Kuinka pitkälle?

"Opettaja" -lehdessä 32/2014 oli opettajan kolumni. Siinä kerrotaan aatenautraalista koulusta. Jossa Suomen lippu on korvattu läpinäkyvällä kankaalla kun "Kuten lukuvuotemme aloituspäivänä näitte, emme enää nosta salkoon kristinuskoa mainostavaa lippua vaan läpi­näkyvän pressun. Se viestii toimintamme läpinäkyvyydestä. Sitä paitsi valkoinen olisi pasifistien väri, sininen oikeiston, punainen kommunistien ja musta muslimien väri." Muutenkin esille nostetaan hyvin paljon erilaisia asioita. Klassinen juhlapäivien omiminen nostetaan sekin esille "Jo nyt on hyvä infota, että joulun, loppiaisen, pääsiäisen ja helatorstain alla toivotamme oppijoillemme englantilaisittain: ”Sesongin terveiset!” Seuraavasta opsista nämä lomapäivät poistetaan, samoin vappu, koska työläisten juhla saattaa stressata työttömien lapsia." Ja päästään sitä jopa nimiin asti. "Hetkinen vielä. Maria, Markus ja Johannes, jääkää. Tässä on jokaiselle maistraatin lomake, jolla saatte vaihtaa etunimenne aateneutraaleiksi."

On selvää, että kolumni demonstroi lähinnä sitä miten huumori on taito- eikä voimalaji. Ja toivonkin että tekstin kirjoittanut Micaela Morero on parempi opettaja kuin humoristi. Mutta tämän lisäksi teksti edustaa jotain joka pakottaa miettimään aivan toista asiaa. Sitä miten huonoa makua se edustaa.

On selvää, että tämä kolumni viittaa selvästi Puumalaisen aikaisemmin tekemään kanteluun. Jossa Suvivirsi oli esillä korkeintaan kuriositeettina ja mainintana kun sen pääasia taas tiivistyi paljon laajempaan asiaan ; "Kantelussa katsotaan, että koulujen tapa sisällyttää uskonnon harjoituttamista toimintaansa johtaa käytännössä siihen, että oppilaat jaetaan kahteen ryhmään vakauuksen perusteella. Jos uskonnon harjoittamiseen osallistumattomia oppilaita on vähän, he erottuvat selvästi joukosta. Tällöin tilanne saattaa myös tuntua painostukselta osallistumaan enemmistön toimintaan. Erityisesti uskonnolliset keskusradioaamunavaukset korostavat kantelun mukaan vähemmistöön kuulumista, kun enemmistö istuu luokkahuoneissa ja vähemmistö odottaa koulun käytävällä. Koulut tekevät säännöllistä yhteistyötä seurakuntien kanssa. Yksi vakaumus on täten etuoikeutetussa asemassa kouluissa ja pääsee vaikuttamaan lasten kasvatukseen myös uskonnon oppituntien ulkopuolella." Puumalaisen asia oli siitäkin erikoinen, että sen lisäksi että se ei pääaiheenaan edes käsitellyt Suvivirttä, ja että se silti fiksoitui pelkäksi Suvivirsikeskusteluksi, kävi myös muuta. Suvivirren kohdallakin näkökulma on fiksoitunut sensuuriin, jota se ei ollut "Moni tulkitsi, että apulaisoikeuskansleri haluaa kieltää Suvivirren laulamisen. Puumalainen muistuttaa, ettei ratkaisussa ole kielletty mitään, vaan sillä haluttiin huomioida lapselle kuuluva perusoikeus. – Me emme kiellä tai poista mitään. Olemme tuoneet esiin, että asiassa on ongelma." Näkisin että keväinen Suvivirsikeskustelu olikin suurelta osin juuri straw man -argumentti josta on tehty red herring, joka siirtää huomion syrjään laajemmista ja tärkeämmistä ja vähemmän triviaaleista uskonnonvapauden rikkomisista. Ja luulen että takana on hyvin paljon ihan rehellistä manipulointia. Puumalaista ei siis ole väärinkäsitetty vahingossa, vaan lausuntoja on ikään kuin houkuteltu siihen suuntaan. Mutta tämä ei olisi mikään syy nostaa Moreron kolumnia esiin. Sillä olen käsitellyt asiaa jopa vaivaannuttavan paljon. Kyseessähän on mitätön asia joka on keskusteluissa vain symboliarvon vuoksi. Ja sen suurin jännittävyys on siinä että vain luterilainen kulttuuri on tällä tavoin esillä. Mutta tässä kolumnissa ei ole kysymys siitä.

On selvää että keskustelu voitaisiin kääntää ympäri. Siinähän on vahva slippery slopen henki. Ja tämä liittyy ovelalla tavalla Hitchensin ajatuksiin siitä miten "uskonto myrkyttää kaiken". Eli siitä miten erilaisia aiheita uskonnollistetaan. Esimerkiksi abortti ei itsessään ole uskonnollinen aihe, mutta siitä on tehty jotain josta ei ikään kuin saa keskustella muusta kulmasta kuin uskonnollisesta. Kun otat aiheen esille, palaa keskustelu uskontoon nopeammin kuin ensimmäinen natsikortti viuhahtaa. Samoin erilaiset pyhät on nimetty kristilliseksi - jopa silloin kun niitä edeltäviksi on nähty erilaiset pakanalliset tavat. Myös alkuperää ja historiaa käsitellään omituisesti, ilman että tiedostetaan että symbolit muuttuvat. Kulttuurin omiminen on hyvin omituista maassa jossa on uskonnonvapaus. Se kun vihjaisi että asioilla on "oikea kulttuurinen sisältö" ja niiden soveltaminen minkään muun maailmankatsomuksen yhteyteen ei ole oikeaa kansalaisuutta. Tapa on toki muutoinkin käytetty. Morero ei jaksanut olla luova vaan kehitteli jotain jota käytettiin esimerkiksi saunakauhavertauksessa. Näin ollen valtaosa Moreron esittämistä "uskonnollisista yhteyksistä" eivät oikeasti ole enää uskonnollisia. Suomen lippu ei ole todiste että maamme on kristillinen. Ja siinä missä vapaapäivä on joskus ollut pakanajuhla joka on sitten kristillistetty, niin aivan hyvin voidaan jatkossakin ottaa vapaa, mutta vaihtaa merkitys.

Ja jos argumenttini olisi väärä ja Suomen lippu olisi jonkinlainen todiste siitä mikä ideologia saa olla yleisessä opetuksessa ja mistä poikkeavat asiat tulee sensuroida, se kenties todella iskisikin pahemmin takaisin. Entä jos nämä olisivatkin syy todella sensuroida nämä asiat? Ja tässä mielessä jokainen näistä uskonnollistetuista esimerkeistä voi olla itse asiassa merkkinä siitä että Morerolla olisi vakaviakin esimerkkejä. Mutta tästä voidaankin päästä siihen että "kun teidän kristinuskoa on kaikkialla lippuja myöten, ja itsekin luetteloit kristinuskon vaikutuksia ties missä julkisissa asioissa, niin eihän tuon yhden asian muuttaminen sitten olisi kristinuskon sensuroimista yhteiskunnasta." Moreron ideana on rakentaa slippery slope -epäargumenttia, asiayhteyttä väännetään tavalla joka ei ole väistämätön. Kenties kysymys ei ole uskonnon seusuroimisesta vaan uskonnon suuresta ja kaikkialletunkevasta tehosta niin että muullekin kulttuurille haluttaisiin tilaa. Mutta asia ei ole tästäkään.

Sillä kaiken takana on huono maku.

Moreron tekstin ydin on siinä että "Suvivirsi" ja Puumalaisen asia on jo käsitelty. Se, että asiaan palataan vihjaakin siitä että Morero haluaa vielä lyödä asiasta. Sitä ollaan provosoiduttu niin paljon että uskonnottomista on haluttu tehdä joku jota saa ikään kuin pilkata luvallisesti ympäri vuoden. Ja tämä on merkittävä ongelma. Sillä tosiasiassa nykykulttuuri on pullollaan ns. poliittista korrektiutta.

Tästä hyvä esimerkki on aiemmin nostamani "Sika" -sokora jonka muistan vahvasti omasta nuoruudestani. Tarkkailuluokan pojat lauloivat Juice Leskisen em. kappaleen joulujuhlassa ja tätä pidettiin provokatiivisena ja loukkaavana. Muutenkin olen kuullut että monia lauluja on sensuroitu sen vuoksi että ne eivät "sovi kouluihin". Tätä on tehty uskonnollisista syistä. Itse asiassa paheksunta ja sensuroiminen ovat uskonnon nimissä tehtynä niitä aivan tavallisimpia toimintatapoja. Sitä yritetään onnistuneesti saada kouluista pois uskovaisia loukkaavia lauluja musiikintunneilta, sitä onnistuneesti sensuroidaan fantasiakirjallisuutta, ja on sitä kerrottu siitäkin miten roolipelit ovat saatananpalvontaa. Ja montaa muuta asiaa on tehty. Nämä ovat yrityksiä joiden kohdalla on sitten jälkikäteen selitetty esimerkiksi sitä miten asia nyt on ehkä ollut ylilyönti, mutta että demokratiassa asioista keskustelu kuuluu prosessiin.

Moreron aihepiirin laajentaminen tahallisesti juuri sellaisiin esimerkkeihin joita kukaan ei ole kannattanut vihjaa että hänen lajityyppinsä on halpa sarkasmi. Huonojen koomikoiden ja vielä paskempien argumentoijien suosima idioottimainen lajityyppi. Joka on sama kuin jos esittäisi että ne jotka vaativat Suvivirttä olisivat vaatimassa vaikka sitä että koko koulu korvattaisiin jumalanpalvelustoiminnalla jossa biologia korvataan kreationismilla ja musiikintunnit virsilaululla. Ja että taukoa pidettäisiin vain ruokarukouksen ajaksi. Toki tämänlaisia liioitteluja on helppoa tehdä. Ja ne voivat olla hauskoja jossain katupoikien tai pahasuisten nettirääviköiden blogeilla. Mutta konteksti on kuitenkin ns. virallinen opettajien ammattilehti. Tämä konteksti takaa arvostetun ja laajan yleisön. ja antaa itsessään auktoriteettia ja uskottavuutta sanomalle. Se kun ei ole enää mikään satunnainen mielipidekirjoitus joltain nettiääliöltä vaan jotain joka on kelvannut akateemisesti koulutetuille.

Morero onkin tässä tekstissään proaktiivisesti lämmittämässä provosoitumista aiheesta ilman että asiaa on uudestaan nostettu esiin uskonnottomien puolelta. Joka kertoo siitä miten uskovaisilla ei ole armoa uskonnottomia kohtaan. Miten armoa ei pyydetä eikä anneta, vaan mikä tahansa kenen tahansa ylilyönti kelpaa ideologiseksi lyömäaseeksi. Ja jos ei kelpaa niin tehdään siitä olkiukko jota sitten käytetään tähän tarkoitukseen. (Kuten tässä on juuri tapahtunut.) Mikä ei yllätä ketään, ei suvivirsiasiassa, ja tokikaan ei muutoinkaan. Tämä tarkoittaa sitä että tässä yritetään proaktiivisesti estää jatkossa tapahtuvia keskusteluja. Puumalaisen tapauksesta on tehty päätös ja sen mukaan tietenkin joudutaan elämään.

On toki surullista, että Puumalaisen esityksen pääasia - joka ei ollut suvivirressä saati sen sensuroinnissa - jäi käsittelemättä. Ja keskustelun kristittyjen määrittelemä idiotisoitu versio on otettu tälläiseksi kokoaikaiseksi lyömäaseeksi jota käytetään kaikkia uskonnottomia vastaan koko ajan ympäri vuoden. Jopa silloin kun he eivät provosoi aggressioon mitenkään. Muistaen että moni uskonnoton ei ole näitä asioita edes Puumalaisen aikana halunnut. Ja joka tapauksessa näitä muutoksia ei toimeksipantu joten kristityille ei käynyt mitenkään pahasti tässä asiassa. Mikä kertoo sen miten asennevammaista, häijyä, suvaitsematonta ja huonoa makua uskonnon kannattajat voivat harrastaa aivan omalla nimellään ja julkisesti ilman että tästä seuraa mitään ongelmia. Uskonnoton saisi vastaavassa tilanteessa varsin helposti kuulla viestiä siitä että heidän pitäisi mennä Pohjois Koreaan, jossa on monokulttuuri. Mutta tämän ironista tasoa ei tietysti ymmärretä, kun sitä esittää nimenomaan ihminen joka ei voi sietää uskonnottomuutta missään asiassa ja vaatii että Suomi pidetään Suomalaisella, ja tätä Suomalaisuutta uskonnottomuus ei edusta eikä edes voi edustaa..

Morero siis haluaa julkisesti "Opettaja" -lehdessä lietsoa uskonnottomia muutoinkon yleisesti vellovaa keskustelua. On selvää että tämä ei ainakaan vähennä uskonnottomien toistuvasti kohtaamaa vihapuhetta. Ratkaisu on mielenkiintoinen nimenomaan opetusalan ihmiseltä. Moreron huono maku onkin jo siinä että asioista ei edes saa käydä julkista keskustelua. Koska siitä seuraa vain hirveä pitkävihainen täysrangaistus, jossa uskovaiset kiusaavat ja vauhkoavat ja vaahtoavat vihapuhetta joka selvästi kohdistuu tarkasti tunnistettavaan aateryhmään. Huvittavinta on se, miten Morero yrittää käsitellä aihetta mutta menee aihepiirinsä kanssa olkiukkomaisesti lähelle mutta kuitenkin niin kauas. Ja sen seurauksena hän lähinnä demonstroi sitä miten uskonnottomilla on uskonnonvapauskysymyksissä yllättävän hyvä case. Mitä pitkävihaisempia ja pitkään provosoituneita ja asiasta vauhkoavia uskovaiset ovat, sitä selvempää on että on olemassa ihmisryhmä joilta oppilaita tulee suojella.