Kun Intelligent Designistä keskusteltiin liikkeen alkuaikoina esiin nousi esimerkiksi William Dembskin näkemykset suunnittelun luokittelusta. Hänen argumentaationsa oli, että CSI -informaation tunnistamisessa ei tarvittu tekijän luonnetta tai motiivia vaan että se olisi luokittelevaa tietoa joka sanoisi että onko jonkin asian takana Suunnittelua vai ei ole. Tätä luokittelua sitten verrattiin esimerkiksi aineiden jaksolliseen järjestelmään joka sekin luokittelee tietoa ja että tämä itsessään on tietoa. Tällä korostettiin sitä että ID ei olisi sisällyksetön. Ja esitettiin että luokitteleva lähestymistapa olisi todistusvoimaltaan olennainen jotta voitaisiin tehdä Suunnitelmallisuuspäätelmä, eli ajatella että jonkin kohteen takana olisi älyä. Eli luokitelma liitettiin Suunnittelijaälyyn tavalla jota väitettiin relevantiksi.
Tällöin argumentaatio oli luonnollisesti keskittynyt ateismin vasustamiseen. Tarkoitus oli tieteellisesti osoittaa että ateismi/materialismi/naturalismi olisi väärässä. Äärimmillään tämä asenne näkyy Wedge -dokumentissa jossa haluna on ajaa tuhoisaksi nähty naturalismi yhteiskunnasta kokonaan. ; Samalla tämä "luokittelusta päättelyyn" oli se syy miksi Intelligent Designissä nähtiin että heidän näkemyksessään ei ollut kysymys uskonnosta. Heistä designin tunnistaminen oli faktuaalista, joten vakaumus tai maailmankuva on tavallaan yhtä turha kuin maan vetovoiman kohdalla.
Sittemmin selvisi että Dembski harjoittaa tunnistamista eri tavalla eri tilanteissa. Eli että likimain kaikkeen saatiin liitettyä suunnittelua aina tilanteen mukaan. Näin käsitettä ei olisi kunnolla määritelty että sen määrä voitaisiin eksaktisti mitata ja arviontilaskelmat ovat aina jotain jossa tuntuu vaikuttavan runsaasti se tieto mitä arvioitavan kohteen syntymekanismista ja tarkoituksesta tiedetään (joka taas sotii sitä vastaan että Dembski mielellään käytti laskelmiaan kohteisiin joissa historia oli hänestä epäselvä ja tuntematon ja hänestä se oli mahdollistakin.) ~ Ja ennen kaikkea kritiikki korosti sitä että vaikka kaikki ylläolevat viat voitaisiin ohittaa, niin siltikin luokittelemalla eri luokkiin ei itse asiassa oikeastaan sanottu muuta kuin että A on erilainen kuin B ja että C on erilaista kuin kumpikaan näistä. (C määriteltiin eliminoimalla A ja B, mutta tätä ei täydennetty sisäisellä kuvauksella joten ainut jota siitä tiedettiin oli sen erilaisuus.) Ja että näitä luokkia ei relevantisti irrotettu tai liitetty Suunnitteluun ollenkaan. Pohjimmiltaan niiden vain väitettiin liittyvän.
Ja tämän tyhjän kikkailun ympärillä koko piiri pyöri.
Tämän esilläoleminen on muotouttanut Intelligent Designin argumentaatiota. Pelkän kritiikin ohittamiseen ja sen parissa kiemurtelua on harjoitettu kauan mutta argumentaatio on jo siinä määrin vakiintunutta että on selvää että tämä ei ole sujunut hyvin. Konseptien täsmentymisen ja kirjojen sijasta yleinen mielenkiintokin liikkeeseen on latistunut huomattavasti. Siksi ei ehkä ole ollenkaan yllättävää, tai edes ID:lle negatiivista, että uudelleenmuotoutumisesta on ollut merkkejä viime aikoina ; John Pieret otti esille Dembsin tuoreet näkemykset jotka ovat varsin kaukana niistä ajoista kun hän puolusti ID:tä luokitteluargumentilla. Dembski on myöntänyt että erottelu ei onnistu aivan niin hyvin kuin mitä aluksi oltiin intoiltu. Että ID:llä ja suunnittelun päättelyllä on rajoituksia. "ID imposes few limits and is compatible with God acting at all levels of creation and through all modes of causation. When design is detected, God is active. And when design is not detected, God is still active. This doesn't make ID contentless. Rather, it means that ID is largely neutral with respect to one's doctrine of God, a fact that should not be surprising given that ID is compatible not only with Judeo-Christian theism but also with just about any religious view that regards purpose as basic to reality." Eli sisällyksettömyys onkin uskonnonvapautta ja avomielisyyttä kun se voi kattaa sisälleen minkä tahansa - jopa keskenään ristiriitaisuuksiin asti erilaiset - näkemykset Jumalasta.
Tämä on tietysti hieman omituista retoriikkaa kun muistetaan että luokittelussa on kysymys aina rajoittamisesta. Esimerkiksi perinteinen ID -näkemys pyrki rajoittamaan ateismin mahdollisuutta tietyissä piirteissä. Sittemmin ID on korostanut entistä enemmän tätä maailmankuvallista puolta. Ja samalla on käynyt niin että kinastelun rintama on muuttunut. Tämäkin näkyy siinä miten Dembski kohtelee teististä evoluutiota ; "[E]ven though common descent may be acceptable in broad theological terms, I think it is problematic exegetically with regard to Scripture. Simply put, I think you're going to have a hard time getting large-scale evolution out of Scripture or rendering the two compatible." Tämä on tietysti hieman omituista koska Dembski on juuri selittänyt että ID ei vastusta tiettyjä näkemyksiä yhden uskonnon kautta. Mutta tässä kohden Raamattu ja sen yhteensopivuus näkemysten kanssa on kuitenkin merittävä syy kieltää teistinen evoluutio.
Näkemys on latistunut teologiseksi erimielisyydeksi. Teistiseen evoluutioon liittyvä keskustelu on yleisesti ottaen ollut jokin johon ID on vaihtanut kantaansa aina tilanteen mukaan. Karkea linja on, että silloin kun on ajankohtaisempaa hyökätä (uus)ateismia vastaan, ollaan teistiseen evoluutioon suopeampia. Ja kun keskustelu latistuu tai keskustelu siirtyy ateismista luonnontieteisiin, siirtyy linjama voimakkaammin vastustamaan teististä evoluutiota. ~ Ja kun ateismin vastustaminen on selvästi hyökkäys maailmankuvaa kohtaan, keskustelu menettää teränsä jos se latistuisi "maailmankuvalliseksi" eli jos sanottaisiin että "olet rationaalinen sisäisessä maailmassasi mutta minulla on eri premissit". Koska joku voisi vain sanoa so what ja jatkaa menoaan. Uskonnollisen keskustelun kohdalla on hyvä korostaa sitä että ei edusta tiettyä dogmaa koska silloin teistisen evoluution kannattajat näyttäytyvät tietyn dogman edustajilta. Avomielisyysteema on silloin enemmän kuin kätevää.
Intelligent Designissä oppiikin sen, että erilaisia argumentaatiotapoja vaihdetaan tilanteen mukaan. Se, mikä on "vastustajana" määrittelee keskustelukentästä yllättävän paljon. Eri aiheissa voidaan käyttää keskenään aivan ristiriidassa olevia lähestymistapoja. (Sitä on vaikeaa sanoa johtuuko tämä syvällisestä tilannetajusta vai siitä että tietyt näkemykset ja lausunnot pärjäävät tietyissä tilanteissa joten niitä opitaan käyttämään niissä tilanteissa ; Tällöin on niin että kun keskitytään yksittäisten taistelujen voittamiseen kokonaisuudesta voi tulla epäkoherentti ja täten sota hävitään.) Tässä mielessä ID:llä ei ole pysyvää sisältöä, ja sen kritiikki onkin juuri sitä että sen käsitteiden epäeksaktius tuodaan esiin ja tätä kautta esilletuodaan se, että koko teoriakimpusto on itse asiassa "ontto", sisällyksetön. Sosiologiesti sillä on kuitenkin ymmärrettävät raamit.
Ymmärrys syntyy valitettavasti siitä että ID on yhteiskunnalliseen valtaan pyrkivä liikehdintä ; Se on yritys tehdään rakentamalla demokraattisessa yhteiskunnassa teokratiaa tekemällä uskonnosta tiedettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti