Supersankareita voidaan luokitella monella tavalla. Sarjakuvanharrastajilla on usein esimerkiksi voimajärjestysväittelyitä joita olen seurannut lievää voimakkaammalla huvittuneisuudella. Samoin supersankareita voitaisiin luokitella myös sitä kautta ovatko heidän voimansa peräisi taidoista, tieteestä, laitteista, taikaesineistä vai yliluonnollisista kyvyistä.
Kun otetaan esimerkiksi Batman, huomataan että hänessä tuntuu olevan jotain hyvin "vanhakantaista" supersankariutta. Batman on peräisin ajalta jolloin ajateltiin että deduktiivisen tieteellisen päättelyn, hienon teknologian ja karateharjoittelun avulla saadaan aikaan kunnollinen sankari. Batmanissa on jopa hyvin paljon yhteistä Mustanaamion kanssa. Mustanaamiokin on taitojen ja harjoittelun tulosta - kenties jopa batmania voimakkaammin koska Mustanaamio on Low-Tech kun Batman taas on High-Tech.
Kuitenkin kaikista voimakkaimman oloiset supersankarit ovat yleisesti ottaen yliluonnollisia. Esimerkiksi Teräsmies on ominaisuuksiltaan ja synnynnäisesti Teräsmies. Hän ei harjoittele koska hänen ei tarvitse. Usein onkin niin että kovimmat supersankarit ovat jotain kautta tämänlaisia "talenttilaarista kaavittuja". Sen sijaan että synnynnäinen taito jäisi "vain yhdeksi tempuksi", yliluonnolliset jipot ovat hyvinkin monikäyttöisiä.
Perusteemana tuntuukin olevan se, että yleensä taito nojautuu harjoitteluun ja teknologiaan. Ja lahja nojautuu yliluonnolliseen ja synnynnäiseen kykyyn ; Näin esimerkiksi kun näemme teknologiaan ja taitoihin nojautuvan Punisherin, voimme arvata että hänellä ei ole yliluonnollisia kykyjä.. Ja sama pätee tietysti myös Rautamieheen.
Tämä sääntö ei toki ole kaikkivoipa. Esimerkiksi Shadow on oppinut taitonsa ankaralla harjoittelulla Tiibetin mystikoiden parissa. Hän on oppinut meditoimalla ja henkisellä valmistautumisella siihen että hän kykenee muuttumaan näkymättömäksi, lennättämään esineitä ja muita vastaavia temppuja jotka ovat hyvinkin monimutkaisia. Ja "X -menit" tarvitsevat koulua, koska ilman sitä se talenttilaarista saatu kyky on vain kasa temppuja. He harjoittelevat käyttämään kykyjään ja näin he saavat luovaa manööveritilaa. Mutta länsimaissa nyrkkisääntönä on että yliluonnollinen on synnynnäistä ja tekninen harjoittelua.
Japanissa kaikki on tietysti toisin. Animen ja mangan maailmassa on tavallista, että synnynnäisyys ja harjoittelu täydentävät toisiaan aina. Tästä malliesimerkki on Naruto joka on kasa uusien ninjatekniikoiden harjoittelua jossa opitaan yliluonnollisia taitoja puhtaasti harjoittelemalla, että synnynnäisen sisään laitetun demonin hallintaa. Tosin mangan maailmassa erilaiset ns. "taikatytöt" saavat yleensöä taitonsa maagisista esineistä jonka jälkeen he muuttavat muotoaan sankarihahmoihinsa prosessissa joka vaatii enemmänkin "oikeat propit" kuin intensiivistä harjoittelua. Japanissa kehittyminen ja harjaantelu kuuluu siis jollain tavalla "enemmän pojille"..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti