Gotcha

Tahdotko menettää uskosi ihmisten hyvyyteen? Tahdotko tietää miltä tuntuu kun menetät tervejärkisyytesi rippeet? Tahdotko kokea tunteen kun aivosi mätänevät eikä elämä enää tunnu ollenkaan edes elämisen arvoiselta? Jos tahdot, hanki älä ole uskovainen ja ala sen jälkeen keskustelemaan uskovaisen kanssa jonain muuna kuin autuaanvalmiina käännynnäisenä. Täydellinen ja erittäin syvälle vievä sekoaminen kestää nimittäin yllättävän vähän aikaa.

Syynä ei ole se, että uskonnottomien argumentit olisivat niin huonoja tai teologien niin hyviä että kognitiivinen dissonanssi kolkuttaisi. Ahdistus syntyy uskovaisten keskivertoisesti ällistyttävästä ja kerran toisensa jälkeen jonkun uuden riman alittavasta asennevammaisuudesta joka ei ilmeisesti tunnusta mitään tämänpuoleisia tai tuonpuoleisia alhaisuuden rajoja. Angst rakentuu esimerkiksi seuraavankaltaisista tilanteista.

Tosiasia on, että kun esimerkiksi Craigin "vain uskovaisella voi olla elämisen arvoinen elämä" -argumentaation ilmiselvän huonouden (joka on huonoudessa sitä tasoa että jos tämä on mennyt läpi, on syynä uskovan maailmankuvallinen sokeus joka ei kykene minkäänlaiseen kriittiseen ajatteluun) nostaa esille, keskustelua ei joko synny koska Craigin argumentti ei yksinkertaisesti ole mikään joka tehoaa jos maailmankuva ei ole jo valmiiksi kristityn maailmankuva. Se ei pärjää muunlaisille määritelmille ja se pohjautuukin siihen että kristillinen määritelmä määritellään sisäisesti ja se määritetään ainoaksi sallituksi näkökulmaksi ja määritelmäksi elämän mielekkyyteen.

Asia voi mennä myös huonommalle tasolle. Myers korostaa että usein esitetään että "ateismi on vain yksi uskonto". Tässä taustalla on kuitenkin hyvin omituinen kikkailu jossa vaihdetaan lennosta toisiinsa sellaisia sanoja kuin "faith" ja "belief". Ja virallisia määritelmiä vaihdetaan vielä arkikielisiin sanoihin. Kasaamalla Ekvivokaatio (-päättelyvirheitä) sarjatulella syntyy vaikutelma jossa näin olisi. Myers esittää tähän vastauksen josta nappaan esille vain osan. "We pride ourselves on not having any beliefs? Really? I have lots of beliefs, and I question them whenever necessary; I also expect my beliefs to be supported by evidence. I believe the earth orbits the sun, and I have evidence for that. I believe the earth is 4½ billion years old, and I have evidence for that. I believe life evolved, and I have evidence for that. I don't have faith, though, unless you're willing to redefine "faith" to such a degree that it has no relationship at all to what theists mean by the term." Tämä on nimittäin jotain josta ei voi luikerrella vetoamalla maailmankuviin. Sillä maailmankuviin vetoamisessa tarkoitetaan juuri sitä että ideologian kautta määritetään sen omaa sisältöä. Näin ollen maailmankuvallisuus tarkoittaa nimenomaan sitä että kun ateisti sanoo että hänellä ei ole uskontoa, hän määrittelee mitä tarkoittaa uskonnolla. Joku toinen ei voi vaan hypätä puskasta ja väittää että ateisti tarkoittaa uskonnolla mitä tahansa uskomusta ja olettaa että väittämällä näin ja kumoamalla tämä oma kyhäelmä oltaisiin jotenkin osoitettu että ateisti olisi väärässä ja tyhmä, logiikkavirheinen tai filosofiaa hallitsematon. Sillä tämänlainen "sano mitä sanot, minä määrittelen käyttämäsi sanat uusiksi ja väitän että tarkoitat näitä minun määritelmiäni" toimenpide on itse asiassa olkiukottamista.

Syynä on se, että useimmiten keskustelu uskovaisen kanssa ei ole ollenkaan keskustelua. Se on yleisesti ottaen väistämättä yksisuuntaista. Yleisin malli on pelkkä käännyttäminen ja julistaminen. Tällöin uskovaisen asenne on se, minkä Myers nosti esille objektiivisen moraalin kohalla. "here is a common line of attack Christians use in debates with atheists, and I genuinely detest it. It's to ask the question, "where do your morals come from?" I detest it because it is not a sincere question at all - they don't care about your answer, they're just trying to get you to say that you do not accept the authority of a deity, so that they can then declare that you are an evil person because you do not derive your morals from the same source they do, and therefore you are amoral. It is, of course, false to declare that someone with a different morality than yours is amoral, but that doesn't stop those sleazebags." Keskustelu ja ajatustenvaihto ei itse asiassa ole heidän tavoitteenaan ollenkaan. Heitä ei kiinnosta vastaus. Tämä on jotain joka tuntuu heistä itsestään ja oman maailmankuvansa kautta niin vakuuttavalta että he eivät voi edes kuvitella ketään joka olisi erimielinen. Moni uskovainen näyttää elävän kummallisessa harhassa jossa kukaan ateisti ei olisi kuullut näitä uskovaisten yleisesti ja kaikkialla levittämiä kliseitä. Syynä lienee se, että ne ovat heille itselleen niin ilmiselviä ja kyseenalaistamattomia että heitä ihmetyttää ajatus jostakusta joka olisi kuullut heidän argumenttinsa ja joka ei olisi jo kristitty. Tämä valitettavasti kertoo useimmiten lähinnä kristillisten argumenttien huonoudesta.

Usein keskustelua ei synny koska käännyttäjä on vastausta kirjoittaessa jo "etsimässä myötämielisempää saalista", eli hän ei itse asiassa edes lue vastauksia "kritiikkeihinsä". Tai sitten hän ei tajua koko kritiikkiä koska näkee vain sen, että se on koherentti hänen oman maailmankuvansa kanssa eikä välitä että toinen maailmankuva jota se käsittelee määrittelee asiat aivan toisin ja tätä kauta irrelevantisoi argumentin. ; Tämä toimii tietyllä tavalla jopa uskonnon trendeissä. ; Aikaisemmin McGrath oli muodissa ja hänen kirjoihinsa linkitettiin toistuvasti. (Hänen argumentteihinsa ei oltu tutustuttu sitten yhtä innolla, vain harva osasi käsitellä hänen arugmenttejaan analyyttisesti, he osasivat lähinnä nimen ja sen että hän oli professori.) Ja kun vastaukset tähän puoleen alkoivat keräytyä, eli McGrathin argumentit saivat vastauksia ja kritiikkejä, uskovaiet vaihtoivat muotia. Nyt sitten pitäisikin tutustua Craigiin. Näin uskovaiset pakottavat erimielisensä tekemään valtavan määrän työtä jossa samaaikaisesti työn tekeminen on velvollisuus - koska muu kuin lukeminen olisi haluttomuutta ottaa selvää ja lukemattomuus osoitus siitä että ei tunne uskontoa jota kuitenkin vastustaa suuta suuremmalla. Mutta samanaikaisesti kaikki kritisointityö on irrelevanttia koska ongelmiin joko (a) on vastaus tulossa ihan pian heti, (b) ongelmaa ei suostuta tunnustamaan ja huomaamaan vaan saivarrellaan sen sivusta (c) tai koska uusi kirja on tulossa painosta eli onkin ihan eri asioita opeteltava (d) koska kritiikkiin vastataan irrelevantilla linkkifloodilla ja lisätyöllä (e) ja ennen kaikkea siksi että kommentoija on jo muualla floodaamassa eikä jaksa edes lukea reagointeja omaan kommenttiin jonka laittaja ilmeisesti olettaa itsessään asian loppuun saattavana automaattisesti asiasta viimeisen sanan sanovana.

Ja he todella olettavat että toinen lukee joka ikisen kirjan jota he ehdottavat. Itse he eivät osaa tehdä vastaavaa. He itse eivät lue kirjoja. He linkkaavat vain uskonnollisten sivuille jos näitä nostaa esille. Keskustelu tiivistyykin helposti linkkisodaksi jossa ei oikeasti keskustella mitään. (Helvetin usein uskovaisten linkkiviestit ovat esitetyn argumentin kannalta irrelevantteja. Jolloin joudut kuitenkin lukemaan ne. Usein niille vaaditaan lisäksi kritiikki. "Kaikki pitää kumota" -teemalla.) Työhön hukuttaminen on vakioteemana. Lukematta jättäminen on aina samaa kuin yksisilmäisyyttä ja haluttomuutta tutustua eli umpimielisyyttä. Vaikka samat avomieliset nerot eivät itse lue vastapuolen kirjoja.

Ja sitten on sellaisia kommentoijia jonka Juha Leinivaara nosti esille.(Katso kuva:)

Kommentoija on äärimmäisen yksisuuntainen ; Julistaja on sentään paikalla jos hänelle huutaa, mutta tämänlaiset estävät totaalisti kaiken kommunikaation häeenpäin. Näin hän hallitsee koko keskustelun ultimaattisena vallanosoituksena. Tämä on asenteellinen ilmoitus jonka aenne on että vain Hänellä on Sanoma jolla voi olla Mitään Merkityhstä. Hänelle itselleen ei tungeta vaihtoehtoista sanomaa koska se ei häntä kiinnosta. Muita pitää kiinnostaa hänen viestinsä, mutta hänen ei tarvitse olla kiinnostunut muista. Hän kommentoi mutta anna vastausvaihtoehtoa. Hän on ihminen joka tykkää hakata mutta jota ei saa koskaan missään ikinä lyödä. (Likimain standardiasetelma uskontokeskustelussa ; Uskovainen saa kertoa uskostaan koska mielipiteitään saa kertoa. Mutta erimielinen ei saa kertoa näkemyksestään koska ne rikkovat uskonnonvapautta vastaan.)
1: Näin jos hän vaikkapa linkkasi ns. paskan kirjan ei voi kritisoida sitä ja pakottaa täten älylliseen rehellisyyteen eli paskan mainostamisen lopettamiseen. Lisäksi kommentoija oli halveksuttavan asenteellinen väittämällä tietävänsä tulevaisuuteen paremmin kuin ihminen itse. Hänhän esitti suoraan että hän tietää että "kääntymistä on odotettavissa". Lisäksi hän teki sen pitkäjänteisellä tavalla joka herättää pelkoa siitä että kuinka kärsivällistä kolkuttelua on odotettavissa.
2: Onkin omituista että kirjalinkkaaja eksplisiittisesti kiistää tyrkyttävänsä. Vaikka se on juurikin sitä ; Jos tunget toisen viestimiin tuollaista se on tyrkyttämistä ja mainostamista by definition ja jos et tunnusta edes tätä, on uskottavaa olettaa että lausuja on niin kognitiivisesti rajoittunut että ei ilmeisesti tiedä koko sanan "tyrkyttäminen" merkitystä.
3: Tämänlaissa koputtelijoissa ärsyttävää onkin oikeastaan se, että he kolkuttelevat toistuvasti. Sillä mikään määrä kritiikkiä ja vastineita ei riitä. Pitää aina kumota se seuraavakin kirja. Mikään määrä työtä erimielisyyden perustelemiseksi ei riitä. Koska aina on vielä se seuraava kirja. Jos Craig ei vakuuta, on tulossa joku muu kirja, painossa ihan varmasti jo ihankohta on.

Onneksi minulla on yksinkertainen näkemys. Jokainen keskustelu ja kannanotto vie aikaani. Näin ollen voin jakaa keskustelut niiden keskusteluasenteen mukaan joko yksisuuntaisiksi ja aikaani haaskaaviksi tai asiallisiksi. Tämä muistuttaa siitä että uskonnossakin ei aihe ole ongelma. Olen käynyt montakin hyvää uskontokeskustelua. Ongelmana on se, että valtaosa kommentoijista on ääliöitä joiden oikea paikka ei olisi sosiaalinen kommunikaatio erimielisten kanssa. (Kenties heidän oikea paikkansa ei ole edes ihmiskunta.) Koska kysymys on minun ajastani, määrittelen millä ehdoin suostunu keskustelemaan. Kun keskustelun huonot puolet suitsii vaatimalla osallistujalta etukäteen hyvät ja tietyt käyttäytymismallit, vastapuolelle jää jäljelle vain joko pakottautuminen asialliseen keskusteluun tai pois menemiseen. Tämä ei ehkä miellytä heitä, mutta minä en tässä pakota heitä ottamaan osaa.

Jos ehtoni eivät miellytä, henkilö voi aivan rauhassa mennä pois. Jos ehtojani ei noudata ja silti hyppää haaskaamaan aikaani, en toki sitten enää ole yhtä suopea. Siinä vaiheessa ainutlaatuisesta elämästäni on pakkohaaskattu aikaani. Jotain jota en saa takaisin. Jotain jonka olen tuhlannut. Ja mikäli henkilö ei osaa aikakoneella hypätä takaisin palauttamaan tätä aikaa minulle, hän on tämän ajan minulle velkaa. Velka on aktuaalinen ja se on jotenkin pakko korvata kyseisen ihmisen. Sillä nämä ovat osa keskusteluehtojani (jotka on kirjattu ihan ylös kuten tästä juuri luit.) Ja tämänlainen ihminen on mielestäni erityisen halpamainen ja kaiken intellektuellisen, älyllisen ja mahdollisesti myös eettisen oikeutuksen ulkopuolella.

Minua ei harmittaisi jos nämä ihmiset tekisivät minkä parhaaksi näen eli korjaisivat asenteitaan ja keskustelisivat kunnolla tai pitäisivät näkemykset ominaan ja olisivat hiljaa. Mutta silti on hyvä muistaa että minusta tämänlaista yksisuuntaista epäkeskustelua miellyttävämpi vaihtoehto olisi jopa se, että nämä henkilöt menisivät toteaisivat muutoskyvyttömyytensä, pettysivät tästä ja menisivät ihan omakätisesti hirteen. (Hirttosilmukan sitomiseen ohjeet ohessa - ihan motivaatioksi asialliseen keskusteluun vaihtamiseksi tietysti, ja tietysti valistukseksi jos joku ei osaa.) Itse asiassa jos minun on valittava yksisuuntaisen "mainostelu-julistus-häiriköinnin" kuuntelun ja itsemurhan välillä, olisi valinta vaikea, hyvin hyvin vaikea.