tiistai 22. toukokuuta 2012

Puhtaita kuin Pulmuset

Komedioiden yksi kenties toistuvimmista malleista on perhekomedia. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska (a) huumori toimii monesti jos se teemoittaa tuttuja asioita ja (b) koska huumorilla on hyvä muutoinkin tarttua asioihin jotka ovat tärkeitä. ; Usein komediasarjat ovat yllättävänkin hempeämielisiä. Niissä kohelletaan ja niissä on likimain aina taustalla jonkinlainen konflikti.

Mutta vaikka esimerkiksi missään sarjassa tuskin riidellään ja valehdellaan kuin "Kaikki Rakastavat Raymondia" -sarjassa, juuri mikään muu sarja on taustaltaan yhtä ihhimillinen ja lämminhenkinen. Vaikka jokaisessa jaksossa onkin pohjalla se, että joku ei kerro jollekulle jotakin ja tästä tulee sosiaalinen ongelma josta riidellään (jopa useita kertoja per jakso) on tämä kuitenkin vain jotain joka heijastaa (turhan lavean ja kolmessa talossa asuvan) perheen sisäistä rakkautta. Tässä huumoria haetaan usein samastumisen kautta, haetaan läheyttäviä elementtejä sen sijaan että katsoja etäännytettäisiin tunnetasolla tapahtumista. Näin ihmiseen itseensäkin tarttuu samastumiskokemuksen kautta kenties isokin ripaus optimismia.

Sitten on sellaisia perhekomedioita kuin "Pulmuset". Siinäkin on konflikteja, mutta tässä kohden kysymys on vihasta ja halveksunnasta rakkauden sijasta. Sarjan ulkomaiset nimet "Married ... with children" (~Naimisissa...lasten kanssa) ja "Married...for life" kuvastavatkin juuri tätä. Kysymyksessä on ihmissuhteisto joka on destruktiivista, rakkaudetonta ja yhdessä vain koska väärät asiat sattuvat sopimaan yhteen.

"Pulmusia" kuvataan usein ensisijassa surrealistiseksi sarjaksi. Tätä on helppoa puolustaa kun muistaa että sarjassa on usein vähintään maagiseen realismiin viittaavia elementtejä kun Bundyt esimerkiksi ovat yhteydessä enkelikokelaaseen tai jotka joutuvat Helvettiin. Tapahtumat ovat myös hyvin yliampuvia, kuten esimerkiksi silloin kun Al Bundy yrittää tuhota puutarhaansa tuhoavia elukoita ja päätyy räjäyttämään ja polttamaan talonsa ilmaan.

Joku voisi ajatella että ylilyövyydestä kertoisi myös perhe. Tuntuu uskomattomalta että tämänlainen negatiivinen perheilmapiiri ei johtaisi siihen että (a) tapahtuu ero ja kaikki menevät omille teilleen tai (b) joku tappaa jonkun. Tai mahdollisesti molempia. Tämä puoli ei kuitenkaan ole väistämätöntä. "Pulmuset" -sarja esittää hyvinkin tietynlaista ongelmaperhettä (dysfunctional family). Näiden kohdalla perheen sisällä on voimakasta konfliktia, jossa ongelmat ovat pysyviä. "A dysfunctional family is a family in which conflict, misbehavior, and often abuse on the part of individual members occur continually and regularly, leading other members to accommodate such actions." Tämä nähdään usein ennusteena avioerolle ja muulle vastaavalle, koska he katsovat että perheen sisällä ei ole mitään sidoksia. Onkin totta että määritelmällisesti sosiaaliset, taloudelliset ja aatteelliset siteet puuttuvat. "Dysfunctional families have no social, financial or intellectual bounds." Kuitenkin avioero on se, joka ei välttämättä tapahdu. "A common misperception of dysfunctional families is the mistaken belief that the parents are on the verge of separation and divorce. While this is true in a few cases, often the marriage bond is very strong as the parents' faults actually complement each other. In short, they have nowhere else to go. However, this does not necessarily mean the family's situation is stable." Perhe ikään kuin rakentuu sellaiseksi että se pysyy kasassa koska väärät asiat osuvat yhteen juuri sopivasti eikä vaihtoehtoja joko nähdä tai niihin ei tartuta. Tämä on tietysti isompaa konfliktia vajaa romahdusta, mutta ilman tämänlaista ulkopuolista suurta tekijää saattaa tila jatkua hyvinkin muuttumattomana. (Niissä tuotantokausissa ei tosin nauruhermoja kutkuteta samaan tahtiin mitä "Pulmusten" katsojille tarjotaan.)

Yksi syy voi olla se, että joskus asia ikään kuin nähdään normaalina eikä osata nähdä että tässä tilanteessa olisi mitään poikkeavaa. "Children sometimes grow up in such families with the understanding that such an arrangement is normal." Eli jos otatte esiin Bundyjen perheen "älyköimmän", eli Bud Bundyn, hän ei luultavasti osaisi elää minkäänlaista muuta elämää, eikä näe Bundyjen perheen destruktiivisessa käytöksessä mitään omituista.

Kun puhutaan "Pulmusten" sisäisestä makaaberiusasteesta ja tajutaan että se on komedia, on selvää että normaali ihminen ei näkisi siinä mitään hauskaa jos se ei olisi tapahtumissaan surrealistinen ; Katsojaa suojellaan etäännyttävillä elementeillä, joista liioittelu tuo katsojan mieleen "tämä ei ole totta" -leiman vahvemmin kuin moni muu asia. Toisaalta voidaan nähdä että jos Bundyjen touhut olisivatkin käsikirjoitetun komedian sijasta dokumentti, niin siltikin perhe toimisi surreaalisella logiikalla. Julmuus näissä ongelmaperheissä onkin juuri tämä.

Sitä voi huomata halunneensa muuttaa pois, päästä eroon kaikesta. Mutta sitten sitä huomaakin että joutuu ensimmäiset vuodet ihmettelemään mitä perhe -elämä tarkoittaa ja miten toisten ihmisten kanssa ylipäätään ollaan. Siinä missä normaalisti tässä vaiheessa opetellaan käytännön asioita, kuten kotitöiden rutinoimiskysymyksiä ja opetellaan kokkaamaan ja käyttämään asuntolan pyykkituvan vuorolistaa (Korson opiskelija -asunto -alueella reilut 10 vuotta asuneena tiedän että yliopistoon pääseville ihmisillekin tämä näyttää olevan yllättävän usein ylivoimaista), on opeteltava ihan muita asioita. Kun outo ja surreaali on normaalitila, on selvää että normaali elämä näyttää vähintään yhtä omituiselta kuin miltä se "outo elämäntapa näyttää tavallisesta".

Tässä mielessä tämä sarja antaakin kenties ikkunaa aitoihinkin ongelmiin. Komedia ei ole pelkkää naureskelua. Siinä voi olla mukana myös annos totuutta. Ja nimenomaan sellaista totuutta jota ei muutoin kenties kestäisi.

Olen itse kuullut monien halveksivan "Pulmusia". Yhdeksi syyksi nähdään kyynisyys ja destruktiiviset asenteet. Niitä ei nähdä rakentaviksi. Itse olen täsmälleen päinvastaista mieltä ; Pulmusten konfliktimaailmaa ei enää voi sävyttää optimismilla tai se muuttuisi joko perverssiksi tai se menettäisi teemansa ja olisi vain "Kaikki Rakastavat Raymondia" -muunnelmaksi. Pulmusten pitää olla juuri tuollaisia ja sen täytyy olla läpikyyninen, koska moni katsoja ei ole Bundyjen perheen kaltainen. Mutta on aivan varmaa, että joku jossain on. Ja näin ei saa olla.

Ei kommentteja: