Kotimatkallani Keravalla uskonnollinen kristitty ihminen kysyi minulta, että olenko kuullut Jeesuksesta. Hän näytti ulkoisesti juuri niiltä kristityiltä. Niiltä jotka ovat antaneet itsensä Jeesukselle. Ja siinä se, on hyvin vaikeaa nähdä mitä he ovat saaneet vaihdossa. Osa uskovaisista hankkii puhkuinnon, rohkeutta, itseluottamusta. Tai sitten Jumala alkaa tarvitsemaan runsaasti rahaa heidän tileilleen. Tämä Keravan kristitty ei ollut näitä tapauksia, ehdottomasti.
Kerroin että olen kuullut Jeesuksesta. Että kysymys on omituinen, kaikki ovat kuulleet Jeesuksesta. Sen sijaan kysyin että onko hän kuullut Zaarmanjargasta ja hänen avataristaan Achmanjönkhästä. Hän kiisti tuntevansa. Ehdotin että jos minä koulutan häntä tähän minun oppiini ja hän opettelee sen yhtä hyvin kuin minä osaan Jeesuksen. Niin sitten voisin kiinnostuneesti kuunnella hänen uskonnostaan.
Jostain syystä hän ei ollut halukas. Päin vastoin, hermostus ja ällistys kulki miehen läpi. Ihan kuin ajatus jostain tämänlaisesta olisi vaikeaa. Kenties jopa hirvittävää ehdottaa. Hänellä ei kuitenkaan ollut hirveitä vaikeuksia ehdottaa minulle periaatteessa aivan vastaavaa.
Tämä jossain määrin korostaa sitä, että käännytystyö on usein jotain jota myydään sosiaalisena, kuuntelevana ja keskustelevana. Mutta tämä ei kuitenkaan oikeasti ole sellaista. Kysymys on siis hieman kuten apologeetikkojen debattikiertueissa. Ei niissä ole tarkoituksena punnita argumentteja molemmin puolin. Mikään argumentti ei heivauta heidän mieltään ja falsifioi heidän uskontoaan. Ei, he ovat enemmänkin tekemässä kuten William Lane Craig on sanonut "We aren't here to persuade each other. We are here to make this available for public." Debateissa on kysymys viestin levittämisestä. Julistuksessa on kysymys siitä että uskovainen kertoo uskosta ja toinen vakuuttuu.
Tässä keskustelussa tuntuu olevan hyvin tärkeää että kristitty korostaa että hän ei ole käännyttämässä eikä julistamassa. Ilmeisesti siksi että näillä on negatiivisia konnotaatioita. Sen sijaan puhutaan mielellään keskustelusta. Mutta keskustelu on kaksisuuntaista. Parhaimmillaan tilanne menee siihen miten minulle kävi sosiaalisessa mediassa, myös tänään. Eräs ihminen kertoi että käännyttämisellä on hänen mielessään ehdottomasti tietynlainen merkitys. "Raamatun näkökulmasta käännyttäminen on ihmisten saamista nimikristityiksi. Ihminen alkaa toimia kristityn tavoin pakon, manipulaation, tai yms syyn tähden. Raamattu taas ohjestaa kertomaan evankeliumin ja sen kuuleminen ei itsessään tee ihmisestä kristittyä. Jeesus sanoo että jos sitä ei oteta vastaan niin sit jatketaan eteenpäin. Raamattu sanoo selkeästi et ihminen ei voi tehdä toista ihmistä uskovaksi. Ihminen tulee kristityksi ainoastaan koska itse tahtoo uskoa." Eli tässä hän periaatteessa sanoi että hän ei käännytä koska käännyttäminen on mahdotonta. Toki tämänlainen kristitty määrite voidaan jossain määrin hyväksyä. Mutta jos kristitty kuulee että ateisti puhuu siitä että kristitty käännyttää häntä, niin tuskin tämä ateisti käyttää sanaa tässä kristityn määritteessä. Joten jos sanan sisällön vaihtaa sitä ikään kuin laittaa sanoja hänen suuhunsa.
Joku voisi kysyä että jos argumentaatiossa ei olla valmiita punnitsemaan molempia puolia aidosti, niin miksi argumentoida ollenkaan. Itse asiassa minä kysyn juuri tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti