"Sarastus" -lehdessä oli käännös Matt Parrottin artikkelista. Sen mukaan maailma on internetin myötä tullut joksikin jossa perinteinen valta ei merkitse. "Internet on eräänlainen diskursiivisen vapaaottelun turnaus, jossa erilaiset ajattelutavat asetetaan vastakkain ilman todellisen maailman sääntöjä, rajoitteita tai tabuja. Internet on paikka, jossa diskursiiviset kuplat puhkaistaan." Ja että kreationistit häviävät tämän vuoksi. "Niinä harvoina kertoina kun kreationistit alkavat väitellä maailmankatsomuksestaan blogien kommenttiosastoilla, forumeilla, Redditissä, 4chanissa tai 4chonissa, he huomaavat pian olevansa keskellä erimielisten tsunamia ja vertaisarvioidun tieteellisen todistusaineiston painon kasautuvan heidän päälleen." Ja ilmiselvä voitto tekee ateisteista ylpeitä "Käytin kreationismin diskursiivista kuplaa esimerkkinä siksi, että internet-ateistit tuntevat sen ja nauttivat suunnattomasti sen solvaamisesta ja pilkkaamisesta. He pitävät itseään älyllisesti ylivertaisina kreationisteihin verrattuna – loogisina, järjellisinä, tieteellisinä ja kyvykkäinä uhmaamaan dogmeja ja tabuja."
Ajatus on varmasti sinänsä relevantti, että kreationistit todellakin häviävät ilmiselvästi. Ja tällä on varmasti vaikutusta siihen miten uskonto nähdään. Mutta en korostaisi tässä sitä miten kreationistit (muka) harvoin alkavat metelöimään. (Hiljaisuus on tullut lähinnä koko ilmiön marginalisoitumisen vuoksi.) Se on enemmän sitä että asialliset uskovaiset eivät näyttäydy argumentteineen ja siksi mielikuva uskonnoista syntyy kaikista tyhmimpien kautta.
Parrott ottaa kuitenkin esille jotain muuta. Hän korostaa sitä miksi hän on "skeptikko" eikä "ateisti". "Pidin enemmän termistä ”skeptikko”, koska se etäännytti minut niistä mielleyhtymistä, joita sanaan ”ateismi” liittyy: sekulaari humanismi, radikaali tasa-arvoajattelu, militantti monikulttuurisuus, demokraattipuolueen äänestäminen jne. Vaikken missään tapauksessa ole synnynnäinen uusoikeistolainen, olen aina ollut liiaksi skeptikko ollakseni kunnon ”internet-ateisti.” Internet-ateismin alakulttuuriin ja liikkeeseen osallistuminen vaatii enemmän uskoa tiettyihin asioihin kuin jotkin uskonnot."
Hän esittää että kreationismi on hyvä analogia jollekin jota hän kutsuu "akateemisiksi ateisteiksi" ja "militanteiksi ateisteiksi". Sillä kreationismissa on siinäkin kyse ajatuskuplasta "Kreationismin diskursiivisen kuplan kalvo päästää sisäänsä vain ajatuksia, jotka käyvät yhteen Mooseksen Kirjan kirjaimellisen tulkinnan kanssa. Totuudenmukaisuus on tyystin sivuseikka. Kyseessä on maailmankatsomus, johon tosiseikkojen täytyy sopia, muuten tosiseikat eivät ole tervetulleita. Kreationismi elää pittoreskien kyläkirkkojen suojatussa maailmassa, ja kymmenien miljoonien noissa kirkoissa käyvien vanhojen rouvien sydämissä ja mielissä. Ne ovat kreationismin turva-alueita, joissa kreationismi on suojassa kaikilta haasteilta." Ja siksi internet on hyvä. Mutta ateistit ovat todellakin samanlaisia "akateemiset ateistit elävät paljolti omassa liberaalin ryhmäajattelun diskursiivisessa kuplassaan, juuri sellaisessa jonka kalvo päästää sisään vain heidän omaan poliittisesti korrektiin, tasa-arvoiseen, feministiseen ja anti-valkoiseen maailmankuvaansa sopivia tosiseikkoja."
Hän määrittelee että missä akateemisen ateismin rajat menevät. "Diskursiivisen kuplansa ulkopuolella sijaitsevassa pelottavassa ja kielletyssä maailmassa... Rotujen välillä on suuria älykkyyseroja. Valkoiset ovat Yhdysvaltojen ainoa rodullinen ryhmä, johon kohdistetaan laajamittaista ja systemaattista rodullista syrjintää. Vankiloissa on enemmän mustia, koska mustat tekevät enemmän rikoksia. Juutalaiset hallitsevat Hollywoodia, Wall Streetia ja ulkopolitiikkaamme. Naiset saavat vähemmän palkkaa koska he tekevät vähemmän töitä. Patriarkaalisuus saa yhteisöt kukoistamaan siinä missä feminismi raunioittaa ne. Jos omaksuu minkä tahansa näistä täysin järkeenkäyvistä näkemyksistä, joutuu ulos ”valtavirran” akateemisesta maailmasta ja heidän blogosfääristään." Parrottin ajatuksessa on rippunen järkeä. Ateismin sisältö on itse asiassa hyvin suuressa määrin syntynyt vastaankirjoittamisen periaatteella. Eli oikeisto on muokannut sitä että kun on erimielinen yhdessä asiassa niin sitten on oltava erimielinen myös muissa ajatuksissa. Ja tällä on luonnollisesti samat seuraukset ja riskit kuin millä tahansa echo chamberilla. (Eli sellaisella ideologiakuplalla josta Parrott puhuu.)
Mutta järki on yllättävän pientä. Parrottin mielikuvissa näyttää olevan jonkinlainen yleinen ateismin niputtuminen. Ja itse asiassa kaikki hänen nostamansa esitykset ovat jotain jotka ovat jotain jossa nykyateismissa ei ole yhteistä pohjaa. Ja juuri tämä pitäisi olla jos ateismissa olisi kysymys echo chamberiutumisesta. Parrottin ajatus paljastuu melko ontoksi jos tajuaa mitä tapahtui kun kävi ns. elevatorgate. Se jakoi skeptikot selvästi kahtia. Ja kahtiajaon kohta oli juuri liberaalin feminismin kohdalla. Ja kuten aiemmin tulin viitanneeksi, hyvin moni on jopa tulkinnut elevatorgatea juuri päinvastoin kuin Parrott. Että uusateistit koostuisivat miehistä jotka olisivat kaiken päälle sovinisteja.
Luultavasti Parrott onkin sekoittanut sen, että hän kohtaa kovaa kritiikkiä siihen että tässä olisi jokin jossa tiimi on yhteisvoimin häntä vastaan. Kokemus on ymmärrettävä. Sillä elevatorgaten ympärillä vellonut keskustelu kaikkine sovinismin ja evoluutiopsykologian kulmineen on ollut liioitellun raivoisaa. Itse taas olen jopa huomaavinani että jos katsotaan Parrottin listaa, niin valtaosa tietämistäni ateisteista on erimielinen vähintään yhden hänen listansa asian kanssa. ; Itse asiassa olen hieman huvittunut siitä että Parrott kutsuu militantiksi ateisteja jotka muistuttavat postmoderneja "vanhoja ateisteja". Sartre -tyyliset eksistentialistit ovat olleet juuri niitä jotka ovat hyökänneet ateismia vastaan.
1: Näenkin Parrottin väitteen vähintään yhtä omituisena kuin kannanotot siitä että esim. minä olisin jotenkin fatwaenvyssä enkä moittisi islamia koska tiedän että kristityt ovat niin ystävällisiä. Ihan vain sen takia että olen sekä moittinut islamia että saanut tappouhkauksia ja vastaavia ainoastaan kristityiltä. Joka muuttaa kaiken vähintään omituiseksi. Koska en selvästi vaikene. Ja jos pelko olisi se joka vaientaisi minut, niin minun pitäisi olla vankkumaton islamkriitikko.
2: Olen tosin hieman ihmeissäni miten Parrott mainitsee kreationistit, mutta unohtaa mainita että evoluutiokeskustelussa esiin nousee se, miten ateistit liitetään eugeniikkaan ja korostetaan että eugeniikka on darwinismin soveltamista käytännössä. Ja tässä keskustelussa evoluutiossa nousee usein esiin se mikä ero on evoluutiopsykologialla (Kurzban), sosiobiologialla (Wilson) ja sosiaalidarwinismilla (Spencer). Kaikki kolme asiaa ovat hieman erilaisia. Ja evoluutiopsykologia ja sosiobiologia ovat vielä erityisen kaukana sosiaalidarwinismista. Ihmettelen miksi näissä keskusteluissa ei ole Parrottin mieleen putkahtanut sitä että selvästi älykkyyden perinnöllisyyskin otetaan huomioon vaihtoehtona.
Psychology Today -artikkeli jakaakin tässä mielessä ateisteja erilaisiin luokkiin. Otsikko "atheist vs. atheist" muistuttaa että asenteissa ateismiin on paljonkin eroja. Itse voisin ottaa esille vaikka ateistien sisäistä väittelyä. Ja ihmetellä sitä että keheen kriitikko kohdistaa sanomisensa sanoessaan "This is, unfortunately, a pretty standard parroting of misogynistic thought." jos ateistit ovat tässä kohden keskustelukuplassa jossa asioista ei väännetä.
Itse asiassa sanoisin että monet Parrottin huomiot eivät itse asiassa kuvaa jotain jossa ateistit olisivat vaienneet keskustleukuplaan vaan jotain jossa he repivät toisensa kurkut auki pienimmästäkin vähänkin ärsyttävästä provokaatiosta (kuten minusta). Jos kuplien läpimeneminen olisi hyvä asia, ateismi olisi nykyään tältä osin täydellinen antikupla. ; Esimerkiksi Suomessa uusateisteissa on ollut näkyvissäkin paikoissa Jaakko Walleniuksen tapaisia avoimesti oikeistoon painottuneita tyyppejä. Jussi K. Niemelä on ollut mukana haastamassa feminismiä kirjoittamalla evoluutiopsykologiaa puolustavan "Keisarinnan uudet vaatteet" -teoksen. Ja tältä osin Suomi ei edusta mitenkään poikkeuksellista ateismin suuntausta.
1: Ja päin vastoin, Jussi K. Niemelää esimerkiksi voi moittia siitä miten hän on siirtänyt USA:sta asioita 1:1 suoraan maahamme muuttamatta juuri mitään välillä. Tämä on johtanut tiettyihin asioihin jotka eivät oikein tunnu osuvan maamme uskovaisiin. Ne kun on sovitettu USA:n vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin. Suomi on tässä hyvinkin samanlainen muun maailman kanssa.
ähdäkseni se lähinnä paljastaa että miksi niitä echo chambereita on ylipäätään kenelläkään. Sellaisen ulkopuolella, etenkin tilanteessa jossa perinteisiä rajoitteita ei ole, meno on hyvin häijyä. Itse asiassa vihjaan että vaikka Parrottkin puhuu mielellään avoimesta keskustelusta jossa kaikki asiat haastetaan, niin tosiasiassa hänen reaktionsa kertoo siitä että hänen hermonsa eivät kestä ateistien sisältä tulevaa riitelyä. Ja yhdistää oman ja esittämiensä näkemysten kohtaaman kritisoimisen joksikin jossa tämän asian täytyy olla ateistien ideologinen kupla, tabu josta ei saa puhua lainkaan.
Eli hän kaipaisi vähemmän kriittistä menoa. Jos kritiikin kohteeksi joutunut syyttää iteään vainotuksi tulemiseksi, niin tästä juuri syntyy rinnastus kreationisteihin. Eli Parrott tavallaan menee marttyyrinviittaa hartioilleen käärimään siksi että ei kestä sitä että hänen kanssaan myös ollaan erimielisiä sen sijaan että hänen oikeassaoloaan pidettäisiin ilmiselvänä. (Itsekin toki jaan monia näkemyksiä Parrottin kanssa, mikä ei kenties ole tätä blogia pidempään seuranneille mikään yllätys.) Mutta samalla. Kun muistaa minkälaista menoa internetissä on, niin voiko häntä tästä echo chamberiuden kaipaamisesta oikeastaan syyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti