Länsimainen kulttuuri nojaa kristinuskolle, jonka eräs tärkeimmistä sloganeista on "Ihminen ei elä yksin leivästä." Näyttää siltä että ainakin kun puhutaan kulttuurien menestyksestä, tästä sloganista unohdetaan sana "yksin" ja kenties unohdetaan se pyyntö siitä kuuluisasta "jokapäiväisestä leivästä". Kenties tässä on taustalla asenne joka välittyy Jeesuksen puheissa linnuista ja kedon kukkasista jotka Jumala ruokkii ja vaatettaa.
Siksi esimerkiksi Jared Diamondiin suhtaudutaan joissain piireissä jopa yllättävän negatiivisesti. Hänen pääteesinsä liittyvät siihen että kulttuuri rakentuu ravintoylijäämän varaan ja että esimerkiksi luonnonvarojen sijoittuminen maankuoreen on sekin kulttuurien kohtaloita muuttava tekijä. Esimerkiksi kristitty Päiviö Latvus on moittinut häntä siitä että hän jättää ideologisen analyysin, aatehistorian, liian vähälle. Hän on selittänyt että syynä voi olla sekin että Diamond on maanviljelijän poika ja että hän siksi näkee maailman vääristyneesti.
1: Latvus itse omassa analyysissään keskittyykin sitten vain ideologisiin värityksiin jotka koskevat uskontoa ja perhettä, etenkin ideologian antamaa naisen roolia äitinä ja ihmisenä. Jos Diamond moittisi hänen teoriaansa siitä, että hän ei käsittele luonnonvaroja ja ravintoylijäämää ja selittäisi tähän taipumukseen ideologisen syyn, vakaumuksellisen kristillisyyden, Latvus olisi tuskin kovin vakuuttunut.
Diamond nähdäänkin helposti "ekologisen determinismin" kannattajana kun taas Latvus ajaa "kulttuurista determinismiä".
Tosin Diamondin näkemys ei ole tyylipuhdasta ekologista determinismiä, hän kuitenkin korostaa että ravintoylijäämä tarjoaa pohjan ja jos se unohdetaan eikä riskejä huomata tai osata korjata, on seurauksena kulttuurin tuhoutuminen. ; Esimerkiksi hän toteaa kirjassaan "Romahdus" (346-348) sitä että Ruandan kansanmurhassa oli oleellisessa roolissa väestön liikakasvu. Tämän sanominen kuitenkin ymmärretään usein väärin. Esimerkiksi osa näkee tämänlaisten syiden selittämisen samana kuin tekojen oikeutuksena. Tästä ei tietenkään ole kysymys. Samoin hän kertoo että tämä ei tarkoita että se olisi Ruandan kansanmurhan ainut syy. Hän korostaa myös, että väestönpaine ei myöskään välttämättä johda kansanmurhiin tai että kansanmurhat aina johtuisivat väestönpaineesta. Hän korostaa että "Sen sijaan totean että väestöpaine on yksi tärkeä tekijä Ruandan kansanmurhassa, että Malthusin pahin mahdollinen skenaario voisi toisinaan toteutua ja että Ruanda saattaa olla masentava malli siitä, miten skenaario etenee. Vakavat liikaväestöön, ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvät ongelmat eivät voi jatkua loputtomiin: ennemmin tai myöhemmin ne ratkaisevat itsensä joko kuten Ruandassa tai jollain muulla hallitsemattomalla tavalla, ellemme onnistu ratkaisemaan niitä omilla toimillamme." Onkin suorastaan ilmiselvää todeta, että jos alueella on ruokaa liian vähän ihmistä kohden, asiaa ratkaistaan joko tuomalla ruokaa ulkopuolelta, tekemällä muuttoliikettä alueille joilla on enemmän ruokaa ja jos tämä ei onnistu on selvää että osa ihmisistä on pakotettuja kuolemaan. Nälkäkuolema on yksi vaihtoehto, mutta yleensä ihmiset eivät ole tähän valmiita passiivisesti, jolloin syntyy tilaa sille että epätoivoisia ihmisiä esimerkiksi aseistetaan käymään toisia ihmisiä vastaan.
Sillä vaikka Jeesus kuinka puhuukin kukkasista ja linnuista. Ja vaikka eräs tuntemani herännäiskristitty minulle selitti armeijassa että kysymys siitä että jos lento-onnettomuustilanteessa on jumissa vuoristossa ja vaihtoehtoina on "nälkäkuolema vai kannibalismi" on kyseessä väärä valinta koska kun rukoilee, niin Jeesus takaa pelastuksen niin että ei tarvitse olla kannibaali eikä silti tarvitse kuolla nälkään. Niin siltikin ihmisillä, jopa kristityillä ihmisillä, on tapana kuolla nälkään, täällä maan päällisessä elollisessa taivalluksessa ainakin.
Ehkä merkittävin kritiikki ympäristödeterministiselle ajatukselle onkin esittää että kulttuurit eivät voisi olla niin tyhmiä että antaisivat tuhojen tulla. Tässä on kuitenkin hyvin monenlaisia ongelmia. Sillä käytännössä tiedämme että kulttuurit ylikäyttävät varojaan. Itse asiassa jopa teollinen ja tieteellinen yhteiskuntamme nykyään ei tunnusta ennusmerkkejä kovinkaan helposti.
1: Esimerkiksi ilmastonmuutoksen kaltaiset muutokset ovat sellaisia, että niissä oleva trendi on "piilotrendi". Koska taustalla olevat muutokset vuotta kohden ovat paljon pienempiä kuin vuosien välinen variaatio. Ihmiset eivät huomaa hitaita muutoksia. Jared Diamondin mukaan hän näki lapsuusmaisemansa vuorten lumihuippujen kadonneen. Paikalliset ihmiset eivät ihmetelleet koko asiaa koska muutos oli tapahtunut sen verran pikku hiljaa. Diamondin oma pitkään jatkunut poissaolo alueelta antoi hänelle konkreettisemman kuvan muutoksesta. Näin käy tietysti jos katsoo vaikkapa lasten kasvamista. Poissaolleet ihmiet ihastelevat sitä kuinka lapsi on kasvanut. Jokainen lepertelijä joka ihastleee lapsen kasvamista onkin osoittanut olevansa tämän elämässä "jossain määrin poissaollut voima".
2: Ja vaikka ilmastonmuutos unohdettaisiin, voimme silti katsoa luonnonvarojen käyttöä. Tässä on hyvä huomata, että uusiutuvia luonnonvaroja voidaan käyttää kestävästi. Ne kun uusiutuvat jotain tahtia. Jos niitä käytetään enemmän, uusiutuvatkin luonnonvarat kutistuvat. Diamond korostaakin että nyky-yhteiskunnassa globalisaatio on käytännössä sitä että monesti saastumisvaikutus ja luonnonvarojen kulutusosa siirretään muiden kontolle. Ja että kenties tämän vuoksi luonnonvarat abstraktisoituvat. Diamond käyttää vertausta jossa uusiutuvien luonnonvarojen määrä luonnossa on korkoa kasvava pankkitili. Se, että ihmiset lyhytjänteisen voiton nimissä ylikäyttävät näitä tarkoittaa sitä että korkoa saadaan vähemmän. Ja vaikka moni katsookin vain lompakkoonsa, on silti selvää että kannattaisi katsoa myös sitä tiliä. Koska jos tililtä nostaa rahaa enemmän kuin mitä sinne tulee, on seurauksena vararikko. Kenties siihen menee aikaa, mutta jos tapoja ei muuteta, vararikko on tässä tapauksessa väistämätön.
"Kulttuurideterminismin" kannalta on hyvä huomata että Latvuksen esimerkki kristillisistä arvoista toteutui taatusti viikinkien Grönlannissa. Sen kristittyjen norjalaisten rakentama väestö oli aivan oleellisesti samanlaista kuin Norjalaiten viikingit ; Elintapa kokonaisuutena oli sama. Norja oli osana länsimaista menestyskertomusta ja Grönlanti ei. Ero ei ollut kulttuurinen vaan ympäristöllinen. Luonnonvarojen käytön kohdalla on tietysti puhe asenteista jotka kumpuavat ideologioista. Tämä kulma tuo Diamondinkin ajatteluun kulttuurisia vaikutteita. Niiden mainitsemisen kohdalla kristinuskon vaikutukset eivät tosin ole kovin mairittelevia:
1: Väestönkasvu on ongelma, mutta esimerkiksi USA ei sisällytä hyväntekeväisyyspakettiinsa perhesuunnittelua. Ja katoliset maat taistelevat ehkäisykysymystä vastaan ankarasti. (Tosin ilmeisesti tässä aiheessa taustalla uskonnollisen tabun lisäksi jopa hieman eugeniikanpelkoakin.) Kun paikalle lähetetään ruokaa, väestönkasvu ei pysähdy joten alue tulee helposti entistäki riippuvaisemmaksi tuodusta lisäruuasta. Väestönmäärän kasvaessa ravinnontarvekin kun kasvaa.
2: Etenkin teollisuuden parista löytyy rikkaita oikeistolaisia vaikutusvaltaisia kristittyjä joiden mielestä pitkäjänteinen ajattelu on turhaa. He eivät ole tätä siksi että he olisivat talousaatteissaan samalla kannalla Keynesin kanssa (vaikka käytännössä enemmistö heistä ovatkin). Syynä on se, että Jeesus tulee pian, joten jos puhutaan vaikka viiden vuoden jänteestä, on mahdollista että ongelma ratkaisee itsensä. Kristinusko kun lupaa että ihmiskunta ei tuhoudu ; Jeesus palaa ja Jumala on luvannut Nooalle asioita. Joten on luontevaa että ideologian sisällä esiintyy varomattomuutta. Näin ollen ne joilla olisi vaikutusvaltaa tehdä asioille jotain ajavat meitä, jos ei lopulliseen tuhoon niin ainakin TEOTWAWKiin koska heillä on henkilökohtainen vakaumus. Valitettavasti myös ne jotka eivät tätä vakaumusta jaa joutuvat heidän toimiensa vuoksi kantamaan seuraukset. Globaalisti.
Ideologiaa ei siksi kannatakaan korostaa liikaa. Ei nimittäin koskaan tiedä, mitä sieltä tulee vastaan. Siksipä minäkin tunnutaudun enemmän "ekologiseksi deterministiksi" kuin "kulttuurideterministiksi". (Vaikka kumpikaan ei kuvaa aivan tyylipuhtaasti minuakaan kovin hyvin.) Syyttäkää vaikkapa siitä että suvussani on maanviljelijöitä. Mikään kun ei tämänlaisissa pessimistisissä mietteissä lohduta niin kuin kunnon ad hominem.
Mutta ei pidä itkeä. Ongelmat ratkaistaan kyllä. Viimeistään anarkiavaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti