"Känni -illassa" oli Suomessa olennaisen alkoholipolitiikan ja siihen liittyneen arvokeskustelun vuoro. Aihe on luonnollisesti yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti tärkeä. Ja itse asiassa se on ollut ikuinen kiistanaihe, josta ei ole oikeastaan kunnolla keskusteltu koska on ollut kiire metelöidä kaikenlaista muuta. Aihe on mm. uskonnollistettu ja ideologisoitu niin että sitä ei oikeastaan ikinä ole lähestytty objektiivisesti. Näin ollen tässä olisi ollut potentiaalia merkittäväksi ohjelmaksi.
Kuitenkin tässä oltiin ajateltu että keskustelu tarkoittaa sitä, että saadaan muutamaia mahdollisimman paljon keskenään erilaisia mielipiteitä esille. Eri kantojen punninta kun on monista samaa kuin asian selvittäminen. Valitettavasti tämä tarkoittaa usein vain keskustelun polarisoitumista ; Ääripäitä edustavat tyypit ovat yleisesti ottaen asenteisiinsa fakkiutuneimpia inttäjiä. Näin ollen käytännössä oltiinkin päätetty valita joukkoon mahdollisimman ärsyttäviä ja provisoivia tyyppejä. Tätä oltiin luonnollisesti kartoitettu etukäteen. Aiheeseen oli tutustuttu ja tätä kautta valikoituvat puolet olivat tietysti tuttuja. Valitettavasti provokatiivisuus ja tuttuus yhdessä tarkoittavat yleensä ottaen myös tutuksi tullutta iskulausetasoista kliseisyyttä. Vieraaksi kutsutut ääliöt eivät tässä kohden onnistuneet yllättämään. He eivät oiekastaan enää olleet vieraita tai ihmisiä tai keskustelijoita. He olivat enemmänkin "edustajia", stereotyyppejä. - Jos he olisivat yhtään kliseisempiä, he olisivat kirjoittamassa televisiosarjoihin ongelmiaratkovia deus ex machinoita, ja nämä ratkaisut olisivat aina ja kaikkialla "Ja sitten Batmanin varustevyö *klik*".
Ensimmäinen asia on se, että kukaan ei ole tietysti ajamassa totaalikieltoa. Koska tiedetään että se ei toimi. On nimittäin niin että välittömästi kun laki kieltää viinan, (a) aletaan tiputtelemaan kotipolttoista ja aivan taatusti myydään sitä hirveällä voitolla (b) muut keksivät saman (c) aina ulkomaita myöten. (d) Ja tämä tiedetään koska totaalikieltoa on kokeiltu ja se ei ns. toiminut ollenkaan, vaan pahensi alkoholin tuottamia ongelmia ja ennen kaikkea siihen liittyviä lieveilmiöitä kuten rikollisuutta ja väkivaltaisuutta.
Siksipä esille nousivatkin vanha tuttumme klassikoihin keskustelun laarista joka on mitä ilmeisimmin otsikoitu nimelle "Irrelevanttien tavallisen kuluttajan arkea kiusaavien rajoitteiden keksiminen joiden käyttö ongelmakäytössä ja sen lieveilmiöissä on ratkaisuna nollan arvoista". Esimerkiksi:
1: Keskioluen kauppamyynti, joka tuntuu olevan monelle suomalaiselle samanlainen oman vapauden symboli kuin Amerikkalaiselle on oma auto, jota ollaan halukas puolustamaan vaikka ilmastonmuutosdenialismiin asti. Argumenteissa esille nousi etenkin se, että Virolaista oluttuotantoa ei haluta tukea. Itse näkisin että (a) Alko/Altia on Viroa lähempänä. (b) Laimennettua olutta tarvitsee vain juoda enemmän (c) ihmisten juopottelussat pahimmat riskit tulevat viinan kanssa, koska niin paljon enempää ei kuitenkaan pysty juomaan.
2: "Puistojuopotteluun" liittyvät teemat, johon liittyvät myös esimerkiksi baarien aukioloajat. Tämä nähdään helposti julkisen häiriön aiheuttajina.
Eniten ääntä sai tietysti se, että Päivi Räsänen kertoi omasta elämäntaidottomuudestaan. Hän oli saanut 12 -vuotiaana käsiinsä alkoholia ja ajautunut voimakkaaseen humalatilaan, sammumistilaan, lähelle myrkytystilaa. Tämän kohdalla hän ei nosta esiin hyvää kasvatusta ja kristinuskon kasvattavaa ja raitistavaa voimaa, vaan olettaa että kaikkia lapsia on hyvä suojella kaikesta tämänlaisesta.
On myönnettävä että olen Räsäsen kanssa hieman samoilla linoilla. Syynä on se, että minulla on ollut vakavia ongelmia alkoholin kanssa. En puhu tässä pelkästään niistä teini-iän ongelmista kun minulla oli vakava alkoholiongelma joka johtui siitä että en saanut mistään viinaa.
Sen sijaan puhun siitä kun tokaluokalla (8 vuotiaana) saimme päähämme turmella aivojamme television kirolla. "Matka maailman ympäri" -piirrossarjan (missä Fox on se leijona ja Paspartou on se kissa jolla on se sairas aurinkokellohamsteri) siinä on jakso jossa Fox pelastaa ystävänsä Paspartoun viinan kiroista ja sytyttää Paspartoun juoman tuleen kun tässä on niin paljon alkoholia. Tästä syntyi erään ystäväni Juhan kanssa pieni debatti siitä että voiko neste muka palaa. Päätimme ratkaista ongelman siten miten herrasmiehet tekevät. Emme siis toki taistelleet kuolemaan, mutta päätimme kokeilla asiaa. Tämän vuoksi seuloimme Juhan isän viinasvarastot. Katsoimme missä oli eniten alkoholia. Veimme pihalle lautasen johon laitoimme sitä ja yritimme poltella viinaa. Tästä keikasta tuli jonkin verran vaikeuksia.
Se, mikä minun ja Päivi Räsäsen lapsuusajan alkoholiongelmia yhdistää, on se että ne eivät oikeasti yhtään mitenkään liity niihin keskustelunaiheisiin joita "Känni -ilta" nosti esiin. Päivi Räsänen toi esille tarinansa selvästi hyvin klassisen "Eikö kukaan ajattele lapsia" -kortin kanssa. Alkoholirajoituksilla puolustettaisiin näin perhettä ja ennen kaikkea lapsia.
Tosielämä menee kuitenkin valitettavasti niin, että alkoholin hankittavuus/saatavuus ei lapselle juurikaan riipu myyntipaikasta. Esimerkiksi kun Räsänen sai käsiinsä viinaa, hän ei ostanut sitä mistään kaupasta väärillä papereillaan vaan se viina oli tullut kotiin nimenomaan Alkosta. Tämä koskee muitakin ihmisiä. Juhan isän isovolttiset viinat läträttäväksi olivat tulleet pitkäripaisesta. Ja ainut joka esti kuningas alkoholin valumasta lautasen sijasta kurkkuihimme oli lapsuusajan perverssit mieltymyksemme jotka johtivat tuhotyöhön jota miettiessään isot aikuiset kovia kokeneet miehet itkevät itsensä uneen (tosin vain erityisen juopot sellaiset).
Räsänen ei välttämättä perhesuojelussaan huomaa myöskään sitä, mikä on perheväkivallan ja aukioloaikojen välinen yhteys. Perheväkivallan kannalta olennaista ei ole se, onko isä ulkona humalassa lauantai -aamun pikkutunneilla, vaan siitä onko isä humalassa kotona esimerkiksi keskiviikkoiltapäivänä kun tulee koulusta kotiin. Toki on selvää että pitkät aukioloajat voivat lisätä käytöshäiriöitä - ne luultavasti tekevät muutakin kuin vain muuttavat "rähinätuntejen" sijaintia aikaisemmin aamuun, joka itse asiassa suojelisi "tavallisia tallaajia" jotka olisivat tässä vaiheessa kotona unillaan. Näiden rähinöiden uhrit ovat kuitenkin "kaltaisiani nuoria miehiä". Julkiväkivalta ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vaan jotain jota harjoitetaan ns. "ventovieraiden" kanssa.
Tässä mielessä olenkin kiitollinen siitä että alkoholitarjoilurajoitteita tuli esille juuri julkisen ja avoimen juomisen kohdalla. Se nimittäin tuo esille juuri niitä keinoja joilla juuri minun elämääni kohdistuvaa riskiväkivaltaa vähennettäisiin. Ongelmana on vain se, että hän vetoaa tässä aivan irrationaaliseen ihmisryhmään. Tosiasia on, että kannatan Räsäsen ehdotusta juurikin siitä syystä että valitsen lapsien ja itseni väliltä. "Mielummin he kuin minä." (Kun ottaa muutaman kerran turpaan sillai kunnolla, päässä naksahtaa juuri ne ruuvit rikki jotka vaikuttavat tähän valintaan. Kokeilkaa vaikka! Minä nimittäin olen.)
Räsänen on tieysti siinä strategiantajuinen että voinen tiedostaa että nuoriin miehiin kohdistuva väkivalta on suomessa tabuaihe. Sekä naisiasianaiset että sovinistimiehet kun lietsovat mielikuvia joissa tämä jotenkin "kuuluu asiaan". Olen aiemminkin nostanut teeman esiin, että miesten kohtaama väkivalta on vakava ilmiö jota väheksytään. Tähän väheksyntään liittyy omituinen ilmiö, jonka Katja Kettu on tuonut naisasiapuolella esiin raiskauksissa; Raiskausdiskurssissa on tavallista syylistää uhria jotenkin. Raiskauksen uhria ei ikään kuin kohdella kunnon uhrina, vaan selitetään että ei pitäisi kulkea sen näköisenä. Juuri samanlainen ilmiö on nuorten miesten kokemassa väkivallassa. Kun joku saa turpaan, oletetaan että on itse joko uhitellut, vittuillut tai muuten provosoinut tilanteen. Kuitenkin tilastojen mukaan vain hyvin pieni osa väkivallasta on tämänlaista.
Ymmärrän että Räsänen ei voi viitata nuorten miesten suojeluun, koska tämänlaiset asiat eivät kiinnostaisi ketään. Jos sanoo että "eikö kukaan herranjestas ajattele nuoria miehiä", ei synny samanlaista vakuuttavuutta kuin lapsiin vedoten. Ja syy tähän on se, että likimain kaikki ajattelevat lapsia, mutta nuorten miesten oletetaan olevan jotain jotka pitävät puolensa.
Kuitenkin arvostaisin myös logiikkaa. Ja kenties tässä kohden keskusteluun voisi oikeasti tuoda kliseiden sijasta jotain uusia kulmia jotka oikeasti kehittäisivät keskustelua eteenpäin. Nyt, kun provokaatiota itseisarvona levittävät kliseemyllyt toistavat tylsistyttäviä ja iänikuisia mantrojaan, jää asiaan liittyvät seikat tiedostamatta. Toisto voi saada jonkun jopa luulemaan että koko keskustelukenttä olisi ymmärretty ja kannanotot käsitelty, kun ei koskaan tule uusia kulmia asiaan.
Kirjoittaja on ääliö myös selvin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti