Tyhmät, morbidit, rituaalit

PolicyMixissä oli kirjoitus siveyssormuksista ja kristillisten fundamentalistien kulttuurista tähän liittyen. Usein ensimmäisten kuukautisten tienoilla pidetään esimerkiksi tanssiaisia joissa istä ja tyttäret tanssivat keskenään. Isän kunnia ja tyttären neitsyys ovat tässä yhteennivottuja ; "celebrate the beauty of [their] daughters and the glory of their fathers.". Itse juhlissa on rituaalisia vaiheita joissa on symboliikkaa. "The ceremony itself is rife with symbolism - some of it intentional, like when ballerinas clad in virginal white carry a large wooden cross to the middle of the dance floor: And some of it not, like when two men then stand before the cross, each holding out a sword".

Itse kirjoitus suhtautuu rituaaliin varsin kriittisesti. "In giving fathers (and by extension, future husbands) dominion over their daughters' virginity, Purity Balls both commodify female sexuality and completely rob women of sexual autonomy, instead granting power to men who, if Wilson's comments about "male beings" are any indication, have very little understanding of what it actually feels like to be a young woman". Tämä on, luonnollisesti, melko ymmärrettävää. Islamilaisessakin kulttuurissa - jopa machoimmassa patriottisessa kristillisfundamentalistisoikeistolaisessa konservatiivisiivessä, ellei peräti varsinkin siellä - kauhistellaan niitä puolia joissa korostuu kunniakulttuuri. Perhe muuttuu tällöin yksiköksi jossa yhden hairahtuminen on kaikkien kunniasta pois. Tähän liittyy sivutuotteena myös seksuaalisuuden kontrolloimista ja jopa kunniamurhia. ; Tässä kohden on helppoa nähdä analogisuutta.

Itse kuitenkin nostaisin esiin sen, jonka artikkelikin mainitsee. Nimittäin sen, että kristillisessä siveyskasvatuksessa ja siveyssormuksissa ja muissa on havaittu yksi asia. Ne eivät toimi. (Linkkaamani artikkeli lähteistää väitteet.) "And since purity pledges and abstinence-only education have both repeatedly been shown to be ultimately ineffective in preventing teens from having sex, what happens to those who inevitably slip, having been taught that their entire moral value is so contingent upon their sex lives (or lack thereof)?"

Kristillinen kunniamurha ei kuitenkaan ole mikään ilmiö. Eli valtaosa näistä siveyttä korostavista perheistä kohtaa siveettömyyttä. Syy on hieman erikoinen. Vähänkin pidempään fundamentalistien "parhaita ikivihreitä selityksiä" seurannut tietää smash hitin nimeltä "normissa epäonnistuminen ei ole normin rikkomista". Siksi siveitä arvoja kunnioittava nuori joka hairahtuu (muita todennäköisemmin) ei olekaan lutka (vaikka tekisi sitä toistuvasti) ja on täten vähemmän huono kuin siveästi käyttäytyvä arvoiltaan vapaamielinen ateisti (vaikka hänellä ei ole teiniraskautta, 18 -vuotiaana naimisiinmenoa ja sukupuolitautia). Tämä on vahvasti liitoksissa siihen mikä kristillisyydessä usein ahdistaa. Eli esimerkiksi siihen miten "Mahdollisuus muutokseen" aikanaan nosti moninkertaisen murhaajan, NBK -jengistä pahamaineiseksi tulleen, Johanssonin mallikristityn esimerkiksi. Tässä kohden tämä yleensä aika ikävänoloinen piirre tuottaa kuitenkin varsin hyväksyttäviä seurauksia.

Tässä mielessä onkin hyvä muistaa että jos puhutaan isistä ja tyttäristä, niin yhtä hyvin voitaisiin puhua pojista ja äideistä. Äidin ja lapsen suhdetta kunnioitetaan usein syvästi, eikä siinä kohden ole poliittisesti korrektia korostaa että naisilla on hirvittävän vähän käsitystä mieheksi kasvamisesta. Kyseessä on juhla ja rituaali. Ja siksi se kuuluu siihen uskonnonvapauteen kuuluvaan piiriin. Rituaali on hassu, psykologisesti omituinen, ja epäfunktionaalinen. Mutta se on kuitenkin tärkeä sillä hetkellä.

Toki on hyvä muistaa että yliluonnollista käytetään hengellisen väkivallan välineenä. Esimerkiksi "Johanneksen pojan" kotisivuille koostettu tuore seminaari hengellisestä väkivallasta pitää sisällään tiivistelmän Terho Miettiseltä, joka on koostamassa uutta hengellistä väkivaltaa koskevaa kirjaa, joka koostaa asioita nimenomaan Suomen näkökulmasta käyttäen esimerkkeinä suomalaisia uskonnollisen väkivallan ilmiöitä. Väkivalta ja sen keinot ovat tosia. Siitä huolimatta Miettisen herätti rituaali joka on mielestäni enemmän morbidi kuin aidosti mitään jota voisi kunnolla kauhistella. "Vuonna 2011 helmikuussa Terhon lähisukulainen päätti itse päivänsä. Hän oli helluntailainen saarnamies. Terho joutui tahtomattaan mukaan tilanteeseen, missä itsemurhan tehnyttä yritettiin herättää henkiin. Ruumiille oli tehty oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Se tarkoittaa, että kaikki sisäelimet olivat irrotetut, ja laitettu vatsaan takaisin. Myös aivot olivat vatsassa. Se tapaus sai Terhon tarttumaan tietokoneeseen ja kirjoittamaan." Minä kunnioitan huonoa hyvää makua. Minulle ajatus siitä että Jumala herättää kuolleista jonkun jonka aivot ovat vatsassa on aivan yhtä luonteva kuin ajatus jossa Lasarus nousee kuolleista usean päivän kuolleinaolemisen jälkeen, vaikka ruumis on jo haissut ; Johanneksen evankeliumi kertoo (luku 11:38-39) "Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. "Ottakaa kivi pois", käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää." Jos kykenee uskomaan Pääsiäisen ihmeeseen, ei tämänlainen ole enää yhtään naurettavaa. ; Se ero mikä näiden välillä ei ole mikään oleellinen essentiaalinen ero. Kysymys on vivahteista, aste-eroista.

Tämänlainen henkiinherättämisrukoilu ei tietysti tule toimimaan. Se on jopa vähemmän funktionaalinen kuin teinityttöjen siveyssormusrituaali. Mutta uskonnonvapaus tarkoittaa nähdäkseni juuri sitä että ihmisillä on lupa uskoa epäfaktuaalisiin asioihin ja tehdä niiden yhteydessä rituaaleja ja temppuja jotka eivät kovinkaan todennäköisesti toimi ja jotka eivät välttämättä ole missään kytköksessä tosimaailmaan. Kaikki uskonnot ovat jossain määrin absurdeja. Ja siksi ratkaisevampaa onkin muistaa että kuolleelle ei voi tehdä henkistä väkivaltaa. Ja että rituaalilla ei vaarannettu osallistujiensa terveyttä, koska rituaalissa ei esimerkiksi syöty ruumista.

Minun silmissäni uskonnonvapaus joka ei tarkoita myös sitä että tyhmät ihmiset saavat olla tyhmiä ihmisiä, ja jossa ei ole lupaa siihen että idiootit huseeraavat absurdeja temppuja, ei ole mitään uskonnonvapautta. ; Henkinen väkivalta on toki oikea ilmiö ja hengellisen väkivallan uhriksi jotumisen uhka on mahdollisuus. Ja tässä kohden Miettisen lausunnoissa on järkeä ; yliluonnollisuus on kiistatta yksi väline jota tässä voidaan käyttää pahanteon välineenä. Ja niihin on ehdottomasti puututtava ja niiden sietämiseen on vain yksi oikea asenne, nollatoleranssi. ; Mutta jos katsotaan vain tehottomia tai morbideja rituaaleja, ne kertovat korkeintaan hämärtyneestä todellisuudentajusta, surkeasta tyylitajusta ja huonosta mausta. Mutta kun viimeksi katsoin, nämä ovat ihmisillä hyvin yleisiä piirteitä. Eivätkä ne ole laittomiakaan.

Ainakaan siitä köyhyydestä ei ole näyttöä...

Sarkasmi on tärkeä taito. On esimerkiksi viitteitä siitä että sarkasmi lisää ympärilleen luovuutta. Sarkasmin tunnistaminenkin on tärkeää, koska se liittyy ihmisten aivotoimintaan ja sarkasmin tunnistamisen vaikeutuminen tai puute viittaa tiettyihin neurologisiin puutteisiin. Tietyt aivovammat ja esimerkiksi autismi tai aspergerin syndrooma voivat vaikeuttaa sarkasmin huomaamista.

Olen itse tunnettu kahdesta piirteetsä (a) harjoitan itse sarkasmia aivan käsittämättömän paljon (b) olen vähintään kohtuu huono huomaamaan muiden sarkastisuutta. Olen tietoinen tästä puutteesta ja yritänkin parantaa tätä koko ajan tietoisesti. Sillä pidän asiaa tärkeänä.

Jonkinlaiseksi lohdukseni voin sanoa että Suomessa sarkasmin tunnistamisen taito on yleisesti ottaen melko matalalla. USA;n ohjelmistosta sen sijaan huomaa että heidän viihdeohjelmissaan sarkasmia on hyvinkin paljon, siellä sarkasminlukutaitoa vaaditaan. Suomessa taitoa ei ole eikä vaadita ja hyvin monet käyttävätkin tätä sumeilematta hyväkseen (a) Voidaan käyttää "sarkasmikorttia" jotta päästäisiin sanomisten vastuita, pälkähästä johon on päätynyt kun onkin livauttanut sivu suunsa mitä oikeasti tarkoittaa, jolloin ihminen on vain sanonut mitä on tarkoittanut ja kiinni jäädessään väistää ikään kuin sanomalla "vitsi vitsi" (b) herättävät kohuja lukemalla toisen selkeästi sarkastisen tekstin aivan tosissaan niin että muutoin teksti joka olisi lähinnä humoristinen onkin nyt esimerkiksi osoitus vastapuolen natsismiliitoksista tai vastaavaa.

Tämän sarkasmin yhtenä syynä on usein koulutus, tai oikeastaan se, että meillä on koulutusta mutta me emme lue kirjallisuutta jossa olisi sarkastisuutta mukana. Käsitteemme populaarikulttuurista ovat liian keveitä kunnon sarkasmintajun kehittämiseen ja korkeakulttuurimme on liian ihanteiden sävyttämää johon sarkasmi on ikään kuin liian renttumaista. Lisäksi kulttuurissamme on ylipäätään tietty - sinänsä jossain paikoin monesti viehko - taipumus suorapuheisuuden kunnioittamiseen. Siihen että sanotaan mitä tarkoitetaan. Tästä on vain äärimmilleen vietynä syntynyt tapa jossa sarkasmia ei ymmärretä eikä sitä hyväksytä oikein edes vaihtoehtonakaan. Sarkasmi on joko suoraan naureskelun syntiä eli valehtelevaa häijyyttä, tai sitten sitä ei huomata kun se tulee vastaan.

Suomessa sarkasmiksi tajutaan yleisesti vain ns. halpa sarkasmi, joka on alleviivatun kusipäistä surrealismiin asti. Kaikki muu ymmärretään väärin. Joko tahallaan tai tarkoituksellisesti. ; Tämä on tietysti ongelma koska (a) sivistyksellisesti sarkasmi on retorinen taito, ilmaisun tyylilaji jonka tunnistaminen on itse asiassa jopa yleissivistystä sanan humanistisemmassa mielessä (b) sarkasmi on oveluutta ja älykkyyttä joten sen hylkääminen poistaa arvokkaan älyllisen lelun (c) Sarkasmi on kenties häijyä, mutta siinä on myös huumorintajun siemen. Näin ollen sarkasmia voidaan pitää jonain jossa toisistaan muutoin helposti irrallaan oleva sydämen sivistyksellisyys, intellektuellin älyllisyys että rahvaamman viihteellisyys kohtaavat. Sarkasmiton yhteiskunta ei hyväksy Voltairen kaltaisia suuria ajattelijoita.

Yleisesti ottaen suomalaisten sarkasmintaju onkin sillä tolalla, että itse en suostuisi kirjoittamaan mihinkään lehteen tai vastaavaan täysin sarkastista tekstiä. Koska tyyliin eivät sovi ne merkit joita yllättävän moni lukija näyttää tarvitsevan. Pitäisi käyttää "heittomerkkejä" että ihmiset tajuavat että "tää on vähän niinq vitsi ja niiq sarkasmia". Hymiöiden ja muiden naurettavien ihmisen viestinnän syöpien käyttäminen yksinkertaisesti pilaa sisäisen Voltaireni. Niin että en suostuisi kirjoittamaan koska teksti joko ymmärrettäisiin kammottavasti väärin tai sitten se pitäisi muotoilla "Marko 6Veelle allviivaten". Sarkasmi on jotain joka perusoletuksenaan olettaa että ihmiset ovat tervejärkisiä, edes rippusen oveluusmielisiä ja jopa kenties älykkäitä. Sen heittomerkittäminen olisi samaa kuin sen perusolemuksen riipiminen jollain syvällisellä ja olennaisella tavalla.
1: Olen toki antanut sen verran myöten että olen tajunnut että esimerkiksi tämän blogin lukijoihin tulee taatusti idiootteja ihmisiä jotka eivät ymmärrä sarkasmia ja siksi olenkin laittanut "vahvistimet päälle". Olen siis antanut tässä kohden periksi idiooteille. Ja sitten minua pidetään häijynä. Johtuisiko siitä että moni ei osaa sarkasmia tästä trollitasolle nostetusta liioittelusta huolimatta, vaan joku viaton ääliö lukee tekstini että "raivoa raivoa verenpaine verenpaine". En tiedä mitä tehdä heidän kanssaan. Olen päättänyt että en välitä ja vittuilen. Lisään vaan vahvistusta sarkasmiin ja nauran heille. He nähdäkseni myös ansaitsevat sen, koska yritän sentään pitää blogiani jokseenkin älykkäinä ja laadukkaina ja toivoisin että kommenteissa löytyisi yritystä samaan..

Tämä (ja paljon muutakin ; pääosin painokelvotonta) tuli mieleen kun luin Metrossa 11. marraskuuta 2012 ilmestyneen Janne Metson kolumnin "Tyhmille ja köyhille". Tai tarkemmin ottaen en tästä kolumnitsa. Edellänmainitsemani "tämä" tuli kun luin ihmisten reaktioita ja kommentteja siihen liittyen. Huomasin että jos minulla on ongelmia sarkasmin kanssa, niin olen ihmistajun pikkujättiläinen verrattuna moniin.

Janne Metson kolumni oli hyvin tyylipuhdasta sarkasmia. Se rakensi mahdollisimman selvän miltei parodisen tekstin jossa oli erään tahon kliseitä. Se rakensi kontrastin ja tätä tyylikeinoa käyttäen se osoittikin kritiikkiä niille tahoille jotka tätä kliseekieltä käyttävät. Tämän kliseekielen käyttäjät olivat ateisteja. Eli teksti oli kristinuskoa puoltava. Otan esille muutaman näytteen jotta lukija ymmärtää että juurikin tästä on kysymys.

Janne Metso aloittaa "Suomalaisista enää 27 prosenttia uskoo kristinuskon Jumalaan, kertoo kirkon tutkimus. Vielä neljä vuotta sitten osuus oli kymmenen prosenttiyksikköä suurempi. Tämä on luonnollista, sillä ihmiset ovat entistä koulutetumpia ja uskovat siksi mieluummin viisaisiin miehiin kuten tähtitieteilijä Esko Valtaojaan ja evoluutiobiologi Richard Dawkinsiin." Tämä oli hyvä aloitus, koska se oli itse asiassa vielä lievä. Jo kouluretoriikankin oppitunneilta mieleen on jäänyt sääntö jossa on sarkastisen tekstin kirjoittajan on hyvä aloittaa pienellä ja koventaa tahtia. Kovemmasta tahdista näkee esimerkin kohdassa jossa reagoidaan entisen NBK -tappajan ja nykyisen evankelista Johanssonin tilanteeseen : "Johansson kertoo saaneensa syntinsä anteeksi. Tieteellisen maailmankuvan omaava nykysuomalainen ei tietenkään niele tuollaista puppua, sillä tiettyjä asioita kuten murhaa, ei yksinkertaisesti voi saada anteeksi. Lyömisen ja pettämisenkin antavat anteeksi vain läheisriippuvaiset. Tarkemmin ajatellen varastamistakaan ei voi antaa anteeksi, paitsi sen yhden silloin nuorena." Tämä kohta oli kolumnin keskivaiheilla, ja Metso onkin rakentanut tässä kohden varsin vahvan parodisuuden hengen. On selvää että hän ei edusta omia ajatuksiaan tai oikeastaan sellaisenaan enää kenenkään ajatuksia sinällään. On selvää että Metso käsittelee tätä näkökulmaa sarkastisesti ja siihen sopivasti liioitellen. Tämä ei ylitä mielestäni edes hyvää makua, eli se on hyvää sarkasmia. Se on ilkeää, hieman yliampuvaa mutta ei liian. Tämä tekee sarkasmista "uskottavan iskun". Metso lopettaa mielestäni täydelliseen lopetukseen joka suorastaan huutaa että hän on kristinuskon puolella. "Vauraassa euroopassa Jeesus-juttu on niin nähty, mutta Kiinassa ja Afrikassa yhä useampi lankeaa siihen. Niin ja vankilassa. Koko Jumala on siis köyhiä, tyhmiä ja sairaita varten. Mutta niinhän siellä pölyttyneessä kirjassa taitaa lukeakin."

Metson teksti nosti raivomyrskyn. Ei suinkaan ateisteilta. Uskovaiset ovat niuhoontuneet. Ensimmäiset olivat jo seuraavan päivän lehden tekstiviestipalstalla. Niissä Metsoa kutsuttiin muun muassa "ateismi-hihhuliksi". Ajattelin että pari on ymmärtänyt väärin. Mutta näitä viestejä tuli sittemmin lisää. Tämän päivän tekstiviestipalstalla sitä moitittiin edelleen, ja usein kappalein. ; Otan tältä päivältä pari esimerkin vuoksi. "On se vaan niin hieno juttu, että Janne Metsosta Esko Valtaojasta ynnä muista "sivistyneistä" suomalaisista huolimatta Jumala kuitenkin on olemassa. Häntä ei kukaan voi pyyhkäistä olemattomiin. Ja on tosi mahtavaa kun omasta kokemuksesta sen tietää." Toinen taas ei vouhkannut omakohtaisuudesta mutta siitä puuttui tuon edellisen viestin sympaattinen pohja ; "Ei mennyt ihan putkeen J. Metson kolumni. Olen älykäs ja rikas, henkisesti että aineellisesti. Raamattu ei missään kannusta herkkäuskoisuuteen. Päinvastoin, Jeesus käski seuraajiaan menkää ja tehkää opetuslapsia ja opettakaa pitämään kaikki, mitä on käsketty pitää. Raamattu on hieno ohje- ja historiankirja, jonka lähde on Jehova Jumala taivaan ja maan luoja. Hänelle olemme tilivelvollisia, halusimme tai emme." Jehovan Todistajan älyä ei ainakaan sarkasmintajusta huomannut, eikä siitä oikein voi löytää argumenttiajaan. Ehkä ahdistavin tämän päivän viesti on kuitenkin seuraava, nimimerkiltä "Sanoista tilille" : "Janne Metso: Toisten hengellisen vakaumuksen halventaminen on ala-arvoista. Jäämme seuraamaan kuinka viisas, rikas ja terve tulet olemaan." Tämän "da?" -laatuisen viestin kohdalla ymmärrän toki kommentoijan intention, mutta en silti edes tiedä mikä asiallisen ja järkevän ihmisen pointti tässä voisi olla ; Järkevä ihminen huomaa että se on aika asiaton. Että odotetaan sairastumisia ja uhataan niillä - eli sillä että Jumala olisi kostonhimoinen paska! Se, että sarkasmin näkemättömyys otetaan lähtökohdaksi ei muuta lausuntoa ystävälliseksi ; Räväkkää uskovaista tekstiä on hyvin tavallisesti, ja niistä ei metelöidä. Ateistisen mielipiteen ilmaiseminen on jotenkin pahempi. Ateisteja saa kritisoida ja pilkata ihan standardina esimerkiksi kyseisen lehden tekstiviestipalstoilla. Eikä tässä ole mistään vakaumuksenpilkkaamisesta ole kysymys asiattomuudesta tai uskisten sikailusta.

Samaan aikaan facebookissa yritin virittää tähän liittyvää lausuntoa. Sillä tuntemieni uskovaisten parissa oli facebookissa vakava keskustelu siitä miten Enqvist on liian tuomitseva uskovaisille eikä esittele uskontoa riittävän monisyisesti eikä ole valmis koskaan nostamaan ateistejen virheitä esille tai puolustamaan uskovaisia. Tässä kohden he eivät kommentoineet tähän. Tämä muistuttaa siitä mikä on standarditilana kaikessa uskonnossa aina ; Käytännössä ateisti kohtaa vain näitä metron tekstaripalstalle tekstiviestejä floodaavia. Uskovaiset eivät koskaan nouse puolustamaan heitä vaikka syytä olisi. Sen sijaan nämä leppoisat uskovaiset sanovat että jos ateisti kritisoi puolella sanalla näitä metrofloodaajia niin he typistävät kristinuskosta olennaisimman ja että jos ateistit kritisoivat tuollaisia ja perustavat sen varaan vakaumuksensa niin sitten hekin ovat ateisteja. Vitut ovat. Eivät nimittäin koskaan nosta teon puolelle muuta kuin sen ateisteja vastaan vouhkaamisen.

Yksikään kristitty ei koskaan nouse puolustamaan ateistia, agnostikkoa tai vastaavaa - tai Metson tapauksessa näköjään edes kristittyä - fundamentalistivouhkaajia vastaan. Antavat vouhkata ja ovat itse hiljaa. Itkevät iltaisin itsensä uneen nämä sääliöt kun ei heidän näkökulmaansa koskaan näy missään. Ai ei näy? No siihen on helvetin helppo ratkaisu. Kirjoittajaa ne näkemyksenne esiin. Nouskaa niitä vouhkaajakristittyjä vastaan edes joskus jotta näkyy kristityn lausuma "Jos Enqvistin näkemys tarkoittaa kriittisyyttä tuollaista kohtaan niin sitten minäkin olisin ateisti..." jonain muunakin kuin kliseehokemana. Oma vuosien kokemus nettielämässä onkin se, että agnostikon rooli on se, että kukaan kristitty missään ei puolusta koskaan. Ei edes vahingossa. Sillä on vähän väärää jengiä. Sitä kun on helppoa vaan laittaa pikku simmut kiinni ja sanoa sen sijaan vaikkapa Enqvististä jotain sen tapaista että "Uskomantonta, jos tiedemies suoltaa noin ennakkoluuloista tekstiä. Hänhän kuvaa uskovaisen stereotypiaa tai karikatyyriä, joka ei mitenkään täsmää empirian kanssa." Kun vastaus on siinä silmäin alla. Että esimerkiksi Metron tekstiviestipalstata ja foorumeilta näiden esimerkkien löytäminen on helppoa. Ja että jos et ole uskovaisten sisäpiirissä selkää taputteleva teologianharrastaja vailla omien piirien ulkopuolisia ihmissuhteita, voisit huomata että empiirinen todellisuus nimenomaan näyttää että kristillisyys on pääasiassa hiljaa olevaa nysväystä joka katsoo sivusta kun marginaalinen vähemmistö aggressiivisesti kiusaa. Ja tämän vain annetaan tapahtua.

Tosin Metson saama aivan turha ryöpytys nostaa vahvan tunteen siitä että on oltava paljon kristittyjä joiden järki riittää tajuamaan että Metso oli kristinuskon puolella. (Onhan?) Kristityt eivät ilmielvästi puolusta Metsoa tältä ryöpytykseltä joka taas on kestoltaan ylenmääräistä ja lukumäärältään rasittavaa ja laadultaan surkeita. Fiksut kristytyt eivät tietenkään ole näitä ja he eivät todellakaan näe että Metso olisi eri jengiä. He tietävät tämän kristityksi. Eli he tekevät tämän omilleen. Tämä nostaa esiin ajatuksen siitä että kenties minun kokema yksinäisyys ja kiusaaminen - joka lienee jokaiselle ateistille, uskonnottomalle tai agnostikolle tuttua empiiriseti koettua arkielämää - ei johdukaan siitä että ei olla kristittyjä.

Väitänkin että kristityt eivät olekaan sisäänpäinlämpiäviä. He ovat sääliöitä. He ovat niitä ihmisiä jotka katsovat kun jotain pahaa tehdään eivätkä yritä muuttaa asioita. Sääliöt ovat kaiken joukossa julkisesti tapahtuvan väkivallan, esimerkiksi koulukiusaamisen, päämoottorina. Sillä he näkevät ja katsovat pahaa tekevää marginaalia mutta antavat sen tapahtua. "Nähdäkseni sääliöillä on niinku juridinen oikeus elää mutta tiätsä eettinen velvollisuus tappaa itsensä ja he ovatkin elossa vain siksi että he tunnustavat olevansa niiiin pahoja ihmisiä". (Ja tässä viimeisessä lauseessa oli sarkasmia. Mutta yllättävän vähän.) Kristillisyys on siis pahempaa kuin mitä uusateistit sanovat. Enqvist ja vastaavat rakentelevat olkiukkoja kristityistä. Ja samalla jää huomaamatta että se ei osu valtaosaan kristityistä. Jotka taas ovat paljon pahempia kuin esitetyn olkiukkoelämäntavan kristityt. Joiden toimnta on sentään ymmärrettävissä sillä että he elävät vakaumuksensa mukaan kuten kokevat oikein olevan. ~ Metron tekstiviestifloodarit ovat idiootteja, sivistymättömiä ja luultavasti huumorintajuttomiakin ; heiltä puuttuvat valtaosa sivistyneen ihmisten hyveistä. Mutta he ovat sentään vilpittömiä ja eettisyyteen pyrkiviä sellaisella tavalla jossa hyvyyskuva ei ole jokin abstraktio vaan jota yritetään tavoitella ja toteuttaa omassa elämässä. Tämä painaa minun silmissäni paljon.

Psykologias on (kun sua teki)

Metro -lehden tekstiviestipalstalla 20 11. 2012 oli seuraava ilmoitus nimimerkiltä "Elämä on" "Olen tavannut uskovaisia pilkkaavia ihmisiä, joista myöhemmin on tullut kiihkouskovaisia. Äitini sanoi uskoa vastaan raivoavita, että Jumala kutsuu heitä. Psykologian mukaan suuttumukseen tarvitaan mielen ristiriita. Eräs vaikuttaja onkin sanonut osuvasti: minua eivät uskovaiset ole saaneet vakuuttuneiksi Jumalan olemassaolosta, vaan kiihkeät uskon vastustajat." Tämä on hyvin yleinen argumentaatiotapa. Mitään muuta hyvää tai kiinnostavaa siinä ei olekaan. Tämä blogaus onkin siitä miten monitahoisesti ja syvällisesti väärin tämä viesti on, niin tieteen kuin etiikan kuin jopa metakeskustelutason puolella.

Epäkeskustelullinen keskustelukentän - sosiaalisesti julma, teokraattinen, sananvapautta ja uskononvapautta kieltävä - rajaaminen

Tämän strategian taustalla on selkeä nihilaatio ; Kritiikin olemassaolo ennustetaan ja tällä keinoin kaikki vasta -argumentointi muutetaan ikään kuin käsitellyksi. Marko Hamilo käyttää tätä termiä paljon "Älä säädä päätäsi" -kirjassa jossa (ei moitita psykologiaa) vaan psykologian pariin ajautunutta psykohöpinää jossa ei ole kysymys asiallisesta argumentoinnista. Kirja esittikin nihiloinnin yhdeksi tälläisten harjoittamaksi strategiaksi. ; Tämän johdosta halutaan yksinkertaisesti että jos on ateisti niin ei saisi ollenkaan osallistua uskontokeskusteluun. Kaavana onkin se, että uskovaiset haluavat että ateisti ei saa sanoa mielipidettään tai argumenttejaan ollenkaan koska jos hän sanoo mitään niin "Jumala kutsuu häntä" eli Jumala olisikin ikään kuin olemassa pelkästään siksi että jollakulla on vasta-argumentti sanottavana tätä ajatusta vastaan.

Tämä kuvaakin hyvin sitä miten olen uskontokeskustelutilanteen nähnyt. Olen useasti yrittänyt jopa lopettaa sitä tyystin. Mutta se ei ole käytännössä mahdollista koska uskovaiset näkevät että jokainen ihminen on homo religiosus ja että uskonkysymyksiin vastaaminen ja kannan ottaminen on ikään kuin yleisinhimillinen velvollisuus. Jos ei vastaa, niin on "pinnallinen joka ei edes mieti".¹ Kun uskonnoton on hiljaa, niin selitetään että hän ei ole miettinut ja täten hänenkään ateisminsa ei ole ollenkaan vakavasti otettavaa. Jos ei anneta keinoa olla muuta kuin häviöllä, kyseessä on pelikentän julma ja pelkurimainen säätäminen uskovaisen omilla ehdoilla kuin hän olisi ylin auktoriteetti millä ehdoin ja rajoituksin ihmiset saavat puhua missään. Tämä onkin kokonaisuutena luja uskonnonvapautta ja omaatuntoa vastaan iskeminen. Jos harjoittaa tämäntyyppistä, on teokraatti. Jos tätä ei tajua, on varsin tyhmä. Ja jos ei tunnusta on manipulatiivinen kikkailija. (Koska asialliset vaihtoehdot on eliminoitu loogisella rakenteella joka yllä on näkyvissä.)

Kyökkipsykologiaa joka kertoo psykologian osaajalle että "eräät vaikuttajat" ja "äidit" eivät osaa viittaamaansa psykologiaa vaan vääristelevät asioita totaalisti ; Eli ovat jotain jonka sanomisten painoarvo ja merkitys ei ole kaksinen.

Lisäksi se ei saa käyttämäänsä psykologiaa oikein. Viittaus psykologiaan jätetään toki referoimatta, mutta on selvää että taustalla on viittaus kognitiiviseen dissonanssiin.  Referenssi on melko selvä koska kyseessä on psykologinen perustermi, jonka tunteminen on käytännössä välttämätöntä. Lisäksi se on ihmisille, aivan psyykisesti terveillekin, yleinen ominaisuus ellei peräti standardi, joten siihen viittaaminen on siinäkin mielessä asiallista. Ja ennen kaikkea teksti viittaa sen määritelmään joka on juurikin se tunne mikä syntyy kun maailmankuvan tai muun antamien odotusten ja todellisuuden välille tulee ristiriita, jota sitten joudutaan käsittelemään ja prosessoimaan erikseen.

Ainut vika tässä viittauksessa on oikeastaan vain se, että se ei toimi ollenkaan niinkuin "tekstarissa" kuvataan.

Sillä kognitiivisen dissonanssin ytimessä on nimenomaan se, että ihminen ei halua kääntyä ; Ihminen ei halua muuttaa mielipidettään ja maailmankuvaansa ja on siksi dogmaattinen. Vahva kognitiivinen dissonanssi on mielipiteenmuutosjarru. Se kertoo nimenomaan siitä että kääntymistä ei tapahdu vaan ollaan valmiita aggressioon - kenties jopa väkivaltaan asti - ennen kuin sitä näkemystä ollaan vaihtamassa. Eli vahva kognitiivinen dissonanssi ei johda kääntymiseen, eikä kerro Jeesuksen kuiskimisesta ja käännyttämisen oivasta hetkestä. Vaan kognitiivisen dissonanssin tila johtaa nimenomaan siihen että kääntymistä ei todennäköisesti tapahdu. Näin ollen jos viha johtuu kognitiivisesta dissonanssista, niin saarjaajien pitäisi ymmärtää vaihtaa kohdetta koska joku muu olisi todennäköisemmin kääntymässä. Tätä ei tietysti haluta tunnustaa ideologisin syin ; Koska julistaja haluaa lopettamisen ja toisen kohteen etsimisen sijasta kannustaa itsensä jatkointtämiseen.²

Toisekseen kognitiivinen dissonanssi ilmenee monin muinkin tavoin kuin vihana. Sitä peittää ilmiö nimeltä assimilaatio joka pitää sisällään hyvin monia erilaisia keinoja. Viha on melko harvinaista, yleisempää on esimerkiksi saivartelu jota voidaan käydä lempeässä sävyssä ; Mielemme itse asiassa täydentää omaa maailmankuvaamme koko ajan erilaisin ennakko-odotuksin jotka tuntuvat kaikkea muuta kuin aggressiivisilta.
1: Itse asiassa Markus Kajo on humoristisesti kuvannut aivan jokapäiväisiä kognitiivisen dissonanssin tuntemuksia jotka korostavat että ilmiö on läsnä jopa silloin kun ihminen kävelee portaita. Kajo ei ole psykologi, mutta nämä tilanteet ovat juuri tätä itseään. Vihan tunne ei ole päällimmäisenä mielessä, eikä kognitiivinen dissonanssi selvästi pidä sisällään samaa kuin vihantunne.³  Itse liitän tähän ensisijaisesti omaa uskonvakaumustaan erilaisilla adh hoc -saivarteluilla ja venkoiluilla puolustavat ihmiset.

Tämä kognitiivisen dissonanssin vihaluonne ei olisi vielä ylitsepääsemätön onglema, koska jos viha on yksi kognitiivisen dissonanssin muoto niin se on. Kuitenkin tosiasiassa se ei välttämättä ole. Vihaan ei tarvita sisäistä ristiriitaa. Viha tarvitsee konfliktin. Esimerkiksi ihminen voi olla vihainen ihmisjoukolle joka on tappanut hänen vaimonsa. Tämä ei johdu siitä että hän olisi itse jollain tasolla halunnut tappaa vaimonsa. Vihan takana on aggressio, joka on sosiaalista elämää tai elintoiminnollista itsesäilytystä koskevaa itsesuojelua fyysistä äkivaltaa tai henkistä väkivaltaa vastaan, ei maailmankuvan säilytystä.⁴

Ovatko uskovaisten käännynnäiset todella käännynnäisiä?

Kääntymiskertomuksilla haetaan yleensä sosiaalista valtaa ; Ne ovat henkilökohtaisia tarinoita joten tieteelliseen yleistämiseen niistä ei ole. "Tunnen yksilön jolle kävi noin" ei ole evidenssiä vaan tarinankerrontaa. Tälle tarinankerronnalle on nähtävissä kristillisessä perinteessä hyvin vahva perinne. Kirkkoisä Augustinus vahvisti teologisia näkemyksiään kertomalla hurjasta nuoruudestaan. Tämä ikään kuin kontrastoi sen miten suuri muutosvoima ja armo Jumalalla on. motivaatio. Täysin pyhimysmäinen hyvä ihminen ei olisi saanut vastaavaa uskottavuutta tähän teemaan. Mikä on tietysti helvetin omituista, ollaksesi autoritäärinen uskova, sinun olisi parempi olla parannuksen tehnyt massamurhaaja kuin alati koko elämän kiltti nössö.⁵ Se, että on käännynnäinen antaa ikään kuin lisäuskottavuutta;
1: Se on hieman kuin uskoontulo ihmeparanemisen kautta. Sillä se korostaa sitä miten suuri muutosvoima Jumalalla on ollut elämään. Se, että korostaa olleensa vahva ateisti on siis sama kuin kertoisi että usko Jeesukseen on kova koska tehty muutoskin on ollut valtava. Näin ollen on helpompaa liioitella muuttumisen määrää kuin vähätellä sitä
2: Se antaa ikään kuin luvan puhua siitä mitä ateistit ajattelevat ja mitä ateistit uskovat ja miten heihin käännytys toimii. Ja mitä ateismin sisältö on. Tämä olisi kenties muuten uskottavaa, mutta harva pitää minun uskovaisuustaustaani yhtään minään merkittävänä. Päin vastoin, se nähdään helposti nimenomaan motivaationa ja syynä hyökätä menneisyyttä vastaan ja muokata sitä nykyideologiaani sopivaksi. Eli en käsittelisikään uskontoa vaan oikeuttaisin sitä miksi olen petturiluopioksi taipunut ja muokkaisin uskonnon siksi olkiukoksi jota kukaan uskovainen missään ei kannata. Samoin "entisiä ateisteja" kuunnellessa ihmetyttää aivan helvetisti se, miten vähän ateistejen argumentaatiota he osaavat ja ymmärtävät. Tosin tämä lientyy välittömästi kun kuuntelee sitä miten vähän teologiaa ja kristinuskoa ja vastaavia he yleensä osaavat.⁶

Tarinoiden heikkoutta vahvistaa se, jos tarinoita ei voi vahvistaa data-aineistolla. Voi olla että tarinat ovat tottta, eikä tarkistaminen muuta niiden totuusarvoa. Mutta kriittinen aineistontutkimus tietää että esimerkiksi tuoreessa Johan Bäckmanin väitöskirjakohussa oli oleellista tietää oliko hänen lähdeaineistonsa olemassa ja sellainen kuin väitöskirja sanoi sen olevan. Sillä vaikka totuus ei muutu, on tämän tarkistaminen enemmän kuin erittäin oleellista. ;
1: Esimerkiksi oman uskonnollisen historiani löytänee kun seuloo esimerkiksi Helluntaiseurakunnan kesäleirejen lapsiosallistujalistoja. Siellä päikkyy "Tuomo Mikael Hämäläinen" useammassakin. Samoin nimeni löytyy myös luterilaisen kirkon leireiltä. Myös monivuotinen jäsenyyteni ensin lapsikuorossa ja nuorisokuorossa ovat nähtävissä. Ja niin edespäin. Nämä ovat näyttöä siitä että olen ollut jäsen, ja peräti aktiivinen ja osallistuva jäsen.

Usein kääntymistarinoiden "ateismi" paljastuu yleensä joksikin aivan muuksi.
1: Esimerkiksi "Mahdollisuus Muutokseen" -kirjanen kuvasi Lauri Johanssonia, Natural Born Killers -järjestön perustajaa uskonkääntyneenä. Kontrasti syntyy lukijan mieleen siitä että hän olisi ollut ateistinen ja uskonnoton murhaaja jonka Jumala olisi eheyttänyt. Kuitekin kun lukee tuoretta hänen haastatteluaan ei voi olla huomaamatta, että elämänhistoria paljastaa jännittäviä asioita. "Kävin jo pikkupoikana pyhäkoulua Pielavedellä, olen tiennyt nämä Raamatun asiat" ... "Jopa se jengijohtaja Johansson joskus heikkona hetkenä putkassa jutteli Jumalalle."
2: Pekka Reinikainen korostaa "Mahdollisuus Muutoksen" -kirjasessa olleensa ateisti, tiukan linjan ateisti. Mutta samassa tekstissä hän kertoo avioituneensa hurskaan pastorissuvun tyttären kanssa jo ennen kääntymistään. Lisäksi hän kertoo kohdanneensa USA:ssa tutkijoita joiden kanssa hän on selvästi ollut yhteistyössä. Ja nämä olivat sanoneet sellaisia asioita jotka viittaavat vahvasti vain ja ainoastaan ICR:än ja muiden kreationistijärjestöjen toimijoihin. Se, että he ovat sen ajan kreationismi-ilmastossa ottaneet kantaa asiaan kertoo että Reinikaisella on ollut heihin melko hyvät välit. Sen sijaan  en ole onnistunut löytämään Reinikaisesta jäsenkirjoja, lehtikirjoituksia tai muuta aineistoa joka osoittaisi hänen koskaan olleen ateisti.
3: Jopa entisenä ateistina tunnettu ja arvostamani eifundamentalistinen Torsti Lehtinen - jolla sentään on selkeästi osoitettavaa historiaa ateistisuuden parissa - kuvastaa kirjoissaan elämäänsä ja paljastuu että hän on kaveripiirissään jo ateismiaikoinaan debatoinut, jopa vihaisesti. Tämä tarkoittaa sitä että hänkin on ollut vahvasti uskovaisten seurassa ja vaikutuspiirissä jo ateistina.

Itse asiassa toistuva sääntö on, että kerta toisensa jälkeen näissä "ihme käännytyksissä" on taustalla pitkä tai vielä pidempi altistuminen uskonnollisuudelle nimenomaan siten että on ollut yhteyksiä pro-uskonto -tahoihin. Tämä kertoo siitä että he tuskin ovat olleet "niin vihaisia" tai ainakaan "niin dogmaattisesti ateisteja".⁷

Lisäksi on hyvä huomata, että "ateismi" on yleensä viittauksissa varsin epäselvä ja mutkikas. Esimerkiksi olen kuunnellut uskovaisen elämänkertaa jossa hän korosti olevansa ateisti. Hän uskoi kuitenkin horoskooppeihin, karmaan ja New ageen. Kutsui itseään silti ääriateistiseksi. Tämä on tietysti omituista. Toinen selitti että hän oli elänyt maalllista elämää eikä ollut miettinut uskonasioita ollenkaan. Tämä on hieman eri asia kuin reflektoitu ateismi joka on syntynyt miettimisen tuloksena. Koska sanaa "ateismi" käyttämällä saadaan sosiaalista hierarianousua välittömästi, siihen on emotionalisesti helppo tarttua. Mieli sitten kyllä assimiloi historian niin että omituisin ad hoc -kiemurteluin selittyy miten okkultistisatanisti onkin yht'äkkiä ollut ateisti -määritelmään osuva. Näiden tapausten löytäminen korostaa että jokaisen käännynnäisen pitää ainakin minulle tarjota ns. näyttöä ja täsmennystä tarinoilleen ennen kuin edes uskon että he puhuvat sanaakaan ns. "totta" eivätkä vain "niin totta kuin osaavat".

Vahva usko ja heikko usko?  

Lisäksi ylläoleva tekstiviesti pitäää sisällään lisää virheitä (mieti, miten paljon virheitä siinä on verrattuna sen alkuperäisen viestin mittaan. Se, että noin lyhyeen saa noin monta virhettä kertoo jo jostain.) Siinä on nimittäin selvä ristiriita sanomisten välillä. Viestin henkenä kun on se, että (a) kognitiivinen dissonanssi herättää vihaa (b) vihaiset ateistit ovat kääntyneet koska heillä on ristiriita joka pohjimmiltaan johtuu siitä että ateismivakaumus on heikko ja Jumala kutsuu. (b) vihaiset ateistit ovat kääntyneet kiihkouskovaisiksi.   Ytimessä on, että selittäjä ei kerro että heidänkin viha pakkovaatisi "psykologian mukaan" sisäisen ristiriidan joka olisi syvällä oleva tunne siitä että Jumala ei olisikaan totta. Yleensä tässä kohden käykin näin. Selitetään että vihaiset ateistit kääntyvät, ateistin viha nähdään vakaumuksen heikkoutena. Uskovaisen viha nähdään syvänä vakaumuksena ja herkkätunteisuutena, se on sitä jossa uskon puolesta loukkaannutaan koska se on niin tärkeä ja usko on niin vahva ja koko elämän kattava. Eli psykologisen ristiriidan takana oleva aggressio on heikkoa ateisteilla mutta uskovaisilla sama käytös ei olekaan enää heikkoa vaan vahvaa. Homo religiosus -pellet eivät suinkaan selitetä sillä että aktiiviset kääntyneet olisivat nyt vannoutuneita ateisteja "sillai alitajuisesti".⁸

Itse asiassa psykologiasta löytyykin mielenkiintoinen käsite, joka selittää miten vihaisista ateisteista tulee himokäännyttäjiä. Syy ei ole ateistin sisäinen ristiriita. Syy on temperamentti. Jos sinulla on vihainen perusluonne uskonto ei tätä yleensä muuta yhtään mihinkään. Näin ollen entisistä himojulistajista tulee kiivaita ateisteja ja entisistä kääntyneistä ateisteista tulee vihaisia kuolauskovaisia. ; Tämän todistusvoima on siitä ikävä että se kertoo siitä että uskonto tai ateismi ei nimenomaan tee ihmisistä parempia. He pysyvät samanlaisina. Kääntymistä vihaisten ihmisten kanssa tapahtuu siksi että tämä viha ei kumpua kognitiivisesta dissonanssista vaan on pikemminkin alentunutta ärsyyntymiskynnystä, joka tarkoittaa sitä että he ovat herkkänahkaisempia ottamaan sosiaalisen konfliktin raivoamisen paikaksi. Tämä vihaisuus ei kerro avomielisyydestä tai sulkusilmäisyydestä oikein mitenkään ; Temperamentiltaan vihainen dogmaatikko on mahdollinen samaan tapaan kuin temperamentiltaan vihainen kriittinen ajattelijakin. Kyseessä ei ole liitos kääntymisherkkyyteen vaan tämän kanssa yhteismitaton asia.

Jäljelle jääkin enää yksi hokema.

Se tiivistää sen, mistä koko viestissä oli kysymys. Se on tietysti kohta "minua eivät uskovaiset ole saaneet vakuuttuneiksi Jumalan olemassaolosta, vaan kiihkeät uskon vastustajat." Ymmärrän toki että tämänlaisia tunteita voi tulla. Esimerkiksi kun kuuntelen uskovaisia, minun on yhä vaikeampaa hyväksyä heitä vakavasti otettavina. Esimerkiksi kun miettii miten helvetin paljon vääristelyä, ilkeyttä ja asiavirheitä jossain tekoystävällisessä pienessä tekstiviestipalstakommentissa voi olla, ei voi miettiä muuta kuin että ideologian ja typeryys-ilkeyden välillä olisi pakko olla yhteys. Kokemukseni uskovaisten kanssa laajemminkin ovat olleet monin paikoin ikäviä ja niihin referoiden voin sanoa että "minua eivät ateistit ole saaneet vakuuttuneiksi Jumalan turhuudesta, pahuudesta ja epärationaalisestai, vaan kiihkeät uskon puolustajat".
1: Tarkennus : Uskonelämäni ja seurakuntatoiminnasta erkaantuminen johtuivat pääasiassa ns. kusipäisistä uskovaisista. Eroamiseni yhteisöstä oli sosiaalista. Tämä johti myös mielipiteen jyrkistymiseen ja olinkin ateisti ihan vain ollakseni erilläni näistä epäeettististä kristityistä. Järkeily sitten muutti minut melko hitaasti agnostikoksi. Kävin tässä välissä jopa kokeiluvaihetta. Tämä oli tärkeää koska uskonelämässäni olin kuten valtaosa muistakin uskovaisista : En kyseenalaistanut omaa vakaumustani vaan logiikan ja järjen tehtävänä oli vain vahvistaa ennakkonäkemystäni siitä että Jumala ehdottomasti on olemassa ja erimielinen on idiootti. Kuten huomaatte, tässä idiootti -sanan kohdalla on perusluonne pysynyt samana. Metodiikka on kuitenkin oleellisesti muuttunut. Tämä blogi on siitä esimerkkinä. Käytän perusteluja niin sanotusti.

Kuitenkin tämänlainen lausunto on sosiaalista mutta ei sisällä rationaalisuuden tai perustelullisuuden hivetnäkään ; Se itse asiassa kertoo sen, että ei ole vakuuttunut argumentatiivisin vaan emotionaalisin syin. Sillä se, että uskova vakuuttuisi Jumalan olemassaolosta uskovaisten kautta vaatisi argumenttien vakuuttavuutta ja laatua. Kun kääntyjä korostaa että tästä ei ole kysymys, hän kertoo että on kääntynyt eirationaalisesti "koska ne on niin tyhmii, vihasii, ärsyttävii". Tämä on sosiaalisesti ymmärrettävää, mutta samalla se paljastaa että henkilö - olipa sitten minkä tasoinen "eräs vaikuttaja" sitten hyvänsä - on kääntynyt koska ad hominem.⁹  Tämän julkinen tunnustaminen¹⁰ on sinänsä hieman ikävää, koska ad hominem on siitä vittumainen argumenttivirhe tehdä, että se on samanaikaisesti huonoa perustelua, virhepäätelmä. Että se on suora osoitus omasta ilkeydestä ja ihmispilkkahalusta ja loukkamis-innosta. Se on juuri se argumentti jossa epälogiikka ja luonteen paskuus lyövät kättä. Sellainen vaikuttaja vaikuttaakin taatusti moniin kristittyihin. Juuri sellaisiin joihin tuo tekstiviestipalstaryönä vetoaa.¹¹

Kokonaisuus kertookin että uskovainen ad hominettaa vastustajiaan pilkaten heitä ja vääristellen tosiasiat nurinkurin päin persettä voidakseen tehdä näin. Hän on faktuaalisella tasolla väärässä oikeuttaakseen vihamielisen sosiaalisen konfrontaation. Tämä peitetään sillä että ei kiroilla, mutta sillä ei ole väliä koska rakenne on silti tuo. Passiivis-aggressiivisen hymyllä naamioidun vittuilun takana on siis selvä halu hyökätä ja loukata. Tämän jälkeen on turha ihmetellä mikä on se sosiaalinen konfromntaatio joka synnyttää aggressiota ja vihaa. Vastaus taitaa löytyä juurikin sieltä muualta kuin kognitiivisesta dissonanssista. Jos uskovaiset ovat tämänlaisia, ei ole ihme jos heille ollaan vihaisia. Jos minä menen nakkikioskijonoon vittuilemaan, en ihmettele jos saan turpaan. Tässä on henkenä juuri sama. Tämä on yleistä uskovaisilla ; he eivät näe edes näin ilmiselvästi (katso jo yksin tämän tekstin pituus ja monisyisyys) virheellisessä ilkeilyssä mitään pahaa. Ja siksi heistä on kivaa syyttää muita vihaisiksi ja ärsyttäviksi.

Minulla on heille neuvo ; Jos haluatte vähentää uskontoon kohdistuvaa vasustusta ja vastenmielisyyttä, niin
1: Älkää määritelkö toisen hermostumista voitoksi. Sillä se johtaa siihen että teette käytöksestänne helposti tungettelevaa ja ärsyttävää. Koska mielenne alkaa palkitsemaan teitä kun viha oli merkki onnistumisesta. Tämä johtaa helposti myös siihen että omasta kusipäisyydstänne johtuva vihaisuus tulkitaan uskonnosta johtuvaksi. On todennäköistä että sinä olet kusipää, eikä Jeesus liity asiaan yhtään mitenkään, toisin kuin esimerkiksi tungettelevuus jossa toinen yritetään osallistuttaa aiheesta keskusteluun vasten omaa tahtoaan tai jossa muuten vain yritetään tunkea elämän henkilökohtaisimmalle alueelle oikoen röyhkeästi ensitapaamisella.
2: Älkää kuvitelkokaan että teillä on lupa tehdä asiavirheitä ja toistaa kliseeargumentteja. Nyrkkisääntö on että tarkistakaa kaikki väitteenne neutraalisti. Eli jos viitataan psykologiaan, ei referenssiä haeta julistajasivuilta vaan psykologiatieteestä. Jos et jaksa tehdä tätä, niin vähänpä aihe kiinnostaa. JOs kiinnostaa, on valmis näkemään tämänlaista vaivaa. Jos ei, niin on laiska tampio joka ei jaksa olla kiinnostunut levittämästään asiasta. Ja jos näin on, miksi muita pitäisi kiinnostaa? Jos levittelet asiattomuuksia näkemättä vaivaa ei pidä ihmetellä jos joku loukkaantuu kun heitä pilkataan herjaavilla asiattomuuksilla jotka perustellaan vääristeltyihin tosiasihin aka joko tyhmyyteen, manipuloimiseen, häijyyteen tai kaikkiin näistä.
3: Jos ette kykene noihin kahteen, niin viha vähenee kun olette hiljaa. Kun kusipääturpa ja asiavirheet pysyvät poissa, ei uskonto saa huonoa mainosta. Tyhmä kusipää on valitettavasti huonoa mainosta. Monet idiootit kun uskovat että argumentatiivisesti tyhmä ja sosiaalisesti herjaava yhdistelmä voisi kertoa siitä miten tyhmä uskomus on, kun tuollaiset ominaisuudet vaaditaan että siihen uskoo. Jos hiljaa pysyminen on muuten vaikeaa, voitte aina mennä hirteen. Jos kompetenssinne ei riitä hirttosilmukkaan, voin lohduttaa teitä sillä että suorite ei todellakaan ole kovin vaikea. Ja ohjeet kyllä löytyvät netistä. Vaihtoehto
___3.1: Hiljaisuudelle ja  itsemurhalle on toki vaihtoehto, mutta on hyvä provosoida. Koska uskovainen ei jaksa lukea jos ei ole alleviivaavia sanoja kuten "idiootti". Asiallienn kritiikki on jotain johon hän ei referoi koska ei ymmärrä eikä osaa. Pilkkasanoja tarvitaan että heidän keskittymiskykynsä riittää yhtään mihinkään. Se on se, että käytätte sananvapauttanne ja olette asiavirheitä suoltavia kusipäitä, ja ymmärrätte senn seuraukset. Ette selitä toisten loukkaantumista muulla kuin omalla kusipäisyydellänne ja annatte kaikille tilaa mekastaa niillä samoilla oikeuksilla joilla itsekin olet turpaasi laulattanut.

---

1 Tämä on helvetin erikoista kun katsoo miten paskaa argumentaatiota nämä sukujuhlapienisieväsaarnaaja -tason ihmiset harjoittavat verrattuna vaikka itseeni. Tasoni voit varmistaa blogistani. Kiitos.
2 He eivät vauhtiin päästyään oikein koskaan lopeta ennen kuin alkavat pelkäämään poliisia ja kotirauhanhäirintää. Senkin jälkeen he voivat lähetellä nimettömiä ivaavia postikortteja jotka sillai vihjaavat että kuka lähettäjä on. Sain tälläisiä Korson osoitteeseeni eräältä jonka kanssa erehdyin kerran juttelemaan ja ottamaan iltaisen autokyydin kotiini. Epäonnistumisen tunnustamisen vaikeus on muuten merkki kognitiivisen dissonanssin hoitamisesta assimilatiivisin keinoin. Tämä on tämän blogauksen käsittelemän viestin kannalta enemmän kuin osoitus uskiksen surkuhupaisuudesta. Se on lisäksi argumentatiivisesti oleellista.
3 Olisi kenties jos olisi ulkoinen uhka kuten se, että olisi olutpullo johon joku laittaisi tilalle kusta, ja sitä joisi ja kaikki nauraisi. Mutta tästä spoileri, joka paljastaa mitä lisää juuri tuossa jatkossa on. Palaa varsinaiseen leipätekstiin. Sainpas pilattua ilosi spoilerilla!
4 Uskovaisiakin kohtaan voi syntyä raivoa esimerkiksi siitä että entinen hamppuhippi ja aivonsa huumeilla tuhonnut äijä - jonka hymyn tai kuolan takana oleva älykkyysosamäärä lähetelee korkeintaan hatunkokoa, eli jota puutosta Jeesus ei ainakaan tasan tarkkaan ole parantanut - lähettelee sinulle ivaavia ja pilkallisia postikortteja laatikkoosi aina satunnaisesti ja se muistutta ihmisestä jonka kanssa et voi olla väleissä koska hän sattuu olemaan vain ns. totaalikusipää joka tarjoaa satunnaisille ihmisille autokyytejä oikeuttaakseen julistamisen, ikään kuin vastapalveluspakko mielessään. Saatanan manipulatiivinen ihmisperse on minusta tälläinen/hän.
5 Massamurhaamiskysymystä hivotaan pian kun puhutaan NBK:sta. Tämä oli toinen spoileri. Spoileri jonka syvin sisältö on se, että ei minusta saataisi kunnon uskovaista kun en murhaa, vedä huumeita ja ole muutenkaan riittävän kammottava asshole käydäkseni karismaattisesta käännyttäjäevankelistasta. Itse en kuitenkaan koe kovin suurta luottamusta ja rauhaa kuullessani että toinen on jokin murhaajaveikko. Jotenkin sitä on sellainen fiilis että se menneisyys on enemmänkin riski ja luo pelkoa Herran huoneeseen menoon. Ties mikä tappajaflashback tai murharage siellä vastaan tulee kun avoimesti levitelty ja tunnustettu historia on mitä on..
6 He referoivat apologeetikkoihin jotka ovat marginaalista eliittiä jota vain kuunnellaan ja uskotaan, mutta joiden sanomista ei ymmärretä eikä osata esimerkiksi referoida apologetiikkamestarien taustalogiikkaa. Esille nousee vain onelinereitä kuten se, joka oli alkuun lainaamassani metrotekstarissa.
7 Minullekaan ei moni keskustele, koska olen vihainen ja parempi kuin he. Sen sijaan lähettelevät vaan niitä vitun postikortteja he, koska siinä voi iskeä riskittä.
8 Jota ateisti saa kuulla jos kertoo että ei tunne mitään vetoa Jumalaan vaan korkeintaan ärsytystä julistajakiusaajaa ja tämän postikortinretaleita kohtaan. On muuten mielenkiintoista huomata että kaksoisstandardien käyttö, jossa itselle ja muille on eri ehdot, on yksi tyypillisistä assimiloimisstrategioista. Joita sovelletaan silloin kun ollaan kognitiivisessa dissonanssissa. Intresting, right?
9 On mahdollista kutsua toista pilkkanimillä jotta tämä ei ole ad hominem. On mahdollista olla kirjakielinen ja sortua ad hominemiin ; Karkeasti se, että sanoo ihmisen olevan väärässä koska hän on tyhmä on ad hominem. Sen sijaan se että sanoo että ihminen on tyhmä koska hänen argumentaation tasonsa on virheellistä ja huonoa hyvin syvällisellä tasolla, ei ole ad hominem vaan epämiellyttävä totuus. Ad hominemissa perustelurakenne on se, että "olemme oikeassa koska mielipiteen X kannattajien luonne ja habitus ovat tämä". Olen siis osoittanut tuossa ennen että kyse on juuri ad hominemista eikä esimerkiksi räväkästä kielenkäytöstä. Näin ollen ad hominem -syytökseni ei ollut ad hominem vaan argumentti. Toisin kuin uskovaisten tapa käyttää strategiaansa varsin selvästi perusteltavasti ei ole.
10 Onhan se julkistetttu jossain paikassa/kanavassa josta sitä toistetaan tekstiviestipalstoille asti. Kaikki vaikuttajat tietävät että asian levittelyllä on merkitystä.
11 "Eräät vaikuttajat" tietävät tämän. Se on se syy miksi he niitä käyttävät. Koska heistä ideana on käännyttää. Totuus ja argumentaatio on valjastettu ennakkoluulojen levittämisen kannalta irrelevanteiksi. Ne ovat korkeintaan välineitä jotta käännytys ja uskovaisten suosio, prioriteetit nro 1 ja 2 toimivat. En valitettavasti osaa sanoa kuka tämä "eräs vaikuttaja" on. Syynä on runsaudenpula. Sekä Pekka Reinikainen että Matti Leisola ovat tämänkaltaisia lausuneet niin että olen omin korvineni kuullut sen heidän suistaan. Tietääkseni myös Tapio Puolimatka harjoittaa julistuksessaan myös juurikin tämänlaista oneliner -retoriikkaa. Tämä on siis suorastaan suosittu strategia. Tämä on surullista kun tajuaa miten huono ja röyhkeä se perimmiltään on. Kristittyjen apologeetikkojen kärkinimet käyttävät tämänlaisia asiattomia keinoja valikoimassaan niin yleisesti että kyseessä on "maan tapa", eikä syyllistä voi runsaudenpulan vuoksi oikein mitenkään selvittää. Ja että uskovaisten rivistöt eivät ota tämänlaisia vakavina uskottavuuslommoina näiden julistaja-eliitikkojen uskottavuudelle. Ei, he pitävät näitä järkevinä ja älykkäinä lausumina joissa ei ole mitään vikaa. Tämä tajuamattomuus vaatii jotain omituista selitystä. Kuten erittäin vahvaa kongitiivista dissonanssia ja epätoivoa siitä että joku on erimielinen, jota sitten peitetään aivan millä tahansa ad homimen -ad hoc -kombinaatiolla.