"Taas kerran on alettu keskustella eutanasiasta, ja taaskaan mitään ei tapahdu, vaikka kansan enemmistö, saattohoidon asiantuntijat ja uusi presidenttikin suhtautuvat armokuolemaan myönteisesti. Kuten aina, äänekkäimpiä vastustajia ovat vähiten tietävät."
(Esko Valtaoja, "Hyvä elämä, hyvä kuolema")
Uskontokeskustelun puolella nousee toistuvasti esille se teema että uskovaisten syrjivät ja halveksivatkin asenteet on otettava esille. Samaa kantaa ajavat PerusSuomalaiset. Molempien näkemyksessä asiaa perustellaan keskustelulla. Se onkin demokraattisessa maailmassa hyvä lähtökohta. Ärsyttäviä ja marginaalisiakin asioita on saatava nostaa esiin, jotta ne saadaan poliittisen myllyn läpi ; Jos tietää "Kansan Mielipiteen jo ennalta", ja vaatii tätä kautta ehdotonta enemmistöä ennen kuin asiasta saa puhua, ei demokratiaa enää oikeastaan tarvita mihinkään. Vgain Mussolinin ajan fasistinen järjestelmä ja sen kaltaiset perustuivat siihen että Kansa nähdään massana jonka Tahto tiedetään parhaiten puoluejohdossa. (Ja jos kansa on erimielinen pitää ilmeisesti saada uusi kansa.)
Valitettavasti kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ovat myös sellaisia että heidän kanssaan erimielisyyttä syytetään "hyssyttelyksi" ja "sensuuriksi" tai "uskonnonvapautta vastaan iskemiseksi". Eli kritiikki on kiellettyä. Heidän kannattaisi muistaa tämä joka ikisessä tulevassa keskustelussaan sillä juuri nyt on käynnistynyt "suuri eutanasiakeskustelu". Vihreät eutanasian laillistamisteeman pystyyn, nousi tästä hyvin vakava haloo.
Olen itse kirjoittanut aiemmin eutanasiasta paljon, melko ravostuttaviakin määriä, joten en tässä ota aihetta sen tarkemmin esiin. Kannanottoni ovat selvät. Lisäksi esimerkiksi Esko Valtaoja ajaa kannattamaani kulmaa partoineen joten minun ei tarvitse. (Kun on muotia ja kaikkea, niin en oikein haluaisi.)
Nostan sen sijaan esille muutamia omituisia lausumia. Niiden käsittelyn tarkoituksena ei ole osallistua tai viedä keskustelua mihinkään, vaan pelkästään röhistä argumentaation huonoudelle. Mutta rehellisesti sanoen nämä käsittelemäni lausumatkaan eivät sitä tee. (Tosin näistä käsittelyistä voi sentään kenties oppia miksi ne ovat väärässä ja tätä kautta ymmärtää jotain ns. perustelemisen toiminnasta. Joka taas on jotain joka lienee seuraavien käsittelemieni lauseiden tuottajille aivan vieras konsepti.)
Esimerkiksi Soini joka keksi värikkäästi nimittää vihreitä "kuoleman kulttuurin edustajiksi" nosti esiin teeman jossa "Keräävätkö vihreät keskuudestaan ensimmäiset vapaaehtoiset luvalla tappajat? Löytyykö eduskuntaryhmästä vapaaehtoisia avustajia?" Tämä on lausuntona harvinaisen surkea, koska (a) eutanasian oikeutukseen kuuluu juuri se, että eutanasiaa haluava saa avun asiantuntevalta lääkintähenkilökunnalta. (b) Sitä paitsi Soinin pitäisi muistaa kysyä tätä hänen kunnioittamansa Armeijan parista. Nimittäin nähdäkseni esimerkiksi minä olen sotilaspasseineni suomessa luvallinen ja koulutettu tappaja. Aseet antavat ja kaikki. Eikä tästä tule tuomiota vaan mitali.
Soini myös harrasti tavanomaista aiheeseen liittyvää retoriikkaa jossa eutanasia tarkoittaa sitä että "kannattaa puolustuskyvyttömien surmaamista." Kun kyseessä on eutanasiaa haluavan oma tahto, ei ole määritelmällisesti fiksua puhua surmaamisesta tai murhaamisesta. Tämä värikäs kieli toki siirtää asennevammoja, mutta koska se on tilanteeseen selvästi sopimaton termi (koska surmaaminen vaatii sitä että on olemassa uhri ei itse halua tulla tapetuksi) on päätelmä ontto ja tämänlaiseen kikkailuun sortuminen on todiste vain yhdestä asiasta. Siitä että argumentoijalla ei ole laadukkaampia ja parempia argumentteja kun joutuu kaapimaan puolustusta tämänlaatuisesta ryönälaatikosta. Tämänlainen halventavalla kielenkäytöllä rakennettu retorinen kikkailu jota tehdään perustelupohjaisen argumentaation sijasta kulkee nimellä Weasel wordaus. Se on sitä kuin jos minä alkaisin kutsumaan PerusSuomalaisia "natsikulttuurin edustajina" jotka ajavat "fasistista oikeistoteokratiakulttuuria". Soini puolueineen on ottanut näitä pahalla, joten heidän täytyisi itsensä lopettaa vastaava toiminta. Tai sitten lopetettava väniseminen "lehdistön vainosta" ja muusta vastaavasta.
Päivi Räsänen kirjoitti myös aiheesta. Hän teki lausunnon joka - paitsi sisälsi Soinin lausuman kanssa identtiset virheet joista on vedettävä identtiset päätelmät niin myös - näyttää ehkä hänestä itsestään uhkaukselta, mutta joka minun silmissäni herättää toivoa siitä että kun yksi asia korjautuu, niin asiat menevät suuremminkin kuntoon "Kristillisdemokraattien kanta eutanasiaan on selkeä: emme ole sellaisessa hallituksessa mukana, joka laillistaisi sairaitten tai vammaisten ihmisten surmaamisen." Tämä ainakin kannustaa ajamaan tätä vihreiden kampanjaa erittäin voimakkaasti. Toivon että tämä kaunis vaalilupaus myös pidetään, jos/kun aika saa.
Räsäsen kommenteista löytyi myös lausunto jota ei yksinkertaisesti voi mitenkään ohittaa. Sieltä löytyi nimittäin lausuma joka on niin huono että sen kirjoittajan nimen lausuminen tässä yhteydessä on syytä jättää tekemättä ihan tämän kyseisen ihmisen itsensä parhaaksi. "Kysmys on loppupeleissä uskonnollinen, katsotaan että ainoastaan Jumalalla on oikeus päättää ihmisen päivien määrä. Nekin jotka eivät usko Jumalaan, ovat alitajuisesti sitä mieltä." (a) Tässähän on kyseessä nimenomaan siitä mitä Hitchens nostaa esiin. Eli mielipiteiden uskonnollistamisesta. Uskonnon vallankäytössä valtaosa vallasta on juuri siinä, että se tekee erilaisia kannanottoja eri aiheista. Kantaa ottamalla se ottaa samalla valtaa siihen että nämä kysymykset ovat ikään kuin uskonnon erityisoikeus. Se, mihin uskonto paitsi vastaa ja pyrkii vastaamaan, myös jotain johon VAIN uskonto voi/saa vastata. Tämä uskonnollistaminen tarkoittaa sitten sitä että erimielisyys tulkitaan automaattisesti uskonnonvastaisuudeksi. Lausuja siis todellakin sekoittaa "kysymyksen johon uskonnolla on kanta" joksikin johon "vain uskonnolla voi olla kanta" samaksi asiaksi. Tämä on katergoriavirhe joka on samaa mallia kuin väittäisi että "koska kaikki kissat ovat eläimiä ovat kaikki eläimet kissoja." (b) Lausuntoa heikentää vielä sekin että se perustuu siihen että lausuja väittää lausuntoa yliuskonnolliseksi. Se ei siis ole maailmankuvallinen koska joka ikinen ihminen, myös ateistit, uskovat. Näin ollen uskonnollinen kysymys ei enää olisikaan uskonnollinen kysymys vaan yleisinhimillinen kysymys. Kysymys ei siis enää olisikaan uskonnollinen vaikka sitä on juuri sellaiseksi väitetty. (c) Ja tämä yleisinhimillisyys vielä väitetään absoluutiksi sillä että jokainen on tätä mieltä. Tämä väite kritiikki-immunisoidaan ihminen olisi vaikka kuinka erimielinen, niin hän on kuitenkin samaa mieltä sillai alitajuisesti. Tämä argumentti on nimittäin niin paska, että jos jänis syö papanansa ja tästä tulee uusi paska, se ei vielä ole yhtä paska kuin tämä argumentti. Olenkin aivan varma että sen lausujakin tajuaa että se ei ansaitse argumentin arvonimeä, tai jos ei tajua, niin tietää tämän sitten aivan vitivarmasti sillai alitajuisesti.
Loppukaneetti.
Toki jotain pientä on kenties hyvä sanoa, että kritiikki ei jäisi pelkäksi vinoiluksi. Ylläolevia "tappamisen kulttuureja" ja muita weasel wordaamis -röhinöitä. Niissä on nimittäin oikeasti kysymys kuolemisen kulttuurista. Tämä ei ole välttämättä tässä yhteydessä mikään loukkaava sana.
Yhteiskunta nimittäin on monesti jokin joka päättää elämästä ja kuolemasta. Silloin kun jokin ideologia, instituutio tai valtio päättää esimerkiksi siitä kenet laitetaan kuolemanvaaraan ja kenet esimerkiksi teloitetaan, on kysymys siitä että tehdään päätöksiä toisten elämästä ja kuolemasta. Tämä on hierarkista jossa politiikka tai ideologia ottaa ihmisten sijasta hallinnan heidän elämästään. Tämä on hyvän elämän ja kuoleman kulttuuria. Esimerkiksi sotatila nähdään "oikeutuksena" sille että hierarkia saa päättää ihmisten elämästä ja kuolemasta. Ja tämä on siksi (poliittisessa tai muunlaisessa ohjaavassa)ideologiassa määritelty "ihan eri asiaksi" kuin "yleinen" surmaaminen ja murhaaminen. Määrittely näkyy aina "hyvän kuoleman" määrittelemisessä ; Esimerkiksi kerrotaan että on onnellista ja autuasta kuolla isänmaan (ja uskonnon) puolesta. Sanotaan että tämä on "hyvä kuolema". Kuolemasta ja elämästä päättäminen on olennainen ja ohittamaton osa politiikkaa. Soinin ja Räsäsen ainoana keinona onkin ohittaa oma mestarointinsa nimenomaan kuoleman ja elämän kysymyksissä (missä he ovat vain aivan käsittämättömän innokkaita) ja syyttävät tästä mestaroinnista muita. Valitettavasti tätä huomion sivullesiirtämistä ei kannata tehdä. Kysymys on nimittäin siitä pitäisikö elämällä ja kuolemalla mestaroiminen jättää Soinin ja Räsäsen kaltaisten uskonnollis-ideologisten vallankäyttäjien haltuun vaikka ajat ovat oleellisesti muuttuneet ja esimerkiksi uskonnon merkitys arvokeskustelussa - siis jonain muuna kuin jonain "ympäripyöreänä lässytyskoneena" jossa sen merkitys on vielä suuri - on erittäin voimakkaasti marginalisoitunut.
Poikkeuksien asettaminen nostaa esille sen, että "pro life" on tavallaan turha yleistys. On katsottava poikkeuksia ja poikkeuksien ansaitsemisia. Tämä on aina ja pakosti jonkinlaista elämästä ja kuolemasta päättämistä. Eutanasiakeskustelu on ongelmallinen juuri siksi että se on uskonnollistettu. Eutanasia on ihmisen päätös ja tämä yhdistetään siksi vahvasti itsemurhaan. Itsemurha taas on uskonnollisessa kontekstissa väärin. Tämä tarkoittaa sitä että elämän ja kuoleman politiikka on annettu uskontojen käsiin. Jumala ei itse pidä puoliaan tässä kysymyksessä, joten uskonnot ovat tehneet tämän roolin käytännössä. Ideologian on siis annettu valita yksilön yli yksilön omasta elämästä. Kysymys onkin oikeasti siitä että uskonnolliset instituutiot eivät halua vallastaan luopua. Tämä näkyy jo siinä että kysymyksiä joihin se ottaa kantaa ei suostuta näkemään erillisinä mielipiteinä vaan jonain joka on pakosti uskonnollista.
Eutanasian kohdalla tämä on vain ns. vitun typerää. Sillä kertoisin mielelläni mitä mieltä Raamattu on itsemurhasta. Mutta en voi. Se kun ei sano asiasta yhtään mitään. Itsemurhavastaisuus ja eutanasiavastaisuus onkin nimenomaan uskonnollisen instituution valtapeliä, jota ei ole perusteltu Raamatussa. Siis vaikka Jumalaan ja Jeesukseen uskoisikin, niin siitä huolimatta koko tämä argumentaatio jäisi leijumaan ilmaan. Koska Raamattu muistaa mainita kuukautisten kanssa synagogassa käymisestä ja muista vastaavista hyvinkin pikkutarkasti ja koska itsemurhia on varmasti tapahtunut aina - eli kyseessä ei ole jokin vasta nykyteknologian tuoma mahdollisuus - on selvää että tämä asia ei nimenomaan ole by definition uskonnollinen. Raamattu tuntee itsemurhateemassa vain itsemurhaa haikailevia valittajia ja sen puuseppätyypin joka teki "suecide by copin".
Toisekseen Räsänen ja muut eutanasian vastustajat ovat vaikeuksissa koske he ovat "pelastamassa" ja "suojelemassa" selkeästi nimenomaan eutanasiaa tekeviä. He puolustavat ihmistä omalta tahdoltaan. Tämä on omituista, koska kristillisessä teologiassa korostetaan melkoisen useassa yhteydessä vapaata tahtoa ja sen merkitystä. Hyveelliseksi pakottaminen ei oikeataan sovi kovinkaan hyvin luterilaiseen arvomaailmaan (ja kalvinismiinkin se sopii itse asiassa varsin huonosti). Jos siis oletettaisiin (väärä seikka mutta logiikan vuoksi leikkikää mukana) että eutanasia olisi kauhea synti, itsemurha, joka olisi pahin loukkaus Jumalalle ja josta ansaitsisi ikuisen kadotuksen koska se rikkoisi ehdottomasti Jumalan tahtoa vastaan. Tällöin surullinen fakta lieneekin se, että jos ihminen on niin etääntynyt Herran Tahdosta että haluaa viime teoikseen irtautua armon antavista ja pelastavista käskyistä ja dogmeista, hän olisi joka tapauksessa niin vääräuskoinen että oikea paikka on Helvetti. On turhaa pelastaa "irrelevantteja tyyppejä".
1: Paras argumentaatio onkin oikeasti se sedaatioon vertaaminen. Tämä on kuitenkin melko irrelevanttia, koska sedaatiossakin tapetaan tietoisuus ja kuoleman koittamista väistämättä tässä samalla myös nopeutetaan kemiallisesti. Se, että eutanasiakeskustleussa siirrytään sedaatiovaihtoehtoon on pahimman laatuista saivartelukikkailua. Kahden välillä on eroa vain laitteiden ylläpitokustannuksissa. Tosin itse olenkin tätä kautta sitä mieltä että jos arvokeskustelu niin vaatii, olen täysin valmis siihen että jokainen ihminen saa halutessaan itselleen määrätä sedaation joka vie hänet ehdottomaan tajuttomuuden tilaa ennen kuolemaa. Se on minulle yksi vitun sama mitä teette ruumiillani tietoisuuden loppumiseni jälkeen. Joten kehotankin tässä Räsästä ajamaan tästä halutunlainen sedaatiolaki eduskunnan eteen tai pitämään suunsa kiinni tästä vaihtoehdosta ;
___1.1: Sedaatio nimittäin on argumentaatiossa omituinen heitto. Se on jokin joka on olemassa jos ja vain jos joku puhuu eutanasiasta. Silloin se on lempeämpi vaihtoehto johon tulee vedota että ei saada eutanasiaa. Mutta sitten muutoin sedaatiota vaihtoehtona ei ajeta. Räsänen ei nosta esiin lakia jossa saattohoidossa saisi määrätä itselleen ehdottoman sedaation. Tässä kohden sedaatio on jotain jota ei oikeasti haluta sitäkään, ja jota ehdotetaan "lievempänä vaihtoehtona" jos ja vain jos keskustelunaiheena on eutanasia. Muutoin siitä ollaan hyvin hipihiljaa että kukaan ei tämänalisia alkaisi oikeasti ehdottelemaan. Sedaation esillenostaminen on siis ns. red herring -argumentaatiovirhe.
Kuolema ei ole koskaan kaunis. Kuolema on aina irvokas tapahtuma. Vain eutanasia ja itsemurha ovat kuoleman malleja joissa tätä irvokkuutta on harvinaisen vähän. Eutanasian vastustamisen ainut puoli on hoitajien vakaumus. Minulla on siihen kanta ; Tähän voi kenties antaa "vakaumusrajoitteen" jossa asiaa tapahtuu mutta sitä ei omantunnonsyistä tarvitse tehdä itse, kunhan asian hoitaa sitten joku muu. Jos ei tähän suostu, niin sitten se tarkoittaa että ei kykene töitään tekemään. Josta on seurauksena se, että kannattaisi pikemminkin vaihtaa alaa sellaiseen johon kyvyt ja tahdonvoima riittävät. Se jos oma maailmankuva estää tekemästä jotain tarkoittaa sitä että asian pitää olla jarru kaikille muille riippumatta siitä mitä demokratiassa päätetään, on pakko lainata "korkeampaa viisautta" ; "Stargate" -sarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta jaksosta "Nox" ; "Leave soon. And take your ways with you." Jos kristillisyys näyttäytyy jonain jossa lääkäri keskustelee miten hyvää lääkäriyttä tarkoittaa se, että ei hoida homiaan, ollaan jo sen verran syvällä että asiasta ei tarvitse edes neuvotella.
"Uskonnollisen paatoksen lisäksi eutanasiaa vastustetaan väittämällä, että sitä ei tarvita. Saattohoito on järjestetty hyvin, ja kipuja lievitetään tehokkaasti viimeiseen saakka; jokainen saa ihmisarvoisen, arvokkaan lopun. Hölynpölyä."
(Esko Valtaoja, "Hyvä elämä, hyvä kuolema")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti