Katsoessani aikaisemmin Hilvon itsestäänselvyyksiä, olin yksimielinen siitä että täällä on varsin turvallista harrastaa ikonoklasmia ja ilmaista kriittisiäkin mielipiteitään uskonnosta ja uskovaisista. Syynä oli valitsemani näkökulma, se että de jure on miten asioiden byrokraattien illuusioissa pitäisi olla ja de facto on se maailma jossa me kaikki elämme. Syynä oli tietenkin se, että Hilvo viittasi ateistejen oikeuksiin. Ja todellinen ongelma on siinä että asiat eivät ehkä tosielämässä mene yhtä sievästi.
Kuitenkin jos tämän näkökulman vie aivan loppuun asti, niin voi huomata että se ei pidä paikkaansa. Syynä on laki. Hilvo puhui muutoin oikeuksista varsin juridiikkamielessä. Joten hänen jutussaan oli tässä kohden erikoinen epäkonsistenttius. Että kun muissa kohdissa katsotaan lain kirjainta eikä katsota maailmaa, niin tässä sitten katsotaan maailmaa eikä lakia. Asia on pieni, mutta vihjaa siitä että kenties asiaa ei käyty ihan puhtaasti. Että kenties johtopäätökset oli lyöty pöytään ensin ja vasta sitten mietitty miten tätä johtopäätöstä voitaisiin tukea, keinolla millä hyvänsä. Ja paras keino tähän on valita useita erilaisia - jopa keskenään ristiriitaisia - lähestymistapoja ja valita niistä aina se joka on omalle asialle suopein. Se ei ole hyvää argumentointia mutta se on tehokasta politikointia ja ihmisten mielipiteiden manipulointia.
Suomessa on de facto -tasolla tämä asia varsin hyvällä mallilla. Sillä laissa on "käytännössä kuollut kirjain" jota ei noudateta. Uskonrauhan rikkomisessa on kysymys jos "julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta." Ja siinä missä minä ymmärrän että elämöinti muiden tilaisuudessa on jotain joka on syytä kriminalisoida riippumatta siitä onko aiheena uskonto, niin ongelmana on se pykälän alkuosa.
Nähdäkseni esimerkiksi tämä blogi on teknisesti julkinen. (Ja toisin kuin hikipediassa, joudun noudattamaan muuta kuin Kanadan lakeja.) Ja Jeesuskristus jota blogissani usein vaivaan ikävästi on varmasti jotain jota uskonnolliset yhteisöt pitävät pyhänä. Käytännössä alkuosan pykälää ei toki noudateta joten tästä ei käytännössä tule mitään suurta ongelmaa.
Mutta tätä pykälää ei käytetä kunnes sitä käytetään. Kuolleella kirjaimella on sellainen jännittävä ominaisuus että se voi nousta haudastaan kuin Lasarus tai Feenix -lintu tuhkasta. Ja tästä on itse asiassa näyttöä. Luulen että Hilvo on hieman liian vahvasti jumiutunut siihen että hän ei ymmärrä että emme elä Tanskassa. Siellähän Jyllands-Postenin sarjakuva aikaansai muslimeissa raivonrypäsäytyksen ja siksi piirtäjiä on pitänyt suojella monin eri tavoin. Mutta jos otamme Suomesta vastaavan kulttuuria vastaan kohdistuvan hyökkäyksen, saamme kaivettua Naftaliinista Suomen "Mestarin", "Hermann Boringin", eli erään nimeltä mainitsemattoman kelmeän kuminatsin joka tunnetaan Jussi Halla-ahona. Hänet tuomittiin uskonrauhan häirinnästä.
Ja jos asiaa katsotaan tarkasti, voidaan huomata että molempia islamiin kohdistuneita tuotoksia voidaan pitää provokatiivisina ja huonoa makua osoittavina. Jyllands-Postenin pommiturbaani tai Halla-ahon tyyli kutsua islamia pedofiiliuskonnoksi ovat kieltämättä häijysanaisia ja iskevät tiettyä ideologiaa vastaan tasolla jota voisi kuvata ilkeäksi, jopa teini-ikäisten standardeilla. Mutta asiallisuus ei olekaan tavallaan se pointti vaan se, miten näihin provokaatioihin on sitten reagoitu. Ja tältä osin oikea lausunto olisi kenties se, että Suomessa ei tosiasiassa puolusteta ateisteja jotka päättävät tehdä jotain provokatiivista, rivoa ja törkyistä jonka aiheena on uskonto. Suomessa tästä annetaan sakkoja tai jopa puoli vuotta vankeutta. Sitä on vaikea nähdä jonain jossa "sinulla on todellakin oikeus - ja tämä on ilmiselvää". Tosiasiassa oikeutta ei ole koskaan de jure tasolla, ja de facto -tasollakin sitä joka kerran ottaa pienen riskin. Kristityillä samaa ei ole. Darwinia voi verrata profeettaan, ja sitä voi hokea että ateismikin on vain uskonto. Mutta totuus paljastuu viimeistään siinä vaiheessa kun tiedostetaan että Darwin -pilakuva ei voi koskaan olla uskonrauhan häirintää ja ateisteistakin saa sanoa ihan mitä tahansa. Silloin voi huomata että ateismi on ideologia, ja että tämän vuoksi uskonnon ilmaisulla on aivan erilaiset vapaudet kuin uskontokritiikillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti