Ylläoleva edustaa yhtä suhtautumistapaa uskontoon. Se perustuu pseudodiplomaattiselle uskonnonvapaudelle. Pseudodiplomaattisuus tulee siitä että se kunnioittaa harmoniaa keskustelun yli. Siksi päätös joka vain tehdään nähdään parempana kuin vaihtoehtonsa. Koska keskustelu ja siihen liittyvä erimielisyys nähdään repivänä.
Tässä mielessä onkin hyvä muistaa että uskonnonvapauden rajoittamisessa ja uskonvapaudessa on ääripäät.
Aktiivinen pahanteko
Ensimmäistä ääripäätä edustakoot tuore tapaus jossa Amerikkalainen pastori edusti sitä että uskonnonvapautta suojellaan parhaiten sillä että uskovaiset pieksävät lapsia joilla on homomyönteisiä mielipiteitä. Lisäksi hän antaa erinomaisen ehdotuksen siitä jos poikalapsi alkaa käyttäytymään tyttömäisesti ja homosti "So your little son starts to act a little girlish when he is four years old and instead of squashing that like a cockroach and saying, 'Man up, son, get that dress off you and get outside and dig a ditch, because that is what boys do,' you get out the camera and you start taking pictures of Johnny acting like a female and then you upload it to YouTube and everybody laughs about it and the next thing you know, this dude, this kid is acting out childhood fantasies that should have been squashed." Tämä edustaa tietysti sitä kun uskonnonvapaus ylittää muut oikeudet. Se on hyvin väärin. Tätä voisi kutsua aktiiviseksi pahanteoksi.
Tämä on pahuutta joka on luonteeltaan sellaista että se yleensä johtaa voimakkaaseen vastareaktioon. Ja tätä kautta niiden ongelmat torjutaan.
Kun erittäin omintakeinen henkinen ja fyysinen väkivalta kohtaavat syntyy tietysti jotain. Sanotaan asia niin, että minulla on jonkinlainen pieni ote siitä mitä tämänlainen jotain voi olla. Ja se ei suinkaan ole mitään ylenmääräistä rakkautta ja kunnioitusta Jeesusta kohtaan. Se jotain on enemmänkin sitä että "Saat toki aivan rauhassa yrittää lyödä minua tuolla kepilläsi. Kunhan ymmärrät että seuraavan kerran torjun iskun syrjään, ja sitten itsesuojelun nimissä taitan kätesi yhdellä liikkeellä irtipoikki. Ja sen jälkeen oletan että noudatat kultaista sääntöä, eli olet tehnyt muille mitä toivot toisten tekevän sinulta. Ja siksi löydät lyömäkeppisi jostakin paikasta jonne kammoamasi homoseksuaalit mielellään tunkevat asioita. Ja tämä keppisikin muuten höylää kivasti edestakaisin. Ihan sen takia että tällä keinoin opitaan rakkautta. Sinäkin opit rakastamaan homoseksuaaleja sen kautta että sinua piiskataan ja sinua osallistutetaan vastustamaasi asiaan jotta oppisit ymmärtämään sitä - ja jos määrä ei riitä, niin hoitoa ei ole annettu tarpeeksi, niinhän se logiikka meni sinunkin kanssasi. Että hyvää päivänjatkoa. Mätäne Helvetissäsi." (Ja tämä jotain ei ole uhkaus vaan lupaus.)
Toisin sanoen aktiivinen pahanteko johtaa helposti kostamiseen tai herättää ihmisten oikeustajun. Näin tapaukset voivat olla ongelmallisia, mutta niihin myös puututaan. Eli nämä ovat ikäviä tilanteita joita ihmiset ns. ratkovat ja ratkaisevat. Asiat tulevat esiin ja sen jälkeen niitä on yleisesti ottaen hyvin vaikeaa puolustaa.
Passiivinen pahanteko
Toisesta ääripäästä saadaan sitten esimerkki Juha Leinivaaran esilletuomasta tilanteesta. Hän nimittäin puolusti uskovaisen lupaa pitää Jeesusta kannattavaa fanipaitaa. Amerikoissa oltiin nähty että paita jossa lukee "Life is wasted without Jesus" oli jotain jota ei saisi pitää ollenkaan koska joku voi loukkaantua. Kunnon uusateistina Leinivaara esittääkin tässä nimenomaan sananvapautta, lupaa keskustella ja olla erimieltä - johon liittyy potentiaalisia riitelyjä - vaikenemisen ja vaientamisen sijaan. "Jos joku loukkaantuu tuollaisesta paidasta, jossa ei ole rivoja kuvia tai kirosanoiksi luokiteltavia sanoja tai suoranaista katkeraa vihapuhetta (mitä hittoa se sitten tarkoittaakaan), niin hänelle täytyy opettaa itsetunnon vahvistamiskeinoja. Opettajat sanoivat, että oppilailla on oikeus pitää paitoja joissa on heidän uskontoonsa liittyviä tekstejä. Kunhan paidat eivät loukkaa muiden uskomuksia, rotuja, uskontoa, kulttuuria tai elämäntapaa." Tämä edustaa sitä että ollaan passiivisesti pahanteossa. Sensurointi on vapauksien rajoitus. Ja kun se tehdään tämänlaisissa tilanteissa, on kysymys pikkumaisuuksista.
Hyvin moni sekoittaa tässä kohden pienen asian siihen että asia olisi merkityksetön. Pienestä asiasta nouseva kina alistetaan tällöin turhaksi selittämällä että koko kina on pelkkää tyhmyyskilpailua. Toki itse kina usein onkin pikkumaisuutta puolin ja toisin. Mutta kuitekin yllättävän usein tällä ei kannattaisi irrelevantisoida kiistaa. Sillä vallankäytössä onkin juuri niin että normien kaikenkattavuus on yllättävän usein juuri se jota kautta se saa pahimmat vaikutuksensa. Kun valta on pienimmissäkin asioissa, on kontrolli totaalisinta. Tässä mielessä nimenomaan pienimmissäkin yksityiskohdissa näkyvät kontrollit kuten sensuuripyrinnöt ovat hyvinkin vakavia. Kun jokin valta dominoi irrelevanteissakin asioissa ja sillä on myös suurissa asioissa valtaa ja sen arvomaailmaa kannatetaan ja seurataan laajasti, on selvää että kyseessä on laaja ja hyvin kaikenkattava valtaverkosto joka tunkeutuu kaikille elämänalueille, myös mitättömille ja merkityksettömille.
Tässä kohden olennainen on esimerkiksi Hitchensin yksi ideoista jonka mukaan uskonto on hallitseva juuri siksi että likimain kaikki aiheet on uskonnollistettu. Eli vaikka kysymys olisi vain mielipiteestä, on uskovaisilla siihen kanannotto ja dogma ja erimieltä oleminen ei enää olekaan mielipide vaan uskonnonvastaisuutta. Tämä taas on juuri sitä että uskonto myrkyttää kaiken. Eli uskonto on totalitaarinen kaikenkattava kontrollijärjestelmä jolla hallitaan mielipiteitä, ajatuksienvaihtoa ja muuta vastaavaa. - T -paitasensuuri vain näyttää että myös uskonnoton puoli voi tehdä tämänkaltaista. Vaikka paita itsessään ei olisi syrjivä vaan enemmänkin julistaa omasta vakaumuksesta ja sen syvyydestä, se nähdään jonain joka vastustaa muiden näkemyksiä. Koska koko aihe on ideologisoitu. Kyseessä ei enää olekaan muka vakaumus ja mielipide vaan uskonnottomienvastaisuus. (Leinivaara ja monet muut uusateistit ymmärtävätkin että tämänlainen ei ole reilua tai asiallista. Heitä tarvitaan lisää.)
Passiivisen pahanteon ongelmana on se, että jo klassiset totalitarismit tuntevat sen että näkemysten sensuuria voidaan harjoittaa harmonian nimessä. Kina tuntuu aggressiolta, passivinen sensurointi ei. Näin tuntuu että tällä ajetaan rauhaa ja yhteistä hyvää. Totuus on kuitenkin yleisesti ottaen jotain aivan muuta.
Yhdistelmäongelma.
Raamattujen hotellissaolo onkin tältä osin hyvin vaikea. Sillä valta näyttää että tässä kamppaillaan laajemminkin. On selvää että uskovaisten vaatimus pitää Raamattu esillä kuvastaa pyrkimyksiä muistuttaa uskonnon vallasta. Tässä mielessä se, että hotelli taipuu kuvastaa sitä että uskonto näyttää muskelia. Ja että se voi tehdä sen siitä huolimatta että rakkaamaton hotelliraamattu muistuttaa konkreettisesti myös siitä että kyseinen teos on vierailijoille käytännössä poikkeuksetta aivan turha. Valta ilman kannattajia on jotain joka onnistuu demokraattisessa maailmassa vain harvoin ja on selvää että uskonnolla on tässä kohden erityistila. Jokin jota oikeastaan mikään muu ei voi edes toivoa ääneen ilman että sitä pidettäisiin totalitaristisena ja sortavana ja epädemokraattisena ja tätä kautta nyky-yhteiskunnassa "kaikin tavoin äärimmäisen tuomittavana".
Mutta myös se että Raamattu otetaan pois statementilla on ongelma. Se on ääneenlausuttuna lihaksenpullistelua. Ja kaikista pahin mitä voidaan tehdä on se, että kirja vain otetaan pois ilman keskustelua. Koska se näyttää että yhteiskunnassamme voidaan vain päättää asioista. Näin ollen hotellien jupakka oli selvästi kaikilla tavoilla mainitsemieni kahden pääluokan välissä. Siinä oli tarjolla molemminsuuntaista pienisieluista jotain.
Itse kannattaisin sitä että hotelleissa olisi esillä vain lahjoitettua kirjallisuutta. Näin siellä voisi olla tarjolla esimerkiksi "Raamattuja", "Koraania" tai "Sormusten Herraa" ja skientologien koottuja. Tässä on se hyvä puoli, että kirjojen lahjoittaminen maksaa aina rahaa. Ja jos uskonto antaisi Raamattuja joita kukaan ei lue, se käytännössä haaskaa uskonnon ideologiajunttailuun käytettävissä olevia rahoja. Se kuluttaisi rahaa ilman tuloksia. Minun mielestäni tämä on riemukasta ja ajaa uskonnottomien asiaa kenties enemmän kuin ensivilkaisulla luulisi. Olen siksi iloinen jokaikisestä rakkaamattomasta hotelliraamatusta joita varmasti näenkin muutaman loppuelämäni ajan. Sikälimikäli tietysti kykenen näkemään yhtään mitään sen jälkeen kun olen tutustunut hotellihuoneen minibaarin valikoimaan ja turmeltuani silmäni ja aivosoluni hotellin pornokanavilla.
Tekijä saa nautintonsa pienistä iloita. Kuten siitä että katsoo kun Raamattu kerää pölyä. Ja kun maalissa oleva halkeama pikku hiljaa kasvaa ... ja alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan hirsipuuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti