Riku Soikkeli kuvasi tuoreessa blogauksessaan älykkyyden ja älykkyysosamäärän osuutta menestykseen. "On olemassa henkistä suorituskykyä mittaava suure, jonka omaaminen enteilee menestystä elämässä enemmän kuin korkea älykkyys, ja joka - tai lähinnä jonka puute - hyvin pitkälti pyörittää ainakin kaikkia demokratian piiriin itsensä laskevia maita." Soikkeli korostaa, miten on syytä erottaa intuitio ja rationaalinen älykkyys erikseen. Ja miten intuitiivinen mieli rajoittaa menestymistä "Älykkyys on sitä, kuinka tehokkaasti ihminen pystyy hahmottamaan ja sisäistämään loogisia lainalaisuuksia. Täydellinen ajatusketju menisi siis jotakuinkin niin, että intuitio tuo esiin mahdollisuuden, rationaalinen mieli tarkistaa sen järkevyyden, ja älykkyys määrittää sen, kuinka helposti tämä tapahtuu. Mutta useimmilla ihmisillä ei ole puutetta älystä, vaan heillä on puutetta rationaalisuudesta. Suurin osa ajatuksista ei koskaan etene intuitiota pidemmälle." Soikkelin henki ei toki ole se, että intuitio olisi turha. Hän enemmänkin korostaa sitä, että molemmilla on erilaiset hyötynsä. On kuitenkin hyvä huomata että monissa kysymyksissä intuitio tarjoaa nopean mutta huonon vastauksen. Rationaalinen vastaaminen on työlästä ja vaatii paljon energiaa.
En pidä ajatusta huonona.
1: Olen tunnetusti arvostanut Kahnemanin tapaa luokitella erilaisia aivojen tiedonhakuprosesseja (heuristiikkaa). Ja Soikkelin teksti rakentuu tämän perusperiaatteiden varaan. Selvästi älykkyys on muutakin kuin klassisella älykkyysosamäärällä ilmitulevaa "G -faktoria". (Jolla toki katson olevan "riittävästi näyttöä jotta se olisi järkevä konsepti".) Kysymys on siis siitä että paitsi myllyn laskentateho, niin myös asenne ratkaisevat yllättävän paljon.
2: Jos ajatellaan "filosofin masennusta", niin Soikkeli ohje hoitaa asia syömällä on hyvä. Ajatus energian ja älyn välillä on muutenkin katsottu uskottavaksi. "Tiede" -lehden blogeissa oli tuoreesti käsitelty sitä miten termodynamiikan mukaan älykkyys kuluttaa energiaa. Ja miten tästä on päätelty että älykäs elämä kuluttaa paljon enemmän energiaa kuin vähemmän älykäs. Ja näin älykäs kulttuuri saastuttaa. (Itselleni tuli tästä mieleen se, miten tietyt mielen teoriat voisivat heikentyä vahvasti jos avaruusolennot tulisivat maahan asti. Tämä olisi yksi niistä teorioista, mutkan kautta niistä syistä joista blogasin aiemmin.)
On kuitenkin kenties hyvä minunkin korostaa kuitenkin niitä intuition hyötyjä. Sillä tosiasia on, että heti kun mennään loogikoiden alueelta ulos ja lakataan miettimästä "mikä on totta" ja muista "oikeiden - tai ainakin hyvin perusteltujen - mielipiteiden" ulkopuolelle, on syytä ottaa intuitiokin mukaan. Ainakin monesti. Itselleni intuitio näyttää kuitenkin olevan jokseenkin sama kuin pahin viholliseni. Ja se on paikoitellen hyvin vahva vihollinen. Ei liene yllätys jos arvaa että olen monesti lyhytjänteinen ja impulsiivinen. Tällä on taipumus johtaa vaikeuksiin.
Monien intuitio näyttää toimivan paremmin. Tai sitten he vaihtoehtoisesti pysähtyvät miettimään. Eagleman on kuvannut "Incognito" -kirjassaan odysseus sopimuksista, ja siitä miten intuitio tähtää usein lyhyelle jänteelle ja miten ihminen tarvitsee erilaisia jarruja jotta voisi toimia pitkällä tähtäimellä järkevästi. Mutta on aivan uskottavaa että heidän intuitionsa toimii, koska se on oppinut jotain sellaista maailmasta mitä minä en ole oppinut. (Ja voi että sitä riittää mitä en ole oppinut. Sisareni on oikein ihmetellyt että miten osaan toisaalta olla niin fiksu ja toisaalta perseilen valtavasti aivan elämän perusasioissa.) Ja tässä vaiheessa päästään yhteen suosikeistani, Patricia Churchlandiin. Hän on tutkimut tietotaitoa, joka karkeasti ottaen tarkoittaa jotain joka ei ole synnynnäistä intuitiota vaan intuitiota jota on opittu toistoilla. Hän korostaa että toimiva intuitio on juuri se joka erottaa osaavat eiosaavista. Intuitio rakentuu niin että syntyy hahmontunnistusta (pattern recognition). Ja tämän avulla asiantuntija tietää mistä ilmiöstä on kysymys eikä sekoita sitä muihin asioihin ja tilanteisiin jotka sivustaseuraajalle näyttävät ihan samanlaisilta. (Moni sekoittaa tämän siihen että harjaantumaton intuitio toimisi sekin. Valitettavasti tämä toimii harvemmin. Harjoittelu on tärkeämpää.)
Ja on yksi asia jossa minäkin olen intuitiivinen. Itse asiassa hirvittävän intuitiivinen. Miekkailu. Kenties tätä demonstroi vähän aikaa sitten tapahtunut harjoittelu jossa olin parina muutaman kuukauden miekkailleen kanssa. Hän ihmetteli miten kohtuullisen joustavaksi tarkoitettu harjoite. (Tietty peruslähtötilanne josta sitten saa jatkaa haluamallaan jatkolla jotka olivat luonteeltaan ennalta määritellyt parin kolmen erilaisen tekniikan joukosta. Kaikki jatkot vaativat hyvin erilaisen vastatekniikan. Vastatekniikan valinta ei siis ole mielipidekysymys. Mutta valintatilanne on hyvin nopea.)
Tämänlaisessa tilanteessa jos jään miettimään ja ennakoimaan, olen hyvin hidas. Tästä seuraa se, että toinen lyö minua maskiin. (Ja jos tilannetta käsketään jatkaa tekniikan jälkeen, niin sen pahempi. Sillä napakka tälli maskiin tuppaa flashaamaan mielen niin että siinä on pieni toipumisaika, joka vähentää reagointiaikaa seuraavaa tekiikkaa varten. Ja jos vastapuoli on oikein näpsäkkä, tästä seuraa sarja jossa en ole ehtinyt toipua edellisestä ennen kuin seuraava on jo tulossa. Siinä on erittäin hauskaa olla.) Siksi heitinkin ajattelemisen syrjään. Ja oikeita tekniikoita tuli varsin mukavasti. Kyseinen miekkailija kuitenkin ihmetteli miten harjoittelu minun kanssani tuntui niin omituiselta. Kun asiaa käytiin tarkemmin läpi, syy oli siinä että ennakoin vastapuolen tekniikoita niin vahvasti että kun hän oli edes aloittanut liikettä olin jo liikkumassa pois tieltä. (Jos ei harjoitella isolla nopeudella vaan vähän rauhallisempaan tahtiin niin tästä seuraa se, että kun toinen aloittaa lyömisen en ole enää edes hyökkäyslinjalla.) Näin tekniikoiden kontaktin ajoituksesta tuli hyvin epänormaalia. Kokeneemmat osaavat tietysti käyttää tätä hyväkseen ja tämä on varma tie häviöön. Sillä harkitseva mieli luo kykyä joustavuuteen. Tämä esimerkki saakoot korostaa sitä miten intuitio auttaa tällä hetkellä olemaan edes välttävä miekkailija. Mutta toisaalta se on niin keskeneräinen tai nojaan pelkästään sen varaan liiaksi niin, että se estää minua olemasta hyvä miekkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti