Luddiitit vastustivat aikanaan teollistumista. He vastustivat tätä jo ennen teollista vallankumousta, he toimivat itse asiassa sen murrosvaiheessa. Taustalla oli ennen kaikkea Kehruu-Jennyn kaltaiset koneet, jotka korvasivat tehdastyöläisiä. Työ jota oli aikaisemmin teetetty nimenomaan köyhillä johti eräänlaiseen matteusvaikutukseen ; Niillä oli jo valmiiksi, annettiin lisää. Ja ne joilla ei ollut otettiin sekin vähä pois. Tässä mielessä luddiitit olivatkin muutakin kuin tyhjä protestiliike tai muutosvastarintaisten ääliöiden nurinaa.
Kuitenkin luddiittien näkemykset osoittautuivat pitkässä tähtäimessä tarpeettomiksi. Sillä tosiasiassa luddiittien perusongelmana on se, että koneet aikaansaavat työttömyyttä jos ja vain jos työttömiksi joutuneet eivät työllisty johonkin muuhun työhön. Ja teknologia on siitä omituinen, että se luo aivan uusia töitä. Ennen lentokoneita ei ole lentäjiä. Ilman tietotekniikkaa ei ole - itse asiassa hyvin suurta määrää modernin ajan yleisistä töistä. Sillä moni ala syntyy aivan suoraan vaikka korjaamaan tietokoneita tai ohjelmoimaan niillä. Ja välineenä tietokoneet mahdollistavat sitten myös monia muita töitä joita ei ilman niitä saataisi tehtyä. (Kaikki alat joissa tarvitaan hyvää laskentatehoa.)
Periaatteessa luddiitit olivat oikeassa siinä mielessä että tietyt työt ovat muuttuneet sellaisiksi että niissä ei vanhaan tapaan käytetä ihmisiä. Esimerkiksi ojankaivuun kohdalla on huomattava, että ennen ojia kaivoi suuri määrä ihmisiä. (Tosin heilläkin oli käytössään ns. lapiot, jotka ovat itse asiassa eräässä mielessä teknologinen innovaatio.) Nykyäänkin ihmiset kaivavat ojia. Mutta yleensä siinä on huomattavasti pienempimääräinen määrä ihmisiä ja he käyttävät traktoria tai vastaavia teknologisia koneita. (Modernina aikana vastustetaan moderneja hullutuksia mutta ei vihata traktoria vaikka se tekee täsmälleen samaa. Eli "tehostaa prosesseja" tavalla jossa "tavallisia työntekijöitä ei enää tarvita".)
Karkeasti ottaen teknologia useimmiten vähentää työtarvetta, ei poista sitä täysin. Ja toisaalta se luo uusia, entistä abstraktimpia, aloja. Ja ammatit näyttävätkin muuttuvan abstraktimmiksi.
Luddiitit olivat vihaisia työstä joka nykyään liitettäisiin joksikin joka on niin orjuuttavaa että se ei oikeastaan olisi työn tekemisen arvoista. ; Tässä mielessä nykyään on helppoa vastustaa orjuutta kun ei tarvitse miettiä miten se puuvilla saadaan kerättyä. Karkeassa mielessä mennyt näyttää että teknologia on vähentänyt juuri esimerkiksi orjuutta. Mutta nykyään kuitenkin murehditaan sitä että pankkiautomaatit korvaavat asiakaspalvelijat. Sillä pelätään että koneet vievät työn ja lisäävät kurjuutta.
Kuitenkin samanaikaisesti on olemassa jonkinlainen mahdollisuus siihen että yhä pienempi määrä olisi töissä. Jos teknologia todella vähentää tarvittavien työntekijöiden määrää, ei seurauksena olisi täystyöttömyys. Mutta silti, yhteiskunnallisella tasolla, se jos 10% ihmisistä olisi töissä olisi vakava ongelma. Yhteiskunta, ainakin nykyrakenteisena, kärsii vakavasti liiasta työttömyydestä vähintään yhtä paljon kuin siitä että se jää kehityksen kelkasta. (Joka sekin on katastrofi.)
Teknologia ei saisi olla aihe kun puhutaan teknologiasta.
Kun ihminen alkaa puhumaan aiheesta, hän ottaa helposti puolen. Tämän vuoksi on olemassa hyvin runsaslukuinen määrä ihmisistä jotka ovat päättäneet että he ovat joko teknologian puolella tai sitä vastaan. (a) Teknologian puolustajat ajattelevat että teknologia ei poista työttömyyttä ja että teknologia ratkaisee ne ongelmat joita kehittynyt teknologia tuo mukanaan. (b) Teknologian vastustajat taas ajattelevat että teknologia tuo mukanaan uusia, ennennäkemättömiä ongelmia, ja toisaalta poistaa tarpeen ihmistyöhön.
Nämä puolet vaikuttavat omiin silmiini klustereina hitusen ristiriitaisilta. Sillä jos tarkastelemme sitä kysymystä ovatko luddiitit oikeassa vai väärässä, joudumme huomaamaan että kysymys ei ole "viekö teknologia työpaikat" vaan se "työllistyvätkö ne jotka teknologia tekee työttömiksi". Jos ja vain jos he eivät työllisty, luddiiteilla on case. Ja vain siinä mielessä milloin ja missä määrin tämä uhka toteutuu. Toisaalta teknologiaa kannattavien väitteet ovat tosia vain siinä mielessä missä voidaan taata että nämä ihmiset joiden työpanos nollautuu, myös pääsevät muihin töihin.
Ja perimmiltään tässä ei ole kysymys siitä mitä teknologia voi tehdä. Vaan siitä mitä ihminen voi tehdä. Jos esimerkiksi mietitään lentokonetta, niin lentokone tuo kokonaisen toimialan jossa on muun muassa lentäjiä. Mutta autopilotti hyvällä tekoälyllä saattaisi teoriassa korvata lentäjän jolloin kaikki lentäjät jäävät työttömiksi. Lentäjä voi nyt mennä tekemään jotain muuta työtä. Paitsi jos kaikki muut vapaat työpaikat ovatkin koneiden kansoittamia.
Ja tässä kysymys tulee siihen että voidaanko kaikki ne asiat joita ihmiset tekevät todella kattaa roboteilla. Ja millä laajuudella. Teoriassa on mahdollista että ihminen olisi jotenkin niin ylivoimainen, että mikään kone ei voisi ylittää mitenkään tätä. Jolloin uhka koneiden työpaikkojen viemisestä olisi turha.
1: Teknologian vastustajien olisi tässä siksi konstistentimpaa korostaa että teknologia on nimenomaan ylivoimaista taidoissa ja teoissa ihmisiin verrattuna. Mutta tosiasiassa teknologian vastustajat nimenomaan mieltävät koneet sieluttomiksi masiinoiksi jotka korvaavat heidän rinnallaan ylivoimaisia ihmisiä. (Sillä on tärkeämpää vastustaa teknologiaa aina ja kaikkialla, vaikka mitä ristiriitaisimmin selityksin. Jos teknologiasta tulee aihe johon on kanta, näin käy helposti.)
2: Samoin teknologian kannattajien kannattaisi tässä tukea sitä että tosiasiassa ihmisillä ei ole hätää. Että tosiasiassa ojankaivaja ei ole niin tyhmä ja osaamaton että hän ei helpostikin työllistyisi jollekin sellaiselle alalle jota olisi mielekkäämpää tehdä ja jossa robotti ei voi häntä korvata, koska ihminen nyt vain on niin paljon hienompi kuin kone. Mutta hekin ovat mieluummin tekno-optimisteja.
Itse en ole tekno-optimisti, mutta en kyllä ole mikään kovin tekniikkavanhoillinenkaan. Olen toki monessa paikoin "jäänyt pahasti kelkasta". Opettelin koodaamista ja tietokoneasioita 90 -luvulla ja ne taidot ovat nyt "ancient history". Niillä ei tee oikeastaan mitään. Minulla ei ole älypuhelinta ja vihaan ajatusta siitä että joudun sellaisen todennäköisesti joskus hankkimaan. Olen uuden teknologian haltuunotossa pahimmanlaatuinen jälkijunaseilaaja. Monet mummot omaksuvat uutta teknologiaa nopeammin kuin minä. (I still use swords, you know.) Mutta meillä pelataan esimerkiksi konsolipelejä ja olen periaatteessa suopea uusille innovaatioille, kuten 3D -tulostimille ja internetpornolle.
Teknotyöttömyyden etiikka.
Toki jos teknologinen työttömyys olisi todellinen uhka, olisi kysyttävä vielä eettinen kysymys. Kysymys siitä, onko työttömyys sitten ongelma vai jokin joka pitää hoitaa väkisin. Tässä nähdäkseni liian moni unohtaa yhteiskunnan parhaan ja ajattelee jotenkin että työ olisi jotenkin itsearvoista. Tämän vuoksi "vanhoina hyvinä aikoina" oli tötterötöitä joihin pistettiin ihmisiä tekemään ns. eituottavaa työtä josta heille annettiin palkkaa. Mielestäni tämä oli turhanpäiväistä. Saman tien olisi voinut jättää heidät kotiin ja maksaa sama palkka perseen levittämisestä. Sillä ei tämänlaisessa työssä mitään yhteiskuntaa rakenneta.
Tämä ei toki ole teknisesti ottaen teoriaa nykyaikanakaan jätetty pois. Kun puolisoni leikkauksen jälkeen oli muutaman kuukauden työttömänä - joskin hänellä oli tiedossa ennakoituna tuleva virka joka alkoikin juuri - hän joutui ansaitsemaan ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen osallistumalla tyhjänpäiväiseen KELA:n istuntoihin, joissa hän ei oppinut mitään. Toki osallistuminen oli vapaaehtoista, mutta sillä omituisella tavalla jossa poisjäämisestä ei tule sitten niitä rahojakaan. Eli käytännössä tästä turhuudesta - joka tapahtui aikana jolloin voisi olla kenties muutakin mietittävää - maksettiin palkkaa. Se oli tötterötyötä jota ei kutsuttu sellaiseksi. Toki tästä olisi kenties ollut jokin keino kiertää asia juuri em. asioihin vedoten, mutta tässä prosessissa kelan tuet olisi maksettu vasta jälkikäteen, eli prosessi olisi johtanut kuukausiin jolloin rahaa ei tätä kautta ole tulossa. Ja leikkaus iski kukkaroon tarpeettoman suuren loven muutoinkin. Joten tämänlaatuinen vaihtoehtokin olisi melko teoreettinen.
Tässä mielessä kysymys onkin siinä että jos teknologia vie kaikki työt, jääkö ihmisille todella eteen sen tyylinen teknoutopia jossa Mikki Hiiren kaverina "menneinä aikoina" tuttu Eka Vekara usein nosti esiin. Eli jossa ihmiset näivettyivät koska teknologia teki kaiken ja heidän osakseen jäi pelkkä viihtyminen. Teknologia siis ratkaisi myös abstraktimmat ongelmat ja asukkaille jäi jäljelle vain se, minkälaisessa aktiviteetissa saisi aikansa kulumaan. Tässä maailmassa työttömyys ei ole se joka on ongelma. Ongelma on yleensä se kaikki muu. Eka Vekara -sarjakuvissa henkenä on usein se, että vastustetaan laiskuuden ja tylsyyden läpitunkemaa maailmaa jota ei voi ymmärtää oikeastaan minään muuna kuin hyvin konkreettisena ajatuskokeena Nietzschen viimeisten aikojen ihmisistä, joiden elämässä ei ole muuta kuin pinnalliset kevyet huvitukset. Eka Vekaran tekno -utopioiden seurauksena on nihilismi, ja jonkinlainen eettinen dystopia. Tälläisessä maailmassa on vaikeaa nähdä minkäänlaista übermenchiä, ei Nietzscheläisessä eikä edes Randilaisessa mielessä.
Täydellisessä teknoutopiassa ei edes erinomainen ihminen voi päihittää konetta. Mutta tavallaan se olennaisin kysymys onkin siinä, onko tämänlainen teknoutopia ylipäätään mahdollinen. Monet teknologian vastustajat luottavat ainakin siihen että teknologia tuottaisi aina uusia ongelmia ja vaikeuksia. Joten tässä mielessä sitä voisi kannustuneesti ajatella että myös töitä tulisi jatkossa olemaan "ihan riittävän monelle" ihmiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti