"Niinpä ruukinmatruuna esittää kompromissia. Lipun poltto sallittakoon, kunhan se tehdään valvotusti krematoriossa."
("Takkirauta", Lippu palamaan)
Vihreät ovat ehdottaneet sitä että Suomen lipun käsittelyyn ei liitettäisi rikoksia. Eli lipun kaltoinkohtelusta tulisi eettinen, sosiaalinen ja esteettinen rike eikä jotain josta rangaistaan lain edessä. Lipun häpäisy dekriminalisoitaisiin. "Sivistyneessä yhteiskunnassa on pyrittävä kunnioittavaan keskusteluun, mutta sananvapauden idea on se, että sallitaan myös loukkaavien ilmaisujen käyttö". Asiassa on paradokseja. Esimerkiksi moni vasemmistolainen joka on vastustanut Muhammadin kuvien esittämistä pitää tätä aloitetta hyvänä. Toisaalta taas perussuomalaisista löytyy paljon ihmisiä jotka kannattivat Charlie Hebdon kuvia mutta jotka siunailevat nyt melko ankarasti kuinka kauheaa ikonoklasmi Suomen Tunnuksilla on.
1: Mutta mikä tahansa on tietenkin mahdollista nyt, kun oppositiossa toisinajattelijoiden sananvapautta korostava linjama jossa poliittinen korrektius on nyt selittämässä miten olisi tarpeen pistää "pulinat pois" kun on "demokraattisesti valittu hallitus". Ja kaikkea mitä Esko Valtaoja on huomauttanut. "Oppositio on pahoittanut mielensä kun ei päässyt hallitukseen. Hallitus on pahoittanut mielensä kun oppositio tekee samaa kuin se itse oppositiossa ollessaan. Vihreät ja vasemmistoliitto ovat pahoittaneet mielensä kun eivät päässeet siihen vastuuseen, josta itse vetäytyivät pois."
Hannu Kiuru kirjoitti "kotimaan" blogiinsa Suomen lipun polttamisesta. Siinä oli joitain hyvin erikoisia ja kulmakarvoja kohottavia kohtia.
1: Niitä on itse asiassa otsikkoa myöten "Suomiko nousuun anarkistisin keinoin". Kiuru puhuu kirjoituksessa Suomen kilpailukyvystä ja taloudesta. "Politiikka on yhteisten asioitten hoitamista. Anarkismiko**) sopisi kaikille suomalaisille tässä ja nyt selviytymiskeinoksi ulos henkisestä ja aineellisesta ahdingosta?" Tämä on hyvin omituinen kannanotto. Hannu Kiuru kun on niitä pastoreita jotka ovat usein syyttämästä materialismista ja kilpailuyhteiskuntaan menemisestä ja pinnallisuudesta ateismin kohdalla. Kuitenkin näyttää siltä että hänen perusasenteensa on se, että jos se ei ratkaise talouskriisiä se ei ole mikään aito kannanotto. Olen virallisesti huvittunut. Etenkin kun esityksen tekijät eivät väittäneet että temppu lisäisi valtion tuloja. Näkökulma oli aivan toinen.
2: Hän esimerkiksi sanoi että "Tänään, 4.6.15, on puolustusvoimain lippujuhlapäivä. Ruttopuiston rovasti yrittää sielunsa silmin nähdä tilanteen, jossa lipputankoihin on nostettu mitä erilaisimpia Suomen lipun irvikuvia: puoliksi palaneita, repaleisia, spreijattuja, ulosteila töhrittyjä siniristejä. Monihan on jo pitkään himoinnut ristiä pois itsenäisyytemme symbolista."
2.1: Voisin kirjoittaa siitäkin että miten Kiuru kontekstoi "pahimman mahdollisen skenaarion" mukaan. Hän puhuu lipun häpäisystä liputuspäivänä liputuksen yhteydessä. Kun tosiasiassa jos esimerkiksi minä pilaisin lipun olisin ensinnäkin ostanut sen lipun (omistusoikeuskysymys) ja tekisin siitä erillisen performanssin. Ymmärrän hänen osallistuttavaa tilannetta koskevan huolensa. Jos on yhteinen lippujuhla johon kaikki yhdessä osallistuvat, niin performanssi sotkee tämän yhteisen tilaisuuden. Olenkin puhunut usein osallistuttamisesta uskonnollisten yhteislaulujen kohdalla. Mielestäni ei ole asiallista pakottaa ketään seuraamaan ja ottamaan osaa lipun häpäisyyn tai virrenlauluuseen. Jo se että paskottu lippu tuodaan tilaisuuteen ja sitten sanotaan että "ne jotka eivät tahdo osallistua voivat kävellä pois tai laittaa silmänsä kiinni" ei ole tekosyy. Itse tosin haluaisin sallia lipun rienaamisen hyvinkin monenlaisissa muissa tilanteissa.
2.2: Olen tietoinen että rististä lipussa puhutaan paljon. Mutta tietääkseni se ei ole mikään asia jota oltaisiin ajettu. Se on päinvastoin asia jota liitetään puheissa jonain absurdisoijana sekularisteille että "kun et halua laulaa suvivirttä niin sitten haluat ristin pois suomen lipusta." Tämä liittyy ristin pois himoitsemiseen yhtä paljon kuin Oinonen tai homoseksuaalit haluavat harrastaa seksiä koirien kanssa. Vaikka "jos homot menevät naimisiin niin sitten pian mennään avioon koirien kanssa" onkin iskulauseena ja kliseenä. Itse asiassa ristin kohdalla keskustelukulttuuri on niin keskittynyt siihen että (a) risti on yksinkertainen muoto, eikä se tee plussistakaan kristinuskon mukaisia (b) risti on etääntynyt synnyn syistä niin että se ei enää viittaa siihen että Tosi Suomalaisen olisi pakko olla kristitty. Kaikista nettikeskusteluista lähimpänä on oma teoreettinen ajatuskokeeni jossa korostin sitä että periaatteessa lippua voitaisiin muuttaa ja että näitä lippumuutoksia on monien maiden kohdalla tehtykin. Tosin tässäkin jopa minä korostin että Suomessa nämä ehdot eivät toteudu. En tiedä mistä Hannu Kiuru on keksinyt lippusensuurijoukot. (Kuva tai ei tapahtunut.)
3: Hän reagoi varsin omituisella tavalla. "Toki monissa muissa maissa ihmiset käyvät messuissa henkensä kaupalla. Meillä tällainen pelko ei ole ajankohtainen. Ainakaan vielä." Eli kun uskonrauhan pykäliin halutaan tarttua, niin se sitten tarkoittaa sitä että uskovaisia saa kohdella miten tahansa. Kiurun ajatus on selvästi kopioitu Komulaiselta. Sääli että se oli epäargumentti jo alkuperäisessä yhteydessään. Valitettavasti uskontoon liittyy privileegiolakeja. Näiden purkaminen ei poista niitä lakeja jotka eivät ole uskovaisten privileegioita. Esimerkiksi minä olen käynyt Skepsis RY:n tilaisuuksissa ja niitä ei mikään uskonrauhan suojelua koskeva säädös suojele. En kuitenkaan koe "käyväni henkeni kaupalla" niissä. (Koska siellä ei ole kreationisteja.)
Jotain kiinnostavaakin tuosta irtoaa.
Kiuru kuitenkin demonstroi yhtä tärkeää asiaa joka olisi syytä huomioida. Hän toki puhuu anarkismista varsin omituisesti. Nimittäin siten että jos on jokin ikonoklastinen projekti niin sitten sallitaan kaikki. "Anarkismi on siis uuden sosiaalisen järjestyksen filosofia, joka perustuu täydelliseen vapauteen ilman rajoittavia lakeja. Sen mukaan kaikki erilaiset hallitusmuodot perustuvat väkivallalla uhkailuun ja siten ne ovat valheellisia, vahingollisia ja tarpeettomia. Anarkismi hyökkää erityisen voimakkaasti kolmea ihmistä eniten sortavaa, keinotekoista käsitettä vastaan: uskontoa, omaisuutta ja valtiota." Kiurun ajatus mukailee kaavaa "anarkistit haluavat asiaa X" + "vihreät haluavat asiaa X" = "vihreät ajavat anarkiaa". Valitettavasti näin ei mitenkään välttämättä ole. Se, että ajaa mitä tahansa yksittäistä partikulaaria vapautta tai oikeutta on analoginen anarkismin kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että mikä tahansa täydellisestä erimielisiä teloittavasta kotejakin vahtivasta totalitaariseta teokratiasta poikkeaminen olisi anarkismin ajamista.
1: Kiurulla on todellakin asenne jossa mikä tahansa on jotain joka vedetään aina kaikkeen. Eli jos kannattaa sananvapautta yhdessä asiassa niin kannattaa sitä kaikessa. "Sananvapausko on aikamme uusin kultainen vasikka? Kun ennen valtion
kukkaronnyörien vartijat vetosivat siihen, että ei ole rahaa, niin sillä
saatiin kansa hiljaiseksi, pulinat pois. Kun nyt vedotaan
sananvapauteen, niin kaikki kynnelle kykenevät selittävät suureen ääneen
omia sekavia aivoituksiaan aivan niin kuin sananvapaudesta olisi tullut
suoranainen sanomisen pakko." Tämä asenne on sitä että joko ihmiset olisivat ekstremistejä tai sisäisesti ristiriitaisia. Asenne on sama kuin jos selittäisi että perinteiden kunnioittaminen tarkoittaisi sitä että vaatisi että ateistit eivät pääsisi naimisiin lainkaan koska kirkko ja ripiltäpääsy on perinteisesti ollut oikeus avioitumiseen. Ja korostaa että perinteinen jumalanpilkkalainsäädäntö tarjosi Suomessa kuolemanrangaistusta jumalanpilkasta joten kun perinteitä kunnioittaa yhdessä niin väistämättä kunnioittaisi tässäkin kohdassa. Tämänluonteonen slippery slope on tuollaisena ehdottomuutena osoitus syvistä analyyttisyyskyvyn rajoitteista, joka on toki tuttua esimerkiksi homoseksuaalien avioliittokysymyksen tiimoilta. Jos argumenteissa on useampi kriteeriattribuutti, ne unohdetaan ja kaikki nähdään "kun tuo yksi kriteeriattribuutti on argumenteissa niin sen on pädettävä kaikkialla" -teemaisesti. Vaikka useamman muuttujan kohdalla käy toistuvasti niin että ne muut muuttujat lisäävät rajoitteita ja kontekstoivat sen milloin mitäkin sovelletaan. Ja tällöin jotain yhtä kriteeriattribuuttia voidaan välillä noudattaa ja välillä ei. Hannu Kiuru ei ole analyysikyvyttömyydessään idiootti*), mutta sitäkin debiilimpi hän todennäköisesti on. (Hannu Kiuru itse liittää mielenterveysanalyysiä varsin löyhästi asioihin, joten tämä ei minun tekemänä ole loukkaus vaan "kiinnostava asiallinen näkökulma".)
Mutta teemana anarkismi on kiinnostava. Etenkin jos se liitetään "ristien sensuuriin". Sillä sekularismi ja anarkismi itse asiassa nojaavat keskenään vastakkaisiin näkemyksiin soveliaisuudesta.
Itselleni lipun polttamisen dekriminalisointi on "kannatettava asia". Syynä on se, että ajan kaiken kaikkiaan hyvin vahvaa ilmaisemista. (Ja olen myös jossain määrin äärimmäinen, flamboyant ja liioitteleva tässä asiassa.) Mielestäni Suomessa pitää olla julkista tilaa siihen että saa tunnustautua olevansa paska ja ääliö ihmisenä. Siksi minä en esimerkiksi aja sekularismia tai sensuuria. Oma tapani on päinvastoin se, että jos jokin asia on oikein nolo ja tyhmä niin sitten käytetään omaa sananvapautta ja haukutaan tämä asia, mielellään argumenttien avulla jolloin viestistä tulee "vaikeammin vastaanpantava". Ihmiset osaavat kyllä sitten valita puolensa aivan itsekseen. (Vaikka se usein onkin "se puoli missä se tuomoääliö ei ole".) Tässä huomataan että kritiikki ja mollaaminen ei ole sensuuria vaan sekin on ilmaisua. Koska ajan ilmaisua on minusta aivan luontevaa että jos tilanne niin vaatii niin Koraanilla sytytetään nuotio, vanhaan ohutsivuiseen Raamattuun kääritään sätkä. Ja Helluntailaisten huokoisiin papereihin painettuihin uskonnollisiin pamfletteihin pyyhitään perse. Tässä ilmiselvää on että näkemyserot johtavat kiistoihin. Näitä on sitten kestettävä. Ja jos joku haluaa vetää uskonnollisella argumentaatiolla politiikassa niin sen parempi - sittenpähän tiedän ketä en äänestä. Ja jos koululaitos tunkee Jeesuspatsaita yleisiin tiloihin, niin sen parempi. Sitä enemmän siihen Jeesuksen naaman paikalle voi liimata printtitarran jossa on Muhammad -pommihatun kuva.
Sekularismi sen sijaan on kohteliaisuuden kulttuuria. Siihen jumalanpilkka sopii huonosti. Sillä miksi uskonto ei saa näkyä julkisissa tiloissa? Koska erimielisyys luo skismaa. Koska uskonnot ovat monesti riitelyn ja erimielisyyden lähteitä. Koska monia ihmisiä ahdistaa nähdä erimielisiä toisen maailmankuvan ihmisiä katukuvassa. Tässä kulttuurissa voidaan pahastua niin että siniristilipun risti ärsyttää niin että se on pyyhittävä pois.
Minä olen kulkenut oman valitsemani tien koherentisti loppuun. Moni kuitenkin tasapainoilee. Ja vaikka tämä on joskus tasapainoista ja kohtuullista, niin aika usein silti näyttää että moni ateisti näyttää tässä kohden kristityiltä. Siis siinä mielessä että esimerkiksi Hannu Kiurullakin on pitkä historia täynnä ateistejen vakaumuksen ja mielipiteiden haukkumista "vitsin" nimissä. (Ja hän ei ole pahoitellut näitä tekoja tai halunnut niitä vältellä.) Mutta anna olla kun hänen läsnäollessaan kerrot kuollut Jeesus -vauva vitsejä niin hän pahastuu. Samoin moni ateisti haluaa harrastaa jumalanpilkkaa julkisuudessa mutta samanaikaisesti uskovaisten katujulistajat lapunjakajat ja megafoniinhuutajat ovat heistä sikaärsyttäviä ja olisi parasta jos heidät saataisiin pois katukuvasta. Tämä ei ole sitten sitä kohtuutta. Tämä on sitä että itse saadaan hakata muita mutta muut eivät saisi sanoa mitään poikkipuolista itselle. Minun näkemykseni reilusta onkin ihminen joka antaa muille tilaa hakata itseään yhtä kovaa kuin hakkaa itse muita.
*) Käsitteellä idiootti viittaan muinaiskreikan käsitteeseen ἰδιώτης, idiōtēs, joka tarkoitti henkilöä, joka ei osallistunut julkiseen elämään kuten demokraattiseen kaupungin hallitsemiseen, mitä pidettiin vapaiden miesten velvollisuutena. Tässä käsittein toivoisin Hannu Kiurun olevan idiootti. Mutta ei. Hänen kaltaisensa kyllä pitävät puolensa ideologioiden maailmassa ... ja vievät tämän politiikasta puhumiseenkin. Vaikka muiden ilmaisua ovat kyllä rajoittamassa jos kokee sen itselleen ahdistavaksi ja repiväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti