Jos katsotaan lakia, mieleen tulee tylsyys. Se on ymmärrettävää jokaiselle täysijärkiselle ihmiselle. Byrokratia, juridiikan systematisointi, on pilkunviilausta. Se on se mitä tapahtuu kun otetaan arvokeskustelun voittotulokset (periaatteessa aina väliaikaiset sellaiset) ja sitten niistä rutistetaan pois kaikki elävä.
Mutta sen lisäksi ne ovat kaikesta huolimatta läpitunkevasti eettisiä ja ideologisia. Tylsyys on jossain määrin hämäystä. Hikipediassa on pieni juttu "jälkiabortista". Juttu on erityisen lyhyt, mutta kolme eri ihmistä on silti hionut sitä eteenpäin. Se on kaunis. "Jälkiabortti, tiet. infantisidi, on poliittisesti täysin korrekti toimenpide, joka suoritetaan varhaisessa kasvuvaiheessa olevaan synnytyksen jälkeiseen sikiöön (puhekiel. "myöhäissikiö"). Jälkiabortteja voivat suorittaa ainoastaan siihen luvan saaneet ja pätevöityneet lääkärit. Yleisesti hyväksyttyjä lääkärin työvälineitä jälkiabortin suorittamiseen ovat mm. puukko, köysi, kuudennen kerroksen parveke ja pesäpallomaila."
Laissa monia asioita määritellään "asiaankuuluviksi" ja tällä teoille annetaan oikeutus. Ja koska laki on - etenkin demokratiassa - aina voittajien kirjoittamaa, se näkyy joskus lopputuloksessa tavalla joka on erikoinen.
Otetaan tästä esimerkiksi ympärileikkaus. Skeptics United -blogissa on mainio vertailu siitä miten poikien ja tyttöjen ympärileikkaukseen suhtaudutaan läpitunkevan kategorisesti eri tavalla.
Se ei ole omituinen vain siinä mielessä että minä en saa esimerkiksi tatuoida lapsen otsaan kuvioita vain siksi että se sattuu pälkähtämään päähäni. (Ja oleellista on, että tatuointi ei ole nykyään täysin peruuttamaton prosessi toisin kuin ympärileikkaus.) Mutta jos jostain löytyy uskonto joka tekee tätä, sitä todennäköisesti alettaisiin puolustamaan. Samoin minä en saa vain pistää lasta ympärileikkaukseen, paitsi uskonnollisista syistä. Minusta uskonto saa olla syy siinä missä muu syy tahansa. Sen sijaan se ei saisi olla erityinen syy. Erikoisin asia ei oikeastaan koske uskontoa, vaan sukupuolta.
Skeptics Unitedissa lainataan suoraa poikien ympärileikkausta koskevaa ohjeistusta. "Ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on peruuttamaton toimenpide, jossa puututaan pojan ruumiilliseen koskemattomuuteen. Ympärileikkauksen siirtäminen aikuisuuteen tai kunnes pojat ikänsä ja kehitystasonsa puolesta kykenevät itse antamaan siihen suostumuksensa ei kuitenkaan ole uskonnollisista syistä aina mahdollista." Nähdäkseni tämä on jotain joka kääntyy siihen että tiettyjen uskontojen edustajat eivät halua odottaa prosessia joka on fyysiesti mahdollista tehdä vaikka ikälopulle papalle, ja siksi se tehdään niiden parissa käytännössä aina ihmisille jotka eivät voi päättää. Näin syntyy sukupolvien perinne jossa ympärileikkaukseen komentaa mies jolla ei ole omakohtaista vertailukokemusta siihen mitä menettää.
Blogissa nostetaan esiin miten tyttöjen kohdalla asiaa ei lähestytä samalla suopeudella. Hän muokkaa yksinkertaisella kaavalla asiaa "Mitä olen yllä tehnyt, voitte tekin tehdä kotisohvallanne. Lukekaa koko STM:n ohje niin, että korvaatte pojat tytöillä. Itse asiassa, lukekaa kaikki julkinen keskustelu aiheesta näin. Näin tyttöjen silpominen muuttuu “vain” ympärileikkaamiseksi ja se mikä on ilmeinen, ilmat keuhkoista järkyttävä rikos ihmisyyttä vastaan toisaalla, on uskonnollisista perinteistä johtuva välttämättömyys toisaalla." Sillä ideoin esimerkiksi lainaamani kohta muokkautuu "Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ohjeen ei-lääketieteellisin perustein tehtävästä tyttöjen ympärileikkauksesta. Ohjeen mukaan ei-lääketieteellinen ympärileikkaus voidaan tehdä alle 18-vuotiaalle tytölle tietyin edellytyksin. Ohjeen tavoitteena on varmistaa, että toimenpide tehdään turvallisissa olosuhteissa." Poikien ympärileikkausta koskeva byrokratiateksti on kokonaisuutena luettavissa internetissä, joten etsi-korvaa -toiminnolla lukeminen on helppoa.
Toki tässä ensimmäinen huomautus on epäanalogisuus. Tyttöjen ympärileikkaus on järkyttävä toimenpide verrattuna poikien vastaavaan. Tämä on erinomaisen hieno argumentti siinä mielessä että on olemassa yksiselitteisen hirvittäviä tyttöjen ympärileikkauksen muotoja. Ja ne ovat todellakin kauheampia kuin poikien ympärileikkaus. Mutta ei ole vain "yhtä ympärileikkauksen tapaa". Lievemmissä versioissa kyse on kuitenkin de facto hyvin samantapaisesta operaatiosta - esinahan ja klitoriksen hupun poistaminen ovat samanlaisen ruumiinkohdan irtileikkaaminen. Toki kehitysmaissa puuttuu hygienia, mikrokirurgian koulutus ja ammattimaiset välineet joten näihinkin liittyy riskejä siellä tehtynä. Mutta me elämme lääketieteen kannalta kehittyneessä maassa jossa on tarjolla koulutus ja välineet. Naisten ympärileikkaus ei kuitenkaan salli lievempiä versioita vaan se kielletään kategorisesti. Joten tämä analogia ei oikeasti toimi kovin pitkälle.
Käytännössä se mikä tekee poikien ympärileikkauksesta viattoman pienen pikkuasian jossa miehet ovat pikkumaisia ja naisten ympärileikkauksen kohdalla on kyse ihmisoikeusrikkomuksesta on se tapa jolla juridiikassa on käytetty "tarkoituksenmukaista" -sanaa. Ja jos asiat oikeasti menevät tälle tasolle niin olemme oikeasti maailmassa jossa lapsenmurha voidaan nimetä "jälkiabortiksi" jossa tarkoituksenmukaiset välineet ovat mitä sinne lakiin on huvittanut laittaa.
Kaiken kaikkiaan; Mikä on "tarkoituksenmukainen" tässä yhteydessä? Sellaisten sanojen käyttäminen antaa vaikutelman että asia on tasapuolinen, reilu ja täysin turvallinen. Tosiasiassa "tarkoituksenmukaisuus" tarkoittaa aina muuta. Se tarkoittaa sitä mikä laissa on soveliaaksi määritelty. Kokonaisuus on hyvin helposti kehäpäätelmä. Perinteet ja niihin liittyvät intressit sanovat mitä pitää tehdä ja tämän ajaminen on "tarkoituksenmukaista". Ja tämän tarkoituksenmukainen -sanan käyttö tarkoittaa sitten myös eettistä. Asia ei kuitenkaan väistämättä ole näin.
Tasapuolisuus voidaan tämän jälkeen toki hakea montaa kautta. Minusta olisi viehättävää jos naisten ympärileikkauksen puolelle saataisiin paljon puolustajia. Mutta jotenkin epäilen tätä. Silti tiedän että poikien ympärileikkaukselle ei tulla tekemään mitään. Sillä uskonnonvapauden ylittäminen omasta persoonasta itsen ulkopuolelle toista ihmistä kontrolloimaan tämän ruumiillisen koskemattomuuden yli. Se on se mistä uskonnosta näyttää yllättävän usein olevan kysymys.
Lisäksi olen ollut huomaavinani että mitä enemmän uskonnottomia maailmassa on ja mitä marginalissemmiksi ja keskenään riitelevämmiksi eri fundamentalistien ja muunlaisten uskovaisten uskontokunnat ovat muuntuneet, sitä vähemmän he ovat kykeneviä integroitumaan osaksi rakentavaa yhteiskuntaa. Suunta ei ole kannustava. Sillä joku päivä saattaa olla että omituinen taktinen sanavalinta johtaa siihen että minulle tehdään erilaisia ikäviä asioita ja tätä kutsutaan oikeutetuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti