Ne ovat kuitenkin lukemisen arvoisia kommentteja. (Ne saa esille klikkaamalla kuvaa suuremmaksi. Olen jonkin ihme periaatteen vuoksi sensuroinut nimet ja kuvat, vaikka ne saa kyllä katsottua suoraan hakemalla eroakirkosta.fi:n facebookryhmän otsikkokuvien seasta helposti.) Ja jos eivät olisikaan niin on aina miellyttävää lukea miten moniääninen ja ymmärtävä kirkko ja uskovaiset käyvät haukkumassa ihmisiä heidän eettisestä ratkaisuistaan ja kuvittelevat saavansa tällä nämä ihmiset puolelleen.
Hyvää vaikenemista.
Ensiksi on hyvä katsoa mitä niissä ei moitita. (Tämä kulma unohtuu usein, se on kuitenkin tärkeä koska "kliseen kuolema" vihjaa trendeistä ja asennemuutoksista.) Köyhyysargumenttia ei selvästi väheksytä. Kirkon linjaan ei olekaan kuulunut sellainen vinoilu joissa kirkosta eronnut opiskelija tai työtön joutuisi kuulemaan siitä miten kotoa makaamalla tienaava saisi antaa rahaa (... köyhille? no joillekin). Toinen mitä ei moitita on vakaumuksen mukaan eroaminen. Tämä on nähdäkseni arvostettava seikka. Sillä itse olen hyvin väsynyt siihen että vakaumuksen vuoksi eronnut saa kuulla "mutta kun kirkko tekee humanitaarista hyvää" -selityksiä. Olen hyvin tyytyväinen siitä että tätä hevonpaskaa ei levitetä. Ja tämä on kannustettava asia. Argumenttien puutetta pahemmaksi asiaksi olisikin nostettava huonot argumentit. Ja ihmiset jotka jättävät lausumatta kliseisiä turhuuksia ansaitsevat jonkinlaisen palkkion siitä että ovat hiljaa. (Mitä hiljemmin, sitä hiljemmin.)
Lyhyys ei olekaan argumenttien harvuutta vaan fashion statement.
Sitten se mitä sanovat. Ensimmäinen kommentti edustaa Spartalaista pelottomuutta korostavaa macho bullshit soturikulttuuria, jossa tarinoiden mukaan heitettiin vammaiset lapset jyrkänteeltä. Toki modernina versiona siitä on poistettu sotilaallisuus ja macho. ""uskon enemmän ihmisoikeuksiin kuin Raamattuun" -kommenttiin huomauttaisin lakonisesti, että länsimaiset ihmisoikeutemme toki perustuvat nimenomaan Raamattuun. Tämä ei vaadi "uskoa" vaan yhteiskuntahistorian perustuntemusta."
Tämä on niitä lausuntoja jotka tullaan tulkitsemaan väärin. Lausuja on tietysti tarkoittanut että Raamattu ja kristinusko ei ole missään nimessä ihmisoikeuksia vastaan. Mutta se tulkitaan varmasti helposti liian usein tulkittuun ja esitettyyn ajatukseen jossa ei voisi ikään kuin olla hyvä ilman kristinuskoa. Että kun Jeesuksesta luopuu niin pitäisi heittää kaikki muukin pois. Rehellisesti sanoen en usko että sanoja on tarkoittanut tätä. Mutta kun hän ei huomioi sitä keskustelukulttuuria jossa ns. uskonnottomat joutuvat ns. elämään, hän ei ymmärrä mihin argumenttiperinteeseen lausunto luultavasti tulkitaan.
Toisaalta ajatus yhteiskuntahistoriasta ja "arvojemme kiistattomasta kristinuskoudesta" ei ole niin ilmiselvä yhteiskuntafilosofiaa tutkineiden seassa. Ei ole mitenkään automaattisen ilmiselvää että kristinuskolla ja ihmisoikeuksilla on sen suurempaa yhteyttä kuin siinä että ihmisoikeudet tulivat suosituksi alueella jotka sattuivat olemaan kristillisiä. Tietääkseni on hyvin paljon keskusteltu siitä miten paljon kirkko on itse asiassa reagoinut ympäristöön ja moderniuttanut itseään vallitseviin arvoihin pitkin historiaa. Humanismin, nykyisen ihmisoikeusfilosofian kannalta merkittävän liikkeen, kohdalla ainakin on jännittävää huomata miten marginaalinen määrä aikansa ateisteja on vaikuttanut tämän historian perinteeseen. Mutta tämäkin on irrelevanttia, koska suuret linjat eivät tapahdu muutaman supermiehen vaikutuksesta. Yhteiskunta kenties saa ideansa harvoilta, mutta suunnan päättää massa. Ja miten näyttää olevan niin että kun humanismi sai suosiota kansalaisten parissa niin kirkko päätti että tämä on sitten sitä mitä Jumalakin haluaa.
Kolmas, luultavasti merkittävin huomautukseni on se, että jos oletamme täytenä kiistattomana faktana sen, että kristinuskolla ja sen kirkolla on ollut ihmisoikeuksien perustan määrittelyn voima, niin se saattaa olla nimenomaan sen taakka. Sillä jos vallitsevat arvot ovat kristilliset, niin on hyvinkin todennäköistä että jokainen ihmisoikeuksien parantamiseen tehty teko onkin eikristillinen teko. Sillä kun kristinusko on määrittänyt sen mukaisen etiikan, on se kenties tehnyt erinomaista työtä. Mutta se on voinut kulkea myös tiensä päähän. Modernia arvokeskustelua seuratessa ei voi huomata kuin sen, että aina kun katsotaan ihmisoikeusasioita joiden kehittämisessä tehdään työtä, näissä näyttää aina olevan yksi ja sama taho joka pyrkii jarruttamaan näitä projekteja. Kenties juuri siksi että kun moraali on kristillistä, kaikki moraalin parantaminen on pakanallista. Väitän että tässä on takana enemmän kuin sekulaarihumanistit tai kirkon jäsenet haluavat tunnustaa.
Hautaan ja modernisoimaan
Toinen kommentti taas selittää sitä minkä katsoin heikentävän ihmisoikeusmoraalin ilmiselvää ja eikyseenalaistamatonta kristillisyyttä, absoluuttia totuutta jota ei voi löytää luonnontieteistä ja filosofiasta, vaan joita esitetään ainoastaan teologiassa ja usein koskien historiallisia kysymyksiä. (Koska historia on oppialana parhaiten kvantitifoitavissa? Jostain syystä kirkolliset tahot kehottavat kuitenkin fyysikoita varovaisuuteen, koska luonnontieteetkin ovat rajallisia. Mutta heittävät absoluutteina tämänlaisia tulkintoja, jonain joka on ilmiselvää ja varmaa tietoa. Näitä vivahteita ymmärtämään vaaditaan ilmeisesti minua enemmän tieteenfilosofiaan paneutumista. Kenties jollain sellaisella tieteenfilosofialle oleellisella käsitteellä josta en jostain syystä ole vielä lainkaan kuullut.) Se koskee kirkon modernisoimista. Ja sitä miten ruumiitamme tulee käsitellä.
"Toi "multiin pääsee kuitenkin" -argumentti on mielenkiintoinen, koska nimenomaan kirkko hoitaa hautaustointa. "Liian vanhoillinen instituutio" hoidetaan ainakin meillä päin sisältä päin nykyaikaisemmaksi, enkä itse pidä ihan tavallista evlut kirkkoa mitenkään erityisen vanhoillisena. Räsänen ei edusta kirkon yleistä kantaa. :E"
Tämä on näitä asioita joita ei voi parantaa muulla kuin Cthulhu -hymiöllä (;,;). En tiedä mitä kirjoittaja tarkoittaa sanalla "mielenkiintoinen". Mutta meillä päin tuollaisessa yhteydessä sitä käytetään ironisesti. Ei kehuna siitä että tämä olisi erityisen tärkeä ja laadukas argumentti. Sillä hautaaminen on nimenomaan niitä kysymyksiä joiden kohdalla kirkon edustajat tuppaavat unohtamaan sen, että yhteisöverotus oikeutetaan hautauskuluilla. Kirkolla ei olisi mitään oikeutta itkeä tästä asiasta kirkosta eroamisen yhteydessä, ennen kuin se luopuu koko yhteisöveropotistaan. Uskon että se ei ole tekemässä tätä. Ja siksi korostankin että kirkosta erotessa ei nouse hautausmaksut ja säästöä saa. Hautaus maksetaan siten miten muutoinkin. Piiloverona mutkan kautta. (Koska se on paras tapa maksaa asioista hengellisissä yhteyksissä. Toki monet suosivat ns. suoraa avointa vapaaehtoista lahjoitusta, jonka summaa ei tietysti voi tarkasti mitaten laittaa kirjoihin ja kansiin ja joissa verottaja joutuukin luottamaan näiden auliiden ja hyväntahtoisten ihmisten rehellisyyteen.)
Kirkon kohdalla modernisoituminen onkin sitten kuitenkin se hautaustoimea relevantimpi ja "kovempi" paikka. Sillä nuoret, jotka eroavat kirkosta usein, eivät juuri niitä kuoppautumisasioita ajattele. Tarjottu keino on toki se tuttu ja erikoinen. Mutta kun olen itse tarjoutunut että jos todella voi sisältä päin vaikuttaa, niin mitä keinoja on. Ja pääkeinot liittyvät aika rankkaan kirkkopolitikointiin. Siis toimintaan joka vaatii verkostoja ja aikaa. Eli jotain jota nuorilla ei nimenomaan ole.
Minulle on tiedotettu asioista kun on tullut puheeksi esimerkiksi se, miten saisin muutettua tietyt asiat ensi vuodeksi, kun on kato jahkattu parikymmentä vuotta jo ja koko ajan muutos on ollut lähempänä kuin koskaan, niin kyllä sen on pakko jo tapahtua sikapian ellei huomenna. ; "Sisältä päin vaikuttaminen" on keinovalikoimaltaan hirvittävän rajattua. Ja kun katsoo ehdotettuja keinoja, niin esille nousee lähinnä se miten toivoton projekti se muuttaminen on. Ja itse asiassa syy on täysin siinä että kirkko on säätänyt politiikkansa helvetin vaikeaksi ja hitaaksi ja jurnuttavaksi. Mikä on nähdäkseni 100% kirkon oma vika kun on säätänyt päätöksenteon tälläiseksi.
Päätökset tekee kirkolliskokous, jonka edustajista kaksi kolmasosaa on maallikoita ja vain kolmannes pappeja. Se, millaisia henkilöitä siellä sitten on, riippuu siitä, keitä sinne äänestetään. Ja valitettavasti konservatiivisimmat kristityt ovat ahkerimpia äänestäjiä, joten esimerkiksi lestadiolaisia on kirkolliskokouksessa suhteettomasti. Toisekseen kirkolliskokouksessa muutoksen syntymiseen ei riitä äänten yksinkertainen enemmistö, kuten eduskunnassa, vaan periaatteelliseen kannanottoon vaaditaan ¾ enemmistö.
"Sisältäpäin muuttaminen" onkin hieman kuten "kaikilla on mahdollisuus" täysin vapaassa markkinataloudessa (eli perimmiltään talousanarkiassa). Syntyperä, vanhempien rikkaus ja sosiaaliset kontaktit määräävät hirveän määrän siitä miten suuri tuo mahdollisuus on. Ja tunnustavat myös että tosiasiassa joka ikinen ihminen ei voi menestyä "kun vaan yrittää". En ymmärrä miten tässä pitäisi massalla lähteä liikenteeseen. Siis muualle kuin eroamaan kirkosta. Sillä ainut mikä näyttää kirkossa kannustavan edes muutoksesta puhumiseen on eropiikki. Jos "sisältä päin voidaan muuttaa", niin kirkko kyllä ilmaisee toiveensa tähän pyrintöön hieman omituisella tavalla. Palkitsemalla lähdöstä ja rankaisemalla jäämisestä. Ymmärrän toki että Herran tiet ovat mysteerisiä, mutta en ole aikaisemmin tiennyt että sama koskee Jumalan Maallista Instituutiotakin.
Ollaan jo moderneja.
Mutta toki argumentoijalla oli tämä kaikki ennakoituna. Ja siksi hän osasikin selittää että modernisoimiselle ei ole tarvetta koska kirkko on jo moderni. Tai ei argumentoinut, mutta lausumassa on järkeä likimain vain jos sen tulkitsee tässä kulmassa. Kirkko onkin jo moderni, joten systeemin kankeus ei haittaa. Eihän sitä tarvitse muuttaa kun modernius on sitä että asioita ei muuteta vaan tehdään kuten on aina tehty. Lausumani voi kuulostaa pelleltä vitsiltä. Ja se onkin sellainen. Sillä lausujan perusongelma on siinä kuka määrittää moderniuden. Modernius on itse asiassa siitä pirun kinkkinen termi että sen sisältö on hyvinkin epämääräinen. Siksi syytöstä vastaan on vaikeaa puolustautua. Ja epämääräisyys takaa myös sen että syytös on helppo tehdä. Konnotaatiot saa ilmoille varsin pienestä.
Mutta noin karkeasti voidaan sanoa että moderniutta voidaan arvioida. Helsingin sanomat otti kantaa siihen miten uskonnolla on maantiede, Suomessakin on nyt "Raamattuvyöhyke". Kaupungit maallilstuvat ja maaseutu pysyy uskonnollisena. Samoin kirkon ongelmana ei ole pelkkä eronneiden määrä vaan nimenomaan se, että eroavat ovat nuoria. Kun kirkon arvokas hautaustoimi hoitaa asiakkaita pääasiassa ihmiskunnan ikäjakauman toisesta päästä, ja kirkosta eronneiden lapsiakaan ei oikein kasteta, niin kirkon jäsenmäärälle tuppaa tapahtumaan ikävänoloista laskusuhdannetta. Väittäisin että moderniuteen liittyy jotenkin erityisen oleellisesti ns. "urbaani nuori". Joten tämä mittari vihjaa vahvasti siihen suuntaan että kirkko todellakaan ei ole moderni. Ei voi olla siten että joku kirkosta määrittelee että kirkosta vieraantuneet nuorien ja kaupunkilaisten massat eivät oikeasti olekaan moderneja vaan ollakseen moderneja heidän tulisi jotenkin hyväksyä kirkon arvot moderneiksi. Argumenttiani vahvistaa se, että kirkko on itse asiassa ottanut selvää tästä asiasta. Esille nousee että vanhemmat eroavat kirkosta yleensä henkilökohtaisesta pettymyksestä ja nuoret sen vuoksi että arvomaailmat eivät kohtaa tai kirkon arvot muutoin vain tunnu merkityksellisiltä.
I got a piffany ; Jonkinlainen ehdotus.
Jotkut saattavat hämmästyä siitä, että en aamulla herätessäni aloita päivääni miettimällä sitä miten saisin ajettua erilaisia uskonnollisia yhteisöjä konkurssiin. En mieti miten paikallinen moskeija saataisiin pankrottiin. Tai miten kirkko saataisiin täysin pois yhteiskunnasta. Jätän tämänlaiset yhteiskunnan monokultturisoimiset Intelligent Designin "Wedge" -strategian kannattajille ja muille vastaaville kalifaatteja kyhäileville idiooteille jotka islampäissään ottavat muinaisegyptiläisen Jumalan nimen.
Siksi voisinkin ottaa ihan oikeasti esille sen tyyppisen perverssin asian kuin "ehdotuksen". On jossain määrin epäreilua haukkua kirkkoa. Jos ei muuten niin sen takia että esillenostamani byrokratia omituisine enemmistövaatimuksineen ja muine vastaavineen tekevät siitä hyvin avuttoman tämänlaiselle moitteelle. Tältä osin "maanmainio laitos" onkin hämmästyttävästi jotain jonka moittiminen vertautuu lähinnä vakavasti liikuntavammaisen pieksentään. (Ei siitä saa kunniallista kilpaurheilua ja jos pidät sitä hupaisana iltapuhteena, niin päässäsi on luultavasti jotain vakavamman kerran viallista.)
Itse asiassa minulla on uskonnottomana kenties tärkein yksittäinen asia siinä että en kannata yhteiskunnan täydellistä sekularisoimista. Uskontoon osallistuttaminen on sitten toinen asia. Ja oma ratkaisuni liittyy tähän. Satuin nimittäin lukemaan uusintakierrospuhteena Derren Brownin kevyttä "Miten mieltä hallitaan" -kirjaa. Hän kirjoitti siinä (s. 293) siitä miten Bristolissa on Cliftonin riippusilta. Sen arkkitehti Brunel oli suunnitellut sen huippuun sfinksejä jotka olisivat katsoneet toisiaan kohti sillan päissä. Mahtipontinen idea jäi toteutumatta, varojen puutteesta ja siksi että Brunel sattui kuolemaan melko nuorena. Brown kuitenkin huomautti että nykyään tämänlaisia siltoja ei enää edes suunniteltaisi. Sillä monikulttuurisessa maailmassa täytyy varoa koko ajan sitä että joku loukkaantuu.
Brownin ajatus ei ole mitenkään huono. Ensinnäkin mahtipontiset rakennelmat kertovat aina vallasta. Ja toisaalta julkisen tilan valloittaminen on jotenkin invasiivista ja törkeää. Pyhien asioiden sijasta on turvallisempaa ja herkkiä tunteita vähemmän loukkaavaa täyttää tämä tila maallisemmilla mainoksilla. (Perimmiltään kysymys on samasta asiasta. Mainonnan formaatti on vain erilaista.) Ja kenties olen tässä itse hieman surullinen esimerkki. Olen moittinut Kampin kappelia mm. kalliiksi turhakkeeksi. Kuitenkin olen käynyt siinä kolme kertaa. Itsekriittinen markkinatutkimuksesta kiinnostunut saattaisi tehdä tästä sanojen ja tekemisen välisestä erosta huomion ja ehkä nähnyt että sanat ovat halpoja mutta teot merkitsevät. Mutta minä tarvitsin tähän lisäksi Derren Brownia. Ja tästä sain sen ajatuksen että kenties nykymallinen julkinen tila on harmaa ja tylsä. Ja että voisi olla siistiä jos siinä olisi enemmän pröystäilyä ja wow -efektejä. (Kukaan ei kannata tuhlailua mutta voi pojat miten me kuitenkin seuraamme kaikenlaista viihdettä ja spektaakkeleita!)
Sekularismi johtaakin ongelmiin. Paitsi siihen että uskontopuhe tulee kaiken läpitunkevaksi vaikuttamisasioissa, kun asia saadaan yksinkertaisesti täysin pois päiväjärjestyksestä jos se saadaan osoitettua uskonnolliseksi. (Ihmiset ovat strategianäköisiä, muuten sekularismissa ei ehkä olisikaan ongemia.) Ja toinen asia on juuri julkisen tilan neutralisointi. Eri maailmankuvat taatusti aikaansaavatkin konflikteja. Ja yksi tapa on todellakin hakea sensuristista sopua jossa uskonto on privaatissa, toisin kuin työelämä ja hammastahna, wc paperi ja alusvaatteet jotka sitten kuuluvat julkiseen regimenttiin.
Mutta vaikka uskonto kenties kuuluukin privaattipaikkojen regimenttiin ja syvälle, niin asialle on kuitenkin olemassa toinenkin ratkaisu. Ja se toimi Rooman hallinnossa hirveän kauan. Se taas perustuu hyvin avoimeen tilan valtaamiseen erilaisilla uskonnollisilla symboleilla. Roomassahan oli ensinnäkin hirvittävä määrä omia jumalia. Ja vieraiden valtakuntien jumalillekin perustettiin patsaita. Tähän toki liittyi tiettyä järkyttävää, varsin New Agelaista, henkeä, jossa ihmiset olivat itse asiassa hyvin taikauskoisia. Ties mitä jumalia palvottiin "varmuuden vuoksi". (Vaikka Pascal kehitti kuuluisan vaakansa vasta paljon tämän jälkeen.) Ja Rooma oli muutenkin monijumalainen joten sekaan mahtui hyvin monia eri jumaluuksia.
Yksijumalaisissa kulttuureissa valta on enemmän keskitettyä ja siihen on vaikeampaa soluttaa vieraita kulttuureja. Näin enemmistönvallasta on tullut jotain jolla enemmistö pitää vähemmistön mielipiteet kurissa ja ilmentää valtaansa omilla uskonnollisilla symboleillaan. Tämä tietysti helpottaa sitä että jos kulttuurista tuleekin monikulttuurinen, niin uskonnottomuudessa päädytään julkisen elämän siivoamiseen uskonnoista. Mutta itse kuitenkin muistutan että nähdäkseni eri uskontojen vieminen julkiseen tilaan vaatii vain palan maata, klimpin metallia ja mahdollisesti pätkän asfalttitietä. Ratkaisu ei kenties ole yhtä ilmiselvä kuin Roomassa. But it's doable. Jos ymmärretään että voimme tulla toimeen tavalla jossa ihmisten herkkähipiäisyydestä ei tehdä hyvettä ja yritetä suojella kaikkia ärsyyntymiseltä ja vittuuntumiselta, olemme jo askeleen päässä sitä että olisi aivan luontevaa tehdä pirun hienoja siltoja joissa on leijonia ja tissejä. (Leijonat ovat siistejä, tissit ovat siistejä joten sfinksi on siisteyden jättipotti! Sen päihittää vain ... kaksi sfinksiä!)
Mutta mitä järkeä tuossa nyt on? - Tuohan rikkoo kaikkea sitä vastaan mitä kirkolta kovaan ääneen vaaditaan, uskonnottomat etunenässä!
Tämä on siis tavallaan kirkon julkisen roolin esimodernistamista. Joku voisi nähdä jopa sen, että tämä repii kaikkea sitä kohtaan mihin kirkkoa on kannustettu. Kirkolta on vaadittu lempeyttä, joten se on niin lammasmainen että haukotuttaa. Ja ihmiset eivät ole tyytyväisiä. Mutta kenties vika onkin juuri siinä että ihmisiltä kysytään. (Ja tätä ei pidä ymmärtää väärin, sen voi ymmärtää väärin.) Ja toinen virhe on siinä että sitten tämän jälkeen oletetaan että tästä kysymisestä saadaan vastaus.
Howard Moskowitz -niminen markkinatutkija on tutkinut elintarvikkeita. Hän on keskittynyt makutesteihin ja niiden perusteella saatavaan dataan. Ja tämä näkökulma on itse asiassa hyvin järkevä. Sillä jos ihmisiltä kysyy suoraan, he valehtelevat vielä suorempaan. Tai valehtelu on kenties väärä sana. Ihmiset eivät tiedosta halujaan kovin hyvin. He eivät osaa kertoa omia mieltymyksiään. Ehkä vahviten tämä näkyy kahvin kohdalla. Ihmiset arvostavat rikasta, vahvaa tummaa paahtoa. Mutta nauttivat enemmän vaaleana, melkoisen laihana ja kaikkea muuta kuin vahvana. Ihmiset eivät pidä tanniineista eivätkä juo kahvia pelkän kofeiinin vuoksi. (Tai jos juovat, tunnustavat että se kahvi on saatanan pahaa.) Tämä ei tule esiin kysymällä. Kirkko tuntuu kuitenkin kyselevän. Ja ihmiset vastaavat miten luulevat haluavansa. Mutta kenties sanoessaan että kirkko ei ole riittävän moderni, he sanovat että kirkko on haukotuttavan tylsä. Ja kun mietitään sitä määrää poliittista korrektiutta jolla kirkko on täytetty ynnä mietitään päälle sitä miten "sisältä käsin vaikuttaminen" paljastyy byrokratiaviidakoksi ja kokousperslihastylsistelyksi sen sijaan että se olisi oikeasti jotain aktiivista ja mielekästä asioiden kehittelyä.
Moskowitzin toinen korostus on siinä että klusteroiminen on usein järkevää. Vanhoilla markkinoilla pyrittiin omituiseen markkina-arvon luomiseen jossa on vain yksi tuote joka viehättäisi mahdollisimman monia. Usein on kuitenkin perustellumpaa luoda toisistaan poikkeavia muutamia tuotteita. Markkinaosuus kun kasvaa tätä kautta paremmin. ; Ja tähän ei voi sanoa oikein muuta kuin että kirkko hakee aivan selvästi yleisstrategiaa. Olen itse yrittänyt ottaa keskusteluissa esiin esimerkiksi paikallistamista. Mutta tämä idea kieltämättä sitten kohtaa yllättävän kovaa vastustusta. Kenties syynä on se, että kirkko nähdään opillisena. Ja Raamatun oppia ei voi olla montaa. Kenties paikallisolosuhteisiin eriytetyt systeemit ovat epäreiluja koska kaikki eivät saakaan identtisiä palveluita. Nämä ovat vakavasti otettavia argumentteja. Mutta jos ajatellaan aivan pelkästään kirkon jäsenmäärän maksimointia, on kenties syytä ottaa oppia eräästä helluntaiseurakunnasta joka päätyi "Helsingin Sanomiin" asti. Se ei taatusti pyri maksimaalisen ihmismäärän houkutteluun. Mutta eriyttämällä se on kuitenkin luonut toimivan konseptin. (En toki henkilökohtaisesti pidä tuollaisesta ryhmäytymisestä, saati mistään mikä liittyy helluntaiseurakuntaan. Mutta ei tämä estä ottamasta oppia, ideoita ja huomioita heiltä.)
Loppukaneetti.
Kun lähdin liikenteeseen, esillä oli tyytymättömiä lausuntoja. Nämä ovat kaikki luonnollisesti dataa jolla on merkitystä. Kun joku selittää että "kirkonmenot eivät kosketa arkielämää" tai "Liian vanhoillinen instituutio" tai "kirkko elää 1500 -luvulla ja minä 2000 -luvulla" he ilmaisevat tyytymättömyyttä. Mutta näitä ei kenties pidä nähdä niin vahvasti eksakteina argumentteina kuin epämääräisempinä tyytymättömyyden ilmaisuina. Toki on selvää että viittaukset voidaan tulkita johonkin eksaktiin asiaan. Esimerkiksi "vanhoillisuus" on varsin klassisesti tulkittavissa siihen että kirkolla on väärä kanta homoseksuaaleihin. Tämä ei ole huono tai väärä tulkinta. Mutta kenties tämän takana on muutakin, jotain enemmän.
Melko monelle kirkkokokemus koostuu tylsyydestä. Siitä ilmapiiristä joka on asennettu erikseen kirkkoon, joka rupeaa unettamaan ihan väkisin. Monet tietysti myös nauttivat rituaaleista ja ne ovat varmasti monille yhä "hittituote". (Vähän kuin Abban CD. Minun on mahdotonta ymmärtää että miksi ja miten. Mutta markkinat sanovat että jokin syy monilla on.) Kenties kirkolla on iso ja hidas ja monomaaninen systeemi. Jossa ei kenties pitäisikään pyrkiä siistimään ja olemaan loukkaamatta. Ihan sen takia että poliittinen korrektius toki vähentää konflikteja, mutta tekee sen tekemällä kaikesta mihin se koskettaa ihan käsittämättömän tylsää. Kun kirkolta pyydetään lempeyttä, voidaankin kenties valittaa sitä että se on liian tylsä ja ainut kiinnostava mikä siitä näkyy on se kun joku hupsu tuomiten kohkaa homppeleista.
Päivi Räsänen ei siis välttämättä ole mikään täystappio. Kenties kirkon ei niin tiukasti pitäisikään irrottautua hänen metodeistaan. Kenties variaatiota pitäisi luoda tuomalla eri asioista kohkaavia Räsäsiä. Ettei olisi niin että ainut kiinnostava on se monien kokemusmaailmassa ehdottoman väärä ja etäännyttävä mielipide.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti