"...is a nutjob. There's no apparent reason for the stalking, nothing in his professional duty that justifies it. I don't even know how far back it goes. It's okay when attractive ladies do it. When shitass people do it, no thanks." Ylläoleva lausunto kuvastaa internetissä hieman näkyvämmässä roolissa olemisen varjopuolia.
Useinhan internetissä lukijat jaetaan sen mukaan ovatko he "meidän jengiä" vai "heidän jengiä" ; Jos kirjoittaa jostain näkökulmasta, olisi ikään kuin automaattista luokitella lukijat sen mukaan ovatko he niitä "kivoja selkääntaputtajia" vai "inhoja kriitikoita". Tämä näkemys toki voi kuvata olennaisesti kommunikointia normaalioloissa.
Näin ollen voidaankin huomata että lukijoita on esimerkiksi seuraavanlaisia:
1: Samaa mieltä olevia. He lukevat oppiakseen ja kommunikoidakseen.
2: Eri mieltä olevia asiallisia. He lukevat oppiakseen ja kritisoidakseen.
3: Niitä ihmisiä jotka päätyvät "vahtimaan", eli joilla lukijuus tarkoittaa sitä että halutaan kontrolloida yleensä "väärässäolevaksi" katsottua tahoa. Tällöin kommunikaatio on pelkkää moitetta (joka joskus jopa tapahtuu muualla kuin kritiikin yhteydessä.) Usein tässä virheidenteosta tulee mainostettava aktio kun taas onnistumiset ohitetaan.
Nämä ovat tietysti lukijoina hieman eri tasolla jos ajatellaan että "minkälaisen lukijakunnan saisi valita" jos maailma olisi täydellinen.
Mutta oikeasti se ei yleensä ole kovin olennaista.
1: Ihmiset ensinnäkin kestävät kritiikkiä yllättävän paljon noin ylipäätään.
2: Vain yllättävän harva lukee ahkerasti blogeja jotka edustavat hänen vastustamaansa maailmankatsomusta. (Minäkin sain tänne New Agen ystäviä purskauksena kun kirjoitin unien tulkinnasta, mutta he katosivat parin päivän päästä kun blogini sisältö kokonaisuutena ilmeisesti ahdisti heitä.)
3: Ja toisaalta pahimmissakin crankeissa on se puoli että heihin rakentuu jonkinlainen suhde. Vaikka he olisivat kuinka pakkomielteisiä, ärsyttäviä ja tyhmiä, tämä suhde on usein yllättävän positiivinen sellaisella omituisella tavalla jota on hyvin vaikeaa selittää. Näin esimerkiksi Myers muisteli erästä vakiocrankiaan joka sitten vuosien päivittäisten "muistamisten" jälkeen kuoli. Muistelu ei ollut täysin positiivista, mutta tämänlaisia tulee ikävä hieman samaan tapaan kuin
Samanmielisen asiallisen kanssa oleminen on tietysti lepoisaa. Ja kos lukijat ovat asiallisia, olivatpa he sitten samaa tai eri mieltä, siitä tulee positiivinen kokemus. Ja jopa sen, että joku ottaa kritiikkikohteeksi ja kirjoittelee muualle on hyväksyttävää. Ja jopa pahin crankeily johtaa siihen että heihin tottuu hieman kuten arpiin.
Ja vaikka kaikista pahimmat crankitkin ovat pakkomielteisiä ja ärsyttäviä ja usein ilmaisussaan aggressiivisiakin, heidän pakkomielteisyytensä on yleensä sellaista mallia joka johtaa pakosti ihailemaan sitä miten ihminen on valmis heittäytymään. Ottamaan riskin, olemaan mahdollisesti (usein jopa ilmiselvällä tasolla) väärässä ja sitouttamaan elämänsä tähän asiaan. Stalkereissa pakkomielteisyys on tietysti mukana. Mutta se on sellaista halveksittavaa sorttia. Ja heitä taas voi olla "fanittajissa" että "vastustajissa".
Teknisesti stalkerit eivät tietysti ole kovin vaarallisen oloisia. Silloin kun he pysyvät näkymättömissä, heidän kuvittelunsa vaanimaan "jonnekin" on jopa hieman "abstraktia". Näin ollen stalker josta saadaan tieto on eräällä tavalla "epäonnistunut". Mutta tämä tiedostettu stalkerityyppi voi jopa ottaa kontaktia.
Ja he eivät ole kovin mukavia. Heille läsnäolo liittyy olennaisesti uhkaavuuteen. (Fanittajat eivät uhkaile, ja vastustajatkin uhkailevat usein vain implisiittisesti juuri läsnäolollaan.) Ideana on se, että heillä on jonkinlainen "lupaus". Ja tämä lupaus vahvistetaan ja muistutetaan pelkällä läsnäololla.
1: Katsoin itse asiassa televisiosta haastattelun jossa haastateltavana oli korkean tason poliisiviranomainen, joka selitti että järjestäytyneessä rikollisuudessakin sanallista uhkailua täydennetään usein eiväkivaltaisella läsnäolemisella, paikalletulemisena. Tuntematon uhka, eli se että ei tiedä uhkaajaa on äärimmäisen pelottavaa jolloin läsnäolo voi antaa uhalle kasvot ja romuttaa sen uskottavuuden. Mutta kun järjestäytyneessä rikollisuudessakin valtaosa toimista kohdistuu "potentiaalisiin jenginpettureihin", on uhkaaja kuitenkin tiedossa joten on kätevää täydentää sitä läsnäololla.
Stalkerin nimi on jätetty pois. Tiedän kyseisen nimen. Ja koko lailla kaikkea muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti