Silloin kun Intelligent Designin kannattajat olivat voimiensa tunnossa - joskus 10 vuotta sitten - heidän kantansa oli että ID oli tutkimusohjelma. Tämä keino oli siitä tärkeä, että sen avulla iso osa kritiikistä voitiin ohittaa. Itse asiassa mittaamista, teorian luonnetta, tieteentekoa ja muuta vastaavaa koskevat asiat luokiteltiin "maailmankuvallisuudeksi". Jos analysoi vaikka tutkimusmetodia, se oli filosofiaa joka johtui maailmankuvallisista premisseistä. Näin kritiikki enemmänkin mitätöitiin lähtökohtaisesti turhaksi kuin oltaisiin otettu kriittinen näkökulma ID -ohjelman kehittämiseen.
1: Jaottelu oli hyvin samantapainen kuin mitä löytää monilta konuilta pseudoskeptikoilta nykyään. Jotain jossa olisi olemassa jokin skientistinen tiede johon ei tarvittaisi lainkaan filosofiaa. Ja jossa usein hieman Puolimatkan tapaan korostettiin - warrantin tai muun oikeuttaman - jonkinlaista naïvia realismia jossa havaiseminen ja omat arkikokemukset ovat 1:1 totta. Tosin tämä on toki siitä ironista että konu pseudoskeptikko sentään tiedostaa että heidän pitää olla hiljaa loogisen positivismin kumoutumisesta. Kun taas kreationistit tarvitsivat maailmankuvallisuutta tavalla jossa on tärkeää hyökätä skientismiä vastaan. Koska empiria, luonnontieteet ja skientismi oliva evoluutioteorian puolella. Siksi ne olivat "naturalismia".
Vitsailin siitä että mitäpä ID tekisi laboratoriolla. Ihmeitä? Tämä on yksinkertainen vastaus. Jos ID on todella tutkimusohjelma - eikä joku filosofioiva näkökulma luokittelevine filttereineen - niin sitten sen täytyy tehdä tutkimusta. Tällä rintamalla ei mennyt hyvin. ID selitti tutkimuspuutteita vainolla. Ja siksi he rakensivatkin omia laitoksiaan jotka ottivat vastaan tutkimuksia, jotka arvioivat kaveripiirissään ja joita he kutsuivat vertaisarvioinniksi. Mutta viimeistään sen jälkeen kun heidän oma tutkimusjulkaisulaitoksensa "International Society for Complexity, Information, and Design" (ISCID) lopetti toimintansa tutkimusten vähyyden vuoksi, oli selvää että salaliiton pitäisi mennä niin pitkälle että ID -piirit vainoaisivat itseään. Etenkin kun ISCID oli mm. itsensä Dembskin perustama ja se keräsi aluksi taakseen nimiä jotka uskoivat ID:seen ja saivat 2000 kpl. Kun iso ihmismäärä yhdistetään asialle myönteiseen julkaisijaan ja saadaan lopputulokseksi laitos joka suljetaan kun tutkimuksia ei synny, tiedetään mitä "tutkimusohjelma" -sanalle voidaan tehdä.
Nykyään "ID on tutkimusohjelma" on jotain johon ei käytännössä törmää. Liike on siirtynyt avoimesti filosofioimaan, ja tätäkin perin asenteellisella tavalla.
Yleensä. "Discovery Institute" sai nimittäin juuri hyvin erikoista huomiota. ID -piirit loivat itselleen tärkeyden tuntua kuvaamalla omaa tutkijaansa Ann Gaugeria. Ja levittämällä videota he saavat tietenkin kuvaa tärkeydestä. Gaugerin takana oli laboratorioympäristö. (Aivan kun ID:n tuotokset - jotka eivät ole empiirisiä tutkimuksia vaan enemmänkin postmodernia käsiteanalyysiä ja filosofista premissikikkailua jota voidaan tehdä nojatuolissa - vaatisivat laboratorioita.) Paljastui että Gaugeria ei oltu haastateltu laboratoriossa työnsä keskellä. Vaan sen sijaan häntä oli haastateltu studiossa vihreän kankaan edessä. Taustalle oli sitten laitettu kuva netin kuvavarastosta. ID:n puolustus asiaan on ollut se, että moni muukin tekee vastaavaa. (Tu quoque kun on tieteellistä, laadukasta ja muutenkin asiaankuuluvaa argumentointia einaturalistisen filosofian maailmankuvassa. Ja muun väittäminen on pahaa natsi-naturalismia!) Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta kun "Discovery Institute" joutuu pulaan siitä mitä on laittanut taustalle. Beatlesien "Imaginen" lainaaminen ilman Yoko Onon lupaa tuotti sille vaikeuksia.
Itseäni tässä kuitenkin kiinnostaa eniten se, että miksi ID ylipäätään on niin innostunut laboratoriokuvista ja laboratorioista. Mitä he siellä niissä labroissaan tekisivät? Ihmeitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti