Roomalaiset puhuivat latinaa. Tämä on yleistä tietoa. On kuitenkin syytä muistaa että roomalaisilla oli viha-rakkaus -suhde kreikkalaisiin. Ja kreikan kieltä käytettiin melko paljon. Aluksi se oli pääasiassa "maahanmuuttajien ja orjien" kieltä. Ja monet orjat olivat kaksikielisiä. Mutta myöhemmin ylhäisö piti kreikan kielestä ; Kreikka oli paitsi turmeluksen niin myös filosofian ja kulttuurin kieli. Tavallinen "kotimaalainen" roomalainen puhui latinaa ja siksi kreikan kieli oli ylhäisölle myös keino erottautua.
Tämä "ylhäisöllisyys" on hauskaa pitää mielessä, kun Rooman hajottua ylhäisö käytti latinaa tieteen ja teologian kielenä. Sillä tässä yhteydessä ei (a) otettu kreikkaa kaikista oleellisimmaksi kieleksi ja (b) oltiin edelleen harjoittamassa kieltä joka ei ole oman kotimaan kieli. ~ Mutta toisaalta ; Jos mietitään Venäjän vallankumousta, suuri osa ylhäisöstä osasi puhua venäjää mutta siihen aikaan aristokraatit puhuivat muodikkaasti ranskaa.
Aikaisemmin suomessakin puhuttiin ruotsia. Ruotsin kieltä ei toki valittu siksi että saataisiin Rooman mahtavan valtakunnan eksoottisia fiboja. Syynä oli valloituspolitiikka. Mutta väline oli sama. Ruotsin kieli oli siitä käytännöllinen että ylhäisö saattoi pitää sen itsellään. Ruotsin kielen opettaminen kaikille on tälläisessä tilanteessa tietenkin vapauttava. Nykyään kun ruotsin valta on kutistunut ja se on muuttunut "harmittomaksi 6% kulttuuriseksi kuriositeetiksi" sama kielenopettelu on muuttunut monille pakkopullaksi.
Sillä, let's face it ; Kaksikielisyyttä tuetaan tasa-arvoisena ja sitä tarvitaan vain jos valloilla on jonkinlainen kulttuurieliitti jonka täytyy jotenkin erottautua. Ja nykyaikana tiedämme missä tämä valta sijaitsee, sillä tieteen kieli on englanti ja jopa internetissä puhutaan rallienglantia ja ties mitä tankeroenglantia. Mikä ärsyttää monia kun he ovat suomalaisia ja käyvät suomalaisissa ryhmissä internetissä. Mutta he eivät olekaan 31337. Ihme n00beja.
Kielet voivat myös etääntyä ja elitisoitua muutoin. Japanin keisarit
puhuivat ylhäisöjapania. Ja kun keisari Hirohito esiintyi radiossa
ensimmäistä kertaa, tilaisuudessa jossa suuri osa japanin kansalaisista
kuuli hänen äänensä ensimmäistä kertaa, he eivät tahtoneet ymmärtää mitä
Hirohito sanoi koska ylhäisön tapa käyttää japania oli erkaantunut
siitä miten tavalliset japanilaiset puhuivat. (Viesti oli muuten
suunnilleen "Sotatilanne ei välttämättä ole kääntynyt eduksemme.") Tähän liittyen ; Tervetuloa minun blogiini. Sen ymmärrettävyyttä ja kielellisiä ratkaisuja ei ole välttämättä pidetty parhaina mahdollisina. Syytän lauserakenteestani ja virkkeistäni kirjallisuutta joihin tutustuin liian nuorena ; Gabriel Garcia Márquezillahan virkkeet kestävät yli sivun verran. Loenin virkkeet kestävät kolmattakin sivua. Henry Millerkään ei tuhlannut pisteitä "Kravun kääntöpiirissä". Ongelmani kielessä ovat usein siinä että yritän liian vaikeita. En välttämättä edes osaa tuottaa "normaalia lausetta". En tiedä minkälaisia lauseita "tavalliset ihmiset käyttävät". Tämä on taatusti jonkinlaista kulttuurielitismiä. Mikäli haluatte välttää kohtaloni, neuvon että ette lue kaunokirjallisuutta ennen kuin reaaliaineet ovat kunnossa. Toisin päin jutuista ei enää saa mitään selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti