynyt siitä että moni pakana tai uuspakana harjoittaa itse asiassa varsin modernia New Agea. Sekin on toki uskonto, joka ei ole tahtonut saada uskonnon määritelmää. Mutta minua suoraan sanoen häiritsee se, että jos yritetään uskoa muinaisella tavalla, tätä ei yritetä rekonstruoida vaan tehdään jotain aivan muuta. ; Uusplatonimin sävyttämän New Agen perusluonne ei nimittäin ole  rekonstruoiva vaan synkretistinen. Se on "monikulttuurinen" ja "synteettinen". Tämä ei tietysti ole itsessään mahdottomuus, uskontoja voi rakentaa monella tavalla. Mutta on selvää että sen sitominen tietyn ajan tiettyjen ihmisten uskonnoksi on historian vääristämistä. New Age on moderni uskonto, joka elää ja hengittää verkostoitumisesta ja yleissivistyskestä eikä siitä että oltaisiin tutustuttu ja syvennytty elitistisesti yhteen tiettyyn uskontoon. (Joka on yleensä ollut se tapa.)

Historiallisesta rekonstruoinnista (miekkailun esim.) kiinnostuneelle (kuten minulle) On itse asiassa hyvin häiritsevää että esimerkiksi suomen maantieteestä haetaan Ley -linjoja ja muotoilusta, ja haetaan Pyhää geometriaa kuten vaikkapa maamerkeistä etsitään viisikulmioita, kolmioita ja muita vastaavia ja väitetään että nämä ovat tarkoituksellisia. Tällöin on selvää että takana ei suinkaan ole se, että oltaisiin muinaisuskovaisia ja todistettaisiin tätä vahvoilla historiaa rakentavilla argumenteilla. Sen sijaan tällöin on selvää, että tässä yritetään toisintaa kaikista muista kulttuureista tuttua New Agelaista maailmankuvaa. Joka on itse asiassa perustaltaan sidoksissa uusplatonistiseen ajatteluun. Se on siis varsin "länsimaista" ja "yllättävän kristillistä". Nähdäkseni tämä latistaa sen mikä Suomalaisessa vanhassa kulttuurissa on ollut omaleimaista. Pyhässä geometriassa ärsyttävää onkin selkeä presuppositionsitinen lähtökohta jossa tietty näkemys on ensin päätetty totuudeksi ja sitten jälkikäteen aineisto sovitetaan siihen väkisin. Hyvä tutkimustapa ei tätä hyväksy.

En siis väitä että kaikki muinaissuomen uskoa kannattavat ja ajavat olisivat uususkonnon kannattajia. Mutta jos he ajavat Pyhää geometriaa he eivät kyllä seuraa mitään muinaissuomalaisuutta. Nämä samat teemat ovat nimittäin tuttuja kaikkialta. Olenkin hieman huvittuneena seurannut sitä miten Dan Brownin "Da Vinci -kooden" ja "Enkelien ja demonien" jälkeen on syntynyt esimerkiksi Tom Egelandin "Liiton Vartijat" joka hakee maamerkeistä viisikantoja, ristejä ja muita vastaavia kuvioita. Nämä ovat tietysti viihteellisiä teoksia ja sinällään niitä ei voi pitää minään uskonnollis-pseudotieteellisinä kirjoina koska ne esittävät olevansa seikkailukirjoituksia. Kuitenkin niissä olevat teemat ovat tuttuja myös ihmisiltä jotka kertovat näitä aivan vastaavia asioita aivan tosissaan. Kuten eräs Da Vinci -koodia kontekstoinut homeopaatti kuvasi "Da Vinci -koodi on tietysti tarina, mutta se viittaa tosiin asioihin. Ikuinen totuus on ikuinen totuus." Onkin selvää että jos italian renessanssitaideteokset käyttävät geometrista konseptia jota haetaan ihan kaikista kulttuureista, ei tosiasiassa enää seurata mitään muinaista paikallista uskontoa vaan esitetään teoria muinaisesta mahtikulttuurista joka on luonteeltaan globaali. (Kokonaisuus syntyy siitä että Kabbalasta Jing-Jangiin sekoitetaan samaan käsitesoppaan. Yhtään kulttuuria ei tältä säästetä ja aina kun tätä sekoittelua tehdään käsitellään konseptia nimenomaan globaalina.)
1: Siinä ajatuksena on lisäksi siitä erikoinen piirre että vaikka muinaiset ihmiset ovat vain ihmisiä, he olisivat ehdottomasti oikeassa kun taas nykyihmiset eivät. Jos nykyään ihmiskunta on voinut harhautua totuudesta, miten muinaiskulttuuri olisi väistämättä estänyt tämän erehtymisen mahdollisuuden?

Syytöstäni voi perustella varsin helposti. (Keskityn Pyhään Geometriaan, en muinaissuomenuskoisiin tjsp.)

Tätä ei pidä ymmärtää väärin. En suinkaan ole niitä ns. pseudoskeptikkoja jotka pitäisivät tätä lähtökohtaa vääränä lähtökohtaisesti. Olen vain hyvin pettynyt siihen miten heikoilla kantimilla argumentaatio kaiken kaikkiaan on. Kysymys on siitä mitä nähdään ja miten se perustellaan. Tai oikeastaan ei perustella.

Tosiasiassa Pyhän geometrian kannattajat eivät yleensä ottaen ole edes kovin kiinnostuneita matematiikasta - eikä tällä ole oikeastaan mitään väliäkään koska he nojaavat perusmuotoihin kuten kolmioihin, neliöihin ja joihinkin matemaattisesti melko yksinkertaisiin ja määrältään rajattuihin konsepteihin kuten kultaiseen leikkaukseen ja Fibonaccin sarjaan. Geometrian peruskurssi yläasteelta riittää yleensä Pyhälle Geometrialle. (Jos haluat hifistellä selität hieman fraktaaleista joissa on niissäkin rekursiivinen teema.)
1: Tämä yksinkertaisuus on itse asiassa jotain jota tarvitaan jotta Pyhällä Geometrialla olisi kannattajia. Jos matikka olisi liian vaikeaa harvaa jaksaisi innostaa päntätä. Matematiikan on oltava helppoa. Kuitenkin samalla kun kaikki konseptit ovat helppoja tulee mukaan epäuskottavuutta ; Miten superhieno universumin salaisuudet tuntenut Tiede perustui noin yksinkertaisiin järjestelmiin? Sellaisiin jotka nykyään ovat antiikkisia ja simppeleitä.
2: Itse asiassa geometria tässä yhteydessä onkin pohjimmiltaan esteettis-uskonnollinen ja matematiikkaa käytetään vain hämmentämään huomiota sivuun. Kaava on sama kuin kaikissa pseudotieteissä. "Kun käytetään fiinejä sanoja jossain konseptissa, koko kokonaisuuden on itsessään oltava tiedettä." Siksi tässä yhteydessä opetellaankin enemmänkin eri kulttuurien symboleja ja niihin liittyviä merkityksiä jotka sitten liitetään uskonnollis-emotionaalisella tunteella siihen matemaattiseen symboliin. Englannin kielen wikipedian vanha määritelmä kuvaa sitä miten suuret sanat eivät suuta halkaise ; "Sacred geometry may be understood as a worldview of pattern recognition, a complex system of hallowed attribution and signification that may subsume religious and cultural values to the fundamental structures and relationships of such complexes as space, time and form." on merkki siitä miten "ajasta" ja "avaruudesta" ja "todellisuuden syvimmistä rakenteista" puhuminen tuovat uskottavuutta pelkästään sillä että ne sanotaan ääneen. (Not.)

Ajatus ei ole länsimaisessa kulttuurissa ollenkaan vieras. Kolme on liitetty Jumalaan ja tähän on liitetty erityistä Merkitystä. Emotionaalinen sidos on sidottu tasasivuiseen kolmioon jonka keskellä on silmä. Pyhä Geometria on käytännössä vain sitä että tämän kulmat määritellään ja tunnistetaan jossain luonnossa, talojen tai kaupunkien sijoittelussa, taideteoksissa.
1: Tämä onkin itse asiassa selitys joka selittää samanaikaisesti sekä Pyhän Geometrian suosion että sen miksi se on pseudotiede joka on tyhmä joka näyttää viisaalta ; Kuvioiden ja konseptien yksinkertaisuus itse asiassa liittyy vahvistusharhaan. Kun Pyhän geometrian kannattaja on päättänyt että maailma seuraa harmoniaa, hän usein tekee niin että hän sovittaa näitä kuvioita kartalle. Tällöin tapahtuu ns cherry picking, kun kohteeseen sopimattomat kohdat jätetään kuvion ulkopuolelle. "Vain merkitykselliset paikat jäävät kuvion sisään", mutta ne määritetään merkityksellisiksi paikoiksi sillä että ne jäävät kuvion sisään.
2: Kun otetaan vielä huomioon se, että kuvioita on monia, esimerkiksi suora, risti, visiikulmio, neliö ja muut vastaavat, ja teoriassa sopivia kohteita on useita, on helppoa huomata että jos meillä on valittu muutamasta kohteesta kokoelma kulttuurisesti tärkeitä kohteita, jokin niistä osuu hyvin. Kulmioissa kun on käytössä eri kulmia. Asiaa mutkistaa se, että jos osa pisteistä ei osukaan oikeisiin kohteisiin, voidaan sanoa että kohde on kätketty tai tuhoutunut. Niistä voidaan hakea "varmenne" vaikkapa heilurilla tai siitä että paikalla on käyty ja tästä on saatu "fiilis". Näin ollen ei liene vaikeaa saada kuvioita osumaan kohteeseen. Tämä on itse asiassa hyvin yksinkertaista ja karkeaa cherry pickingiä ja kukaan matematiikan kaltaiseen vahvaan aksiomaattiseen järjestelmään luottava nyt viimeiseksi uskoisi tämänlaisiin yhteyksiin - ja induktiopohjaiseen tieteenfilosofiaankin nojaava "haihatteunsallivampi" tyyppi (kuten minä) kyllä nyrpistää tämänlaisen edessä nenääkin. Syy on se, että premisseistä ei seuraa johtopäätöstö oikein mitenkään. Lopputulos ei ole logiikkaa tai edes argumentti, tai edes perustelu, vaan korkeintaan vetoaminen. (Yleensä se ei ole edes tämä, se on sosiaalisesti lähinnä jotain jolla osoitetaan millä puolella ollaan ja mukaan tullaan tunnetasolla jos ja vain jos ollaan jo samassa jengissä.)

Kuitenkin hyvin usein on nähtävissä syviä ja aivan oikeita huomioita. Nämä ovat nähdäkseni hedelmällisempiä. Niissä on jonkinlainen perusteltu yhteys. Hyvin usein on ilmiselvää että kuvioita vain "nähdään" koska ne ovat perusmuotoja. Ne ovat yksinkertaisia. Mutta joskus nämä perusmuodot ovat jotain aivan muuta kuin sattumaa. Ja nämä voidaan perustella kunnolla. Silloin ei tarvitse haihatella ja laittaa hörhökertoimia kattoon.
1: Kultainen leikkaus, fibonaccin sarja ja muut ilmenemiset luonnossa eivät minua sinällään ihmetytä. Siihen liittyvää viisikantaa voidaan konstruoida esimerkiksi Venus -planeetan radasta. Tämä ei johdu viisikulmion pyhydyestä vaan siitä että venus ja maa kiertävät aurinkoa soikiomaisilla radoilla eri tahtiin. Kuvio on sivutuote joka ei ole ihme. Samoin kultaista leikkausta ja fibonaccin sarjaa löytyy luonnosta varsin ymmärrettävistä syistä. Fibonaccin sarjaa syntyy helposti iteratiivisissa systeemeissä.
2:  Pieni nettisivu aiheesta muistuttaa siitä että lukusuhteisiin aina liittyy ominaisuuksia. Ja Fibonaccin sarjan synty on karkeasti ottaen selitettävissä evoluutiolla."Why do these arrangements occur? In the case of leaf arrangement, or phyllotaxis, some of the cases may be related to maximizing the space for each leaf, or the average amount of light falling on each one. Even a tiny advantage would come to dominate, over many generations. In the case of close-packed leaves in cabbages and succulents the correct arrangement may be crucial for availability of space"
3: Samoin länsimainen kulttuuri on seurannut Platonia. Platonin kappaleet ja vastaavat perustuvat ge ovat sävyttäneet kulttuurimme. En ihmettele edes sitä että Leonardo da Vincin kaltaiset taiteilijat ovat käyttäneet sitä. Kaupunkisuunnittelussa voidaan käyttää geometriaa. Silloin tämä voidaan perustella jotenkin. Ongelmia syntyykin usein vain silloin kun yhteys on väitetty ja varsin keinotekoinen ja todisteiden puute selitetään ad hoc vaikka salaliitolla. Salaliittojen tutkiminen voi tietysti olla vaikeampaa mutta tämä on este eikä hidaste. Odotan toki kiinnostuksella milloin nämä tutkimusesteet kierretään ja saadaan esille kunnon argumentteja asiasta.

Lisäksi olen täysin samaa mieltä esimerkiksi siitä että on järkevää nähdä tasauspäiviä ja vastaavia vaikkapa Stonehengen asettelussa. Ne ovat kulttuurillisesti perusteltuja. Ongelma tulee kuitenkin tässä siitä että tähän huomioon ei jäädä, vaan väitetään että tämä liittyy siihen että Stonehengen rakentajilla oli syvempi Tosi näkemys ja ymmärrys maailmasta. Ja että tämän pitäisi olla globaali kaikkialla tapahtunut yleinen muinainen tietoisuus. ( ota täytyy löytyä kaikkialta jotta ei loukata esim. metsäläiskulttuurialueilla kasvaneita, vaikka luonnonmukaista kulttuuria sitten toisaalta arvostetaan samanaikaisesti aivan pirusti.)

Loppukannanotto

Pyhän Keskisormen sääntö!
Näen sen kaikkialla!

Pyhän Geometrian ongelmana on usei päälleliimaavuus, jossa yhteydet ovat varsin heikosti perusteltuja. Mutta tämä on vasta korkeintaan puolet ongelmasta. Etenkin aivan asiallisissa yhteyksissä on nimittäin vastassa perimmäisin ongelma. Nimittäin se, että tosiasiassa Pyhässä Geometriassa ei ole kyse edes siitä että haetaan jokin geometrinen muoto luonnosta. Sen sijaan he näkevät tässä kuviossa Pyhän ja tähän liitetään tiettyjä merkityksiä. Tätä loikkaa on hyvin vaikeaa tehdä. Itse esimerkiksi tyydyn evoluutiotasoon. Mutta tämä koetaan (a) joko loukkaavaksi eli naturalisti leikkii väärällä modernilla norsunluutornitieteellä ja ohittaa siksi Pyhyyden vaikka näkisi sen (b) evoluutio on vain välivaihe, eli evoluutio on keino jolla Pyhä on generoinut geometrian luontoon ja että siksi pitäisi katsoa evoluution ulkopuolelle. On selvää, että tämä on enemmän teologis-hengellinen väite kuin tiedettä. Ja tälläisenä meidän täytyy lopettaaakin vakavasti otettavina kaikki ne kannanotot joiden mukaan "Pyhä Geometria on tieteen ja uskonnon yhdistäjä."
1: Itse asiassa jos tiede tulee kuvioon syntyy hyvinkin karseita yksityiskohtia. Esimerkiksi Graham Hancockin "Supernatural" (se käsittelee psykoanalyysiä ja vain sivuaa aihetta toki) esittää että roska-DNA:ssa olisi sisällä kosmisia säkeitä, eli niissä olisi viestintää jota voitaisiin lähettää meille. Matemaattinen perustelu tälle on tuettavissa "tyhjän tilan" lisäksi myös sillä, että sieltä löytyy Zipfin laki. (Ja tämäkin seikka on minulle esille tuotu tässä yhteydessä.) Mutta jännittävää kyllä, tämäkin on sivutuote joka on ennustettavissa juuri siitä että tällä DNA:lla ei ole muuta virkaa kuin olla geneettisen ajautumisen kohde. Eli että se on todellakin koodaamatonta DNA:ta. Se syntyy siis samalla tavalla kuin se löytyy puhuttuihin kieliinkin. Itse asiassa DNA:han laitettu koodi ei edes säilyisi mutaatiopaineen alla. (Koska se on toiminnoiltaan eifunktionaalista, siihen kertyy ja fluktuloi muutoksia väistämättä, ja tämän sivutuote se Zipfin lakikin itse asiassa on.) Eli näkemys on konseptuaalisesti kaikkea muuta kuin argumentatiivinen ja se on itse asiassa käytännössä mahdotonta. ; Kysymys voi ensivaikutelmana tuntua haahulta, mutta sen voi ottaa vakavasti. Ja kun sen ottaa vakavasti se itse asiassa falsifoituu. Ja nimenomaan analyysin ja aineiston arvioinnin jälkeen se itse asiassa näyttää vähintään yhtä haahulta kuin sen ensivaikutelma.

Kun tiede ei kanna premisseistä ja todisteista tähän johtopäätökseen on selvää että suhde luontoon on samantapainen kuin niillä deisteillä joista Jumala on luonut maailman kellokoneistokseen. He näkevät säännönmukaisuuksia ja voivat tässä mielessä tehdä tiedettä. Yhteys Jumalaan jää uskonvaraiseksi. Tämä ei sinällään ole tietysti välttämättä huono asia. Ja tämä on yksi niistä syistä jonka vuoksi olisi mukavaa jos New Ageen kuuluvat saisivat uskonnon oikeudet. Heillä on systeemi ja tiettyjä peruskaavoja ja sääntöjä. Tästä muodostuu jonkinlainen teologia. Teologia, josta rehellisyyden nimissä puuttuu sovellustasollaan yleensä aina ns. luovuutta. Voidaan siis varsin hyvin sanoa että heillä on dogmatiikka. - Sillä sitähän se samojen ideoiden papukaijamainen toistaminen pohjimmiltaan tässä yhteydessä tarkoittaa.

ㄨ -periment.

"Missä kaksi viivaa kohtaa, sinne tieni johtaa. / Kultaisen leikkauksen suhdetta / ei voi kilvoittelija sivuuttaa. / Harmoniaa on työläs rakentaa. / Sattuma ja yllätys perusturvaani murentaa."
(Absoluuttinen Nollapiste, "Kultainen leikkaus")

X on kirjain, joka liitetään mysteerisyyteen. "Herra X" on samaa kuin "Herra tuntematon". X on siksi asia, joka ei ole tiedossa.

メ -merkki on lasten seikkailukirjoissa kartassa oleva aarteen paikan näyttäjä. Symboli, jonka avulla saadaan tietoa maailmasta ja päädytään ihmeellisille teille. X ohjaa tuntemattomille teille.

ㄨ voi merkitä myös sensuuria ja kieltämistä, yliraksimissen kautta. Ja tietenkin jonkin asian kieltämistä yleensä ; Kieltotaulussa yliraksittu koira kertoo että koirat on alueella kielletty. Vihasta kertoo myös aineissa oleva varoitusmerkki, jossa X merkitsee sitä että kemikaali on "ärsyttävää".
1: Englannissa puhutaan usein "eksistä", jotka viittaavat "entiseen", esimekriksi entisiin puolisoihin. Tässäkin on helposti mukana poispyyhkimisen, korjaamisen - ja joskus ärsyttävyydenkin tuntua.

Salaisuuden säilyttämiseen viittaa tietysti myös pornografiassa olevat 乂 -merkinnät, jotka kertovat miten "kovasta tavarasta" on kysymys - sekä filmillä olevan tavaran tabujen rikkomisen suuruuden että muutenkin. Tästä päästään kuitenkin myös muuhun inhimilliseen kanssakäymiseen: X merkitsee myös suukkoja. Pornoelokuvien filmit tuskin kuitenkaan tarkoittavat ihan tämänlaista ihmisten kohtaamiseen liitttyvää lihallista rituaalia jolle on kulttuurissamme sovittu tietty merkitys.

Liikennemerkeissä x ohjaa ja opastaa, se on risteyksen merkki. Risteyksestä tosin päästään moniin paikkoihin, ja ne auttavat pääsemään eri paikkoihin. (Aarrekartan X taas ohjasi yhteen ja tiettyyn paikkaan.)

Tässä mielessä X on juuri kuten filosofia.

---

Kuvan risteysmerkki on kirjoittajan elämän kannalta hyvin monimerkityksellinen. X:n eri puolet ovat siinä tärkeitä. Ja se on keskeisessä paikassa sekä itsenään että sitä kautta että siitä pääsee eri suuntiin lähtien kätevästi eri paikkoihin joilla on ollut merkitystä. Paikan merkityksen voi tiivistää kahteen sanaan "yritys" ja "erehdys". Siis hieman kuten tämän blogauksenkin.

Tunteet ja argumentit.

Tunteiden suhde argumentaatioon on aika erikoinen. Tunteet ovat niille hyvä ja paha asia. Se, mitä ne ovat, riippuu asiayhteydestä, aiheesta ja näkökulmasta.

Aloitan huonoista asioista, koska ne ovat ehkä vähemmän yllättäviä:
1: Tunteet jotka lisäävät aiheeseen erilaisia tunnelatauksia ovat argumentaatiolle huonoja. Koska argumentoinnin perusidea on järjellisten perusteiden löytäminen, tämän häiritseminen tunteilla on huono asia. Näin on etenkin ihmisen tunnemaailman ulkoisten tosiasiaväitteiden kohdalla : Esimerkiksi lottovoitto ei muutu todeksi sillä että sitä pitää toivottavana. Samoin aurinko/tuulisähkön tai maalämmön tuotanto ei muutu ydinvoiman korvaajaksi helposti tai edes todennäköiseksi pelkästään siksi että se on mahdollista ja että se on toivottavaa ja olisi yleisesti hyvä asia. On hyvä muistaa että häiritseviä tunteita on kahdenlaisia: toiseen näkökulmaan sidotut negatiiviset tunteet ja omaan sidotut positiiviset tunteet. Tätä kautta tunteita voidaan väärinkäyttää sekä esimerkiksi demonisoimalla, keksimällä uhkakuvia tai väittämällä niitä todennäköisiksi vaikka ne eivät ole, moittimalla toisia tyhmiksi, pahoiksi jne. Mutta vielä salakavalampi ja vaikeampi tapa on tietysti oman näkemyksen puolustavien imartelu. Kun itseä kehutaan, se on helppo ottaa totena. Tätä kautta myös ryhmäpaine, yhteisöllisyys ja monet muut vastaavat asiat synnyttävät tunteita, joiden pohjalta päättelemme asioita.
2: Tunne itse tosiasiaväitteestä ei ole todiste. Vaikka kuinka aktiivisesti kokisit että jokin asia on tosi, se ei vielä tee siitä totta. Tämän vuoksi esimerkiksi kokemus siitä että Jumala olisi totta ei vielä tee sitä tosiasiaksi. Syy on yksinkertaisesti se, että voimme hyvinkin esittää että kokemus tunne olemassaolosta voisi olla periaatteessa mahdollinen ilman että se olemassaolo olisi totta. Syy tähän on se, että ihminen on erehtyväinen eikä kaikkitietävä. Vasta tällä oletuksella tämä asia muuttuu. Tunne olemassaolosta on itse asiassa jopa heikompi kuin havainto. Voihan havaintokin periaatteessa olla hallusinaatio, mutta kun saamme samoista kohteista havaintoja laitteilla, kuten digikameralla, joiden tulokset koemme melkoisen yhteneviksi, havainnot vaativat sitä että joko havainnot ovat luotettavia tai laitteistokin toimisi juuri siten erikoisella ja rajatulla tavalla väärin että ne sopisivat niihin hallusinaatioihimme.

Tunteet voivat olla kuitenkin myös aivan oikeita tutkimuksellisesti tärkeitä asioita:
1: Jos tutkitaan esimerkiksi ihmisten käsityksiä taiteesta, voidaan löytää erilaisia ihmisille tyypillisiä tapoja kokea taide. Tätä kautta voidaan saada irti muun muassa se, minkälaisia geometrisiä ominaisuuksia kauniiksi koetulla taiteella on. Kultainen leikkaus lienee tunnetuin tällöinen löytö. Tässä sidoksessa ihmisten tunteet, tai ainakin niiden jakauma, toimii apuna kun halutaan tehdä ihmisiä miellyttäviä taideteoksia. Siksi kultaista leikkaustakin opetetaan esimerkiksi taidekursseilla. Tunteet ovat tällöin olennaisen tärkeitä, eikä niihin vetoaminen ole väärin. Sama koskee tietysti tutkimuksia joissa kartoitetaan vaikkapa siitä pitävätkö ihmiset jostain televisio -ohjelmasta. Tätä kautta televisiokanava voi valita televisio -ohjelmia esityslistalleen ja mahdollisesti jopa sponssata joidenkin ohjelmien tuotantoa. Tässäkin kohden tunteet ovat järkevä tapa lähestyä asiaa.
2: Tunteiden synnyttäminen on tärkeää etenkin poliittisessa keskustelussa. Syynä on tietenkin se, että ihmiset halutaan paitsi saada kannattamaan jotain näkemystä, myös toimimaan. Tunteet ovat vahvin, kenties jopa pohjimmiltaan ainut, innostaja. Tätä kautta ihmiset saadaan tekemään haluttuja asioita. Yhteiskunnallinen toiminta, kuten epäkohtiin tarttuminen niiden muuttamiseksi, ei välttämättä ole mitenkään asiaan liittymätön elementti.

Tunnetta mutkistaa kuitenkin pari seikkaa:
1: Tietenkin tunteiden kohdalla vastuu argumentoinnista ei ole pelkästään esittäjällä. Jos argumentoijat pyrkivät tuomaan eri näkökulmia esiin ja käsittelevät niitä asiallisesti, jos yleisö on asenteellista, tämä ei tietenkään vaikuta mitenkään kehenkään koska heillä on tiettyjä jo ennalta päätettyjä tunteita asiasta. Tällöin vastuu on tietysti kuuntelijoilla. Argumentoija ei ole lähes koskaan ainut tunteiden lähde. Jos yleisö on jo demonisoinut toisen näkökannan, ei keskustelijan välttämättä tarvitse demonisoida. Tosin jos yleisön asenteellisuus on jo lähtökohtaisesti tiedossa, tätä voi käyttää jopa pohjana manipuloinnille: Kun esitetään oikein rauhallista ja käytetään hienostunutta jargonia, saadaan vahvistettua vaikutelmaa siitä että se yleisön näkemys olisi hyvä, jolloin yleisön ennakkoluulot vahvistuvat pelkän esiintymisen, eikä sisällön laadun, kautta. Joka tapauksessa jos yleisö on asenteellista, argumentaation tulosta ei voida laittaa rinnan sellaisen kanssa, jossa se ei ole ollut asenteellista ja pitää näiden tuloksia samanarvoisina.
2: Tunteet vaikuttavat näkemyksiin usein tiedostamatta, joten ei riitä että argumentoija tai yleisö itse kokee että hän ei ole tunteiden ohjaama. Tarvitaan lisäksi valtavasti itsereflektiota. Epäargumentatiiviset perusteet voivat ilmetä omista sanavalinnoista samaan tapaan kuin muutakin keskustelusta. Lisäksi voi tarkastella muuttuuko tunnemaailma negatiiviseen suuntaan kun vaikkapa mainitsee jonkun ideologian nimen. On syytä miettiä edustaako toinen näkemys jotain joka edustaa itselle äärimmäistä toiseutta. Luultavasti ateisti joka käsittelee uskontoa ja uskova joka käsittelee ateismia, tekee tätä tunteiden vaikutuksen vuoksi. Ideologiat synnyttävät tunteita, ja osa ideologioista nähdään vastakkaisina. Tältä voi välttyä hieman erikoisella tavalla: Yleensähän keskustelun aiheeksi valitaan sellaiset aiheet jotka ovat erityisen sydäntä lähellä. Kuitenkin jos aiheeksi valitaan asiat joiden lopputulosta itse pitää merkityksettöminä, tältä voidaan välttyä. Tosin jos aiheena on tosiasiaseikkojen sijasta politiikka tai yhteisöllisyys tai muu vastaava, tunnelataus voi olla jopa hyvä asia. Kukapa haluaisi seurata poliitikkoa, jolla ei ole tunnelatausta omaan ideaansa, joka ei ole siitä itsekään innostunut?