Elämisen arvoinen elämä

Ruse on esittänyt "Evolutionary Ethics and Christian Morality":ssä ajatuskokeen jonka mukaan voidaan ajatella kaksi maailmaa joissa ihmiset uskovat samoihin asioihin vaikka toisessa on Jumala ja toisessa ei. "Consider two separate worlds, identical except that one has objective morality and the other does not. Humans could have evolved in both worlds to believe exactly the same thing ... In short, therefore, there is a sense in which objective morality is redundant. Its existence is irrelevant to human thought and action." Tämä näyttää siltä että objektiivinen moraali vastaavat ovat irrelevantteja ja muut merkitysasiat ovat enemmänkin ihmisten sisällä.
Tämäntapaiset ajattelut iskevät suurimpaan osaan objektiiviseen moraaliin liittyvistä argumenteista. ; On oikeastaan olemassa vain yksi ajatussuuntaus johon se ei iske. Craigin Kalam -argumentin kaltaiset näkemykset joiden mukaan ilman Jumalaa ei ole mitään todellisuutta ovat sellaisia joille Rusen argumentti on counterpossible. Näiden argumenttien mukaan Jumala on väistämätön ja välttämätön olemassaololle, joten ajatus todellisuudesta on absurdi, naurettava ja mahdoton. Sellainen jota voidaan ajatella jos ja vain jos koko Kalam -argumentin takana oleva ajatusprosessi hylätään.

Mutta ei meidän tarvitse vaihtaa filosofia vaikka hylkäämme ajatusprosessin Craigiltakin löytyy hyvin paljon materiaalia joka nojaa nimenomaan tähän tilanteeseen. Hän panostaa selkeästi valtavasti esimerkiksi objektiivisen moraalin ja elämän tarkoituksellisuuden kohdalla argumentteihin jotka ovat paitsi argumentteja sille että teistisessä maailmassa on merkitystä ja moraalia, myös siihen että jos todellisuus olisi Jumalaton, ei tässä maailmassa mitään merkitystä tai moraalia olisi.
1: Tämä tarkoittaa sitä että Craigin argumentaation pohjalta on mahdotonta rakentaa yhtenäistä koherenttia maailmankuvaa. Hänen Kalam -argumentaationsa logiikka rakentuu premisseistä joiden kautta objektiivisen moraalin ja elämän tarkoituksen logiikka on kuin puhuisi kolmikulmaisista ympyröistä euklidisessa geometriassa. Craig yrittää selvästi "voittaa taisteluita" eli etsiä vastauksia teistejä kiusaaviin yksittäisiin ongelmiin. Ja tämän seurauskena hän "häviää sodan" eli rakentaa keskenään ristiriitaisten argumentaatioiden verkoston.

"Philosophical Disquicition" -blogissa oli kaksi tekstiä "Theism and Meaning of Life" (part one ja part two). Ne eivät keskity siihen että Craig soveltaa keskenään ristiriidassa olevia ajatusprosesseja, vaan ottavat objektiivisen moraalin ja elämän tarkoituksen tarkasteluunsa. Esille otetaan Craigin argumentaatio Jumalaan, objektiiviseen moraaliin ja elämän tarkoitukseen liittyen ja näiden premissit ja johtopäätökset otetaan esille ja katsotaan ovatko ne "ristiriidan lain" kaltaisia yleispäteviä premissejä vai mielivaltaisia. Ja paljastuu että ne ovat varsin valinnanvaraisia. Premissejen kanssa erimieltä oleminen on enemmän kuin mahdollista. ; Minulla ei ole tähän Craigin argumentin purkamiseen ja sen virheiden ruotimiseen oikein mitään lisättävää eikä poisotettavaa, joten tiivistän esitykset kahteen lainaukseen joilla pohjustan omaa aiheeseen liittyvä höpinääni jossa aiheena on enemmänkin uskontokeskustelun yleisemmät linjat. Linjat jossa Craig jää enemmänkin yhdeksi esimerkiksi yleisasenteesta.

Craigin lähtökohta on nojata perinteiseen elämän tarkoituksen perinteeseen "The Necessary Condition Debate: Theists, like Craig, are arguing that the existence of God is a necessary condition for a meaningful life. Whereas the atheists are arguing that God's existence is not a necessary condition for meaning. The Sufficient Condition Debate: Theists, like Craig, are arguing that God provides sufficient conditions for a meaningful life. Whereas atheists are arguing either: (a) that God does not provide sufficient conditions for meaning because nothing can provide such conditions (nihilism; or (b) God does not provide sufficient conditions for meaning and something else does provide such conditions." eli Craigista ateistin elämä ei voi olla elämisen arvoinen elämä. Jos olet ateisti ja koet elämäsi merkityksellisenä, olet joko väärässä. Jos olet ateisti, sinun olisi pakko olla nihilisti. Craig pitää tätä yleispätevänä kaikkiin maailmankuviin ja kaikkiin ihmisiin sovellettavana. Kuitenkin hänen argumenttinsa nojautuu elämän merkityksellisyyden määritelmään jota ateistit itsekään eivät kannata ja että elämän tarkoitus Craigin määritelmissä ei ole välttämätön ehto mielekkäälle elämälle. "Craig proposes that meaning depends on whether one has a permanent role to play in a higher plan. If one has such a permanent role, then one's life is meaningful; if one does not have such a role, it it is not meaningful. Craig followed this by arguing that, on theism, there is such a permanent role to play, but on atheism, there is not. I highlighted several flaws in this proposal. Using some thought experiments, I argued that having a permanent role in a higher plan was not sufficient for meaning."

Tämä tarkoittaa sitä että Craigin argumentaatio on todella laadutonta ja huonoa. Hän ottaa esille kiistan jossa on erimielisyyksiä, ottaa esille tämän ydinkysymyksen ja määrittelee oman kantansa voittajaksi. Eikä Craig suinkaan tee tässä sitä, mikä filosofisen keskustelun piirissä olisi tehtävä. Eli hän ei ota tilannetta sellaisena että ateistien elämä ei anna elämälle merkitystä tässä yhdessä määritelmässä. Ateistit olisivat tietysti samaa mieltä ja kertoisivat että argumentti on "vahva" (strong) koska sen premisseistä seuraavat johtopäätös. Mutta että tämä kyseinen määritelmä ei vakuuta ateisteja koska sen määritelmä on jos ei peräti perverssillä tasolla väärä, niin vähintäänkin triviaali ateisteille. Tämä triviaali määritelmä kertoo ateisteille lähinnä sen, minkä he tietävät muutenkin. Että uskovaisten maailmankuvassa ateistista tapaa elää ja olla halveksitaan ja että tätä elämää halveksitaan niin syvällisellä tasolla että halveksunta nousee uskonkappaleiden perusdogmista.

Craigille tämä taso ei tieitysti riitä. Sillä hän haluaa soveltaa elämän tarkoituksettomuutta kaikkiin ja esittää että ateisti on joko nihilisti tai jos ei ole, niin sitten esimerkiksi kristillinen maailmankuva heijastuu häneenkin ja hänen on kiitettävä uskontoa elämänsä tarkoituksesta. - Se, että Craig sen sijaan yleistää määritelmänsä ehdottomaksi ja jokaista, myös ateistia kertoo että hän ei itse asiassa ole kovinkaan ammattitaitoinen tai taitava filosofi vaan päsmäri. Craigin asenne on kuitenkin sen verran osa hänen seuraamaansa "kristillistä skeneä", että tämänlainen ei yllätä eikä sen pidäkään yllättää.

Toki tästä voidaan itse asiassa palata alkuun laittamaani Rusen lainaamiseen. Se ei nimittäin tavallaan vie uskonnolta merkitystä. Se tuo esille enemmänkin sen, että uskonto voi tuoda elämään merkitystä siitä huolimatta että todellisuus olisi ateistinen ; Ruselaisessa todellisuudessa esimerkiksi maailmankuva voi tuoda merkityksen ja näin ollen jos uskonto tuo elämään merkityksen, ei ole oikeasti väliä sillä onko Jumala olemassa vai eikö ole. Ja kun uskonto tarjoaa lohtua tuonpuoleiselämästä ja siitä että ihmisen elämässä on tietty rooli, on mahdollista että uskonto antaa elämään sellaisia merkityksiä joita ateismi ei tarjoa. Esimerkiksi Craigin tarjoama elämän merkitysmalli on tietysti yksi tämänlainen.

Tästä "ateismi ei salli merkitystä X jonka teismi suo" ei tietenkään päästä siihen että ateismi olisi silti merkityksetöntä. - Päin vastoin, jos merkitys syntyy esimerkiksi siitä kun tavoitteet ja tietoisuus kohtaavat, on selvää että evoluutio lähes välttämättä tuo pyrintöjä jotka tukevat homeostasiaa, hengissäpysymistä. Elämäntahto ja tavoitteisiin liittyvät merkitykset tuottavat siksi lähes väistämättä merkityksellisyyden tunteen jos pohjalla on tietoisuus. Ateisteilla voi aivan hyvin olla - käytännössä lähes pakosti on koska modernina aikana ajatus ateistista joka ei olisi evolutionisti on erittäin harvinainen - elämässä muita ja muunlaisia merkityksiä.

Ja tällöin Craigin ja hänenen kaltaistensa ajatuskiemurat - siis sikälimikäli perustelujen luotettavuus, se että premisseistä seuraa yleispätevä johtopäätös, painaa vaa-assa yhtään mitään - korostuu lähinnä se, että ateistejen merkityksellinen elämä on määritelmällisesti aivan erilaista kuin teistien maailmankuvan hyvä elämä.
1: Tämä johtopäätös ei tietysti ratkaise itse ongelmaa ja erimielisyyttä. Se voi tuntua ikävältä monista uskovaisista joista on tärkeää että ateisti on nihilisti tai "piiloisesti uskovainen ja oikeasti vaan vihainen Jumalalle". Mutta minkäs teet jos premisseistä johdettu päätelmä ei toimi tätä suuremmalla skaalauksella ja tätä laajemmassa kontekstissa? Syytät Craigia huonoudesta? Kuulostaa toimivalta! Tehkäämme se! Ja kyllä. Tämän sanominen EI ole uskovaisille vinoilua ja uskonnonvastaisuutta. Vaihtoehtona kun on heittää jotain siitä että tämänlaista syvällistä ja kaikenkattavaa virheilyä on odotettavissa kun yritetään todistaa jotain jonka todistaminen on mahdotonta. Eli että koko lähtökohta "nihilistiateisteista" jota yritetään saavuttaa on yksiselitteisesti väärä, huono ja surkea. Valittavana on joko koko argumentaatio tai yksittäinen argumentoija. Olen siis päinvastoin suopea ja ystävällinen.

Ja kenties on jopa mahdollista (minun silmissäni luvallista sanoa) että ateistejen elämässä on vähemmän merkityksiä kuin uskovaisella. Tähän viimeksi sanottuun on helppoa ottaa lainaus "House MD" -sarjan jaksosta "Instant Karma", jossa karmaan uskova rikas liikemies oli pettynyt siihen että hänen poikansa sairasti kuolemaan johtavaa sairautta ja esitti valituksen siitä että maailman ei pitäisi olla tämänlainen. Hänestä sairastuminen rikkoi objektiivista etiikkaa vastaan ja haki selitystä esimerkiksi omasta rikkaudestaan joka sitten toisi vaikeuksia hänen perheelleen ikään kuin kompensaatioksi reiluuden nimissä. Housen vastaus tämänlaiseen epätoivoon johtavaan merkityskurimukseen oli kysyä "Who said the world was supposed to work?" Jotkut asiat vain tapahtuvat, ja ihminen rakentaa niihin merkityksen. Housen jakso muistuttaa minulle siitä että ihmisen pitää yrittää ratkaista ongelmia (joka tässä tarkoittaa sitä että asia voidaan ratkaista) ja elää olotilojen kanssa (jotka tässä tarkoittavat vain sitä, että niitä ei voida ratkaista). Objektiivinen moraali johtaa usein siihen että ihminen heittäytyy fatalismiin kun pitäisi ratkaista ongelma ja toisaalta he yrittävät ratkaista olotilaa jolle ei voi tehdä mitään. Siksi uskovaiset rukoilevat kun pitäisi viedä henkilö sairaalaan ja toisaalta he rukoilevat myös kuolevien kanssa. Kummassakin tapauksessa he eivät oikeastaan tee mitään konkreettisesti, mutta kokevat merkitystasolla tehneensä jotain ratkaisevaa.