"Vastakkainasettelematta", "sopien" ja "talkoohengellä".

Sipilän vetämän hallituksen linja on ollut melko tiukka. Tämän puolesta puhuu tietysti se, että päättäjät itsekin puhuvat "kipeistä päätöksistä". Säästöjä sanotaan perustelluiksi tai pakollisiksi. Sipilä on puhunut paljon yhdessä uhrautumisesta ja tässä yhteydessä hän on vaikuttanut myös ei-poliittisiin toimijoihin kuten virkamiehiin ja evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Neljä miljardia on kova asia.

Forget-me-not

Ennen vaaleja Sipilä oli hyvin vaitonainen uskonkysymyksistä. Siksi hänen erityinen yrityksensä kutsua kirkko mukaan antamaan lausuntoja on ollut ällistyttävä. Sipilä kannattajineen korosti ennen vaaleja uskonnollisen vakaumuksen merkityksettömyyttä. Sipilä vaikutti siis sekularistilta. Nyt hän kuitenkin yrittää selvästi siirtää politiikkaa uskontoon. Ja jos en pidä siitä että valtionkirkko on autonominen ja imee verorahoja ja päättää itse mitä niillä tekee, niin tämäkään ratkaisu ei kyllä hirveästi miellytä. On selvää että Sipilän lestadiolaisuus vaikuttaa politiikanteossa jopa aggressiivisemmin kuin Päivi Räsäsen. Itse asiassa Soinikin vain laukoo uskonnollisia käsityksiään mutta Sipilä yrittää valjastaa valtionkirkkokoneiston oman köyhienkyykytyspolitiikkansa sätkynukeksi.
1: Tosin Sipilä ja Soini ovat tehneet muutakin ällistyttävää ; tasa-arvoista avioliittolakia koskeva kansalaisaloite joka on jo mennyt läpi ja saanut presidentin allekirjoituksen yritetään ohittaa Soinin ja Sipilän yhteisvoimin. Uskonnollisilla vakaumuksilla on tässä mielessä ollut enemmän vaikutusta kuin olen uskonut. Olin niin naïvi että ajattelin että Sipilän vaiteliaisuus uskonnonasioista on sekularismia ja että tämän pohjalta ei ole pelkoa esimerkiksi siitä että kansan tahtoa ja kansalaisaloitteiden kaltaisia asioita ei niin vain ohitella omalakisesti. Olen hyvin hyvin pettynyt.

Kristillisen "kotimaa" -lehden puolella on huomioitu se, että Sipilä on vedonnut kirkkoon. Hän on tässä puhunut "kohtuudesta". On merkittävää että kirkko ei ole tanssinut lestadiolaisen pillin mukaan. Esimerkiksi arkkipiispa Mäkinen on huomauttanut että "köyhyyden poistaminen ei ole hyväntekeväisyyttä". Kirkon puolella haukkuja on saanut esimerkiksi se, että rikkaat saavat ottaa osaa vapaaehtoisesti mutta ne joilla on jo nyt tiukkaa joutuvat pakosta ottamaan osaa talkoisiin. Itse voisin sanoa että kirkko on tässä ollut varsin tarkka. Sipilä on käyttänyt "kohtuutta" hyveenä. Mutta tosiasiassa hänen arvoretoriikkansa on jotain samaa kuin siinä että uudelleennimeäisi "kurjuuden" "askeesiksi". Itse näkisin että kohtuutta on nimenomaan se että annetaan niille joilla on vähän ja otetaan niiltä joilla on helvetisti. (Siihen en sano onko kohtuus sitten hyvä tai oikeudenmukainen asia vai ei.) Sipilän linja muistuttaa enemmänkin matteusvaikutusta jossa niille joilla on, annetaan ja ne joilla ei ole otetaan se vähäkin pois.

Valitsin tarkoituksella retoriikan.

Something is
bugging me...

Moni ihminen on puhunut Sipilän hallituksesta strategisena yksikkönä. Puolestapuhujien kanta on se, että säästöt ovat välttämättömiä. Ja tällä sitten oikeutetaan Sipilän käyttämät termit. Itse näen että voidaan käsitellä irrallisina kysymyksinä. Eli vaikka olettaen että Sipilä olisi oikeassa strategisesti niin se ei sitten tarkoita sitä mitä hän sanoo käyttäessään erilaisia yhteistyötä ja yhdessä tekemisen ja yhdessä uhrautumisen käsitteitään. Kenties strategia esimerkiksi toimii Suomen pelastamisessa, mutta kenties silti siinä uhrataan joitakuita ja toisia taas ei.

Voisin toki korostaa hieman sitä strategistakin puolta. Minulla on siihen mielipide ; On nähdäkseni hyvinkin mahdollista, että Suomi todella tarvitsee säästöjä. Toki tässä on tullut esiin sekin että tämä ei itse asiassa ole väistämätöntä. Taloustutkija Pantzar on korostanut että valittu strategia itse asiassa vaarantaa yhteiskuntarauhan. Ja että Suomi olisi tekemässä samaa virhettä mitä Espanja teki joitain vuosia sitten ; Eli velka ja työttömyysluvut voivat jopa kasvaa. Velkamme on suhteellisen pientä ja kilpailukyky huippuluokkaa. (Tosin en usko että taloustiede on eksaktin-eksaktia, paitsi siinä mielessä että siinä käytetään kaavoja ja numeroita. Otan kaikki talousteoriat suolan kanssa.)

Minäkin voisin valittaa siitä miten Sipilän väite siitä että säästöjen tekeminen ei tuhoa hyvinvointiyhteiskuntaa kun taas säästämättä jättäminen tuhoaisi hyvinvointiyhteiskunnan muutaman vuoden kuluttua on nimenomaan väite. Etenkin kun osaan asioita lisätään rahaa, esimerkiksi tiestöön vaikka ne eivät lisää kilpailukykyä. Samoin kaikilta ei suinkaan leikata, vaan säästöt iskevät nimenomaan köyhiin. Jostain syystä rikkaiden verottamista ei ole nähty lisäkeinoksi haalia rahaa. Budjettia on itse asiassa lisätty monissa paikoin. Ja toisaalta esimerkiksi kirjastotoiminnassa leikkaamisessa tulevat säästöt ovat rahallisesti pieniä, mutta symbolisesti (etenkin koulutuksessa säästämisen kanssa) hyvin suuria. Voisin valittaa mutta moni valittaa tästä asiasta. Ja valittaa minua paremmin. Ja toisaalta myös puolustautuu tältä valitukselta paremmin kuin minä.
1: Jo lisäbudjettien tekemisen tekemättäjättäminen osi säästäny hirvittävästi. Mutta politiikka on politiikkaa ja tulevaisuudessa eletään ilmeisesti USA: tai Espanjan malliin. Joka tarkoittaa sitä että tulevaisuudessa ei ole julkista terveydenhuoltoa ja kaikki koulutkin ovat yksityisiä. Tai sitten maa menee pankrottiin ja massatyöttömyys syntyy. Vakava eriarvoistuminen on alkanut ja odotan ensimmäisiä han -suomalaisista koostuvia slummeja syntyväksi. Ei taida muu auttaa kun totutella siihen. (Ja vihjaan että vaikka olisi helppoa haukkua perussuomalaisia, niin tosiasiassa tässä on katsottava enemmän keskustan ja kokoomuksen suuntaan.)

Retoriikassa on paljon kiinnostavaa.

Voidaan nähdä että Sipilä puhuu yhteistyöstä. Tämä tuntuukin olevan hallituksen vallitseva linja. Esimerkiksi Kokoomuksen Satonen penää talkoohenkeä. Sipilä on itse korostanut että asiaa ei pidä lähestyä vastakkainasettelun hengessä. Asetelma kuitenkin luo "luokkaeroja" varallisuuteen. Itse näen että tämä strategia on samaa mitä poliisit tekevät elokuvissa huudellessaan "täällä ei ole mitään nähtävää". Tätä ei sanota siksi että mitään nähtävää ei olisi, päinvastoin. Tämä sanotaan strategisista syistä. Ei ole sattumaa että sisäiseen turvallisuuteen on panostettu. Sillä hallituksen päätökset taatusti vaikuttavat siihen että vastakkainasetteluja syntyy. Sipilä haluaa rauhoitella koska se toimisi kipinänä.

Kuitenkin jos yhtään katsoo toimintaa ei voi olla huomaamatta että ratkaisut ovat vastakkainasettelevia. Vastakkainasettelu on suoraan Sipilän tekemissä päätöksissä. Itse suosisin rehellisyyttä. Jos leikkaukset ja säästöt ovat perusteltuja niin voitaisiin sanoa että vastakkainasettelu on pakko. Tai että vastakkainasettelun aika on nyt. Mutta hallitus on valinnut linjan jossa vastakkainasetteleva rakenne tehdään ja jos joku kritisoi tätä rakennetta niin sitten tämä kritisoija on luomassa vastakkainasettelua.

Sipilän yhteys valtionkirkkoon ei tässä mielessä yllätä. Uskontokeskustelussakin on ollut tapana se että uskonto on luonut käytänteitä jotka ovat uskonnottomille epäreiluja ja jos näitä epäreiluuksia tuo esiin niin on militantti. Itse asiassa tässä kohden minua yllättikin se että kirkko ei lähtenyt mukaan hyppimään hallituksen pillin mukaan, se kun on normaalisti kumarrellut ja pyrkinyt välttämään kaikkea kapinallisuutta. Toisaalta en ole odottanut Kari Mäkiseltä enää pitkään aikaan mitään aidosti eettistä suoraselkäistä aktiviteettia, joten kirkko johtajineen teki tässä minusta positiivisen tuplayllätyksen.

Sipilän mukaan tilanne on erikoinen. Jos hänen tahtoonsa ei taivuta eikä niitä 1,5 miljardin lisäsäästöjä tehdä, niin hän uhkaa tuholla. Lisäksi on huomattava että hän puhuu siitä että jos yhteiskuntasopimusta ei saada tehtyä, niin seuraa pahoja asioita ovat hyvin lähellä kiristystä ja uhkailua. Ei valittu taktiikka yhdessä pakotehenkeen ole mitään lempeää suostutteluakaan. (Tosin ymmärrän jos lestadiolaisella on syviä vaikeuksia ymmärtää miksi ankara ryhmäpaine ja kaikkien puolueiden ja virkamiesten ja valtionkirkon kyykyttäminen samaan muottiin ei ole lempeää suostuttelua. Koska lestadiolaisten kulttuurissa tämänlainen kyykytys on juuri se tapa jolla siellä on lempeys ja rakkaudellisuus määritelty.) Kun budjettia lisätään muualla ja säästöjä tehdään toisaalla ja tätä kutsutaan yhdessä säästämiseksi, on tilanne niin että joko vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Tai sitten kaikki etiikkaan vivahtavakin on vain retorista peliä jolla ajetaan omaa agendaa. (Toki ymmärrän jos lestadiolaisella on vaikeuksia ...)

Niin suuri ja musta kuin yö.
Se saalista vaanii ja syö.
Ainakin jos ei sotkeudu
retorisiin verkkoihinsa.

Sipilän retoriikka itse asiassa luo tilaa "valtion vihollisen" määrittelylle. Hän luo järjestelmän jossa mukanaolo on "sosiaalista" ja jonka ulkopuolella on "loisimista" tai "vastakkainasettelua". On siis yhteistyösopimus johon osallistuvat tukevat rikkaita ja tätä kutsutaan talkoohengeksi. Ja erimielisyys tai ongelmien esiintuonti on yhteiskunnan olemassaoloa uhkaavaa. Sipilän leikkuri on siitä ikävä että se myös poistaa yhteiskunnasta hyvin suuren määrän sellaisia asioita jotka tekevät yhteiskunnasta ylipäätään säilyttämisen arvoisen. (Miksi säästää jos selviytyvä valtio ei ole kansalaisilleen säilyttämisen arvoinen?)  Ja se että hän kutsuu tätä "kohtuudeksi" ja samalla yrittää valjastaa valtionkirkon retoriseksi keppihevosekseen on jo absurdia. Sipilä saisi painua lestadiolaiskuntaansa panemaan (ideologisesti ja kenties geneettisestikin) sisäsiittoisia "sisariaan". Eikä näyttää naamaansa esimerkiksi kunnioitusta ansaitsevien ihmisten alueilla.