"Actually it makes me feel like doing some pain experiments on PZ Myers. I don’t believe he feels pain. All the blood and screaming from my fists pounding his face to a pulp would be nothing more significant than an automobile engine leaking oil and bearings making noise from lack of lubrication. Of course I could be wrong."
(David Scott Springer, "Uncommon Descent", "PZ Myers Vies With Eric Pianka for Top Psycho Scientist Award")
Kirjoitin eilen ID:n oleellisesta lieveilmiöstä, sen uhkailukulttuurista. Tästä saattaa kuitenkin syntyä vääriä assosiaatioita. Yritän selittää asiaa mutkan kautta. Olipa kerran kristillistä uskonnollista metalcorea soittava bändi nimeltä "As I Lay Dying". Sen laulajana toimi mies nimeltä Tim Lambesis. Hänelle avioliittovala oli kova ja suuri asia. Avioero ei tullut kysymykseen. Onneksi Iso Kirja kertoi että avioliitto kestää "kunnes kuolema meidät erottaa". Joten hän keksi hienon tavan päästä vaimosta eroon. Hän päätti palkata ammattitappajan. Valitettavasti Lambesis ei ollut kovin fiksu. Steroidipäissään hän kyseli tappajan perään punttisalilla. Ja hän sattui palkkaamaan kirjallisella sopimuksella henkilön joka sattui olemaan lainvalvonnassa, peiteroolissa, jotta rikollisia saadaan kätevästi narautettua. Lambesis joutui vankilaan. Sen pituinen se.
Tässä tarinassa analogista ID:n kanssa oli se, että väkivallan henkeä oli ilmassa mutta kukaan ei kuollut. Lambesis on inkompetentti tasolla joka muistuttaa siitä että väkivaltakulttuuriksi ei voi leimata pelkästään ruumislukua katsellen. Kuitenkin Lambesiksen ja Intelligent Designin välillä on yksi oleellinen ero. Nimittäin se, että Lambesiksen toimintakonteksti korostaa väkivaltaa jotenin oleellisena. Hän on ympäröinyt itsensä macho bullshit -elementeillä. Intelligent Designin puolella väkivalta tai aggressiivinen maskuliinisuus ei ole ollenkaan tyypillistä. Sen kulttuurissa uhkailu on yksi väline joka otetaan käyttöön ikään kuin suurempien asioiden oikeuttamana. Lamvesiksen kulttuuripiirissä aggroilu taas on se suurempi asia. ; Roolipelivertauksella voisi sanoa että Lambesis on barbaari. Intelligent Design taas koostuu assassiineista tai rogueista.
Itse asiassa Intelligent Designissä toimineista lähinnä Dave Scott Springer on "barbaarimallinen" hahmo. Muut ID:läiset pääsääntöisesti ovat nähneet asiat ensi sijassa PR:än kautta. He ovat kulttuurisodassa. Siinä kontekstissa asiat hoidetaan. Vihollisten tuhoaminen ei ole pääasia. Monenlaiset keinot kuitenkin sallitaan koska ajattelutapa on utilitaristinen ; Suuremmat päämäärät ja kulttuurisodan voittaminen on monien mielissä oikeuttanut pahojakin tekoja. Ja siksi uhkailukulttuuria ilmiselvästi on. Mutta se ei ole itsetarkoituksellista väkivaltaa ihannoivaa kulttuuria. Tämänlainen ajatustapa on liitetty pääasiassa jesuiittoihin. Eikä sitäkään voi järin hyvänä pitää.
Ja tätä demonstroimaan laitoinkin Springerin erikoisen kommentin. Sehän on pinnallisesti melko väkivaltainen. Mutta sen taustalla on enemmänkin Descartesin kartesiolaisen dualismin henki. Ajatus että jos ihmisillä ei ole yliluonnollista sielua, he olisivat vain koneita. Toki ajatus on naturalistista hoopo sen vuoksi että (a) Intelligent Designin oma argumentaatio nojaa konemetaforaan joten sille ihmiset ovat koneita, evoluutikoille peruskäsite on eläin. Ja rotan rääkkäys on isompi paha kuin maljakon särkeminen. (b) Se on rakenteeltaan kehäpäätelmä ; Oikeasti vastapuoli selittää tietoisuuden eri tavalla, ei kiistä tietoisuuden olemassaoloa. Springer taas ajattelee että tietoisuus joko on selitetty hänen oman maailmankuvansa tavalla tai sitä ei ole olemassa. ; Lausunto on siis väkivallalla mässäilevä ja väkivallasta nautiskeleva. Mutta sekään ei kuitenkaan heitä väkivaltakulttuurin henkeä. Se on ehdottomasti törkeä ja uhkaava, mutta ei "riittävän raju" mennäkseen suoraan väkivaltakulttuuriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti