Arkeologia on periaatteessa vanha tieteenala. Uus-Babyloniassa valtaapitävät tutustuivat menneeseen loistoon voidakseen ylittää sen ja asettaakseen itsensä niiden yläpuolelle. Ja tästä on valtavan paljon aikaa. Ajatukset toki edistyivät, mutta hitaasti. Euroopassa toimi 1700 -luvulla antikvarianisteja (antiquarianism) joiden ajatustapa oli jo astetta tieteellisempi. He keräsivät esineitä ja tulkitsivat niiden kautta menneitä aikoja. Kuitenkin heidänkin kohdallaan kysymys oli melko vahvasti siitä että etsitiin hienoja esineitä tai kuriositeetteja joita voitaisiin laittaa näytteille, yleensä silmäätekeville. Oli hyvin vaikeaa nähdä mitään oleellista eroa viihteellisten näyttelyiden kuten taidenäyttelyn, sirkuskummajaisesitysten ja näiden esinekokoelmien näyttelemisen välillä.
Eräässä mielessä voidaan sanoa että Johann Winckelmann edusti tässä asenteessa käänteentekevää muutosta. Hän vaikutti Herculaneumin ja tämän lähellä olevan Pompeijin tutkimukseen. Hän kauhisteli niitä varsin tuhoisia ja ympäristöä rikkovia tapoja joilla alueita tutkittiin. Hänen ansiostaan arkeologisen kaivauksen ja aarekaivauksen välille syntyi oleellisia eroja. Ja tämä kaikki oli kaunista. Kun esineitä etsitään systemaattisesti ja arkisetkin esineet otetaan huomioon - ja ei rikota kaikkea mahdollista tielle tulevaa - voidaan saada kiinnostavaa tietoa yhteiskunnasta. Arkeologit voivat siksi nykyaikana tutkia vanhaa jähmettynyttä viemärijätettä työkseen. Ja tämä kaikki on tieteellisesti kaunista.
Tieteellinen ajattelu on toki valloittanut myös museot. Näyttelyissä ei ole vain esineitä vaan niiden avulla yritetään olla opettavaisia. Museot ovat jossain määrin tieteen popularisointia. Tai tämä on ainakin ihanteena. Näkisin että tässäkin kaikki on rappiolla. Eräs tuttuni vieraili Tukholmassa. Siellä hän kävi tutustumassa "Medieval Massacre - the Battle of Gotland 1361" -näyttelyyn. Näyttelylle on, ainakin toistaiseksi, myös pysyvä sivu.
Näyttelyn esineistö oli ollut kiinnostavaa. Esineistö oli kiinnostavaa, koska siellä oli monia hyvin karkeita ja
yksinkertaisia esineitä. Monesti surkeasti valmistetut panssarit on
tuhottu. Mestariteokset ovat säilyneet osittain koska niiden rikkominen
on ollut ikävää. Ja niillä on ollut rahallistakin arvoa. Tämän vuoksi
näyttely oli hyvin opettavaista juuri siltä kannalta että se näyttää
miten köyhemmät ihmiset varustautuivat.
Mutta niistä tiedotettiin hyvin huonolla tavalla. Näyttely oli täynnä esineistöä jotka ovat Visbyn taistelusta. (Jota minä kyllä kutsuisin enemmänkin lantsareiden massamurhaksi kuin taisteluksi.) Ja historianelävöittäjien parissa tämä taistelu on hyvin tunnettu, siihen on liitetty tapahtumiakin. Ei ole ihmeellistä vierailla Tukholmassa, samoin kuin ei ole erikoista että tuttuni vieraili juuri tässä näyttelyssä. Hänhän on muun muassa osallistunut Visbyn taistelun re-enactment -tapahtumaan aseistettuna.
Näyttely oli kuitenkin ollut täynnä vaikeasti etsittävää informaatiota. Tiedot olivat jossain kaukana lapulla. Ja tieto koostui usein vain siitä että oliko esine kypärä, haarniska vai mitä. Esineistä ei kerrottu valmistusmateriaalia, ei painoa, eikä muuta vastaavaa. Näin ollen jos sinulla oli edes alkeelliset perustiedot, et voinut oppia museossa mitään. Näit vain esineitä. Toisin sanoen esillä oli materiaalia joka oli hyvin samantapaista kuin antikvariaateilla. Kysymys oli siis enemmänkin taidenäyttelystä kuin museosta. Oli kuin näyttely olisi ollut esi-Winkelmannin ajalta.
Tämä on kenties ongelmallista nykyaikana. Museoiden pääsyliput pitää myydä. Ja myyminen täytyy tehdä tekemällä niistä viihdettä. Tämä tehdään usein juuri tieteellisyyden vähentämisellä. Etenkin kun nykyisenä relativistisena aikana tuntuu hieman siltä että jokaisen tulee saada tehdä omia tulkintojaan, ja tiedon tarjoaminen on jonkinlainen elitistinen vallankäyttöaktio. Museossakäyvä ei saa tuntea oloaan noloksi ja tietämättömäksi. Tämän voi tietenkin väistää sillä että ei opeta mitään. - Tässä mielessä olen itse iloinen siitä että kansallismuseossa asiat on tehty melkoisen hyvin. Tiedot saa kaivettua melko helposti. Ja ne ovat silti kohtuullisen kiinnostavia ja viihdyttäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti