Havaitsevat havaitut

"Opettaja 1.6.2011" pitää sisällään Jaana Hallamaan näkemyksiä opettamisesta. Hallamaa on feministisen teologian tekijä, ja hän lähestyy luonnollisesti opetusaihettakin tästä tutuilla välineillä. Hän korostaa havaitsemisen ja havaituksi tulemisen roolia opetustyössä vertaamalla havaituksi tulemista Jumalakokemukseen. "Teologi Jaana Hallamaan mukaan ihminen tulee olemassa olevaksi sen kautta, että joku näkee hänet." ... "Kristinuskon mukaan kaikkinäkevä Jumala näkee jokaisen meistä. Jumalan huolta pitävä silmä tuo turvan ja pysyvyyden, vaikka ihminen itse olisi hukassa. Kun usko Jumalaan on harvinaistunut, kulttuurissamme ei ole enää yhteistä käsitystä katseen alla olemista." ... "Ikiaikainen tarve nähdyksi tulemisesta ei kuitenkaan häviä. Hallamaan mukaan se ilmenee juorulehtien ja tositeeveen tirkistelykulttuurissa. - Jos ei Jumalan, niin edes kameran näkemäksi!" ... "Katsoja eli tirkistelijä etsii elämätöntä elämäänsä toisten sijaiskokemusten kautta. Tirkistelijöiden edessä onnistuvaa odottaa hetkellinen sosiaalinen taivas ja totaalisesti mokanneita kadotus."

Tarkkailija seuraa moraalia, ei tunteile.

Se nimittäin todennäköisesti kuvaa uskovaisten uskomisen syitä varsin hyvin. Onhan jo esimerkiksi Pascal Boyer "Ja ihminen loi Jumalat" -kirjassaan kertonut että mielipide muuttuu uskonnoksi oikeastaan vasta kun mukana on konsepti jossa jollakulla on pääsytieto ns. "strategiseen tietoon", eli siihen mitä ihminen tekee ja ajattelee kun muuta eivät katso ja jossa on yleensä mukana salaisuuden ja yksityisyyden henki. Ennen tätä esimerkiksi henget tai avaruusolennot voivat olla maailmankuvasetissä, mutta niihin ei kohdisteta palvontamenoja ja sävyltään muutenkaan nimenomaan uskonnollista vakaumusta (niissä voi olla "auktoriteetteja ja staroja" mutta ei "profeettoja ja tietäjiä").  Jumala on siis joku joka "nuuskii yksityisasioitasi".

Tämä asennemuutos sopii hyvin muutenkin nimenomaan uskovaisten käyttäytymistutkimuksiin. On nimittäin havaittu että uskovaisten asenne moraalisia tekoja tehdessään on enemmän maineeseen perustuvaa kun taas uskonnottomat tekevät moraalisia tekoja emootioidensa kautta. Tämä herättää toki sujuvasti yhteyden siihen että uskovaiset usein vetoavat objektiiviseen moraaliin kun taas uskonnottomat korostavat inhimillistä hyvää ja lajityypillist emootiokoneistua. ; Itse toiminta on tietysti sama ja taustalla ovat lähinnä asenne-erot.

Tämä on hyvä huomata sinällään, että uskonnot ovat potentiaalisesti jotain joka muuttaa ihmisen käytöstä koska ihminen toimii tarkkailun alla muutoin kun mitä tekisi. Tämänlainen toiminta on sitä että jos ihmisen omatunto sanoo jotain joka on ristiriidassa uskonnon kanssa, hänen käsketään opiskella Pyhyyttä ja vaihtaa mielipidettään. Tällöin uskonto ohjaa ulkoista käyttäytymistä ja sisäistä mielipidettä ja tästä varmasti seuraa jonkinlaista tunnekylmyyttä tilanteita kohdatessa. Mutta oikeasti tämä riski ei ole niin suuri kuin uusateistit - ja toisaalta ne fundamentalistikristityt joista uskonto muuttaa ihmisen - katsovat. Oikeasti uskonnolla on mitään merkitystä jos ja vain jos tämänlainen ristiriita omantunnon ja dogman välillä on. Muutoinhan asenne vaikuttaa itse ulkoiseen toimintaan. Sisäinen asenne samassa teossa on tietysti sitten hyvinkin erilainen. Ja uskontojen kohdalla on sen verran runsaasti variaatiota, että tosiasiassa lienee helppoa seilata seurakunnasta toiseen ja ottaa se suuntaus joka sopii itselle parhaiten. Tällöin muutosta tarvitaan vähiten.

Onkin siksi mahdollista että uskonto muuttaa samasta teosta saatuja tunteita. Eli ulkoiset teot ovat samat, mutta niistä saadut vaikutukset onnellisuuteen ovat erilaiset. Asenne on sisäinen tila ja vaikuttaa siksi tunnemaailmaan luultavasti ainakin jotenkin.

Jumalan olemassaolosta riippumaton - väärinkäytettynä yritys Jumalan olemassaolotodistukseksi.

Hallamaan näkemyksessä on vahvasti eksistentiaalinen sävy. Tämän uskomistavan mukaan jumalakysymys ei koske kysymystä onko Jumala olemassa vai ei. Sen sijaan pääasia on se, että uskonnossakin uskova kokee tilanteen. "Eksistenssi on ennen essenssiä." ~ Kun ihminen kokee olevansa tarkkailtu se vaikuttaa hänen asenteisiinsa. Sillä ei ole väliä onko tämä tarkkailutila on kuvitteellinen, vai todellinen tarkkailu. Se kuitenkin vaikuttaa käyttäytymiseen ja ajatteluun samalla tavalla kuin jos se olisi autenttinen.

Itse asiassa eksistentialistisen kulman kanssa voidaan ottaa jopa ateismin kanssa yhteensopiva tulkinta. Tällöin voidaan ottaa jopa niin että ihminen on ensisijasisti sosiaalinen eläin ja että ihminen voi joskus harhautua muuntelemaan tätä perussosiaalisuuttaan. Tällöin ihminen paikkaa sosiaalisen elämänsä puutteita ja epäonnistumisia "aikuisten mielikuvitusystävällä". Tällöin uskon hypyn suorittava on kuin henkilö joka haluaa ponnahtaa spontaanin mielivaltaisesti "BB -taloon". Karkeasti tämän samanlaisuuden ja yhteneväisyyden voi esittää jopa pseudomatematiikalla. (Se ei ole oikeaa matematiikkaa, mutta se huijaa notaatiolla olevansa.) "tositeeveetähteily=havaintosuhde" & "havaintosuhde=Jumalasuhde" voidaan tästä päätellä että "tositeeveetähteilu=Jumalasuhde".

Kuitenkin toisaalta juuri tämänlaiset ovat niitä juttuja jotka tuntuvat vääristyvän maallikoiden käsissä kaikista eniten. Kun Jumalasuhde ja tarkkailuksi tulemisen tarve yhdistetään tositv -tilanteeseen, normaali ihminen laittaa tämän päässään yhteen siten, että Jumala on olemassa ja olisi peräti luonut ihmisen homo religiosus -olennoksi. Tällöin tositv -tähteilyä ei nähdä statuksen, maineen ja tarkkailuksi tulemisen kautta vaan se nähdään yrityksenä etsiä Jumalaa. Tässä konseptissa kaikki yhdistyy jopa helposti näkemykseen siitä että ihmiset yleisesti ottaen haluaisivat tositv:ksi tai julkkiksiksi "koska tämä on muotia".

Kuitenkin on hyvä muitsaa että ihminen on sosiaalinen eläin, ja Jumalasuhde voi olla myös vinoutunut sosiaalisuustunne. (Kun toisessa kaupungissa olevaa setää voidaan muistella, niin voi tämänlainen abstrakti ajattelu rakentaa suhteen vain mielikuvituksessa olevaan setään.) Lisäksi halu havaituksi tulemiseksi on yllättävän harvinaista ; Tositv -tähdet ovat yleisesti ottaen halveksittuja. Ihmiset tykkäävät katsella toisten strategista tietoa ja moittia heitä. Tositv-tä katsotaan moraalisen ylemmyyden vuoksi, ei siksi että päästäisiin katsotuksi.

 Ihmiset eivät yleensä hae tuijotetuksi tulemistilannetta vaan sitä että pääsevät tuijottamaan. Ja tähän tarpeeseen uskonto vastaa yllättävän huonosti, se tarjoaa sitä lähinnä niille julistajille jotka voivat katsoa ohikulkevia "tuomittuja" sääli-halveksinnalla jossa ylemmyydentunto saadaan siitä että "kyllä minä tuon kurjan pikku madon vielä ihmiseksi muutan."  - Ja kyllä. Tämä on jotain joka on vähintään yhtä sairasta kuin TosiTV:n seuraaminen. Tosin ihminen voi välttää TosiTV:seen menemiseltä, kun taas sääli-halveksintaa ei voi kiertää kun julistajilla on paljon kertomisenvapaustilaa julkisessa television ulkopuolisessa elämässä.