Loogisen ajattelun kannalta;
Näkemys on hyvin erikoinen.
* Ensinnäkin hän leikkii sanoilla argumentoinnin sijasta. Voinen huomauttaa että maapallon rakenteen tutkimuksessa voidaan puhua fysiokemiallisesta evoluutiosta, mutta tämä ei tietenkään tarkoita että biologisen evoluutioteorian vaatimat osiot (kuten lisääntyminen) olisivat oleellisia. Kyse ei ole samasta ilmiöstä. Se on sama kuin selittäisi että jos puhutaan lapsen kehityksestä niin oltaisiin jotain kehitysteorian kannattajia.
* Toisekseen hänen ajatuksensa evoluution naturalistisuudesta on non sequitur. Toki (ID)kreationistit mielellään toistavat tätä. Mutta se on pikemminkin osoitus siitä miten huonosti he ymmärtävät. On toki totta, että evoluutio voi olla partikulaaristi naturalistinen siinä mielessä että jos olet ontologisen naturalismin kannattaja niin voit ristiriidattomasti uskoa evoluutioteoriaan.1 Mutta tämä ei tarkoita kovin paljoa. Samoin on triviaalisti totta että evoluutioteoria on joitain partikulaareja vastaan. Tämä johtuu siitä että niissä uskonto tekee luonnontieteellisiä ennusteita ja voi täten falsifioitua luonnontieteellisen evidenssin edessä. Osa uskonnoista voi falsifioitua tälläisissä tilanteissa. Tämä ei tietenkään tarkoita kovin paljoa. Onhan esimerkiksi ollut ukkosenjumalia. Se, että tiede tutkii salamointia ja luo tähän mekanistisen selityksen on heille varmasti kauheaa jumalanpilkkaa. Ja naturalismin kanssa yhteensopivaa. Mutta ei se tarkoita että jos uskoo näihin salamointiteorioihin niin olisi pakosti ateisti tai "teisti tavalla jossa liimaa ylimääräisen tyhmän osan päälle". Jotta evoluutio olisi naturalistista Kontisen tulisi osoittaa loogisesti että jos kannatat evoluutioteoriaa ainut mahdollisuus olisi että on ontologisen naturalismin kannattaja. Hän joutuisi siis kuvaamaan miten evoluutioteoria falsifioi kaikki kuviteltavissa olevat jumalamahdollisuudet. Hän itse asiassa tekee jo virheen yrittäessään huomioida teistisen evoluution. Sillä siinä on jumalusko ja evoluutionäkemys yhdessä. Niiden välissä ei ole ristiriitaa joten Kontinen joutuu käyttämään "ristiriidan" sijasta "ylimääräinen". Tämä on oireellista ja kertoo että tosiasiassa evoluutio ei olekaan ateistinen ontologisen naturalismin oppi. Koska ei voi olla väistämättä ateistinen ja ristiriidaton teistisen näkemyksen kanssa samanaikaisesti.
Kontisen ajatuksesta joudutaan hakemaan järkeä hyvin kaukaa.
Evoluutioteoria ei itse asiassa ole edes akateemisessa maailmassa mikään ateistisen maailmankuvan lähde tai ateismin innoittama. Mutta se voidaan liittää kuitenkin sellaiseen maailmaan jota yrittää ajaa 1996 ilmestyneen Willam A. Wallacen "The Modeling of Nature". Teos esittelee lähtokohtansa pettymyksen kautta. "As the new millennium approaches, our scientific knowledge of the universe surpasses that of any previous age. Yet, paradoxically, the philosophy of science movement is now in disarray. The collapse of logical empiricism and the rise of historicism and social constructivism have effectively left all of the sciences without an epistemology. As the new millennium approaches, our scientific knowledge of the universe surpasses that of any previous age. Yet, paradoxically, the philosophy of science movement is now in disarray. The collapse of logical empiricism and the rise of historicism and social constructivism have effectively left all of the sciences without an epistemology." Tämä onkin kiistaton asia joka on siitä jännittävä että esimerkiksi juuri evoluutiokriittinen ID on aivan oikeasti ottanut evoluutiokriittisen asenteen joka nojaa "maailmankuviin" juuri tämän epistemologiattomuuden kautta. Ja toisaalta se vastustaa postmodernismia ja muita vastaavia relativistisia suuntauksia. (Perinteisessä kreationismissa myös objektiivinen moraali on suosittua, maailma ja moraali on heille, paitsi metafyysisesti objektiivista, niin myös siitä on saatavilla ehdotonta tieto. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on tätä kautta sekä pahaa että luonnonvastaista.) Ja tämä on jotain josta Wallace haluaa kasvaa yli ; "a return to a realist concept of nature is plausible and, indeed, much needed. Human beings have a natural ability to understand the world in which they live. Many have suggested this understanding requires advanced logic and mathematics. Wallace believes that nature can more readily be understood with the aid of simple modeling techniques."
Suhtaudun näihin hieman huvituksella. Wallacen ajatus on itse asiassa hyvinkin sama kuin Alvin Plantingalla joka itse asiassa kannattaa uudelleenmuotoiltua naïvia realismia, jota hän kutsuu reformoiduksi epistemologiaksi. Plantinga näkee että ihmisillä on warrant, eli heidän järkensä ja aistinsa ovat varmistettuja. Jumala varmistaa tämän. Ja karteriolaisen kehän (klassinen kehäpäätelmä josta ainut tie ulos näyttää olevan auktoriteettiin vetoaminen, eli se että Descartes on ollut sen tason älykkö että ei olisi ollut niin tyhmä että tekisi kehäpäätelmiä) tietenkin täydentää se että ihmisillä on sensus divinitatis, jumala-aisti jota kautta he sitten aistivat Jumalan. Wallacen asenne on sama (miinus jumala ja jumala-aisti). Monilla tuntuu todellakin olevan kaipuu vanhan ajan ehdottomuuksiin. Jos olet teisti, saatat tässä linjalla päätyä apologeetikoksi rakentelemaan jumalatodistuksia. Tai kreationistiksi. Ateistien puolella vastaavalla saatetaan päätyä vaikkapa evoluutioteoriaa vahvasti ajavaksi tyypiksi, jonkinlaiseksi Richard Dawkins -kopioksi.
Sofistikoituneemmillaankin
Itse, Quinen kannattajana, elän ehdottomasti loogisen positivismin jälkeistä aikaa. Siinä tämänlaisia asioita käsitellään sen sijaan että niihin jäätäisiin roikkumaan. Moni, etenkin rationaalisella pohjalla olevaa teismiä kaipaavat, sen sijaan ovat keksineet hassun keinon. He ovat ottaneet loogisen positivismin ehdot vaatimuksina joita he vaativat tieteeltä ja niiltä jotka eivät usko Jumalaan.
Tästä pieniä pohjakumuja on, toki asiallissävyisessä, areiopagin artikkelissa joka käsittelee uskonnon juuria. Se on mielenkiintoine ja ihan hyvä artikkeli.
* Olin itse asiassa huvittunut jo ingressissä. Sillä teistit mielellään kysyvät kysymystä "Mitä filosofisia taustaoletuksia evolutiivis-psykologiset teoriat uskonnon synnystä sisältävät?" mutta sitten kun vastaavia ongelmia tulee teismissä vastaan, he eivät ole niin kiinnostuneita. Eivätkä pidä niitä tärkeinä. Jostain syystä tuo kysymys on jotain joilla ateisteille tai naturalisteille - tai vain ei Jumalasta kiinnostuneille - esitetään haasteita jotka osoittavat että "noi tyypit on ihan tyhmiä" muuttuvat epäkiinnostaviksi ja merkityksettöminä ohitettaviksi teismin kohdalla. Tuo kysymys voidaan toki kysyä ja artikkeli käsittelee sitä hyvin. On vain hauskaa että teistit eivät tulle syvää mielenkiintoa korostaa kriittisiä ja moittivia sävyjä kun aiheena on se, minkälaisia oletuksia teisteillä on tehdessään maailmaa koskevia oletuksia ja tehdessään tiedettä. On jotenkin tärkeämpää selittää miten moni tiedemies uskoo Jumalaan ja miten tiede ja usko ovat yhteensopivia. Se on asiallisempaa.
* Huomio keskittyy aika paljon näkemyksiin kuten "Uhattuna ei siis ole ainoastaan uskonnon, vaan myös tieteen tiedollinen perustus. Ratzschin mukaan tieteen tiedollisen perustan voi pelastaa ainoastaan se, että ihmisen kognitiivinen mielenmaisema ja maailmankaikkeus ovat rakenteeltaan yhteensopivia." Jopa artikkelin rakenne jossa ensin esitetään naturalistinen kanta ja siten niiden kritiikki on erikoinen kun puhutaan teoksesta joka esittelee eri näkökantoja. Samalla korostuvat sellaiset sävyt, jotka kenties eivät ole olleet kirjoittajan tavoitteissa. Eli se että uskonnonfilosofiassa on kaksoisstandardi jossa "naturalistinen taustaoletus jolla naturalismi oikeutetaan on epätyydyttävä ja rajoittava" mutta jos sitten sen antiteesi, "supernaturalismi", otetaan lähtökohdaksi niin ne ovat sitten ei-rajoittavia, jaloja, ylempiä ja jopa jotain joita on oikein ja järkevää vaatia.2
Artikkelissa on vahva henki siitä miten monet, niin naturalistit kuin teistit, kaipaavat vahvaa luottamusta tieteeseen. Aiheena on teoriassa uskonnonfilosofia ja Jumalan ja uskon oikeutus, mutta taustalle nousee hyvin paljon laajempi teema. Kun vastataan tähän tiettyyn kysymykseen vastataan siihen hyvin laajalla epistemologiaa koskevalla pohjasävyllä. Ja tässä paistaa haikailu vanhan epistemologian perään. Tässä asenteessa on paljonkin yhteistä omakustannekirjailija Kontisen maailmaan.3
Olenkin itse korostanut muuta.
Fysikaalinen maailma ei kenties ehkä ole kaikki. Kuitenkin sen ulkopuolella olevat asiat ovat selvästi maailmankuvallisempia. Jopa Plantingan kaltaiset tyypit hyväksyvät luonnontieteen kunhan se on "vain osa maailmasta". Huoneessa esimerkiksi on lämpötila ja siitä keskustelua ei tuomita uskovaisten puolelta humpuukiksi. Ja siksi Quinen tapaan olen valmis sanomaan että "The familiar material objects may not be all that is real, but they are admirable examples." Eli niiden perustelutavassa on kuitenkin jotain ihanteellista, niin ihanteellista että kiistana harvemmin on se onko luonnontiede metodi saada mitään tietoa vaan enemmän kysymys siitä että onko tiede ja uskonto yhteensovitettavissa. Siksi olen enemmänkin sitä mieltä että tehdäkseen itsestään mielenkiintoisen teistien täytyisi ensin luoda neutraalilta pohjalta jokin tutkimusohjelma.
 |
| Paavin julma-aisti aktivoituu toimimaan moitteettomasti lähinnä silloin, kun hän yrittää katsoa poispäin oman katolisen kirkkonsa sisällä toimivista pedofiileista. |
Siksi en olekaan lähtenyt kumoamaan joka ikistä partikulaaria Jumalaa vaan pidän teististä lähestymiskohtaa jonain joka on kerrasta toiseen paljastunut vakavaksi aikani haaskaamiseksi. Olen vaatinut teisteiltä pihviä. Tähän asti he tuntuvat olevan innostuneempia siitä että kaivavat vastustajiensa perusoletuksia ja korostavat niiden olemassaoloa sen sijaan että osoittaisivat olevansa itse enemmän "kuin vain yksi maailmankuva", eli jotain jossa teismi selviää näistä onglelmista ja selviää niistä paremmin kuin vastustajansa. Se, että "jotain ei teisteistä tai jostain heidän lainaamastaan filosofista osata ratkaista" ei ole sama kuin antaa tilaa aukkojen Jumalalle jonka mukaan tämä ratkaisu olisi Jumala. Sen sijaan supernaturalilsmi on epäkiinnostavaa ja ollakseen relevanttia sen täytyisi osoittautua joksikin joka tuottaa vähintään samantasoisia "admirable excampleseja" kuin naturalismi tuottaa.
En minä kiistä mitään tutkimusnäkökulmaa a priori. Huomautan vain että perusoletusten olemassaolo on jotain jonka kanssa on vain pakko elää. Ja että tutkimusohjelmien hedelmällisyys on jotain joka voidaan havaita a posteriori, etenkin kun kristinuskolla on ollut yli 2000 vuotta aikaa rakentaa filosofiansa täydelliseksi. Aikaa on annettu ja jos hedelmäkori ei pullottele "admirable excampleja", voin tuhahdella huvittuneesti. Kenties kaikki oleellinen onkin jo sanottu, minun ei tarvitse edes jatkaa.4
1 Paitsi jos Alvin Plantingan warrant -argumentin ottaa vakavissaan jolloin Plantinga itse asiassa sanoo että evoluutioteoriaan uskominen on jotain joka olisi naturalismia vastaan, ei siis naturalismia vaan juuri päinvastoin. Tätä argumenttia ei jostain syystä kuulla Tapio Puolimatkalta vaikka se on Plantingan argumentin suora seuraus. Evoluutioteorian kannattaminen ei olisi naturalistisen filosofian mukaista. Ja jos naturalistit eivät ymmärrä tätä niin se olisi sitten ihan toinen asia. ; Jos on johdonmukainen ja olettaa että (p1) EAAN -argumentti on tosi, ja (p2) evoluutioteoria on totta ja (p3) kanta evoluutioon on tieteellinen pätevä tosiasia, niin sitten (j) täytyisi tunnustautua teistiksi. Tämä ei tee evoluutiosta naturalistista oppia, vaan nimenomaan päinvastoin. Joko evoluutio on naturalismia vastaan (eli evoluutioteoria on antinaturalistinen) tai Plantinga on väärässä. Vaihtoehtoja ei ole.
2 Tosin esim. itse kannattamani malliriippuvaisen realismin kannalta ei ole edes väliä kongitiivisen mielenmaiseman ja maailmankaikkeuden rakenteen yhteensopivuudesta. Ja minä olen tämän kautta paatunut naturalisti ; Yhteensopivuutta koskevat kysymykset ovat vessanseinäkysymyksiä joihin ei pidä aikaa haaskaaman. En ole törmännyt syihin joiden vuoksi tästä pitäisi luopua, se, toisin kuin loogisen positivismin vaatimukset, eivät ole paljastuneet auttamattomasti aikaansa eläneiksi toiveajattelu-unelmoinneiksi.
3 Kaikkia näyttää yhdistävän se, että kaipuu loogisen positivismin ihanteiden mukaiseen tiedekuvaan on niin kova, että loogisen positivismin kumoutuminen ei haittaa. Ja tämän kiertämiseksi keksitään erilaisia kikkoja joita loogiset positivistit olisivat mieluusti käyttäneet jos ne olisivat olleet mahdollisia. Ja jos ne olisivat mahdollisia niin looginen positivismikin voitaisiin palauttaa ja sen kritisointi - jota samanaikaisesti samalla kuitenkin tarvitaan jotta "supernaturalismille" saadaan tilaa - olisi hyvin omituista. Näiden saivartelujen käyttäjiä yhdistää Kontiseen myös se, että niiden luojat ja esittäjät nähdään yleisesti neroina, heidän itsensä mielessä.*
* Kontinen on klassinen kreationisti. Moni esittää että ID olisi suvaitsevampi, ja että se olisi vähemmän tiukka. ID vaikuttaa siitä erikoiselta että se myy itseään ei-uskontona koska se ei täsmennä itseään kristillisen Jumalan perustelijaksi, toisin kuin vaikka klassinen vanha vanhoilliskristillinen YEC. Samalla se on kuitenkin hyvin häijy. Siihen liittyy perin kummallisia lieveilmiöitä. Moni ajattelee että se olisi suvaitsevaisempaa kun klassinen kreationismi, mutta kenties se on vain irtautunut perinteisestä kristillisestä etiikasta ja sen tuomista rajoituksista. Se on mitä tahansa teismiä, jossa tärkeintä on kohdistaa viha oikeisiin vihollisiin. Tämä muistuttaa hieman "onionissa" esitettyä Non-Denominational Terrorismia.
4 Itse asiassa "maailmankuvista" puhumisessa tuntuu olevan hieman sama ongelma kuin sekularismissa. Sekulaarissa maailmassa haluttaan nimellisesti erottaa uskonto ja valtiollinen keskutelu. Mutta sekularismi johtaa kuitenkin käytännössä siihen että politiikassa on ehdottoman tärkeää lähinnä osoittaa että vastustaja on uskontoa. Koska jos se on, se voidaan suoralta kädeltä torjua. Näin poliittinen keskustelu koostuu yllättävän paljolti uskonnollisesta keskustelusta joissa uskonnollisuuden analyysi ja tunnistaminen ovat tärkeässä osassa julkista keskustelua. Avoimesti pluralistisessa maailmassa uskonnolliset näkemykset ovat usein huvittavia kun niitä ei esitä tyyppi joka olisi samaa uskontoa itsen kanssa. Uskonnollisuuden tunnistamisen ja uskonnollisen ilmapiirin vaikutus on silloin paljon suppeampi ja triviaalimpi. Tässä kohden epistemologian kritisoiminen ja vanhan loogisen positivismin ihanteiden haikailun yhdistelmä on siitä jännittävä että usein se ylikorostuu siihen että katsotaan vain että vastapuolella on jotain premissejä ja sen jälkeen voidaan ikään kuin "samalle tasolle kuviteltujen vastustajien kuviteltujen toimien kanssa" astua sanomaan mitä tahansa. Koska mitä tahansa voi sanoa kun saa ottaa mitä kuvitelmia haluaa. Rationalismin kohdalla tiedetään että johtopäätökset ovat yhtä hyviä kuin valitut premissit. Garbage in-Garbage out. Joten roskasta saadaan rationaalista kun vain etsitään sopivat premissit. Epistemologianillitys johtaakin äärimmäisen maailmankuvalliseen ja tiedollisesti entistäkin heikkotasoisempaan keskusteluun. Itse asiassa huonosti tieteellisesti perustellun voi jopa tunnistaa näistä epistemologisen saivartelun rakenteista. Tälläinen denialismi on monenkarvaista ja äärimmäisen suosittua - ja se ei ole ainakaan paremmin perusteltua kuin vakiintuneen tieteen käsitykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti