Täyden persoonan metsästys

Uskonnottomuus nähdään helposti modernin median kautta. On kuitenkin hyvä muistaa että ateisteja on ollut olemassa ennenkin. Esimerkiksi kahdeksankymmentäluvulla. Se oli aikaa jolloin tietokonepelit olivat vielä korostetusti lasten juttu. Silloin saatettiin esimerkiksi tehdä pelejä joiden perusideana oli kasvaa ihmisenä. Näistä hyvä esimerkki on viehättävä peli jossa neljän attribuutin kautta saavutetaan ihmisyys. Ja ihmisyys saavutetaan jos kaikki nämä neljä attribuuttia ovat vähintään 99%.

Peli oli rock and roll -bändi "Frankie Goes to Hollywood":in nimikkopeli. Ja rokki oli jo tuolloin paha asia. Siksi pelin attribuutit olivat tietysti "seksi", "huumeet" ja "rock and roll". Tai siis eivät olleet. Rockhenkisempää kun oli asettaa attribuuteiksi "seksi", "rakkaus" ja "rock and roll". Tai ei. Oikeat attribuutit olivat "sex", "love", "war" ja "faith". Pelissä Liverpoolin salaisuuksia haettiin erilaisten minipelien avulla. Täyteen ihmisyyteen kuului luonnollisesti uskonnollisuus. Ilman riittävää vakaumusta kun ei ole lainkaan persoona. Mikään määrä seksiä ja rakkautta ei korvaa jos tämä yksi ei ole riittävällä tasolla.

Ja pelissä oli myös deduktiota. Pelin idea oli nimittäin deduktiivisesti poistaa epäiltyjä kunnes vain syyllinen oli jäljellä. Argumentit olivat vakuuttavia. Esimerkiksi jos haluamme tietää onko Mr.Somebody syyllinen hänestä saadaan oleellista oleellisin tieto: "Mr Somebody is a regular church-goer." Kyseessä ei ole ideologinen asenteellisuus koska pelin "rikospaikkatutkinta" kertoo murhaajasta yhden tiedon. Peliä ei siksi nähty poliittisesti epäkorrektina koska se ei perustunut lauseeseen "ateistit ovat murhaajia" vaan sanoi:

Kaikesta huolimatta tämä peli on lähes yhtä hauskaa pelattavaa kuin "Captain Custer's Revenge". Ja uskon että 1980 -luvulla ateisti vielä oli jotenkin motivoiva jahdattava. Nykyaikana aivan näin tiukkaa ideologista profilointia tuskin sallittaisiin minkään ideologian kohdalla. Ja jossain määrin se kertoo siitä että asenteet ateismia kohtaan ovat parantuneet. (Tämä on hyvä muistutus kun miettii sitä miten uusateistien kohtelu saattaa joskus äimistyttää. Suunta on kuitenkin hyvä.) Toisaalta tämä kertoo myös että tämä on maksettu jonkinlaisen sensuristisen poliittisen korrektiuden hinnalla.

Olisikin hauskaa jos molemmat mainitsemani pelit tehtäisiin uudistettuina graafisina versioina. Ostaisin ja pelaisin molempia.