Ja vertaukseni ei ollut satunnainen. Ilkka Koskimäki kuvaa, että Suomeen on saapunut uusi seksuaalisen häirinnän ilmiö. Ja hän on pysynyt tässä kannassaan hyvin vahvasti. "Koskimäki sanoi, että puistoissa ja kaduilla tapahtuneet seksuaalirikokset olivat Suomessa tuntemattomia ennen kuin 32 000 turvapaikanhakijaa saapui maahan viime vuonna." Tämä on hyvin kiinnostava lausunto. Tai ainakin siitä on kohistu, joten sitä pidetään merkittävänä.
Se tietenkin istuu lujasti narraatioon ns. ulkomaalaisten tekemistä puskaraiskauksista verrattuna vaikkapa suomalaisten miesten tekemiin humalassa kaverinaisen raiskaamisiin. (tjsp.) Tähän on isketty melko vahvasti. Aiheeseen liittyen on tuotu esiin paljon vanhempia seksuaalirikosilmiöitä.
1: Esimerkiksi yliopiston juhlissa on tapahtunut kaikenlaista hyvin negatiivista. Juhlissa, jotka siis eivät koostu pelkästään kavereista ja ihmisistä jotka tuntevat toisensa ennästään, on pyritty huumaamaan, humalluttamaan ja hyväksikäyttämään naisia. Myös klähmintää ja muuta vastaavaa on tapahtunut. Tämä on siitä kiinnostava ilmiö, että yleisessä keskustelussa raiskaripervo ei edusta yliopisto-opiskelijoihin liitettyjä ominaisuuksia.
2: Toisaalta tuntemattomia naisia on ahdisteltu jatkuvasti. Tästä on tiedossa reportaasejakin, jopa hyvin kauas menneisyyteen. Naisia vähintään häiritään. Tämä on siitä merkittävä asia, että maahanmuuttokeskustelussa naisten seksuaalinen koskemattomuus on hyvin nopeasti noussut tärkeimmäksi arvolauselmaksi. Mutta vielä vuosi sitten muodikasta oli väheksyä seksuaalisen häirinnän muotoja. Niitä määriteltiin jotenkin harmittomiksi. Syynä oli se, että konservatiivit ovat perinteisesti ja vuosikymmenten ajan vastustaneet postmodernia feminismiä ja relativismia. Ja koska nämä tahot ovat puhuneet naisten häirinnästä on ollut tärkeää vähätellä tätä. Nyt kun entinen vähättely törmää nykyiseen ylikorostamiseen syntyy varmsti tunne siitä että koko seksuaalinen häirintä olisi uutta.
3: Toisaalta ilmiön takana on jotain muutakin. Nimittäin lakien muuttuminen. "Se, että Koskimäki kertoo naisten ahdistelemisen puistoissa olevan uusi ilmiö Helsingin seksuaalirikoshistoriassa on poliisin näkökulmasta hieman ymmärrettävämpi väite: tilastoista tapauksia ei voikaan juuri löytyä ajalta ennen vuotta 2015. Tämä tosin johtuu pitkälti siitä, että seksuaalinen ahdistelu tuli omana pykälänään lakiin vasta syyskuussa 2014. Ennen vuotta 2015 seksuaalisista ahdisteluista ehdittiin langettaa vain yksi tuomio. Siinäkin tapauksessa ahdistelu oli tapahtunut turkulaisen kuntokeskuksen infrapunasaunassa, ei yleisellä paikalla Helsingissä. Se, että tilastoissa ei merkintöjä ahdistelurikoksista ole, ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteikö ahdistelua olisi ollut ilmiöksi saakka aiemminkin." Toisaalta raiskaustilastot viittaavat siihen, että "puhutaan samoista suuruusluokista". "Koskimäki viittaa STT:n jutussa myös poliisin joulukuiseen tiedotustilaisuuteen, jossa kerrottiin, että Helsingissä tapahtui julkisilla paikoilla viime vuonna 14 raiskausta, kun vuonna 2014 niitä oli 9. Jo tämä osoittaa, että aivan tuntemattomia julkisilla paikoilla tapahtuneet raiskaukset eivät olleet ennen viime vuonna Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden tuloa."
Minulla on tästä kaikesta sellainen olo, että syynä on se, että Koskimäki puhuu eri asiasta kuin kaikki ylläolevat. Koskimäki ei välttämättä väitä että seksuaalinen häirintä olisi uutta. Hän ei puhu edes seksuaalisen häirinnän määrän dramaattisesta kasvusta. Vaan että nyt olisi tullut jokin ennen havaitsematon seksuaalisen häirinnän spesifi muoto jota ei ole ennen ollut. Se ei välttämättä olisi uusi. Se ei estäisi sitä että ennen olisi tapahtunut seksuaalista häirintää. Vaan siitä, että on tehty asioita "uudella tavalla".
Se, mitä tämä "uudella tavalla" tarkoittaa jää auki. Koskimäen ilmaisuja lukiessa minulle jää muutenkin sellainen olo kuin omaa tekstiäni lukisin ; Joskus teksteissä on kuvattu asiaa niin että nimenomaan ulkomaalaisten tekemät ahdistelut olisivat uusi asia. Joka kertoisi että ennen ulkomaalaiset olisivat olleet jotenkin erityisen enkelimäisiä kun he eivät olisi raiskanneet. Joskus taas syntyy vaikutelma siitä että vanha ilmiö näyttäytyy uudessa kulmassa kun maahanmuuttajat tekevät seksuaalista häirintää kuten muutkin ja tämä on sitten uusi asia. Että tekijöiden rodussa on nähtävissä muutosta. Joskus taas syntyy vaikutelma että sitä on tehty tekoja jollain aivan uudella tavalla, esimerkiksi kenties yhteistyötä käyttäen tai osana taskuvarastustaktiikkaa "tai jotain". Selkoahan tästä ei tietenkään saa koska Koskimäki ei määrittele. Ilman spesifiä sisältöä voidaan luoda useita tulkintoja. Joista vakiintunut ajatus naisten kokeman seksuaalisen häirinnän mitätöimisestä on yksi. (Mutta vain yksi.)
Itse olen miettinyt asiaa siten, että kun Suomessa aikanaan otettiin vastaan Karjalan evakkoja, niin Pohjanmaalla ei varmasti aiemmin ollut karjalalaisten tekemiä rikoksia. Jotka nyt sitten olivat siellä "uusi asia". Ja kenties karjalaisilla on oma kulttuurinsa ja sen mukanaan oma tapa tehdä samoja rikoksia mitä pohjalaiset ovat tehneet. Ja tämä twisti olisi voinut näkyä "uutena ilmiönä". Teen asian näin koska se on kohteliain. Tulkinnan valitseminen kertoo yleensä tulkinnan tekijästä. (Paitsi ehkä juuri tässä kyseisessä tapauksessa. En ole kovin kohtelias tai kohteliaisuuteen pyrkivä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti