Minkä miekan valitsisin kaksintaisteluun?

Olen aiemmin kirjoittanut melko monta juttua, jos en suoraan eri aseiden paremmuudesta ja huonoudesta, tai siitä miten ne eivät ole tasaveroisia, niin ainakin siitä mihin ne soveltuvat paremmin kuin toiset. Olen jopa vertaillut muutamia aseita keskenään. Tällä kertaa minua huvitti ajatus siitä miten valmistautua kaksintaisteluun jossa saa valita itselleen aseen. Vastapuolesta tiedetään vain se, että hän on valinnut jonkun miekan. Ja itse saisi valita jonkun miekan. Mitään kakkosasetta ei ole. Eli miekan kanssa ei saa ottaa buckleria, tikarita, kilpeä tai muutakaan. Tarjolla ei ole lojumassa muita aseita. Ja minkäänlaista panssarointia ei käytettäisi. Käytettävissä olisi aukeaa tilaa jossa ei olisi pylväitä, keinuvia puupölkkejä tai muutakaan akrobaattista tai omituista. Aseet tuodaan paikalle eli niitä ei tarvitse kuljettaa arjessa mukana ellei tahdo. Aseet ovat aluksi käsissä eivätkä vyöllä. Vastapuoli toimisi samalla säännöllä.

Tämän, hyvin keinotekoisen ja ehdottoman epähistoriallisen, asenteen takana on kuitenkin hyvin oleellisia asioita. Sillä jos mietimme miekkoja, niin niiden väliset erot ovat yllättävän pieniä. Esimerkiksi erot kirveen ja keihään välillä ovat suuremmat kuin miekkojen sisäinen vaihtelu. Lisäksi miekkojen kohdalla muoto on perustaltaan hyvin samantapainen joten niiden kautta erot tiivistyvät muutamaan muuttujaan. Erot ovat sekä pienempiä että hyvin mitattavissa argumenttiin.

Jos tässä lähdetään lyhyestä päästä. Lyhimmät messerit ovat itse asiassa veitsiä. Tässä kohden on liukumaa jossa on vaikeaa nähdä missä veitsi loppuu ja miekka alkaa. Messer ja lyhyempi arming sword "yksin käytettynä" on hyvin intuitiivinen ase. (Karkeasti sanoen kahden käden käyttöä vaativat ovat vaikeita oppia. Siksi sword&buckler ja rapier+dagger ovat todella vaikeita. Kahden käden aseet ovat seuraavaksi vaikeimpia. Yhden käden suorat "kädenjatkoaseet" on helpoin oppia. Taidoissa kehittyminen on kuitenkin hieman eri asia kuin näiden tuomat edut. Vaikeus ei tee hyvää asevalintaa mutta helposti opittava ei tee tehokkaaksi asevalinnaksi sekään.)
* Mutta sen syvin ongelma on huono ulottuvuus. Itse asiassa tässä kohden esille tulee jännittävä ongelma. Tavallisesti samanpituisilla aseilla taistellessa jalkoihin iskeminen ei ole jotain jota kannattaa standardinomaisesti tehdä. Ihan sen takia että jos olet niin lähellä että yllät lyömään toista jalkoihin, tämä aivan taatusti ulottuu lyömään sinua päähän. Samanmittaisilla aseilla jalkoihin tulevaa iskua ei siis välttämättä edes torjuta vaan astutaan maalina oleva etujalka taakse samalla kun toista lyödään päähän. Koska toisen ase on alhaalla, tämä on varsin tehokas ja varma keino.
* Mutta jos vastapuolella on paljon pidempi ase, tulee messerin kohdalla vastaan se, että se on sen verran lyhyt ase, että sillä on vaikeaa torjua jalkoihin tulevia hyökkäyksiä. Ja jos vastapuolen ase on pidempi hän voi hyvin yltää jalkoihin niin että itse ei vielä olla ulottuvilla. Tämä etäisyyden lyhentäminen vaatii torjunnan ja jatkamisen rakennetta. Ja alas tulevien iskujen torjunta vaatii hirvittävän kovaa ja taipuisaa ja nopeaa atleettisuutta. Ja vaikka nämä olisivatkin, niin ne saataisiin paremmin hyötykäyttöön muutoin.
* Messerin kädensuojaus on yleensä hyvin pientä. Ja lyhyt ja vähän suojaavia rakenteita käsittelevä ase on jotain joka kertoo sen mitä jokaisen miekkataistelijan tulisi tietää veitsimiehistä. Nimittäin sen, että ne on päihitettävissä kohtuu helposti kunhan muistaa vain sen, että heidän ruumiinsa raaja-osat hoidellaan ensin pois ennen kuin siirrytään niihin murhaavampiin osiin. Jalat ovat melko avuttomia, samoin kädet.

Helpon tapa hoitaa ongelmat onkin päätyä jonkinlaiseen sapeliratkaisuun tai backswordiin. Siinä messerin oleellisimmat ongelmat poistetaan. Kädensijat suojataan ja aseeseen laitetaan lisää mittaa. Tämä yhdistelmä on itse asiassa melko tehokas. Ja itse asiassa moni tietämäni ihminen arvostaakin sapelia melko pitkälle.
* Käyräsapeli on siitä erikoinen että siinä on epäintuitiivinen pistokärki. Itse en valitsisi käyräsapelia sen vuoksi että mieluummin pistäisin muulla tavalla. Käytännössä en voisi käyttää käyräsapelia kuin viilto-ominaisuuksiensa kautta Mutta jos tämän epäintuitiivisen systeemin osaa, se voi tehdä sapelista hyvinkin haluttavan valinnan. Tässä aseessa valintaan vaikuttaa oleellisesti harjaantuminen.
* Suoremmissa sapeleissa itse en arvosta sapelia yli pitkänmiekan. Tiedän ihmisiä jotka tekevät tämän ratkaisun toisin. Syynä on se, että he arvostavat käden suojaamista enemmän kuin ulottuvuutta. Itse olen sen verran varovainen ja säikky mies että en taipuisi sapelin vaatimiin "rohkeampiin tekniikoihin". Niissä kun torjutaan melko lähelle omaa kättä ja hyökätään lähelle.

Seuraavaksi voidaan ottaa erilaiset puolentoista käden aseet. Tämä lokero pitää sisällään "pitkän miekan" ja esimerkiksi katanan. Nämä ovat hyviä ratkasuja. Molemmilla on ulottuvuutta. Molemmilla voi pistää varsin tehokkaasti. Molemmilla on myös hyvät viilto-ominaisuudet. (Katanalla noin yleisesti hieman paremmat.) Ja molemmissa kahden käden ote tuo tukevuutta torjuntaan ja molemmissa on mahdollisuus jättää toinen käsi käyttämättä jos tilanne vaatii. Joka luo monenlaista pientä etua. Tässä kohden saatan loukata tiettyjä blogiani lukevia ihmisiä, mutta suosisin itse pitkää miekkaa katanan yli. Sen vuoksi että normaali katana on itse asiassa hitusen lyhyt makuuni. Pitkät miekat ovat astetta pidempiä. Lisäksi niissä on parempi kädensija. Pitkä palkkimainen väisti suojaa paremmin kuin tsuba. Ulottuvuus ja suojaus tässä kohden ylittävät minun preferensseissäni viilto-ominaisuudet. (Koska panssaroimaton vastustaja. Kevyesti, vaikka jonkinlaisella nahalla, panssaroitu saattaisi muuttaa valintaani. Metallihaarniska toki palauttaisi taas toisaalta minulla pitkänmiekan kunniaan. Koska metallihaarniskasta ei lyödä läpi vaan mennään haarniskan reikiin.)

Rapiiri on tässä kuitenkin vielä pitkäämiekkaa suositeltavampi. Syynä on yllättäen se, että rapierilla on todella hyvä kädensuojaus. Sitä käytetään korostetusti yhdellä kädellä joten sen mitta vielä korostuu "pitkään miekkaan" verrattuna. (Kahden käden ote usein leikkaa ulottuvuudesta hieman.) Toki tässä torjuntoihin ei saa samanlaista ytyä. Mutta rapiirin ideana onkin se, että pienellä otteenmuutoksella pisto siirtyy päästä jalkoihin. Kahden käden otteella samanlaisia nopeita siirtoja on vaikeaa tehdä, eli rapiirin kanssa ei pysy perässä kovin helposti. Tässä huomiossa on historiallisestikin järkeä. Rapier on pistoihin erikoistunut ase jota käytettiin eisotatilanteessa, tyypillisesti juuri kaksintaisteluissa. Sillä ei sotakentällä tee niin paljoa mitään. Mutta sen suosio kaksintaisteluissa on jotain johon on taatusti ollut syitä. Ja tämä on varmasti yksi tärkeimmistä.
* Rapiiria ei tässä pidä sekoittaa smallswordiin joka on itselleni kenties epämieluisampi kuin messer. Sillä sillä ei saa viilleltyä ja sen ulottuvuus ei ole hyvä. Ja se ei suojaa hyvin. Ja siihen ei saa jämäkkää torjuntaa.

Itse, varovaisena ja pelkurimaisena miehenä, saattaisin kuitenkin valita kunnollisen kahdenkädenmiekan. Ne kun eivät ole niin hirvittävän painavia verrattuna muihin miekkoihin. Ja käytännössä sen taktiikka esimerkiksi rapiiria vastaan perustuu siihen että se on vielä astetta pidempi ase. Ja kun lyöt kahdenkäden miekalla ensin, ei ole useinkaan väliä torjuuko toinen sen vai ei. Se on toki vähemmän versatiili kuin pitkä miekka. Mutta ulottuvuus ratkaisee tästä ongelmasta paljon.
* Ne hirveän pitkät erikoiset katanat, sellainen jätti jonka näkee vaikka "Seitsemän samuraita" -elokuvassa voisi aivan hyvin mennä tähän lokeroon. Itse suosisin kuitenkin eurooppalaista, esteettisistä syistä. Pidän suorasta aseesta jostain syystä enemmän. Ja siitä syystä että pidän siitä että myös takaterällä voi lyödä letaalisti, joka mahdollistaa monenlaiset omituiset tekniikat joita tykkään tehdä. Kaksiteräinen suora eurooppalainen miekka pitäisi tässä mielessäkin minun preferensseissä pintansa vähintään tasapeliin ellei ylinkin.

---

Tämä ratkaisu on toki kaiken kaikkiaan monista kohdin mieltymys-tottumuskysymys. Mutta väittäisin että tässä on kuitenkin esillä enemmän tai vähemmän perusteltuja ratkaisuita. Teemassa jossa erot ovat, kuten aluksi mainitsin, kuitenkin melko pieniä. Erimieliset saavat rageta kommenteissa  vaikkapa katanan erinomaisuudesta. Tai siitä miten tosimiehet käyttävät backswordia. Tikarimiehiä en kuitenkaan ota vakavissaan. Paitsi jos ne ovat niitä tosikovakuntoisia kavereita jotka ovat niin päheitä että on aivan sama mitä asetta he käyttävät. Heidänkään kohdalla kysymys ei kuitenkaan ole aseesta vaan miehestä.