Kuulin buddhalaisessa kulttuurissa elävistä kuuroista. Heihin suhtaudutaan vältellen, koska kuurous nähdään usein karman rangaistuksena edellisistä elämistä. Tiettävästi tämä asenne on hindulaisuudessa vielä vahvempi kuin buddhalaisuudessa. (Sen sijaan kristinuskossa tähän on nähty vain vähän yhteyksiä. Ja juutalaisuudessa hieman kristinuskoa enemmän. Mutta vähemmän kuin buddhalaisuudessa.) Itse asiassa karman julmuus onkin siinä että kuurous voidaan nähdä reiluksi.
Toisaalta jos minä olisin säätämässä karmaa, tekisin hyvin tietynlaisen karman. Kuuroiksi ihmisiksi rangaistaisiin esimerkiksi sellaiset ihmiset jotka ovat edellisessä elämässään olleet pahoja sillä tavalla että ovat hyljeksineet kuuroja sen vuoksi että nämä ovat kuitenkin ansainneet rangaistuksensa. Siinähän saisivat, kaikki!
Mutta minkäs tekisi, ihmisten kanssa. Kuuroille korvillehan se menisi kaikki oppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti