Kun ihmiset hakevat selityksiä he vaativat helposti melko runsaasti. Kuitenkin käytännössä jotkin asiat ovat tutkittavissa ja täysin luonnontieteellä selitettävissä, mutta ongelmat ovat enemmän teknisiä kuin jotain jossa maailmankaikkeudessa olisi tietämisen este.
Tästä hyvä esimerkki on pituus. Kuvitellaan että meillä on kaksi erimittaista ihmistä. On Maija ja Matti. Matti on Maijaa 10 senttiä pidempi. Voimme hakea tähän selitystä vanhemmista. Matin vanhemmat voivat olla pitkiä tai heillä voi olla pituuteen vaikuttavia geenejä. Myös Matin sukupuoli voi vaikuttaa geenien kautta. Toisaalta tässä ei kuitenkaan ole kaikki. Kenties Mattia onkin ruokittu paremmin. Kenties hän on harrastanut sopivasti liikuntaa ja saanut muutoin ravintoa joka on estänyt hänen kasaanpainumistaan. Kenties Matti onkin sopivasti sen ikäinen että hän on pituuskasvussa edellä ja Maija kasvaakin pituutta myöhemmin.
Muuttujia on niin paljon että käytännössä se määrä vakoilua jota tarvittaisiin tuottamaan perimmäinen selitys Matin ja Maijan pituuseroille on käytännössä mahdoton toteuttaa. Tieteellisesti katsoen voimme hakea tilastoja joissa tarkastellaan Matin ja Maijan analogeja. Joilla on yksi tai useampi yhteinen attribuutti. Näistä saadaan tilastollisia ennusteita joihin kaiken kaikkiaan Maija ja Matti varmasti osuvat joihinkin kohtuu hyvin, todennäköisemmin kuin osuvat hyvin huonosti niihin kaikkiin.
Tavallaan yksilötasolla pituuden selitys jääkin kohinaan ja jää mysteeriksi. Tästä ei tietenkään yleisesti ottaen päätellä että pituus vaatisi yliluonnollista elementtiä. Tai että pituutta ei voitaisi selittää ja tutkia tieteellisesti.
Mutta jos kyseessä onkin uskonto, tilanne muuttuu. Kognitiivisessa uskontotieteessä voidaan katsoa tilastollisia malleja. Niissä yksilöillä on taipumuksia ja tietyissä tilanteissa tietyt aivoalueet käynnistyvät ja tietyt ajatteluprosessit voidaan havaita. Nämä antavat tilastollisia ennusteita. Yksilön vakaumuksessa on kuitenkin enemmän ja vaikeammin tutkittavia muuttujia kuin pituudessa. Silti ihmiset olettavat että jos vakaumus ei yllä henkilökohtaiselle tasolle se vaatisi yliluonnollien elementin. Mikä on tietenkin aivan yhtä omituista kuin selittää että pituudessa olisi yliluonnollista vain siksi että kohinaa on liikaa.
Samoin jos meidän on katsottava ja selitettävä miksi jokin taideteos tuntuu ihmisistä joltain. Tätä kokemusta voidaan periaatteessa lähestyä siltä pohjalta että taideteos on empiirisesti olemassaoleva asia. Ja se vaikuttaa silmiin ja hermosoluihin. Kokonaisuus voi vaatia jokaisen neuronin asetelmien kartoittamista. Tätä haastetta pidetään sitten väistämättä ei-naturalistisena ja esitetään vakavalla naamalla että tiede ei voi selittää taidetta ilman Jumalaa tai muuta yliluonnollista. Vaikka systeemi jossa on teos, henkilön valmiiksi olevat muistot, kokemukset, aistiärsykkeet ja niiden tuleminen yhdessä taustametelin kanssa ja muu kognitio mitä ihmisessä on mukanaan. Systeemi jossa on ihmisen hermosto reagoimassa ihmisen aistinelimillä johonkin määrättyyn kohteeseen on monin kerroin mutkikkaampi ja vaikeammin kartoitettava kuin yksilön pituuden määräytyminen.
Ja silti ei ole tavatonta että jos esität olevasi naturalisti, joku kertoo sinulle että "Selitäppä sitten syvälle menevällä, tieteellisellä ja aidosti ymmärtävällä tavalla J. S. Bachin musiikki."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti