Uskonnottomien haudat

"Iltalehti" kertoi siitä, että uskonnottomien hautausalueet eivät ole kovinkaan suosittuja. Tämä on sinänsä mielenkiintoista koska "Evankelisluterilaisen kirkon mukaan tunnustuksettomien hautausmaille on Suomessa haudattu vain noin sata vainajaa, vaikka viidennes suomalaisista ei kuulu mihinkään uskontokuntaan." Tämä on mielenkiintoista, koska aikaisemmin kirkko eritteli vainajia ja siunattuun maahan pääsemättömyys oli suuri asia josta haluttiin eroon. Nyt erillistä maata on pyydetty ja vaadittu. (Tosin syy entisen ajan kammoon oli kuitenkin enimmäkseen se, että pääosa hautausmaan ulkopuolelle rajatuista ihmisistä olivat uskovaisia ja hengellisiä.)

Hautauskeskustelu on uskonnottoman kannalla omituista. Koska perusasetelmana näyttää olevan se, että jos uskonnottomia hautauksia tarvitaan vähän, niin niitä ei sitten pitäisi eriyttää ollenkaan. Kysymys on kuitenkin mitoituksesta. Ensimmäinen kysymys liittyykin kirkon priorisointitasoon ; Ovatko he vain ylimitoittaneet maat jotka on varattu uskonnottomille vainajille? (a) Jos ylimitoitusta ei ole tehty, ei asiassa ole mitään ongelmaa. Valittaminen pienistä määristä on irrelevanttia koska määrän pienuus on osattu arvioida oikein. (b) Jos näin on, tämä on vahva argumentti kirkkoa vastaan. He hoitavat monopolitasolla hautaamista - ja mikä merkityksellisintä, he tähän vedoten hankkivat yhteisöverotusta valtiolta jonne joka ikinen ateistikin maksaa rahaa. Ja he vetoavat kokemukseen ja toimimiseensa tässä asiassa. Ja kuitenkin selvästi he tekevät isojakin mokia arvioinneissaan. Kun hautaus on julkista, on asia pakko nostaa poliittisen keskustelun ja arvioinnin piiriin. Koska maksajana ei ole vain harras uskova vaan joka ikinen veronmaksaja. Kysymys on verorahojen kohdentamisperusteesta joka on veronmaksajan asia eikä mikään ideologis-uskonnollinen aihe.
1: Tämäkin muuten unohtuu hautauskeskustelussa. Usein ateistit nähdään loisina jotka saavat haudan samaan hintaan kuin uskovat jotka ovat maksaneet kirkollisveroa. Raha tähän toimeen on korvamerkitty joten kirkollisverot menevät muuhun. Jos kirkko vetäisi valtiolta tulevat rahahanansa pois, argumentti olisi validi. Mutta näin ei tapahdu. Itse asiassa jos lasketaan "Kirkon saamat valtiontuet" ja tästä miinustetaan "hautauskulut" niin jäljelle jää vielä muutakin. Eli ateistit kustantavat PAITSI osuutensa hautaamisensa, niin MYÖS sitä muuta uskovaisten uskontotoimintaa. (Tämä muun toiminnan kustantaminen voi olla relevanttia ja perusteltua esimerkiksi siksi että kulttuurisesti merkittäviä kirkkorakennuksia hoidetaan. Mutta tämä ei ole relevanttia argumenttini kannalta. Sen kannalta merkityksellistä on vain onko ateisti maksanut raatonsa kuoppaamisrahansa vai riistääkö hän rahat tähän jonkin uskovaisen pussista.) Jostain syystä tämä aina unohtuu kun uskovainen pääsee ääneen. Kirkko ei tässä tee yhtään mitään "erityistä laupeudenosoituspalvelusta" ateisteille. Kirkko on velvoitettu ja kirkolle on maksettu siihen vaaditut menot. Jos jättäisi hautaamatta, niin olisi aika korni juttu tämän jälkeen.

Pääsyy tähän suosioon esitetään itse asiassa jopa tässä iltalehden uutisessa "Seurakunta ei tarjoa tunnustuksetonta vaihtoehtoa, vaan paikkaa pitää osata kysyä." Tämä on itse asiassa oleellista, koska vainvannäkö on oleellinen kynnys tässä kysymyksessä. ; Kirkon suurin vakauden lähde on siinä että kirkkoon liitetään kasteessa ja siinä pysytään automaattisesti ja eroaminen on aktiivinen teko. Jos kirkko huomenna erottaisi joka ikisen jäsenen ja mukaan pääsisi vain ilmoittautumalla kirkkoon (vaikka netin välityksellä viiden minuutin klikkailulla) olisi selvää että kirkon jäsenmäärä naksahtaisi voimakkaasti alaspäin.

Kuitenkin hautauskeskustleussa on omituinen teema joka näyttää nousevan usein esiin tässä aiheessa. "Paholaisen Asianajaja -blogin" facebookfoorumin kautta tietoisuuteeni pääätyi lausunto "Ns uskonnottomat haluavat kuitenkin lopulta siunattuun maahan. Useimmiten elämässä näyttää käyvän niin, että vanhuuden lähestyessä ymmärrys tuonpuoleisesta lisääntyy ja ateistikin kääntyy uskovaiseksi." Tämä on varsin omituinen lausuma. Toki on selvää että vanhoissa ihmisissä on tilastollisesti enemmän uskovaisia kuin nuorissa. Mutta syynä ei suinkaan ole se, että nuoruuden ateismi olisi jotenkin asiaankuuluvaa ja että vanhat tulisivat uskoon. Tällä yritetään sepustaa jotain sellaista että elämänkokenut ja viisas tuntisi vetoa uskontoon ja että kuolema olisi jokin joka pakottaisi ateistinkin uskovaiseksi.
1: Näitä kuolinvuoteellakääntymiskertomuksia on toki kerrottu toistuvasti erilaisista ateisteista. Ja esimerkiksi Charles Darwinista kertova kääntymiskertomus on hyvin suosittu. Mutta tämä tarina on bullshittiä.

Itse asiassa se, mitä tiede kertoo maailmankuvasta ja kääntymisestä on nimenomaan se, että yleensä ihmiset kääntyvät ja vaihtavat mieltään varsin nuorina. Aikuisten mindset on tässä suhteessa huomattavasti lukkiutuneempi. Se, mitä maailmankuvasta tiedetään on se, että se tuppaa vahvistumaan. Assimilaatio on vakiotila "etenkin isoilla ihmisillä". Toki osa vanhoistakin ihmisistä taatusti kääntyy kristityiksi, mutta tilastollisesti on niin valtaosa ei käänny. (Toki kääntyjä kuvaa kääntymisensä ääneen joten huomaamme heidät paremmin. Kun vegasissa valot vilkkuvat kun voittaa, näyttää salia katsellessa että "koko ajan voitetaan". Kuitenkin valtaosa peleistä hävitään.) Jos halutaan käännynnäisiä, nuoret ovat nykypsykologian valossa se oleellisin kohde.

Näin ollen hengellisyys nimenomaan vanhoilla ihmisillä johtuukin usein siitä että aikaisemmin on käyty töissä ja esimerkiksi maksettu sitä kirkollisveroa. On oltu "jollain tasolla uskovaisia" mutta tälle ei ole annettu vapaa -aikaa (koska sitä ei ole ollut.) Eläkkeellä on aikaa, ja päivään ei tule muuta puuhaa kuten töitä oikein mistään. Joten on luontevaa raahautua kirkkonkin.
1: Täsmälleen sama harha on hyvin monilla myös konservatiivisuuden suhteen. Pääsääntö on, että kuvitellaan että nuoret ovat liberaaleja ja että vanhuus ja elämänkokemus muuttaisi heidät konservatiiveiksi. Kuitenkin tässä on pikemminkin niin että ihmiset pitävät samat mielipiteet mutta maailma muuttuu ympärillä joten ne näyttävät "kontekstissa muihin" vanhoillisemmilta. Esimerkiksi Hirvisaari näyttää nykynuoren silmiin arkkikonservatiivilta mutta sata vuotta aikaisemmin hän olisi ollut liberaaliakin liberaalimman oloinen. Kun vanhat näyttävät konservatiiveilta ja nuoret liberaaleilta koko ajan, syntyy helposti vaikutelma että mielipide muuttuisi. Joskus muuttuu, mutta tilastollisesti tarkastellen tämä on harvinaista ja kääntymisiä tapahtuu tietysti molempiin suuntiin, joten "vanhat tulee tietynlaisiksi" -teoriat ovat yleisesti ottaen typeriä. Vanhoilla ihmisillä on samanlainen näkökulmien kirjo kuin nuoremmillakin. (Jos sosioekonomiset syyt jotka vaikuttavat myös elinikään jne. lasketaan pois, tämä muuttanee jonkin verran jakaumaa kun "köyhien ideologiat" karisevat tehokkaammin.)

Esimerkiksi uusateismi on nostanut ateismin suosioon etenkin nuorten parissa. Ja tästä tulee toinen syy sille, miksi vain harva päätyy hautaan. Ei liene uutisena yllättävä tieto se, että ihmiset kuolevat nyky -yhteiskunnassa vanhoina. Nuoriakin ihmisiä toki kuolee joskus, mutta harvemmin. Jos siis vanhat ihmiset ovat enemmistönä uskovaisissa, ja ateistit ovat leimallisesti nuoria, on selvää että syntyy epäjakaumaa myös tästä iästä johtuvasta syystä. Jos kirkko kieltää hautauksen 20% ihmisistä vain siksi että tämä 20% (josta joka ikinen yksilö voi kuolla huomenna eli hautaaminen on jokaiselle heistä hieman relevantti) "ei kuole yleensä", se kertoo siitä että kirkko ei nimenomaan kuuntele nuoria.

Ja kolma syy on se, että ateismi ei ole aina vakaumuksellisen uskonnon kanssa verrannollinen. Tämä voi toki ärsyttää monia uskovaisia joista on olemassa vain ateisti joka on "Jumalaa vihaava militantti berserkki". On kuitenkin olemassa paljon ateisteja jotka ovat sellaisia että heitä ei kiinnosta. Koska heillä ei ole mitään tunteita koko hautaamiseen nähden, ei heitä haittaa että heidät haudattaisiin siunattuun maahan. Näin ollen se, että ateisti hautautuu siunattuun maahan ei suinkaan tarkoita sitä että hän jotenkin erityisesti "haluaisi tätä". Se on vain kätevää kun ei tarvitse nähdä lisävaivaa ja asia on perin merkityksellinen. Hyvin useiden uskovaisten todellisuus on kuitenkin niin kummallinen, että jos hautautuu merkityksettömään uskonnollisritualisoituun maahan on sama kuin joku joka tekee kannanoton uskonnon puolesta. Koska jos et vihaa Jumalaa ja korskeasti mene hautautumaan uskonnottomien maalle et ole oikeasti uskonnotonkaan. Tämä on omituista ja itse asiassa kirkon passiivisuuskanta on törkeä.

Lisäksi on pakko nostaa esille se, mitä uutenavuonna 2000 kuolleen ystäväni hautajaisissa tapahtui. Hän oli uskonnoton ihminen (joskin aktiivisesti saatananpalvojaksi syytetty esimerkiksi lukion filosofian-uskonnonopettajani toimesta ihan kotiin soittamisiin asti). Hän erikseen toivoi että hänen hautajaisissaan ei laulettaisi uskonnollisia lauluja. Virsi kuitenkin kuului kuvioihin koska omaiset olivat halunneet. Tämä ohittaa toki varmasti useitakin "virallisesti olemassaolevia säädöksiä", jotka selkeästi käytännön tasolla osoittautuivat irrelevanteiksi käytännön tasolla. (Ja sitä kautta minua ei kiinnosta lakipykälä muuna kuin kaksinaamaisen kieroilun ja epärehellisyyden osoittamisen tasolla. Jos laki ja käytäntö eivät vastaa, käytäntö ratkaisee ja laki on vain osoitus syvemmästä kieroilusta.) Tätä kautta suoraan sanoen uskon että jokainen siunattuun maahan haudattu ei ole mennyt hautaansa koska on jättänyt ilmaisematta vaihtoehdosta. Osa on toki voinut ajatella omaisia koska moni ateisti näkee että hautajaiset ovat eläville eikä kuolleelle (joka on myös vainahan hienotunteisuutta ja itse asiassa myös hänen tahtonsa osoitus jolloin ristiriitoja ei synny eikä tarvitse valita "omaiset vai haudattu" -valintaa.) Mutta osa on haudattu koska omaiset ovat erityisesti halunneet ohittaa tahdon. Tämä kohta ei tosin luultavasti ole hirvittävän relevantti. (Yksittäistapauksista itkeminen on hieman turhaa.)

Itse ehdottaisin että jos ei kuulu kirkkoon, niin standardina olisi se, että haudataan uskonnottomaan maahan. Tällöin tiedettäisiin että jos tarvetta ei ole nyt, niin on sitten viimeistään silloin kun se uskonnoton 20% kuukahtaa. (Sillä kyllä. Ateistit kuolevat ja heidän ruumiinsa pitää saada ihan terveysviranomaissyistä muiden jaloista pyörimästä.) En kuitenkaan usko että kirkko tekisi tätä. Toimenpide olisi toki itsessään vaivaton. Mutta ongelmana on se, että uskonnottomien kirkkomaan vähäinen suosio on itse asiassa jotain jolla kirkko voi vielä jotenkin puolustaa merkitystään "elämässä ja kuolemassa". Jos jokainen kirkkoon kuulumaton haudattaisiin automaattisesti muiden kuin uskovaisten maahan, haudattuja olisi enemmän. Maankäytöllisesti tämä voisi olla järkevää, mutta samalla ihmisten silmiin konkretisoituisi se, että uskonnottomia on paljon. Tämä iskisi "homo religiosus" -ihmiskuvaan, joka on valitettavasti käytännössä yksi kirkon "yleisinhimillisen etiikanjulistuksen" kulmakivistä. Kun uskonottomien runsas hautarypäs näkyisi omin silmin, olisi määrä itsessään herättävä. Ja nostaisi esiin kysymyksen että onko kirkolla mitään väliä. Kun kirkko vaatii kuolleen (ja surutilaan liittyvässä tilanteessa) extraaktivaatiota, se osoittaa tehokkainta valtaa mitä se voi. Tämä on suorastaan iljettävää kun muistetaan että kirkko hoitaa hautauksensa "käytännössä monopolitasolla". (Mafiahautauksiakin toki varmaan tapahtuu, pitänee varmuuden vuoksi varmistaa itselleen sellainen.) Se vaatii rahaa kaikilta voidakseen haudata omituisella omaa valtaansa maksimoivalla periaatteella käyttäen apunaan niitä jotka eivät jaa ideologiaa, kunhan vain kuuluvat johonkin maahan.