Velvoittaa, ei velvoita, velvoittaa, ei velvoita...

""Thou shalt not kill". This is the only one of the commandments that many devotees actually know. Its obviousness was appropriately mocked by Christopher Hitchens, but my imagination hears the response of the Israelites to Moses in the voice of Basil Fawlty: "Oh I SEE. Thou shalt not KILL. Oh how silly of me. You see, before you came down from the mountain with the tablets, we all thought it was perfectly fine to kill." ... "In any case, the commandment meant only "Thou shalt not kill members of thine own tribe". It was perfectly fine - indeed strongly encouraged throughout the Pentateuch - to kill Canaanites, Midianites, Jebusites, Hivites etc, especially if they had the misfortune to live in the Promised Lebensraum. Kill all the men and boys and most of the women. "But all the women children, that have not known a man by lying with him, keep alive for yourselves" (Numbers 31:18). Such wonderful moral lessons: all children should be exposed to them."
(Richard Dawkins, "Why I want all our children to read the King James Bible")

Juha Leinivaara blogasi siitä, miten Discovery Institute joutuu uudelleenkirjoittamaan historiaa melko rankasti saadakseen rakennettua yhteyden evoluution ja natsien suorittaman holokaustin välille. Käytännössä toimenpiteet vaatisivat sitä että Darwinilla olisi aikakone jolla hän voisi mennä menneisyyteen.

Taustalla oleva Discovery Instituten asenne esitti että yhteys oli selkeä "No Darwin, no eugenics." Eli vaikka evolutionistit eivät kannattaisikaan holokaustia, on yksi evoluutioteorian yhteiskunnalllinen seuraus eugeniikka. Vastaavaa asennetta on havaittu myös aikaisemmin. Esimerkiksi "Paahtoleipä" -blogi otti Jokelan kouluampumisen kohdalla esille uskovaisten kannanotot. Siinä asenteena oli että "hedelmistään puu tunnetaan." Ja selitettiin ideologisesta yhteydestä seuraavasti "Ateismi ei kuitenkaan velvoita ihmistä mihinkään, vaan Jokelan Pekan ateismi on ihan yhtä lailla ateismia kuin Suomen humanistiyhdistyksen puheenjohtajan ateismi."

Tämä muistutta että evoluution vastustaminen tehdään kahdella tasolla. Ideologisella tasolla ja sosiologisella tasolla ja holokaustikeskustelun kohdalla sovelletaan molempia termejä varsin surutta yhdessä;
1: Ideologisella tasolla selitetään että joukkomurha tai kouluampuminen on (a) joko suora ja automaattinen seuraus evoluution ja ateismin ideologioista. Tällöin ideologia käskee ja pakottaa. Eli vahvimman oikeus olisi evoluution ydin (b) tai sitten ideologia on lievempi eli ei vain tarjoa jarruja. Tällöin jos jarrut puuttuvat, ei ideologia ikään kuin suojaa käskyillään tahoa. ; a -kohdassa hyvä ateismi/evolutionismi on vääräoppisuutta, eli jos olet ateisti/evolutionisti ja teet jotain hyvää, toimit oppisi vastaisesti. b -kohdassa ollaan lievempiä ja myönnetään että hyvä ateismi/evolutionismi on hyvinkin mahdollista.
2: Ideologian hyvyys ja huonous näkyy ja paljastuu sen seuraajissa. Tällöin katsotaan vain sitä, että itseään tietyn ideologian alle kutsuvat tekevät tiettyjä asioita. (a) Voidaan katsoa mitä he tekevät yleensä. (b) Ja jos halutaan tarkastella koko ideologian hyvyyttä suhteessa muihin, tarkistetaan vielä se, mitä asioita tehdään yleisemmin tai harvinaisemmin kuin muissa ideologioissa. ; a -kohdassa katsotaan yleistä hyvyyttä, mutta tämä ei ratkaise välttämättä sitä onko tämä toiminta vain yleisinhimillistä, eli onko se parempi vai huonompi ideologia. Ja b -kohdassa katsotaan tehdäänkö jotain enemmän vai vähemmän joten voidaan tarkastella tarkemmin eri ideologioiden impaktia ihmisen käyttäytymiseen. Eli muutiosta minkä ne tekevät. Tässä esiin voi kuitenkin nousta eroja jotka ovat hyvin pieniä tai jotka eivät ole ideologisesti hirveästi korostettujakaan. Marginaalinen lisäys tai ongelma ei välttämättä ennusta kovinkaan paljoa ideologioiden seuraajien käytöstä. Jos esimerkiksi ideologian alla murhaa 0.001% todennäköisemmin, se ei ole kovinkaan hyvä indikaattori siitä että tämä ideologia muuttaa murhaamiskoneeksi tai että murhanhimo olisi tämän ideologian kannattajien syvin luonne. On siksi hyvä katsoa myös todennäköisyyksiä.

Molemmat tasot ovat omalla tavallaan merkittäviä, koska esimerkiksi teologinen korrektius, poliittinen korrektius ja ideologioiden harjoittama PR -työ ovat käytännössä tilanteita joissa ihanne ja käytänne eivät välttämättä kohtaa ; Aina kun sanotaan yhtä ja tehdään toista syntyy kuilu ideologisen ja sosiaalisen syyn vuoksi.

Yleisesti ottaen uskovaiset puolustavat ideologiaansa sillä että se syyttää uskovaisia väärintekijöitä teologisen korrektiuden puutteesta. Näin teki esimerkiksi Paahtoleivän lainaama kristillinen ideologisti joka ohitti kakkostason "hedelmistään puut tunnetaan" -hengen selittämällä että väärin tekevä uskovainen on teologisesti epäkorrekti. Hän selitti että "Ja kun puhutaan siitä, onko 1/1000 tai 1/7 osa jonkin alueen kristityistä vaikkapa KKK:n kannattajia, pitäisi ensin sopia se, ketkä ovat kristittyjä." ... "Kun Jokelan poika teki murhansa, noudatti hän ihan johdonmukaisesti oman maailmankatsomuksensa antamia suuntaviivoja. Hän oli mielestään parempi kuin muut (huippuhyvä oppilas) ja koki evolutionistiseksi oikeudekseen tappaa heikompia eläimiä (ihminen on hänelle eläin, niinhän koulussakin opetetaan...)" ... "Mutta jos vaikka minä, uskovainen, vieläpä helluntaiseurakuntaan kuuluva, tekisin surmatyön, olisi se rikkomus Jeesuksen opetuksia kohtaan. Se olisi lankeemus pois siitä, mihin kristitty on kutsuttu, rakastamaan Herraa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään" Tässä vedotaan siihen että kristitty ei saisi murhata rikkomatta oppiaan kun taas evolutionistilla ei ole tämänlaisia jarruja.

Klassinen tapa reagoida tähän on keskittyä sosiologiselle tasolle. Sillä jos puhutaan siitä ovatko ihmiset hyviä, on parasta keskittyä toimiin. Siihen "hedelmistään puu tunnetaan" -tasolle. Teologia on siitä omituinen että siellä voidaan rakentaa vaatimuksia joita kukaan ihminen ei voi toteuttaa. Näin ollen kukaan uskova ei olisi "Oikea uskova". Tämä on ihan perusteltua sanoa epäkiinnostavaksi ja turhaksi kulmaksi ja sanoa että puolustus on vain No True Scotsman -argumenttivirheilyä. ~ Lisäksi pahanteon selittäminen ideologian kautta kohtaa kulttuurirelativistisen ongelman. Jos esimerkiksi joku näkee että kristityt tekevät helvetin väärin kun vainoavat homoseksuaaleja, voi kristitty aina sanoa että tämä johtuu siitä että kriitikko ei ole sisäistänyt hyvyyttä. Hänhän toimii oikein koska seuraa oppia. Tämän vuoksi onkin aivan pätevää selittää että kristityt on tuomittava tekojensa mukaan ja jos kristinusko todella käskee tekemään niitä inhottavia rajoitteita esimerkiski homoille niin "sen pahempi kristinuskolle."

Niin viekottelevia ja yksinkertaisia kuin nämä kikat ovatkin, niissä on yksi piirre josta en pidä. Se antaa helposti sen kuvan että kristinuskon sisällössä ei olisikaan mitään vikaa. Että jopa ateisti tunnustaa että kristinusko on niin hyvä että esimerkiksi kansanmurha ei olisi mahdollista aidolle Jumalaa tottelevalle kristitylle. Eli tunnustettaisiin opin erinomainen hyvyys vaikka Jumalaa ei hyväksyttäisikään.

Tämä on kuitenkin turhaa. Sillä kun katsotaan mihin kristillistä teologiaa on sovellettu modernina nykyaikana on selvää että ideologisen suojan taakse meneminen ei ole mikään kristityn suoja. Ensivaikutelma voi toki olla että kristinusko kieltää kaiken murhaamisen jo sillä että kymmenen käskyä komentaa että "Älä tapa!" Ja kristinuskossa on muutenkin maineena lempeä ja pehmeä. Mutta sitten kun huomaa miten esimerkiksi sota on kristinuskon mukaista - jopa siinä määrin että Suomessa ei voi monen mielestä olla Tosi Kristitty jos on sivari. Sotia tapahtuu Raamatussa. Kysymys on siis selvästi tappamisen reunaehdoista. Opin erityislaatuinen lempeyskin on itse asiassa enemmän mainetta kuin faktaa, se on lähinnä itsekehua.

Oikeasti, jos tutustuu nimenomaan kristinuskon ja teologian keskustelukenttään, ei ole vaikeaa löytää nimenomaan teologisia oikeutuksia kristinuskon nimessä tehdylle massamurhalle. Ja tässä en viittaa sosiologiseen noitavaino -ilmiöön tai siihen että Ku Klux Klan oli todellakin hyvin suosittua Amerikoissa kristityksi itsensä identifioivien keskuudessa.

Tämä mitä seuraavaksi teen perustuu ideologisiin kannanottoihin. Otan seuraavat lähtökohdat.
1: Näkemys on ideologiaan vetoava. Puhtaasti niihin, ilman että tekijöiden toimet ratkaisevat mitään. En siis käytä noitavainostigmaa vaan katson että salliiko teologiset rajoitteet esimerkiksi kansanmurhan. Ja käytän tässä peräti sellaista teologiaa jota fundamentalistitkin hyväksyvät, etenkin ne jotka vastustavat "evolutionisteja". Itse asiassa valtaosa fundamentalisteista käyttää näitä argumentteja jokseenkin säännöllisesti kun tilanne vaan tulee vastaan. Luultavasti he jopa tuntevat nämä valmiiksi. (Lähteistän niitä silti hieman.)
2: On hyvä katsoa että pahuus on selkeä. Sellainen jonka hyvyys ja pahuus ei jaa mielipiteitä. Koska holokausti herättää kammoa fundamentalisteissa on iloista ottaa esille murhaaminen, massamurhaaminen. Voidaan puhua esimerkiksi kansanmurhasta. Kansanmurhaaminen on paha. Ja jos ideologian dogmasisältö sallii sen, on johdettava se "ideologian tuomitseva kauhisteleva pahuuspommi" johdonmukaisesti kohteeseen. Kun evolutionisteihin osuu, on logiikka pätevää ja jos se sama osuu kristittyihin, on kristinusko siis ilmiselvästi aivan kauhean kammottavaa. Ja jos ihminen peräti valehtelee että hänen kristillinen ideologiansa tuomitsisi esimekriksi murhaamisen, hän ei ole oikea kristitty, koska ei hallitse kristinuskon sääntöjä ja tajua että tässä ei olekaan aina rajoitteita vaan että kansanmurha voidaan tehdä ehdoilla.
3: Ja kun käytetään kristillistä teologiaa, on hyvä huomata että vaikka Jokelaa kauhisteleva Helluntailaisten kehujakin selitti että ensin olisi määriteltävä mitä kristillisyys tarkoittaa, hän itse selittää että murha olisi epäkristillistä, joten hän kykenee selkeästi ottamaan kantaa siihen ketkä ovat kristittyjä ja ketkä eivät ilman kovin tarkkaa määrittelyä, joten ideologinen sääntönillitys on enemmän kuin pätevä lähtökohta.

On hyvä aloittaa pahan ongelmasta. Kun aiheena on holokausti, on hyvä nostaa esiin Richars Swinburne. Swinburne on nimittäin ottanut pahan ongelman ratkaisuna sen, että maailman pahuuksista seuraa aina jotain hyvää. Näin ollen holokaustia oli tärkeä koska se salli urheuden, joka on Swinburnen mukaan niin suuri hyve, että se tuottaa enemmän hyvää kuin mitä holokausti oli kammottava. Näin ollen Swinburnen pahan ongelman ratkaisu pitääkin sisällään "4400" -skifisarjasta tuttuja sivuttaisvaikutuksia. Siinä pahalta vaikuttava asia saattoi olla olennainen komponentti että saadaan enemmän hyvää. Näin ollen on mahdollista että holokaustin muistoa vaalivat patsaat ja natsikortin heiluttelut rajoittavat vastaavien tekojen harkintaa tulevaisuudessa niin paljon että holokaustista oli enemmän. Ja saa ihmiset puuttumaankin asioihin. ; Tämän ongelmana on kuitenkin se, että on teologisesti korrektia tehdä pahoja asioita koska niistä kuitenkin seuraisi parempia asioita. Jos murhaan jonkun kadulla verisesti, niin aikaansaankin vain paikkakunnan valveutumisen. Tämänlainen logiikka on sen  verran omintakeista, että harva uskoo siihen. Se on kuitenkin loogisesti täsmälleen yhtä pätevä kuin holokaustin oikeutus. Jos asiasta seuraa enemmän hyvää, se on moraalisesti oikeutettu. Tätä voi kiertää hieman sillä että pahan ongelma koskee Jumalaa. Murha voi olla siksi ihmiselle synti mutta ei Jumalalle ongelma.

Mutta tämä olikin likimain pelkkä alustus. Sillä se viritti pahan ongelman tunnelmaan. Se muistutti että jos nykyaikana aikoo etsiä ihmisen joka selittää juutalaisten joukkomurhan olevan hyvä ja oikeutettu tapahtuma, on näitä etsittävä kristittyjen joukosta. Sillä esimerkiksi tiukimman linjan uusnatsit harjoittavat holokaustin kieltämistä. Heistä koko joukkosurmia ei tapahtunutkaan ja että juutalaisten joukkotuhonta olisi pelkkä propagandistinen syytös. Tämä kertoo siitä että jarrut ovat kristinuskossa kenties heikommat. Ei ole vaikeaa kuvitella että kristitty kilahtaisi hieman, ja selittäisi Swinburnelaisella logiikalla että "en minä pahaa, vaan enemmän hyvää". Hän voisi ajatella jopa ansaitsevansa tuomion sijasta mitalin tästä toimestaan.

Varsinainen kansanmurha -aihe onkin sitten uusateistisessa keskustelukentässä jossain määrin klassinen aihe. Sillä kristityillä fundamentalisteilla on erikoinen Raamatunpuolustusasetelma joka käsittelee hyviä kansanmurhia. Jumala käskee Raamatussa surmaamaan kansoja. Siksi tälle täytyy löytää oikeutus. Muutenhan pahan ongelma ampuisi sormille kun Jumala sallisi, jopa komentaisi, pahuuteen. Pat Robertson on esimerkiksi selittänyt, miten surmatut olivat vääräuskoisia. He eivät olisi kääntyneet ja olisivat saaneet lapsia. Näiden kuoltua oltaisiin menty Helvettiin. Näin Jumala joka käski vääräoppiset kuolemaan, teki moraalisesti täysin oikeutetun teon. William Lane Craig on myös kompannut kansanmurhia ja esittänyt teologisin kiemuroinensa että se on varsin hyvä ja oikeutettu juttu tehdä. Hänen perustelunsa ovat häkellyttävän samanlaisia kuin Robertsonin. (Robertsonin argumentti on vanhempi. Muuttumattomuus viittaa argumentin perinteeseen, eli siihen että se on itse asiassa hyvin suosittu. Eli hyvin kristillinen.)

Näissä näkemyksissä on olennaista huomata, että vaikka se tehdään joukkomurhaamisen puolustamisen sijasta Raamatun totuusarvon puolustamiseksi, se mitä tässä itse asiassa tehdään on seuraava. Siinä määritellään reunaehdot joilla kansoja ja yksittäisiä ihmisiä on luvallista tappaa. Lisäksi menneisyyden murhiin voi suhtautua etäisemmin kuin moderneihin murhiin. Mutta Kyllikki Saaren murha on aivan yhtä murha kuin se joka on tapahtunut eilen. Massamurhassa on kuollut aitoja ihmisiä eikä murhaamisetiikka mene sillä lailla että aikana X murhaaminen on OK ja aikana Y murhaaminen ei ole OK. Ei ainakaan Raamattu tunne tämänlaista sääntöä, joten se on tämän tutkielmani kannalta irrelevantti. Kristitty selitys ja oikeutus massamurhalle historiassa antaa luvan tehdä massamurhan huomenna. Toki jos ja vain jos muut ehdot täyttyvät.

Tämän huomautuksen jälkeen onkin hyvä huomata, että Robertsonin/Craigin argumentaatio näyttää melko pelottavalta. Se antaa täyden luvan hyökätä vääräuskoisiin maihin missä vaan milloin vaan. Robertsonin logiikalla jos nyt esimerkiksi hyökkää islamistisiin maihin, "niin helvettiinhän ne joutuisivat kuitenkin". Tässä täytyisi nyt vaan herrantähden ajatella syntymättömiä lapsia ja suojeltava heitä Helvetiltä. Itse asiassa. Minä olen vääräuskoinen. Minun vaimoni ei ole uskonnoton mutta aivan ehdottomasti hänkään ei kuulu edes pieneltä osin ns. "desert dogmien" piiriin (kristinusko, juutalaisuus, islam). Mikäs näitä tappaessa, kun pelastetaan syntymättömiä vauvoja synniltä ja Helvetiltä.

Jos tämä tuntuu inhottavalta, voin toki selittää että jos kristillisyytesi on erilaista, niin se kristinusko itsessään ei kiellä kuitenkaan tätä toimintaa. Että minut ja minun vaimoni murhaava kristitty on aivan yhtä kristitty kuin kansanlähetyksen varainhaltijan kristillisyys. Se kaikki löytyy ideologiasta. ja jos ei löydy, niin Craig ja Robertson ovat paskoilla linjoilla jo by definition. yrittäessää oikeuttaa kansanmurhaa. Joka taas tarkoittaa sitä että kristinuskon Jumala ei ole kaikkihyvä koska hän komentaa kansanmurhaan. Tällöin Jumala ei voi olla objektiivisen moraalin mittana, koska tähän tarvitaan täydellinen hyvyys. Tämä tarkoittaa sitä että kristinuskon seuraaminen ei tarkoita samaa kuin hyvyys. "Raamattu" opettaisikin kansanmurhan tapaisten pahuuksien olevan jotain joka on hyväksyttävää. Jos oletetaa Craigilaisittain että Jumala on todellaki objektiivisen moraalin mitta, niin siinä tapauksessa ei kannata kristityn puhua kauhistelupuheita holokausteista tai kansanmurhista. Koska ne hyvät kansanmurhat ovat siinä vaiheessa olennainen osa mahdollisuuspakkaa.

Ja sen jälkeen jokainen voisi tajuta että ideologisesta oikeaoppisuudesta puhuminen on aivan mälsää. Eikä kenenkään järkevän ihmisen pitäisi edes aloittaa. Jokainen leimakirveellälyöjä on tällöin jo lähtökohtaisesti idiootti olipa sitten mitä tahansa. He ovat niitä ihmisiä jotka tekevät mahdollisesti ensimmäisen hyvän tekonsa kuollessaan. Sillä silloin tapahtuu muutostila jonka jälkeen maailma on kiistämättä hieman parempi paikka.