Kyseinen herra ei muista minua, mutta minä muistin hänet. Hän on niitä jotka muistetaan. Niin olen toki minäkin, mutta sillä erotuksella että kyseisen herran muisti kattaa mitä ilmeisimmin vain viimeisimmät 2-3 minuuttia. (Päätellen juttujensa konsistenttiudesta jota ei pitkällä tähtäimellä ole.)
Kaiken kaikkiaan kyseinen, jossain 60 korvilla pikku hiljaa huiteleva, Korsossa asuva ukkeli on kuitenkin tätä yksittäistä piirrettä huolimatta ihan kelpo mies. Rasittava kaveri toki. Ja hänen ajattelunsa on ollut jo vuosia sen verran alkoholin ja muiden päihteiden sumentama, että häneltä menee ohitse likimain kaikki. Hän ei ymmärrä edes yksinkertaisimpia juttuja joten abstraktiotasot on hänen kanssaan ollessaan syytä laittaa minimille.
Kyseisellä nyt jo vanhemmanpuoleisella herrasmiehellä on hieman rasittava tapa elää jonkinlaisessa gloriassa. Hän rehentelee koko ajan menneisyydellään ja tekemisellään ja esimerkiksi sillä miten "kova tappaja" hän on. Hän kertoo usein olleensa töissä poliisina, sairaanhoitajana, vartijana ja ties minä. Hänen elämänhistoriansa on sepite. En usko että hän on sen tyyppinen olento joka olisi koskaan oikeasti tappanut ketään. Hän on toki tapellut varsin reippaan määrän kahnauksia, mutta siihen se on luultavimmin jäänyt. Hän on joutunut siitä myös ongelmiin. Hän on esimerkiksi erittäin vihainen siitä kun poliisit ovat häntä tikkurilassa haastatelleet epäiltynä. Epäillyksi päätyy helposti, kun leveilele mielellään siitä miten "kova tappaja" on.
Ja jos näitä sepitteitä ei myötäile, hän kokee asian äärimmäisen tiukkana uhkana itselleen. Hänen periaatteensa onkin se, että "mulle ei vittuilla". Tämän hän mielellän kertoo kaikille. Ja jos joku tekee niin, niin hän lyö. Ihan oikeasti lyö. Häntä kuvaakin yleisesti ottaen se, että hän ei ole yleisesti ottaen lähtökohtaisesti uhka. Hän vain enemmänkin joskus "ajautuu" ongelmiin. Hän ei siis ole itsessään uhka, hän on riski. Riski joka realisoituu jostain provokaatiosta.
Kun minä taas olen niitä ihmisiä joilla on sellainen periaate että "mulle ei uhkailla", on selvää että konfliktille syntyy helposti tilaa. ; Etenkään kun minulla on periaatteenmiehenä sellaisia kantoja kuin (a) jos kestää vittuilua niin huonosti että provosoituu tästä sanallisen vastaiskun sijasta fyysiseen väkivaltaan on pikkumainen ääliö. (b) jos rehentelee pakkomielteisesti osaamisestaan on yleensä inkompetentti ääliö. (c) Ja jos uhkailee ihmisiä standardinomaisesti saavuttaakseen arvovaltaa, on pikkumainen inkompetentti ääliö...
Tällä kertaa tilanne ei alkanut kovin rakentavasti. Hän nimittäin sai päähänsä että olin "homo" ja "narkkari" jotka eivät tietysti mitään osaa. Nämä kaikki kolme ovat hänellä tärkeitä konsepteja. Hän vihaa narkomaaneja syvästi. Tähän hänellä on henkilökohtaisia syitä ja historiaa. Hän vihaa homoseksuaaleja ilmeisesti ideologisista syistä jotka ovat niinkin hienostuneet että niitä vain täytyy vihata. Ja inkompetentit ovat jotain joiden täytyy alistua hänelle. Eli olin hänelle melko syvällistä vittuilua.
Minulle ehti rakentua varsin epätoivoinen, mahdollisesti toimimaton mutta onnistuessaan sitäkin voimaa ylikäyttävämpi strategia ; Koska kyseisellä herralla on, kuten suurella osalla tämän puolen ihmisistä, epämääräinen kokemus epämääräisestä tappelusta jonka seurauksena heillä on aina "ihme kykyjä", tilanne oli itse asiasa varsin vakava.
Tälle huonolle mutta sitäkin aggressiivisemmalle suunnitelmalle (joka alkoi toki hienolla näkökentäpeitolla hatulla, joka on sellaista että Talhofferkin olisi ollut siitä ylpeä. Mutta joka oli sen jälkeen niin aggressiivinen ei onneksi ollut tarvetta häpäistä itseäni sen tarkemmalla erittelyllä.) Ohjailin hieman hänen huomiotaan muualle. Kiistin olevani homo tai narkomaani. (Mutta en olevani inkompetentti vaikka maailmassa on vain kaksi täydellistä ihmistä, minä ja Paavo Väyrynen.) Kehuin miten rakennustaito on hienoa ja että en mitään siitä ymmärrä. Hän tietysti kertoi hallitsevansa alan (koska ei ole mitään mitä hän ei hallitsisi) ja näin sain kerrottua että hän onkin minua paljon taitavampi. Tämänlainen lepytti vihan nopeasti. Etekin kun päädyin nyökkäilemään sille että mikäkin kaveri hänellä asui missäkin ja miten hän oli toiminut mm. ambulanssikuskina.
Kotimatkani meni siihen että juttelin äijää sekaisin yli varttitunnin. Lopulta hän poistui Korson kohdalla junasta sanoen että hän on lempeä mies joka ei "neverever" lyö ketään kun se ei ratkaise mitään. Tiedän että hän ajatteli tosissaan näin ainakin seuraavat 2 minuuttia.
Käteeni jäi pääasiassa kaksi ajatusta. Minä olen hyvä. Minun pitäisi saada tästä palkkaa. Lisäksi mieleni tekee rehennellä tapahtuneella. (Huomenna ajan kenties jo ambulanssia ja suoritan aivokirurgiaa, mikäli viinaa riittää. Rehellisesti sanoen ajattelin vetää tapahtuman kunniaksi/johdosta täyskännit maanantaina.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti