Rabelaisin "Pantagruelin neljännessä kirjassa" on kirjoitettu riidanhaastajien ammattikunnasta. Ammattikunnasta, joka on hyvin lähellä sellaista että sen voisi toteuttaa nykymaailmassa ja nykykulttuurissa. "Kun joku munkki, pappi, koronkiskuri tai asianajaja haluaa pahaa jollekulle maansa herrasmiehelle, hän lähettää tämän luo riidanhaastajan, joka esittää kanteen, haastaa oikeuteen, herjaa ja solvaa häpeämättömästi, niin kuin häntä on käsketty, kunnes kyseisen herrasmiehen, jollei tämä ole tyhmempi kuin aasi, on kerta kaikkiaan pakko suomia häntä sauvalla tai miekalla päähän tai polvitaipeisiin ja mahdollisesti myös paiskata alas vallinharjalta tai ikkunasta." Riidanhaastaja elää tämän jälkeen vahingonkorvauksella "joka toisinaan kohoaa toisinaan niin suureksi, että herrasmies menettää koko omaisuutensa ja on vaarassa joutua vankilaan mätänemään, kuin olisi kuningasta lyönyt."
Paljastan asian muutakin kuin valaistakseni blogini ansaintalogiikan. On nimittäin ajattelutapa jossa koko maailma on kuin todella olisi pullollaan riidanhaastajien ammattikunnan kaltaisia.
Katson tarkemmin Jukka Hankamäen tuoretta blogausta.
Blogausta jonka hän on poistanut, mutta joka löytyy, ainakin toistaiseksi, googlen cachesta. Demonstroidakseni sitä miten mediankäsittelytaidottomia käsitellään, eli nostaakseni Streisand efektin arvoon arvaamattomaan, käsittelen tekstiä jota Hankamäki ehti ennen poistamistaan kehumaan. Hankamäellä on toki aina ollut melko kova itseluottamus ja hän korostikin hienouttaan "jos kirjoittaisin englanniksi, olisin jo akateemisesti maailmankuulu". Poistamiseen onkin varmasti syynä mediakohu ja se että ei ole kenties kovin miellyttävää puolustaa argumentaatiota jonka vastine löytyy Rabelaisin makaaberin huumorin absurdista ja nonsensiaalisesta maailmasta. (Tosin sillä erotuksella että Hankamäki ei ole hauska.)
Aiheena on seksuaalinen häirintä. Suoraan sanoen Hankamäen asenne on niin sovinistinen kuin se voi vain olla sellaisella homoseksuaalilla joka tietää että ei koskaan joudu kohtaamaan sanomisiaan naisten kanssa. (Tosin samanlaisia asenteita löytyy myös niistä "omituisen vittumaisilta kilteiltä miehiltä" jotka pitävät Laasasen naisten seksuaalista valtaa koskevista teksteistä. Jotka joutuvat kohtaamaan mutta pitävät sitä muiden syynä.) Lisäksi Hankamäki on niin pihalla kuin fenomenologi vain voi olla. (En yleensä pidä fenomenologeista mutta Hankamäki on tuossakin luokassa omassa lokerossaan.) Vastuuttomuus voisi tarkoittaa ulkopuolisuutta ja objektiivisuutta. Hankamäen tapauksessa se tarkoittaa sitä että tosimaailma korvataan stereotyypeillä ja liioitteluilla ja tästä vedetään hyvin vahvoja tulkintoja. Jotka johtuvat todennäköisesti siitä että häneltä puuttuu seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi elämänkokemus ja tämä tekee hänestä vihjeettömän.
1: Lopputulos näyttää suunnilleen samalta kuin Richard Dawkins analysoimassa uskonkokemuksia ja hengellisyyttä. ; Dawkinsilla voi olla paljon sanottavaa Jumalan olemassaolosta ja teologian tyhmyydestä, mutta jos kokemuksellisuus on ytimessä hän on yhtä pihalla kuin kristitty joka selittää että ateistit oikeasti uskovat jumalaan ja ovat jotain angsteisteja.
Minkä maalainen sauna?
Voisin aloittaa yksityiskohdista. Jotka eivät sitten ole niin oleellinen osa lopullista analyysiä. Hankamäki ottaa esille sen, miten seksuaalisen häirinnän kohdalla saunassa tapahtuva kouriminen on otettu tuomioistuimeen.
Mutta joka on tarpeen jotta voidaan sävyttää Hankamäen eetosta. Eetosta joka kyllä sitten on itse tekstissä vahvasti läsnä. Se on syytä demonstroida. Olen katsonut vuosia sitten eroottissävyisen elokuvan turkkilaisesta saunasta. Ja ilmeisesti Hankamäen saunassakäynti on hyvin samanlaatuista. "Mikäli ei seksiä halua, ei kannata mennä mihinkään sellaiseen paikkaan, jossa sitä voi olla tarjolla. Vain tyhmä lehmä voi ajatella, että menenpä saunaan ja riisunpa pilluni paljaaksi heteromiesten edessä ilman vähäistäkään ajatusta seksuaalisesta kanssakäymisestä. Typerimmänkin idiootin pitäisi ymmärtää, että jos heteronaisena riisuutuu heteromiesten edessä, tilanne on eroottinen ja seksuaalinen." ... "sellainen ihminen, joka torjuu noinkin intiimissä yhteydessä kuin saunassa tapahtuvan lähentelyn, on poikkeuksellisen ahdistunut, jopa sairas".
Olen itse käynyt sekasaunoissa kourimatta, ihan sen vuoksi että siellä ei ole meneillään mitään Michel Foucaultin tyylisiä kinkyjä homoseksiorgioita. Kun ihminen ei hiero pilluaan naamaasi ja käyttäytyy asiallisesti - sen sijaan että strippitanssisi tai pyllistelisi tahallaan kohti - terve ihminen nimenomaan tiedostaa että toisella ihmisellä on ruumiillinen koskemattomuus. ; Hankamäki voi esimerkiksi miettiä mielessään pillu paljaana pyörimisen määritteitä katsomalla vaikkapa sitä että puheenalaisessa saunassa tapahtuneessa häirinnässä kerrotaan miten naisen alaosaa oli nimenomaan siirretty syrjään jotta häirintää voitaisiin tehdä. Vaatetettu paljaana oleminen on toki tuttua meille jokaiselle joka on ollut alasti vaatteidensa alla. Mutta tämä liioittelu on kenties syytä mainita koska se on oireellinen vihje Hankamäen tuottamassa blogitekstin laajemmassa kontekstissa.
Tästä on hyvä mennä siihen miksi Hankamäellä on kantansa.
Hankamäki on tunnetusti fenomenologi. Tätä kautta hänen analyysissään voidaan nähdä periaatteessa kauniita elementtejä. Jotka sitten vain muuttuvat joksikin hyvin omituiseksi;
1: Byrokratiavastaisuus : "Dynamiittityhmässä kulttuurissamme on alettu ajatella, että ihmisten seksuaalisesta kanssakäymisestä pitää päättää tuomioistuimissa." Ajatus on osuva siinä mielessä että esimerkiksi homoseksuaalien oikeudet ovat juridisia kysymyksiä aivan jokapäiväisessä arvokeskustelussa. Ja voidaan todella nähdä että moralismi ja säädökset - kuten vaikka sadomasokistien kriminalisointi joka on purettu melko myöhään - ovat vastenmielistä moralismia josta seuraa "Ahdasmielisyyden levitessä voidaan päätyä Freudia edeltävään viktoriaaniseen yhteiskuntaan, jossa rokokoopöytien jalat verhoiltiin pöytäliinoilla pitäen niitä ”liian eroottisina”, ja ihmiset hirttivät itsensä ja toisensa seksuaalisesta estoisuudesta johtuviin pakkoneurooseihinsa." Tosin hän on tässäkin tavalliseen tapaansa liioitteleva (mikä ei ole välttämättä pahe, mutta tässä kyseisessä tapauksessa on) "Sellaiset lakipykälät, joilla puututaan aikuisten ihmisten seksuaalisiin
aloittaisiin, kosketteluun, sananvaihtoon tai mihin tahansa
nussimiseen, panemiseen ja seksin harjoittamiseen, pitäisi suoralta
kädeltä viskata nurkkaan." Tuskin Hankamäkikään pitäisi siitä että hän joku päivä kadulla joutuisi kohtaamaan kuvitteellisen feministinaislauman joka harrastaisi hänen kanssaan heteroseksiä vasten hänen itsensä tahtoa. Näkisin että tämänlainen on yhtä oleellinen rajoite kuin pedofilia. (Jota Hankamäki on ilmeisesti halunnut karttaa lisäämällä "aikuisten ihmisten" -sanaparin. Itse näkisin että ehtolistaa voi olla syytä kasvattaa tuostakin.)
2: Hän korostaa vastavuoroisuutta, jopa ruumiillista ja biologista vastavuoroisuutta. "Filosofisesti ajatellen seksuaalinen kanssakäyminen on puhtaasti yksilöiden välinen asia, eikä siitä ole mitään valitusoikeutta. Seksuaalinen kanssakäyminen perustuu vuorovaikutukseen, jonka pohjalta ihmiset herättävät toisissaan intohimoja. Syypää (tai mahdollisen kiittelyn kohde) on siis usein intohimojen herättäjä itse. Lisäksi seksuaaliseen aktiivisuuteen vaikuttavat biologiset tekijät, joiden kieltäminen olisi todellisuuden kieltämistä."
Olen itse asiassa Hankamäen kanssa sitä mieltä että on hyvä käyttää vastavuoroista ajattelutapaa. Siitä huolimatta että se vivahtaa fenomenologialle. Siitä on nimittäin hyötyä. Esimerkiksi syytös seksuaalisesta häirinnästä voi olla turha ja sitä voidaan periaatteessa käyttää aseena. Ja itse olen, ainakin omassa mielessäni, huolissani siitä että kokevatko naapurit sedän jonain pedofiilina heti jos tämä puhuu lasten kanssa. ; Joko tämä epäilykulttuuri on tosi tai se on vähintään syvälle hakattu monien miesten mieleen kulttuurissamme. Ja tämänlaisten asioiden purkaminen on oikeasti tärkeää. Ja niissä miehet voivat kärsiä, tai teoriassa joutua ongelmiin (mikäli suhtautumistapa on tosi eikä vain jotain joka on iskostettu kaikkien päähän).
Nyrkkisääntönä tässä on se, että ajattelutavasta on hyötyä silloin kun sillä luodaan kokonaisnäkemys. Ja tämä kokonaisnäkemys yleensä sanoo että "asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin näyttävät". Perinteisesti on luotu mielikuva rikollisesta ja uhrista. Mutta joskus uhri voi todellakin provosoida vastareaktion kuin Rabelaisin riidanhaastaja. Voidaan nähdä että tekijällä voi olla syy toimia kuten toimii. Ja että uhri on jossain määrin kutsunut sitä mitä on kutsunut. Ja tämä on hyödyllistä. Muutoin syntyy helposti stereotyyppinen ajatus läpipahasta ja täysin hyvästä.
Mutta Hankamäki toimii toisin. Hän luo uuden yksinkertaisen ja tyypitetyn maailman jossa ei tapahdu seksuaalirikoksia joita uhri ei olisi jotenkin provosoinut. Ilman tätä hän ei voisi esittää että "Seksuaalinen kanssakäyminen on kahden kauppaa. Jos niillä markkinoilla
ei osaa toimia hakematta poliisia apuun, on syytä poistua kaikilta
seksuaalisilta foorumeilta ja mielellään siis koko maailmasta. Sillä
maailma ja ihmisen olemus ovat seksuaalisia." Se pätee vain jos raiskaajia ei ole. Yksinkertaistamalla Hankamäki luo tarinan jossa vain käännetään roolit ylösalaisin. Eikä tajua että jos idealisaatio on vankila johon ihminen määritellään, niin tämän idealisaation antiteesi on täsmälleen yhtä monta dogmaa ja kriteeriä sisälläänpitävä. Siksi hän luo ajatuksen jossa uhriksi luultu onkin rikollinen ja rikolliseksi luultu on uhri "Todellinen ahdistelu onkin aivan muuta kuin on väitetty. Se on seksuaalisesti aktiivisiin miehiin kohdistuvaa tuomioiden uhkaa ja juristien nuijilla harjoitettavaa pamputusta." ... "Ja se on femakkopissisten tarkoituskin. He lavastavat itsensä ”uhreiksi” omissa narsistisissa persoonallisuushäiriöissään ja tietävät, mitä tekevät. Tiedotusvälineiden ämmäosasto puolestaan tekee ämmätuomareiden ratkaisuista suuria otsikoita, joiden tarkoitus on toimia sähköpaimenina ja pelotella seksuaalisesti aktiivisia ihmisiä lomakausien kynnyksellä."
Mielestäni todellinen filosofi ymmärtääkin sen että tilanteet ovat paljon tätä mutkikkaampia. Olen esimerkiksi ottanut esiin "kännipanojen etiikkaa" joka on monisyisempää kuin Hankamäellä. Siinä arvioidaan esimerkiksi sitä onko kohde tietoinen seksin aikana. Enkä tee tätä kohottaakseni omaa häntääni vaan demonstroidakseni sitä miten suurempi syvällisyys onnistuu vasenkätisemmältäkin filosofilta. Sellaiselta, joka ei ylpeile olevansa maailmanmiestasoa. Voisin myös huomauttaa että John Danaher käsittelee päihtymisen ja seksin välisiä eettisiä tilanteita ja koukeroita kiinnostavasti. Siinä esimerkiksi se, onko juomaan livautettu päihdettä vai onko päihde otettu itse ja tahallisesti vaikuttavat tilanteeseen. Hyvän filosofin voikin tunnistaa siitä että hän ei tuomitse tekoja tekijän sukupuolen mukaan vaan käytöksen mukaan.
Lisäksi on huomioitava että kulttuurissamme fyysinen koskemattomuus on arvotettu hyvin korkealle. Ideologia ja itsetoteutus ei saa ikään kuin mennä toisen ruumiseen sisälle. Tässä on kyse negatiivisesta vapaudesta. Ja tämä on usein jonkun positiivista vapautta vastaan. Voidaankin nähdä että
1: Uhriksi joutumista voidaan ennaltaehkäistä ja tähän voidaan liittää neuvoja. Joku voi sanoa että ei pidä mennä Helsingissä tyrkyttämään itseään puskiin. Ja tämä voi olla itsepuolustusneuvo. Ja pahastuminen voi olla tässä tarpeetonta ja osoitus herkkänahkaisuudesta. Paitsi jos moralismia muuteaan juridiseksi säännöksi. (Naiset eivät saa mennä kaupungille iltayhdeksän jälkeen, ainakaan ilman burqaa...)
2: Mutta jos siitä tulee syytös jossa raiskatulle vihjataan että koska hän oli humalassa ja pikkumekossa menossa kotiin, niin sitten nainen ikään kuin halusi tulla raiskatuksi. Niin sitten syyttäjä on kyllä täysin pihalla. Se, että oma käytös altisti rikokselle tekee ihmisestä uhrin. Lisäksi pukeutumiselle on useita muitakin syitä kuin raiskatuksi tulemisen halu. Voi esimerkiksi olla niin että nainen on halunnut hakea poikaystävää jota ei ole löytynyt jonka vuoksi hän on kävellyt yksin kotiinsa, eli on ollut näppärä saalis puskaraiskarille joka odottaa muna kädessä ensimmäistä vastaantulevaa naista ja tunkee kaluineen peliin tämän naisen yleisestä käytöksestä riippumatta.
Loppukaneetti.
Olen huvittunut siitä miten Hankamäki puhuu kyynisyydestä. "Vaikka jotkut pitävätkin Laasasen näkökulmaa karkeistavana, se on mielestäni selitysvoimainen ja valaiseva. Ihmiset väistämättä toimivat oman seksuaalisen vaihtoarvonsa puitteissa. Tämä on vain realismia, ja sen kiistäminen johtaa juuri sellaiseen kyynisyyteen, josta ämmämafian oma katkeruus antaa näyttöä." Kuitenkin Hankamäen oma näkemys on äärimmäisen kyyninen. Naiset ovat tunteettomia sosiopaatteja jotka ovat, paitsi viettiensä vietävissä, niin myös ja ennen kaikkea tavoitteellisesti manipuloimassa asioita. ; Jos Hankamäki olisi hetero, tämän voisi kenties korjata kunnollisella ryhmäpanolla lukuisien naisten kanssa. Mutta koska hän on homoseksuaali, tilannetta tuskin voidaan korjata.
Ennen kaikkea tärkeintä on se, että mitä tapahtuu jos vastavuoroisuus -uhristatuksen purkaminen ymmärretään kunnolla. Se voidaan liittää varsin vakiintuneeseen selittelymalliin jota tavataan perheväkivallan ja koulukiusaamisen piirissä. Mies lyö vaimoa turpaan koska nainen nalkuttanut viikkotolkulla. Lausunto on kenties jopa aivan täysin totta, mutta tämä teko on selitys eikä oikeutus. Samoin äiti voi piiskata lastaan liiallisesti koska lapsen oikeasti tekemä tyhmyys ärsytti. Tämä on selitys eikä oikeuta esimerkiksi sanotaan nyt lihakirveen käyttämistä lastenkasvatusvälineenä. Ja jos jotakuta lyödään nakkikioskilla niin sitten se on antanut oikeuden tintata turpaan olemalla jonossa väärällä ilmeellä ja mahdollisesti tönien humalahoippuroinnissaan.
Hankamäki sekoittaa ymmärrettävyyden. Vastavuoroisuus jossain määrin kuvaakin kausaalisuhdetta. (Jos ihmisten kanssa ylipäätään voidaan puhua kausaalisuhteista ilman että heidät määritellään fenomenologiseen vankilaan jota Hankamäki usein vastustaa kirjoissaan. Hänen tämä blogauksensa vihjaa että hän on valmis laittamaan muita ihmisiä erilaisiin lokeroihin, kuten "tyhmiin lehmiin" ja antaa heille hyvinkin tarkasti määritellyt vaikuttimet, varsin sosiopaattiset ja epäkunnioittavat sellaiset.) Ja sitten Hankamäki niin sanoakseni pistääkin siitä miten on (is) siihen miten niiden pitäisi olla (ought). Se, että turpaananto on vastavuoroisen sosiaalisen vuorovaikutuksen odotettavissa oleva seuraus ei tee turpaan vetämisestä oikeutettua tekoa.
Siksi voidaankin muistaa tärkein oppi. Se on suoraan Rabelaisin alkuun laittamastani esimerkistä. Minua nimittäin pani suunnattomasti sylettämään Hankamäen selittely. Pidin sitä vastuuttomana koska hän ei joudu kohtaamaan naisia seksuaalisessa kontekstissa. Pidin sitä vihjeettömänä, elämänkokemuksesta kumpuavana. Hänen sanomisensa naisten käytöksestä, seksuaalisuudesta ja motiiveista toivat mieleen Michel de Montaignen esimerkin jossa eräs nuori mies oli kehunut seksuaalisella suorituskyvyllään ja kuvannut naisia niin ylilyövillä tavoilla että jokainen tiesi että hän ei ollut koskaan harrastanut seksiä, pelkästään kuuntelemalla hänen juttujaan. Kun vihjeetön kohtaa tyhmän ja häijyn en kutsu sitä viisaudeksi. Ja tämänlaisen tuotoksen äärellä lesoilu ärsyttää. Etenkin kun on selvää että asenteen ollessa tuon ja seksuaalisen suuntautumisen ollessa myös tuo, ei kokemus tule opettamaan mitään toista asennetta tuolle kyseiselle ihmiselle.
1: Itse uskon että jos Hankamäki kirjoittaisi englanniksi, hän olisi korkeintaan pahamaineinen. Mediajulkisuutta saa kun esittää huomiohuoraavia näkemyksiä. Ja tämä Hankamäen tuotos varmasti osuisi siihen kategoriaan. Hän ei ole missään mielessä tyhmä mies. Mutta yksi syy miksi hän ja Laasanen kirjoittavat suomeksi on se, että globaalissa maailmassa asiaa käsitellään jo. Jossain mielessä he rinnastuvat Tapio Puolimatkaan, joka ei ole globaali ID -auktoriteetti mutta pärjää riittävän hyvin pienemmissä piireissä jossa on vähemmän kilpailua. Ja siksi hän on Suomessa.
Koska Hankamäki käyttää vittupäisiä käsitevalintoja, on loukkaava, herjaava ja muutenkin asenteellinen hänen tulisi ymmärtää mitä vaikutuksia tällä on vastavuoroisiin ihmisiin. Esimerkiksi minulle tuli mieleen ajatuksia joissa olisi äärimmäisen nautinnollista tintata herra Hankamäkeä turpaan. Josta, hänen omalla logiikallaan, seuraisi se että voisin nähdä hänen kerjäävän sitä. Siksi hänen ei pitäisi pistää vuorovaikutusta juridiikan hoidettavaksi eli nostaa pahoinpitelysyytettä jos näin pääsisi tapahtumaan. Onneksi minä olen vihaisen temperamenttini lisäksi tietoinen siitä että tämänlaiset moraaliset oikeutukset omille teoille ovat hevonpaskaa. Jos noudattaisin niitä olisin kammottava ihmishirviö. (Siksi, heittäytyäkseni runolliseksi, hillitsen himoni - kahlitsen kyrpäni.) Kokemuksellisuus on oikotie pikaistuksissa tehtyihin typeryyksiin. Ja tätä vastavuoroisuuskokemusta ei moni filosofi kutsu viisaudeksi.
1: Toki Hankamäkeen reagointi on vastavuoroista. Ja voisin väittää että ainakaan minä en kokemusteni pohjalta redusoidu pääasiassa seksiin. Sen sijaan vittuuntuneisuuteen, ärsyyntyneisyyteen ja vastaaviin tunteisiin enemmänkin. Sikäli kuin itseäni tunnen, ja mikäli minulla on kokemusta itseni kanssa olemisesta kertynyt elämäni varrella, ovat nämä tunteet varmin tapa päästä tietoisuuteeni riittävän pitkäksi aikaa jotta viitsin niistä mitään blogata. Mutta tämä ei tee hänen tinttaamisestaan oikeutettua vaan minusta perusluonteeltani paskiaisen.
Siksi näen että vaikka Hankamäki onkin ilmiselvästi joku joka voisi tienata aivan saatanasti riidanhaastajana, minun tehtävänäni ei ole olla herrasmies joka joutuu tuon tasoisen elukan vuoksi vaikeuksiin. (En sylje naamaan ketään joka saastuttaisi sylkeni. Ja kaksintaistelu käydään kahden herrasmiehen välillä.) Etenkään kun nykykulttuurissa tilanteet rinnastuisivat siihen kuin sitä oltaisiin kuningasta lyöty. Siksi Hankamäki saa olla minun puolestani rauhassa. Sillä, vaikka se voi olla vaikeaa kuvitella, minä en ole komediahahmo absurdista makaaberista teoksesta. Pyrin olemaan hyvä enkä vain oikeuttamaan mielihalujani, en alenna itseäni eläimen tasolle ja redusoi itseäni seksuaalisuuteen ja vain seksuaalisuuteen. (Vain joka toinen tai kolmas ajatukseni koskee seksiä.) Siksi ymmärrän että Hankamäki ei kerjää sitä. Minä en ole Hankamäen uhri.
Itse asiassa se, että Hankamäen teksti provosoi ja ärsyttää minua, kertoo jotain paitsi Hankamäestä niin myös itsestäni. Se, että tämä ei ole miellyttävää voi johtaa marttyyrikortin heittelyyn ja erimieltä olevan syyllistämiseen. Jos siis itseä on varattu suurella egolla, pienellä viisaudella ja vielä pienemmällä sydämelisyydellä. Sydämettömyyttä löytyykin ainakin yhdestä sellaisesta sydämestä jonne ei mahdu edes yhtä ämmää.
Otsikko viittaa Rabelaisin "Pantagruelin kolmannessa kirjassa" kohtaan jossa on sana âme joka tarkoittaa sielua. Ensipainoksessa saman sanan kohdalla oli sana âne joka tarkoittaa aasia. Rabelaisin varsin ... mielenkiintoisen ... persoonan tuntien asia ei ole sattumaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti