Emme olisi ikinä uskoneet...

Hyvin useissa julmissa rikoksissa harjoitetaan journalismia jossa kysellään mielipiteitä lähipiiriltä. Ja se mitä melko usein saadaan kuulla ties mistä sarjamurhaajista, kouluampujista ja paloittelusurmaajista on lähipiirin ällistys. Ällistys siitä että he eivät ikinä olisi voineet kuvitellakaan mitään tämänlaista. Tämä on eräänlainen uutisissa oleva narraatio. Ja osittain se on kenties vain tätä. Koska jokainen on kuullut tämänlaisen haastattelun uutisissa monta kertaa, se tarjoaa ikään kuin helpon tavan vastata haastattelijalle. Osittain syynä voi olla sekin että onneksi toisten ihmisten asiat kiinnostavat muita ihmisiä paljon vähemmän kuin itse uskomme. Ja siksi ihmiset eivät ole kiinnostuneita ihmisestä jota eivät tiedä vaikkapa sarjamurhaajaksi.

"Helsingin Sanomissa" tätä narraatiota käytiin läpi Tapanilan joukkoraiskaustapauksessa. "Yksi pojista pelasi HS:n tietojen mukaan viime vuonna hetken aikaa jalkapalloa pääkaupunkiseudun jalkapallojoukkueessa, mutta pelaaminen loppui nopeasti. "Mikäli kyse oli samasta henkilöstä, hän oli erittäin lahjakas ja innostunut kaveri. Hän kuitenkin joutui huonoon seuraan. Voi sanoa, että kotoutuminen meni pieleen", kerrotaan seurasta." Huolena oli myös se, että pelättiin että tässä tuomittaisiin jalkapallo lajina "Emme halua, että jalkapallo lajina leimataan tämän takia. Tämä on nimenomaisesti vastoin muiden kunnioittamisen periaatetta, joita seurassa nuorille opetamme."

No, ei hätää, vakiintunut tragediakerronta ei johtanut jalkapallon demonisointiin. Sillä jalkapallo ei ole kansakunnassamme tärkeä identiteetinjakoväline. Sillä ei oteta puolia "maailmankuvasodassa". Siksi lausunnon kautta onkin leimattu aivan muita ja aivan toisenlaisella tavalla. Tavalla joka tavallaan demonstroi ns. rikkinäisen puhelimen periaatetta. Joka tuntuu viittaavan siihen että on helppoa kertoa tarina linkillä katsomatta miten tämä linkki on sanonut asioita.

"James Gonzo" -sivusto otti Helsingin Sanomat lähteekseen ja loi mielenkiintoisen otsikon "Helsingin Sanomat: Tapanilan joukkoraiskaajat ovat lahjakkaita ja innokkaita kavereita". Kuten antamastani lainauksesta näkee, on selvää että sanavalinnat löytyvät artikkelista, mutta ne ovat valittu asenne ja sosiaaliporno enemmän kuin faktat mielessä. "Helsingin Sanomat aka Pravda luonnehtii Tapanilassa taannoin suomalaista punaniskakulttuuria tyylipuhtaalla somalialaisella joukkoraiskauksien korkeakulttuurilla rikastuttaneiden nuorukaisten olevan “innokkaita ja lahjakkaita kavereita”." On mielenkiintoista miten jalkapalloseuran antama varovainen kommentti "jos kyse on samoista kavereista" on muuttunut lehden kannaksi tekijään. "Newsbygonzo -tiimi ehdottaa, että Outi Salovaara menisi yön pimeässä Tapanilaan tekemään tuttavuutta innokkaiden ja lahjakkaiden somalialaisten kavereiden kanssa. Kokemuksistaan hän voikin sitten kirjoittaa edustamaansa paskalehteen innokkaita ja lahjakkaita nuoria joukkoraiskaajia ylistäviä ja heidän tekoaan vähätteleviä huuhaa-uutisia." Väkevää. Ottaen huomioon Gonzon tekstin osuvuuden, näkisin tässä jotain ironista.

Uljasta Saagaa voi toki myös jatkaa. Sillä tottakai yhdestä haastatellun lainauksesta, joka on peräti vakiintunut konventio, saadaan irti kolmaskin uutisartikkeli. Sillä näin valtavasta määrästä informaatiota ei voi tehdä muuta kuin syvällistä ja syväluotaavaan analyysiä mitä suurimmalla tarkkuudella. Siksi päädymmekin "Mitä Vittua??!!" -palveluun jossa laatuotsikko "Helsingin Sanomat: Tapanilan joukkoraiskaajat ovat lahjakkaita ja innokkaita kavereita!!" kertoo "Pravdan mediasuojatyöpaikkasopuli Outi Salovaara edistää työnantajansa sosiaalifasistista perinnettä, jossa maahanmuuttajataustaisten rikollisten henkeäsalpaavan järkyttävät henkirikokset vähätellään unholaan ja tekijöistä tehdään uhreja! Häpeä Hesari! Häpeä Outi Salovaara!!!" Tässä jutussa viitataan James Gonzoon joka taas lainaa Helsingin Sanomia. Ja sen lisäksi se lainaa Helsingin Sanomia, mutta artikkelin tekstianalyysi vihjaa kyllä siihen suuntaan että Gonzo on ollut lähteenä kun taas HS ei. Tämä on selvästi muuttanut kontekstia jo varsin kauas alkuperäisestä artikkelista.

En tiedä miltä seuraava iteraatio tällä prosessilla näyttäisi. Ajatus on kiinnostava. Tämä on tietenkin vain huomio. Huomio siitä että olisiko parempaa journalismia ollut jos Salovaara ei olisi lainannut jalkapallojoukkueen sanomisia vaan keksinyt heidän suuhunsa jotain ihan muuta? Muutoinkin minua ihmetyttää että onko lähes kaikkien olemassaolevien ja vakvastiotettavinkien lehtien kanta aina ollut se, että sarjamurhaajat ovat kohteliaita naapureita ja että tämä olisi vähentänyt heidän tekemiensä tekojen kauheutta. Sen sijaan että olisivat nyt sanotaan vaikka kontrastoineet sitä miten piileviä hirviöitä he ovat olleet. Ja miten tämä hirviöys näkyy juuri siinä että he ovat juuri näyttäneet päinvastaiselta.

Toki tämän huomion taakse voi nähdä enemmän. Saku Timosen "uuninpankonpoika" on vihjaillut tietyn journalistisen tarkkuuden puutteesta. Detaljeja ei tarkisteta koska "hyvä tarina" on tärkeämpi. Jopa niin tärkeä että tarinoita kertova kovasti sensuuria vastustava taho on halunnut harjoittaa melkoisen kovaa sensurointia jos heidän tärkeän asiansa kanssa on erimielinen, itse en ole ymmärtänyt kanavansulkemisuhkauksia ja muuta sensuuria kritisointikeinostona. Olen luullut että tämänlainen tietyn näkökulman "propagandaksi" leimaamalla hiljentäminen olisi sitä pahaa poliittista korrektiutta jota vastaan minulla on - jos ei muuten niin uljaan hikipedian ylläpitäjyyteni velvoittamana -  jonkinlainen elämänura.

---

Varmuuden vuoksi ; Tämä blogaus ei ole mikään oikeutus tai kehu raiskareille. Puolisoni on opettaja joka teoriassa voi joutua tekemään töitä tiloissa tämänlaisten ihmisten kanssa. Ja toisaalta hän voi jäädä sivutuleen jos joku innokas haluaa kavereineen käydä rankaisemassa ohi oikeuslaitoksen. Tämä blogaus oli vain ja ainostaan viestin muuntumisesta ajan mittaan lähdekritiikin puutteiden kasautumisen vuoksi. Eli katsoin tässä miten uutisesta tulee juoru ja lopulta huhu. Anteeksi, anteeksi, armoa.