Olin hieman huvittunut kun luin Myersin lausunnon Jonathan Haidtista. Haidt oli saanut palkinnon.
Haidtin huomiot siitä että moraalisuus on jotain jota ei hirveästi prosessoida, on ollut huomattavan tärkeä. Hän on siis selkeästi krediitin arvoista. Se nimittäin kertoo sen, että moraalisuusasioissa ei tehdä kannanottoja järkeilyllä, vaan moraalisuusnäkemykset ovat intuitiivisia. Tämänlainen näkemys on murskaavan ongelmallista kaikille niille joilla on jonkinlainen ideologia jonka mukaan tietyt asiat opettelemalla ihmiset voitaisiin "ohjelmoida" hyviksi. Tämänlainen näkemys on ongelmallinen myös moraalirelativismille, jossa hyvyys olisi olennaisesti kulttuurista riippuvaista. Haidtin maailmassa perusasiat ovat kaikille kulttuureille yhteiset, ja kaikki kulttuurit esittävätkin samoja perusarvoja. Ja ne joista ollaan erimielisiä ovat hyvin spesifejä. (Näin nykymaailman arvokeskustelussa ei taistella siitä saako ihmisiä tappaa noin yleensä, vaan siitä saako tehdä abortteja tai saako rikollisia tuomita kuolemaan.) Haidt sitten vain jatkoi urallaan ja lähti tutkimaan moraalin ydintä. Tämä luonnollisesti sopi niille jotka kannattava Jumalan säätämää objektiivista moraalia. Myers kuvasi tätä värikkäällä tavallaan "At first, it was with interest - his ideas about moral intuition being defined by a kind of emotional response first with the intellectual response forming a veneer of rationalizations after the fact seems valid. But then he went off on this "moral foundations" stuff, where he identified different axes of motivations, like care vs. harm, and then the axes started proliferating, and pretty quickly it all became a lumpy mush without much utility."
Itse kuitenkin näen Haidtin näkemyksissä hyvin paljon juuri samanlaisia puolia kuin Sam Harrisin moraalinäkemyksissä. (Harris taas on ateistina kovasti Myersinkin mieleen.) Tässä kohden ytimessä on objektiivisen moraalin sijasta lajityypillinen käyttäytymismalli. Haidtkin kannattaa tämänlaista näkemystä selvästi. Tämä tulee itse asiassa selville jopa hänen puheestaan Templeton Foundationille. Näkemyksessä on hyvin vaikeaa nähdä sitä että hän olisi erityisesti uskovaisten puolella. "People who share sacred objects and then circle around them can then trust each other and function more effectively, particularly in intergroup competition. I believe this is in fact why we evolved to be religious. But the sacred thing at the center does not have to be a god. It can be a flag, a book, an ideal, or a social institution such as marriage or science. The New Atheists are mostly men of science, or men who claim to speak for science. But when you make science sacred and then claim to speak for it, something very unfortunate happens: you don't just think your opponents are wrong, you think they are stupid, and you adopt an arrogant and dismissive tone." Toisin sanoen Haidtin näkemys uskonnosta on uskomiseen uskomista, jossa ytimessä evolutiivinen hyöty. Yhteistyö ja kilpailu erilaisia ryhmiä vastaan. Hän näkee että uusateismi ei ole vapautunut tästä. Tosin tämä on suora tunnustus siitä että uusateismikin voisi olla aivan samanlainen hyödyllinen asia, kuin muukin uskonto. - Ja kuten alkuun muistutin, Haidthan ei usko että uskonto muuttaa "moraalista maisemaa", joten ateistit olisivat etiikaltaan samanlaisia. Näin ollen ateismi puolustuu samoilla argumenteilla kuin uskontokin. Haidt selittääkin että uskonto/ateismikeskustelu onkin helposti syyttelyihin johtava aihe.
1: Tosin minulle toi hymähdyksen huulille myös se, että Haidt itse asiassa jatkoi puhettaan (aivan suoraan tuon aiemmin lainaamani perään, ja varmuuden vakuudeksi otankin pari lausetta pakkia nostaakseni kokonaisuuden esille.) "you don't just think your opponents are wrong, you think they are stupid, and you adopt an arrogant and dismissive tone. You've got science on your side, after all. (I argue in my book that the New Atheists get the science mostly wrong.)" Eli hän esittää että jos uskoo että tiede on puolella, kohdistaa väärässäolijoihin leiman "tyhmä". Ja sitten hän jatkaa selittämällä miten tiede ei ole hänen kanssaan erimielisten puolella. Tämä voi kenties olla nolo huomautus, mutta se toisaalta on jotain jonka Haidtin omat teoriat ihmispsyykestä odottaisivat.
On kuitenkin huomattavaa, miten Haidtin ja Myersin juttu siirtyykin uskonnosta liberalismiin ja konservativismiin. Haidt nimittäin ottaa olennaiseksi osaksi kertoa miten hän oli muuttanut kantaansa liberaalista konservatiiviksi. Tähän selityksenä on tietysti Amerikan yhdysvaltojen varsin polarisoitunut maailma. Esimeriksi minä olisin USA:ssa kaikkeen sopimaton outolintu, koska olen samanaikaisesti yhteiskunnallisen perustluprosessointitavoiltani ehdoton konservatiivi, joka kuitenkin pitää sisällään voimakkaita markkereita liberaaleihin liitetyistä mielipiteistä. Olenhan uskonnoton, kannatan homoseksuaalien ja muiden omituisten oikeuksia. (Ja pienenä sivulauseena evoluution kannattaja joka on jossain piireissä jakolinjana). Tästä mielenmuutoksesta Myers ihmettelee että "Haidt is the guy who's claim to fame is his investment in the emotionality of moral decisions...yet here he is, claiming to have shifted his entire stance by studying both sides of the political aisle. Where his research consisted of forcing himself to watch Fox News. Does anyone else see a problem with this?" Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Mielestäni minulla on kysymykseen ratkaisu joka on sekin mielenkiintoinen. Ja se pakottaa myös olemaan hieman erimielinen Myersin kanssa.
Haidtin näkemyksen mukaan etiikan perusydin on siinä että se on jotain joka tapahtuu ilman tietoista työtä, se ei ole suuresti prosessoitua. Tämä johtaa meidät tietysti miettimään aivojen heuristiikkaa. Wilkins taas kirjoitti juuri aiheeseen sopivasti viitaten Kahnemanin ja Tverskyn "Thinking Fast and Slow" -teokseen. (Jotka ovat vaikuttaneet minuun myöskin suuresti.) "Kahneman, in conjunction with his late colleague Amos Tversky, identified two cognitive systems in our minds, which they called, using prior terminology, System 1 and System 2. System 1 is the immediate response cognitive system - it doesn't involve reflection or mediated judgement. It is how you know to avoid a thrown object or to recognise a face. System 2, however, is under some control and is something you are aware of as you employ it, and it takes effort." Haidtin maailmassa moraali on systeemi 1 alainen käsite. Kun taas sellainen ryhmä kuin konservativismi tai liberalismi ovat teemoja joiden sisällä on myös osa-alueita jotka ovat systeemiin 2 liittyviä. Niissä voi siis tehdä harkintaa ja muuttaa mieltään. ; Tämä muistuttaakin siitä, miksi assimilaatio (asioiden jäsentäminen ja sovittaminen omaan maailmankuvaan) ei ole pakkotila, se on toki hyvin voimakas ja vaikeasti murrettavissa, mutta se on mahdollista murtaa.
Tästä voisi johtaa ajattelut teoriaan Haidtin kääntymisestä joka perustuu siihen että hän on muuttanut ajattelunsa prosessointitapoja. Tällöin teoria voisi mennä vaikkapa seuraavasti ; Koska Haidt on pohtinut etiikkaa joka on hänen psykologiantutkimuksensa mukaan automaattista, on selvää että hän on keskittynyt systeemiin 1. Eikä ole yllättävää jos hän on löytänyt konservatiiviudesta paljon samaa - yhteys konservatiiviuden ja "systeemin 1 käyttämisen kanssa" on peräti olemassa, joten tämänlainen päätelmä tuntuu luontevalta. Tosin samalla on pakko tietysti muistuttaa itseään siitä että "jos tätä tietä mennään", on todellakin väärin tuomita. Koska Kahnemanin ja Tverskyn maailmassa kumpaakaan systeemiä ei pidetä huonona. Ei ole itse asiassa minkäänlainen moite käyttää "nopeasti hyvään tulokseen" -keinoa tai erinomaisuuden osoitus käyttää "työläästi erinomaiseen tulokseen". Kuitenkin usein systeemi liitetään "huonoustermejä" kuten ajattelemattomuus. Työlään tietoisen ajattelun ja ajattelemattomuuden välillä on kuitenkin vaihtoehtoja jotka ovat itse asiassa "systeemi 1 voima", syy jonka vuoksi evoluutio on aivoihimme sellaisen tyrkännyt in first place.
Vaikka tulkinta ei ole "läpeensä huono", sen kohdalla on kuitenkin syytä palata Wilkinsiin. Hän nimittäin huomautti lisäksi että vaikka kognitiiviset prosessointisysteemit tiedostetaan kohtuullisen usein. Mutta niitä väritetään omituisella retoriikalla. Esimerkiksi voidaan niputtaa koko uskonto ja ateismikeskustelu siihen että uskonto olisi sitä, että uskonto on systeemin 1 käyttämistä ja ateismi vaatii systeemin 2 soveltamista. "Unfortunately, the questions are often expressed in "folk psychology" terms such as "intuitive" and "analytic", which is both loaded and poorly expressed. System 1 is not intuitive; it is automatic. System 2 is not (always) analytic; it is, however, always an effort." Nämä ovat toki käteviä karkeistuksia, joilla on sitten vain ne karkeistusten väistämättömät ongelmat kontollaan. Kuitenkin on selvää että teologiassa on paljonkin työlästä pohtimista - joka on peräti sen kansanomaisen "analyyttisen" sisällä. Yhteys konservatiiviuden ja systeemi 1 priorisoinnin välillä voikin olla hieman osuvampi, mutta senkin sisällä toki pohditaan. (Kaikki käyttävät molempia prosessointitapoja, kysymys on vain painotuksista.)
Haidt on muuttanut mieltään koska ihmiset tekevät niin. Hänen moraalisuusnäkemyksensä ovat luultavasti hyvinkin ennallaan. Hän vain värittää ja selittää niitä hieman erilaisilla tarinoilla. Hän taitaa itsekin olla tällä linjalla koska hän puheessaan itsekin korosti sitä miten konservatiivit ovat yhtä koherentteja. Eivät että he olisviat koherentimpia (alleviivaus omani). "At first I disliked watching Fox News and reading National Review. But within a year, I began to see that the conservative vision of morality, history, and economics was just as coherent as the alternative liberal vision." Lisäksi on huomattava, että psykologinen teoria, ollakseen hyvä, onkin selitettävä muutamia ihmiskunnassa selvästi olemassaolevia piirteitä, jotka ovat "filosofisesti ristiriidassa" ja melko rajustikin ; Ihmiset toisaalta näyttävät pysyvän omassa vakaumuksessaan ja esimerkiksi uskontokinastelut eivät yleensä johda siihen että syntyy "häviäjä joka muuttaa mieltään" vaan molemmat kokevat voittaneensa. Ja toisaalta joskus ihmsiet oikeasti muuttavat näkemyksiään rajustikin. Ja toisaalta ihmisten kulttuureissa on aika isoja näkemyseroja ja kinanaiheita. Mutta tietyt perusasiat näyttävät silti olevan jaettuja. ; Rationaalisuuteen tai yleisinhimillisyyteen nojaava joutuu pettymään esimerkiksi törmätessään omituisin paikallisiin tapoihin.
Otsikko viittaa tietysti "lukkarinrakkauteen" ja siihen miten lukkarit ovat valmiita menemään sotaan. Ja siihen miten Haidt käyttää "rakkauden nimeen" moniarvoisuutta jossa kannustaa karkottamaan vihaa ateismi-uskontokeskustelussa. Kun hän samalla kuitenkin tuo esille kinanlisäämistä esittäessään että uusateistit ovat faktuaalisesti hakoteillä. Ja että tämä on oikeastaan jotain joka on Haidtille kenties hieman noloa sosiaalisesti, mutta että tämä on oikeastaan ansio hänen tieteelliselle teorialleen. Haidtin häpeä on hänen teoriansa voitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti