Joitain puolivillaisia ajatuksia nörttien naisteniskennästä

Kirjoitin hikipediaan melko epäkohteliaan artikkelin pelimiesliikkeistä. Lähestyin termiä sen sisältämien sanojen kautta. (Tapa, jota etymologit kenties voisivat suosittella, mutta joka usein vääristää asioita taktisesti.) Ja näin esille nousi roolipelaajien, lautapelaajien ja korttipelaajien tekemät "liikkeet" naisten kanssa toimittaessa.

Tässä sivuraiteena oli viittaus animeen. Tämä ei ole vitsi. Sillä jos katsoo nimenomaan "miehille suunnattua romanttista sarjakuvaviihdettä japaniasta", voi huomata että niitä kaikkia kuvaa päähenkilön (mies) passiviteetti. Jos katsotaan mitä tahansa parisuhderomantiikkaa, esiin tulee sellaisia teoksia kuin "Love Hina". Ja niissä ideana on se, että passiivinen mies ympäröidään naisilla jotka vain haluavat häntä. On ymmärrettävää että nörttipoika jolla ei ole tyttöystävää samastuu tämänlaiseen passiiviseen päähenkilöön. Mutta siihen se sitten jääkin.

Itse asiassa se, mikä tässä nousee toiseksi pääteemaksi onkin tietty kohteliaisuus. Jo alkuun laittamani kappale toimii jonain joka puhuu säännöttämisestä. Ja niiden tehtävänä näyttää olevan muu kuin parisuhde. Tehtävänä on estää asioita menemästä sinne asti. Tämänlainen toiminta on tavallista ja se johtaa helposti friend zoneen. Tämä lähtökohta johtaa tietysti helposti jonkinlaiseen kyynistymiseen. Passiivisen sankarin mallia noudattava kun jää kohteliaasti yksin, kun yritteliäämmät onnistuvat. Jos eivät muuten niin brute forcella. Tästä syntyy helposti kuva siitä että pahat pojat ovat erityisen suosittuja. Tosiasiassa tärkein ero on kenties siinä että naiset suosivat jostain syystä niitä miehiä jotka he näkevät, tapaavat ja jotka, no, puhuvat heidän kanssaan.

Itse en näkisi tätä tilannetta kuitenkaan jonain jossa kysyjä onnistuu erityisen hyvin. Hän luultavasti lähinnä epäonnistuu useammin ja onnistuminen tulee sivutuotteena. (Hence brute force.) Ja kysyminen on aina jonkinlainen riski. Moni ajattelee tilannetta lopputuloksen kautta. Jos aluksi ei ole suhteessa, on huonoin vaihtoehto se että tulee ei ja sen jälkeen ei ole suhteessa. Tämä logiikka ei tosiasiassa päde kahdesta hyvin suuresta syystä:
1: Ei on aina jonkinlainen muutostekijä. Jos ei muuten niin itsetunnolle. Ei vaikuttaa siihen miten näet itsesi. Sosiaalisena eläimenä määritämme itsemme osittain sitä kautta mitä muut meille kertovat olevamme. (Paitsi ne onnelliset paskiaiset jotka sosiopaatteja ovat.) Jopa kaiken maailman röyhkeyttä korostavat pelimiehet puhuvat markkina-arvosta. Ja oma markkina-arvo itse asiassa selviää naisten käytöksen ja suhtautumisen kautta. Joten heillekin "ei" todellakin ei kenties muuta perimmäistä markkina-arvoa, mutta tarjoaa informaatiota siitä niin että tietämäsi markkina-arvo kalibroituu alaspäin. Nämä riskit myös kasvavat jos ollaan friend zonessa. Riskinä ei ole vain oma itsetunto vaan myös ystävyyteen liittyvät hyvät asiat. Nämä vaikeudet eivät ole ylitsepääsemättömissä : Itse noudatan perusideaa että kysyä voi, ja jos toinen kieltää kysymästä uudestaan, asiaan ei myöskään palata. Tämä ei toki ole mitään "voittamista" vaan enemmänkin "damage controllia".
2: Pääongelma on se, että pelimieslogiikka toimii tilastollisella tasolla. Ja mikäli yhtään muistan mistään mitään, ongelmana on se, että yleensä mielenkiinto kohdistuu joko yhteen tai hyvin rajalliseen määrään naisia. Ei on siis myös jokin joka tuhoaa unelman joilla masturboida yksin iltaisin. Tämänlaiset asiat ovat toki pitkässä aikajänteessä haitallisia ja syövät ihmistä, mutta ne ovat jonkinlaista lyhyenjänteen hedonismia. Ja kuten Eagleman "Incognito" -kirjassaan kertoo, ihmisillä on hyvin suuresti ongelmia näissä asioissa. Lyhytjänteinen heikkokin hyvä on jotain josta on vaikeaa luopua vaikka se olisi pitkässä jänteessä ihan järjellä ajatellen ja tiedetystikin haitallista.

Suurimmaksi osaksi tässä on tietysti suhtautuminen epäonnistumiseen. Tärkein asia joka pitäisi oppia on damage control. Passiivisella sankarilla on  Epäonnistumisenvälttämisstrategia. Yrittelijään roolina on se, että hänen on keskityttävä vahinkojen minimoimiseen. Tai kuten itse olen omia toimiani aikanani selittänyt. Kysymys ei ole siitä että uskoisin johonkin suureen onnistumiseen. Kysymys on siitä minkälaisen paskan vaihtoehdon haluan itselleni varata kymmenen vuoden päähän. (Jälkikäteen ajatellen onnistuin ihan hyvin, paremmin kuin nämä odotukset.) ; Toki tässä on hyvä huomata että on varmasti olemassa jokin "epätoivoisuuden mitta-asteikko" jossa ideaalina on se, että saa sen tietyn. Pelimiehet ovat, monien naistenkin silmiin, epätoivoisia koska he hakkaavat jo tasolla jossa tyydytään johonkin naiseen. Tämän alapuolella on enää passiivistuminen tai luottaminen sen varaan että Rule 34 jotenkin ihmeellisesti toteutuu omalla kohdalla. (Rule 34 on internetlaki jonka mukaan kaikesta on pornoa. Ja jos jostain on pornoa se on jonkun fetissi. Joten kenties itsekin voi päätyä jonkun fetissiksi. En jatka tästä yhtään pidemmälle, kiitos.)

Mutta kenties on leppeämpää muistaa että elämme kuitenkin moderneina aikoina. Nykyään naiset voivat todellakin myös olla aktiivisia. He tuskin löytävät ketään kotoa huutamasta "head shot" -huutoja kuulokemikrofoniin. Mutta tämä tarjoaa tilaa sille että on mahdollista kääntää klassiset sukupuoliroolit ympäri. Tämä tarjoaa kenties mahdollisuuden löytää ujoille nörttimiehille sopivia strategioita. Sellaisia jotka eivät nojaa siihen että pitäisi oleellisesti muuttaa persoonallisuustyyppiä joksikin jota ei ole.
1: Tässä kohden viisainta ei ole liittyä nörttipelaajiin. Sillä vaikka erilaiset korttipelit ja muut nörttimäiset harrastukset eivät ole maskuliinisia, niissä on paljon miehiä ja suhteessa heihin aika vähän naisia. Ja tämä johtaa siitä mielenkiintoiseen seikkaan että pelipiireissä olevien naisten ei tarvitse olla aktiivisia. Nyrkkisääntönä on se, että vaikka nörttimiehet eivät kysy usein, joku heistä joskus harvoin uskaltautuu. Ja kun miehillä on yliedustus, on seurauksena se, että naiset ovat tilanteita joissa saa valita korkeintaan 2 luettelosta jossa on kolme ominaisuutta (a) kaunis (b) mielenterve (c) vapaa. Tämä on toki nyrkkisääntö, mutta se kuitenkin kuvaa "jotain oleellista". (RopePRO näet naisia joita kiinnostaa samat asiat kuin sinua. RopeCON. No, lue edeltä.)
2: Oikeasti se tapa jolla voi olla passiivinen ja laskea sen varaan että on todennäköistä saada joku vaatisi sitä että harrastuksien lisäksi olisi parasta vierailla muuallakin. Sellaisissa jossa on paljon naisia mutta vähän miehiä. Baari lienee tässäkohden huono. Tämänlaisissa tilanteissa passiivisuus ei ole ainakaan yhtä suuri haitta. Ainakin monien pelimiesten puheissa naiset ovat passiivisempia muta onnistuvat kuitenkin. Toki monet näistä asioista eivät ole välttämättä kovin kiinnostavia, joten suositeltavaa on että ihminen osaa kierouttaa omaa mieltään niin että Rule 34 toteutuu juuri tässä asiassa juuri omalla kohdalla jollain omituisella tavalla.

Tämä kaikki tosin todennäköiseti vaatii sitä, mikä pitäisi muutenkin olla itsestäänselvää. "Ole sellainen kuin olet" ei ole oikeasti mikään kovin hyvä keino. Järkevämpää on "olla parhaimmillaan". Parisuhteessa pitkässä tähtäimessä pärjäämisessä noin muutenkaan ei ole kysymys siitä mitä olet vaan mitä teet toisen puolesta. Oleminen ja tekeminen kietoutuvat yhteen omituisesti, toisistaan irrottamattomasti. Kenties itsenään olemisen sijasta olisi syytä keskittyä itsekseen tulemiseen. (Enkä puhu nyt mistään masturbointiasioista.)