Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan

Olipa kerran mies joka kertoi ihmeparantumisesta minulle henkilökohtaisesti. Hänellä oli ollut hepatiitti, jonka hän oli saanut viettäessään narkomaanielämäntapaa. Sitten hän oli rukoillut ja tulehdus oli loppunut. Hän kuvasi tätä ihmeparantumiseksi. Tämä on sinänsä yllättävää, sillä kyseinen hepatiitin versio menee hyvin usein oireettomaksi. Itse asiassa todennäköisyyksien valossa oli epätodennäköisempää että hän saisi narkomaanina juuri kyseisen hepatiitin kuin se, että tämä hepatiitti menisi oireettomaksi. Ei tässä ihmetyttänyt oikein muu kuin se, että mikä tässä prosessissa oli se vaihe joka oli niin epätodennäköinen että se vaati selityksekseen taivaallista interventiota ja selittyi ihmeeksi ja Jumalan tahdoksi?

Näitä ja vastaavia ihmeparanemisia on tapahtunut sen verran usein että hyvin moni skeptikko on törmännyt vastaaviin. (Ihan sen vuoksi että tapahtuma on melko odotettavissa.) Itse asiassa moni tietää miten innolla paranemisestaan iloinnut on jopa myöhemmin kuollut hepatiittiin kun tauti onkin palannut. He eivät kuitenkaan ole julistamassa epäonnistumistaan ja siksi heitä ei nähdä missään. Heistä on tullut hukkuneen rukouksia. Tämä on vain yksi tapa jolla anekdootit ovat vääristyneitä. Ja lopputuloksena on se, että näiden tarinoiden todistusvoima onkin kaiken kaikkiaan hyvin vähäinen.

Derren Brown kertoo "Kuinka mieltä hallitaan" -kirjassaan siitä miten anekdoottien kohdalla tarinat usein värittyvät monin eri tavoin.
1: Esimerkiksi jos joku ottaa kemoterapiaa, on tavallista että aluksi olo on hyvin sairas. Paraneminen näkyy vasta pidemmällä aikajänteellä. Ja ihminen on aika huono havaitsemaan tämänlaisia. Siksi käy helposti niin että kun kemotearpian jälkeen kokeillaan jotain muuta, niin paraneminen johtuukin kemoterapiasta mutta ansio annetaan sille jonka käytöstä ei ole heti perään seurannut huonoa oloa.
2: Ihmiset ajattelevat hyvin vahvasti "sen jälkeen sen vuoksi" -henkisesti. Eikä huomioida vaikka sitä että flunssa paranee usein itsekseenkin parissa päivässä.
3: Lisäksi tiedetään että moni sairaus ei pahene ja huonone suoraviivaisesti vaan terveydentilassa on vaihtelua. On hyviä ja huonoja päiviä. Ja ihminen hakee apua helpommin huonoina päivinä kuin hyvinä päivinä. Valitettavasti heilahtelu johtaa usein siihen että huono olo otetaan juuri silloin kun muutosta parempaan päin on odotettavissa. (Joka liittyy siihen mitä Kahneman on sanonut onnistumis ja epäonnistumisketjuista.) Ja lisäksi tässä tasossa on sekin puoli että kun osa paranee toivottomista oloista ja osa ei, ja suurin osa yrittää jotain epätoivoista, niin lopputulos on todellakin vain se että onnistumiset näkyvät.
4: Tämän lisäksi ennakko-odotukset painavat. Placebon lisäksi tuloksia tulkitaan hyvin maailmankuvan mukaisesti. Vaikka havaintoaineisto ei muutu, se tulkitaan eri tavalla. Näin paranemiseksi voidaan tulkita jokin jossa olotila ei edes ole parantunut.
5: Ja näiden lisäksi anekdoottien kertoja saattaa myös aivan suoraan valehdella.

Tämä on se syy minkä vuoksi ihmiset tarvitsevat skeptismiä ja tiedettä. Heidän havaintoaistinsa ja tulkintansa ovat puutteellisia ja epätäydellisiä. Ilman tiedettä ihminen ajautuu vahvistusharhojen maailmaan. Ja tämän vuoksi skeptismi muistuttaa huijarien tunnistamista. Mutta jossa ei nojata siihen mitä ideologiaa henkilö kannattaa vaan sitä miten hän asiansa todistaa. Intressien sijaan huomio keskittyy todistamisrakenteisiin ja vastaaviin. Ja näitä seulomalla voidaan katsoa kyllä sitten sekin että onko todennäköistä että henkilö huijaa. Joka voidaan kokea epämiellyttäväksi koska siinä omaan tärkeään ajatukseen kohdistetaan epäilyä ja kritiikkiä. Mutta se voi silti olla lähinnä epämiellyttävä totuus.

Tähän liittyen on tietysti tietynlaista vastarintaa.

Skeptikot kohtaavat toistuvasti melko hampaatonta kritiikkiä. Esimerkki tästä saadaan tuoreesti. "Paholaisen asianajajan" facebookryhmään kun tunki tunnettu ammattihomeopaatti, Satu Järvilehto. Hän on tunnettu ihmisenä joka mielellään, toki ei kirosanoja käyttäen mutta muuten asennevammaillen, käy provosoimassa ihmisiä moittimaan homeopatiaaa. Ja sitten hän loukkaantuu ja alkaa uhkailemaan poliisilla. Ihmistyyppi on itselleni hyvin tuttu Korson nakkikioskeilta. Ja tämä ihmistyyppi on yleensä humalassa - silloinkin kun ei ole alkoholin vaikutuksen alaisena. Mutta tällä ei tietysti ole väliä. Sillä kusipääkin voi olla oikeassa.

Häneltä tuli erikoisia lausuntoja skeptismistä "Ja skeptismin määrittelynkin mukaan varmaa tietoa emme voi välttämättä saavuttaa, aistit ja ymmärrys ovat rajalliset. Oikeastaan pitäisi pyrkiä tutkimaan itse ihan konkreettisesti , epäilemänsä asiat, oman kokemuksen kautta!" Tämä on hirvittävän jännittävää sillä tämä kertoo siitä miten pihalla Järvilehto on.
1: Antiikin ajan filosofiassa oli todellakin olemassa skeptismi joka kannatti kaiken tiedon hylkäämistä. Mutta moderni skeptismi jota skepsis ry ja Paholaisen asianajajan ryhmä edustaa on ns. tieteellistä skeptismiä joka vaatii kaikelle tieteellistä todistamista. Käsitteen vakiintunut sisältö on siis jotain muuta kuin Järvilehto esittää. Kritiikin kohde täytyisi tuntea, ja tämänlainen ekvivokaatio (sanan homonyymisen version käyttäminen synonyyminä) kertoo sivistyksen ja osaamisen puutteesta.
2: On aivan tavallista että skeptikoita kohtaan tullaan asennevammailemaan tällä tavalla. Sanoman henkihän on yleensä ottaen se, että skeptikoita pidetään "ei-avomielisinä" ja silti se sanoma jota tämän jälkeen sanotaan on se, että joku tulee ikään kuin eiskeptikkona skeptikoiden ryhmään päsmäröimään että mihin ja millä tavalla skeptikot saavat ja eivät saa ajatella. Ja tämä on astetta vahvempi kuin pelkkä kritiikki. Itsekin esimerkiksi voin sanoa että homeopaateilla on huonoja ja epämiellyttäviä ja tyhmiä mielipiteitä. Ja että olisi parasta jos näitä ei olisi. Mutta en sentään mene ulkoapäin määrittelemään että homeopaattien tulisi nyt olla tätä mieltä asiasta a, b ja c. Yleensä asia menee nimenomaan siten että homeopaatit itse määrittelevät mielipidesettinsä ja sitten skeptikot mollaavat tätä homeopaattien omaa settiä. Skeptikoille sen sijaan ensin kerrotaan mitä mieltä he ovat ja sitten haukutaan tämä listaus ja kerrotaan mihin skeptikoiden pitäisi uskoa ja mistä syistä. Olkiukkoa ja kaivon myrkyttämistä sovelletaan siis hyvinkin ankarasti.
3: Kohta on täysin ristiriitainen vaikka kaikki tämä semantiikka, määrittely ja asennevammailu unohdettaisiin. Lausunnossahan ensin sanotaan että ei pidä luottaa aisteihinsa ja sitten selitetään että oma kokemus olisi jotenkin luotettavaa. Miten näin voisi olla jos aistit eivät olisikaan luotettavia?
     3.1: Päättelyvirheen kautta voittoon muistuttaa itse asiassa siitä että usein tiedon epävarmuuteen ei vedota miten tahansa vain. Henkenä homeopaatikoilla on tyypillisesti juuri se, että jos jokin tutkimus tukee homeopatiaa niin tämä tutkimus on luotettava. Jos tätä tutkimusta ja sen metodiikkaa kritisoi, niin sitten he valittavat siitä miten sulkusilmäistä tuonlaatuinen reduktiivinen ajattelu on. Ja jos jokin tutkimus ei todista homeopatiaa niin se johtuu siitä että tiede ei voi tietää kaikkea ja on niin rajallista että se ei kykene olemaan homeopatian tasolla. Että se todistaa lähinnä että tiede ei voi tutkia homeopatiaa. Varmuus on olemassa "koska itse, omat asiakkaat ja kaverit on kertoneet anekdootteja". Ja tiedon ja todistamien epävarmuus koskee vain tätä näkemystä koskevaa kritiikkiä.
     3.2: Samalla rakennetaan myös ehdostoa jota skeptikoiden tulisi noudattaa. Ristiriita kertoo mahdottomista ehdoista. Jotta skeptikko otettaisiin vakavasti erimielisenä homeopatian kanssa hänen täytyisi täyttää keskenään ristiriitaisia ehtoja. Ja lopputulemana on se, että homeopatian kriitikko saa käytännössä sananvaltaa vasta jos hän kannattaa homeopatiaa. Muuhan olisi vääränlaista skeptismiä.

"Olen nyt lueskellut tämän keskusteluryhmän postauksia ja ihmettelen vähän. Koko porukka on yhteen ääneen kaiken konsensuksen takana ja epäilee kaikkea muuta. On vaikkapa helppoa yhteen ääneen kumota joku enkeliparantaja . (En siis ole enkeliparantaja...) Minusta todellinen skeptikko nimenomaan suhtautuu kriittisesti kaikkeen siihen, mikä meille valmiiksi pureskeltuna totuutena tarjoillaan!" Tämän lausunnon kohdalla Järvilehdolla oli sitten suuria ongelmia.
1: Nimittäin on aivan täysin mahdollista että skeptikot ovat käsittelleet skeptisesti asioita ja saaneet erilaisen lopputuleman hänen itsensä kanssa. Ja se, että lopputulos ei miellytä Järvilehtoa ei tarkoita samaa kuin skeptisyyden puute. Järvilehdon päättely nojaa ketjulle jossa lopputuloksesta ja sen sopivuudesta arvioidaan suoraan se onko kriittinen vai ei. Ajatus on omituinen. Sillä kriittisyys ei ole sitä että saadaan tietyt lopputulokset. Joten sillä onko johtopäätös "konsensusta" vai ei ole ei ole ratkaisevaa. Ainoastaan perustelurakenne ratkaisee. Ja Järvilehto ei metodiikkaa kritisoi liitteenä. Hän vain syyttää.
2: Toisaalta Järvilehto korostaa "konsensusta", vaikka tosiasiassa suurin osa "P.A" -ryhmästä ovat ateisteja ja edustavat monia muitakin vähemmistöjä. Nämä viittaavat siihen että ajattelu ei ole enemmistön mukaista, sellaista jossa esimerkiksi uskonnollista ajattelua on mukana. Nämä eivät ilmeisesti ole "oikeanlaista konsensuksesta poikkeamista" ja Järvilehto määrittää ne siksi konsensukseksi. Joka viittaa mielipidepoliisiuteen, etenkin yhdistettynä ensimmäisen kohdan huomioon siitä miten Järvilehto tietää kriittisyyden siitä että henkilö saa Järvilehtoa miellyttävät johtopäätökset.
3: Voidaan uskoa että Järvilehto viittaa konsensuksella ns. vakiintuneisiin tieteellisiin käsityksiin. Mutta jos skeptikot ovat by definition ihmisiä jotka luottavat tieteeseen ajattelutapana ja perustelutapana, niin eikö se että he usein olisivat samaa mieltä tiedeyhteisön kanssa kertoisi siitä että he ovat koherentteja ajatustensa kanssa? Kuitenkin Järvilehto syyttää skeptisyyden puutteesta eikä liiasta skeptisyydestä!

Järvilehdon skeptisyys saadaan onneksi varsin hyvin esille. "Minä ainakin suhtaudun erittäin epäilevästi tieteellisiin tutkimuksiin, joiden rahoittajalla on intressit siinä, mihin tulokseen päädytään. Tai kaikkeen, minkä takana on voittoa tavoitteleva teollisuudenala. Aika hyvä eye opener oli vaikka Peter Gotzschen kirja ”Deadly Medicines and Organised Crime: How Big Pharma Has Corrupted Healthcare” Siinä Peter mm valottaa, miten arvostettujen tieteellisen julkaisujen artikkelit valitaan. Kuinka moni tämän ryhmän keskustelijoista on lukenut sen?" Hän viittaa tässä yhteydessä myös "näkemään tutkimusten taakse". Asenne on toki yleinen ; Aivan kuten ihminen joka ei katso kuuta vaan sormea joka siihen osoittaa, niin vaihtoehtohoitopiireissä ei tarkastella onko tutkimus luotettava, vaan puhutaan siitä minkälaisia tutkijat ja heidän yhteytensä ovat, ja tätä kautta yritetään sitten mitätöidä tutkimuksen merkitys riippumatta siitä onko se hyvin tehty vai ei. Ei katsota tutkimusta vaan sen taakse. Tämä oman maailmankuvan tuomien ennakkoluulojen lietsonta nähdään jostain syystä syvällisyyden synonyymiksi.
1: Pelkkiin Intresseihin viittaaminen on kuitenkin ad hominem. Siinä se, ketä joku edustaa on se joka ratkaisee. Toki myös homeopaatit saavat palkkaa mutta ei heitä voi tuomita pelkästään sen vuoksi että he myyvät valmisteita. Intressit ovat kuin persereikä, jokaisella on sellainen.
2: Argumentin takana on väärä kahtiajako. Itse en ole lukenut Gotzschen kirjaa. Mutta tiedän että "Big Pharma" on salaliittoteoriakäsite joka vihjaa "vahvoihin intresseihin". Mutta se ei tietysti tee sen sisällöstä täysin väärää. Esimerkiksi skeptikko Ben Goldacre on kirjoittanut kirjan "Bad Pharma" jossa hän nostaa esiin havaittuja lääketieteen väärinkäytöksiä, joissa talous on ajanut tutkimuksien suuntaa ja tuloksia. Merkittävää on kuitenkin se, että Goldacre ei paljasta asioita viittaamalla intresseihin vaan siihen miten tutkimuksia on tehty. Tiede paljastaa siis tiedehuijareita. Ja tätä kautta kaupallinen lääketiede ja homeopatia ovatkin hyvin samalla linjalla keskenään. Molempia moititaan samoin kriteerein. (Lopputulosten manipulointi, puutteellinen tilastollisuus, kaksoissokkoutuksen puute...) Itse asiassa Järvilehto ei siis tajuakaan sitä miten skeptikot ovat skeptisiä paitsi lääketiedettä niin myös vaihtoehtoja kohtaan samanaikaisesti. Kyseessä ei siis ole mikään puolen valinta jossa luotetaan täysin johonkin tasoon ja vastustetaan sitä toista. Itse asiassa voidaan sanoa että jos Järvilehto on lukenut Gotzschen kirjan ja tämä on hyvä, häneltä löytyisi kirjasta tilastoanalyysiä. Se, että hän puhuu ad hominemin ja kaivon myrkyttämisen kombinaatiolla intresseistä joissa "koululääketiede" on jakamaton monoliitti vihjaa että kirja ei ole hyvä. Tai jos on, niin Järvilehto ei ole oppinut siitä mitään järkevää ja älyllistä.
3: Järvilehto ei näytä tiedostavan että vastustajan mollaaminen ei riitä. On toki olemassa idioottimainen tapa harrastaa päättelyvirhettä nimeltä väärä dikotomia. Siinä voidaan esittää että on olemassa asia joko on joko A tai B. Ja sitten että jos A:ta puolustaa tutkimus joka on heikko niin sitten A:n oikeassaolon todennäköisyys on pieni. Ja näin B olisi oikeassa. Tosiasiassa tilanne menee enemmänkin niin, että asia ei mene näin. Se, että koululääketiede ei toimi ei tarkoita että jokin toimisi. On looginen mahdollisuus että jotain ei voida parantaa millään ihmisen tuntemalla. Ja näin ei voida sanoa että jos lääketiede on väärässä niin vaihtoehtohoito olisi hyvää ja laadukasta. Toisaalta vaikka näin olisikin niin todisteiden paremmuus ratkaisee. Kun hyväksyy sen että tiede ei ole täydellistä vaan vain ainoastaan parasta mahdollista sen hetkistä perustelua ja tietoa, niin voi tiedostaa että on tehtävä todisteet sekä A:lle ja B:lle. Ja se kumpi on parempi, vaikka olisi kuinka heikko, on se todennäköisempi asia. Järvilehto ei suinkaan todista että homeopatiaa olisi tehty tieteellisesti paremmin eikä perustele miten heillä asioita tehdään laadukkaasti ja hyvin. Ainut mihin hän näyttää viittaavan on se, että monet homeopaatit vilpittömästi uskovat homeopatiaan. Ja näin he ovat vilpittömiä. Mutta jos he eivät tiedosta miten tyhmiä he ovat niin ei mahda mitään sille että he eivät ole vilpittömiä puhuessaan omasta uskottavuudestaan ja ajatustensa laadusta.
4: Lisäksi Goldacre huomioineen viittaa siihen että skeptikot ovat nimenomaan huolellisia ja tunnustavat huijarit. Sen sijaan homeopatiassa ja vaihtoehtohoidoissa pettureiden puolta pidetään sen jälkeenkin kun he ovat jääneet kiinni ns. housut kintuissa. Oikea mielipide joka ei ole "konventionaalinen" sillä New Age -kliseiden ja vastaavien varsin tavallisten ja tendenssimäisten ideologioiden mukaan. (Sinänsä outoa heiltä mutta näin todella on Järvilehdonkin puheissa nousi esiin tahot joiden kautta esiin on noussut esimerkiksi Wakefield, joka on kiinni jäänyt koijari jonka syyttömäksi epäily on vaihtoehtopiireissä sama kuin hostiilin puolen ottaminen.) Kyllä minä luotan enemmän sellaisen tahon kriittisyyteen joka etsii huijareita ja tunnustaa ne riippumatta siitä "kumpaa puolta" jossain kaduntallaajien konventioissa asia sattuu olemaan. En sen sijaan luota niihin jotka eivät näe syyllisiä omalla puolellaan edes ilmselvissä tapauksissa vaan jotka sen sijaan näkevät syyllisiä vain toisella puolella, tunnistaen joko aidosti tai liioitellen. Etenkään jos he laajentavat tästä koko ilmiöön ja myös niihin joiden syyllisyys ei ole selvä. (Syyllisiä vaikka toisin todistettaisiin toimii norsunluutornitieteilijöihin lähes jokaisen vaihtoehtohoitopiirin tyypin näkemyksissä.) Intressillä koko puolen mollaaminen tai puolustaminen yhdellä kertaa viittaa epäreiluuteen ja epäkriittisyyteen hyvin syvällisellä tasolla. Sen sijaan kyky nähdä huijauksia myös omalla puolella kertoo että ne jotka ovat selvinneet ilman huijarin leimaa eivät todennäköisemmin ole sellaisia. (Sen sijaan jos huijaria suojellaan, siitä kyllä helposti syntyy ajatus siitä että mikä motivoi? Kenties se että itsekin ollaan samanlaisia? No, ei tästä sen pidemmälle, en sentään ole vaihtoehtohoitaja ja siksi harrasta heidän kökköisiä perustelustrategioitaan.)

Loppukaneetti

Onpa sitä avomielinen jokainen sellainen ihminen joka sanoo että skeptikot ei saa olla sulkusilmäisiä, mutta sitten määrittelevät mielellään kuka on ja ei ole skeptikko. (Olematta sellainen itse, vielä usein.) ; Lisäksi tässä "oikean skeptismin" määrittelemisen yhteydessä on syytä muistaa että sivistys on kaunista. Tieteellinen lukutaito, "kokeen taakse näkeminen" on tärkeää skeptikolle. Sillä tosiasiassa nykyajan skeptikko ei muistuta antiikin ajan skeptikkoa. Siis sellaista, joka epäilee kaikkea ja kiistää tiedon mahdollisuuden. Nykyajan skeptikko on määrittynyt aivan eri tavalla. Ja onkin erikoista kuunnella sellaisia jotka tulevat määräämään-päsmäröimään että kuka on oikea ja ei oikea skeptikko. Tämänlaisen jälkeen on paha valittaa mistään "ajatuspoliisi-ilmiöstä". Sillä on noloa valittaa jostain jota on itse ihan kybällä.

Toki korostan sitäkin, että monesti tämänlaisista valittavat sellaiset ihmiset jotka eivät todellakaan ole mitään varmuudenkiistäjiä vaan joilla on nimenomaan syväänhakattuja varmuuksia asioista. "Skeptisyyttä" kutsutaan ja manataan ilmoille kun tätä varmuutta pitää suojata kritiikiltä. Eli silloin kun kriitikoiden varmuus ja tieto pitää nollata ja mitätöidä - ja tässä siivotaan ihminen samalla jos sanotaan että "asennevamma". Siksi esimerkiksi homeopaateissa naurattaa eniten ja sikana se, että sivujaan lukiessa tiede ensin todistaa heidän juttujaan. Ja sitten näiden tiedetutkimusten kritisointi on kauheaa tiedeuskoa. Ja sitten toisaalta kun tutkimus ei todistakaan heidän näkemystään niin sitten tiede ei oikeasti kykene tukimaan näitä hienoja asioita. Että on niin rajoittunutta tiede. Samanaikaisesti siis tiede voi ja ei voi todistaa. Riippuen siitä mikä on lopputulos. Tzädääm. Se on muistettava jokaisen kohdalla joka puhuu tieteen rajoista tai siitä mitä skeptikot tekevät.

Ja usein nämä ihmiset ovat hyvin tiukasti määrittämässä tiedettä ja korostavansa tieteen rajallisuutta, vaikka eivät osaa lukea tutkimuksia ja taskussa ei näytä olevan tieteenfilosofian osaamista pätkääkään. (Tiede on epätäydellistä mutta onko se epätäydellistä juuri tässä kysymyksessä? Demarkaatio-ongelman epäselvyys on toki tässä monesti vaihtoehtopuolen aseena, mutta kuitenkin he toimivat tässä kohden siten että kerrotaan suoraan että jokin asia ei ole tieteen todistamiskyvyn rajoissa. Jolloin tieteen rajat sitten yht'äkkiä tiedettäisiinkin.) Se että moittii kohdetta jonka sisältöä ei yhtään hallitse on häpeä.

Toisaalta älkööt suppeaksi kutsuko koskaan sellainen joka ei itse kykene ilmaisemaan minkälaisella tutkimuksella hänen oma näkemyksensä voidaan kumota. Etenkään jos suppeaksi kutsumisen kohteena on sellainen ihminen joka haluaa tutkia asioita tarkemmin ja selvästi asettaa ehdot joilla tämä oma kanta muutetaan. (Kuten kaksoissokkotutkimuksessa placeboa paremmin pärjääminen homeopaattiselta valmisteelta.)

Samoin ei ole syytä ajatella lääketiede-vaihtoehtohoitoa dikotomisesti. Siis siten että jos tiedemiehet ja skeptikot kuten Goldacre paljastavat huijauksia, niin sitten kaikki olisi huijausta. Ajattelutapa olisi sama kuin kieltäytyisi käyttämästä rahaa tai ostamasta maalauksia sen vuoksi että joku on joskus paljastanut väärennetyn setelin ja väärennettyjä maalauksiakin on ollut olemassa. Sen sijaan kannattaa luottaa niihin tahoihin jotka näitä väärennöksiä ovat paljastaneet. Mutta ei niihin jotka yrittävät väittää oikesta rahasta että se on väärää, ja jotka yrittävät väärennöksiin vedoten kieltää kaiken rahankäytön ja tarjota tilalle "omaa vaihtoehtoaan". Jos henkilö sattuu olemaan juuri heidän ideologiansa mukaista ja johon liittyminen muutenkin on heidän intresseissään, se on toki odotettavaa, mutta vain kirsikka joka kruunaa kokonaisuuden. (Sillä ihminen jonka pääasia on intresseihin ja epäluottamukseen viittailu ja kaivon myrkytys on ihminen joka voidaan ohittaa hänen omalla argumentaatiokartastollaan sanomalla häntä ääneen kakkapääksi ja ihmisanukseksi jonka suusta ei koskaan kuule mitään luotettavaa, koska hän on ideologiansa sumentama. Jos perustelurakenne intresseistä pätee näin olisi pakko voida ajatella pätevästi. Ja jos tämä on roskaa niin sitten on kuplaa se koko intressipuhe muutoinkin.)

---

Otsikon lause viittaa usein Jeesukseen ja silloin "siellä" on yleensä nähty paratiisiksi. Tässä tapauksessa tuomitsija on kuitenkin Satu Järvilehto, joten todennäköisemmin tämä "sieltä" on se astetta alatyylisempi johon viitataan kun sanotaan että "jokin on sieltä".