Kaikki ihmiset ovat vapaita, mutta entä jos toiset ihmiset ovatkin vapaampia kuin toiset?

Jean-Paul Sartre korosti että olemme radikaalisti vapaita. Tämä tarkoitti sitä, että ihmisillä on aina jonkinlaista tilaa valinnoille. Sartre korostikin, että perimmiltään kysymys on siitä miten ihminen itse suhtautuu asioihin. Sartren teema on tiivistynyt hänen omiin sanoihinsa ; "In fact I'm nothing but a project of myself beyond determined situation, and this project pre-outlines me in terms of the concrete situation as in addition it illumines the situation in terms of my choise." Kaikki se mitä tuo sitten tarkoittaa vaatii sitten hieman enemmän selittämistä.

Sartre kuvasi elämää prosessina jossa ihminen itse valitsee itselleen sopivan päämäärän. Tämä päämääräsuuntautuneisuus voi olla monenlaista. Eikä ole mitään yhtä ja tiettyä päämäärää jonka kautta asiat pitäisi katsoa. Tämän vuoksi Sartre kirjoittikin "Being and Nothingness" -teoksessaan vangista. Vanki on hänen mukaan radikaalisti vapaa koska hän voi esimerkiksi yrittää pakoa tai tehdä itsemurhan. Hänellä on valintoja. Ja suurin syy miksi vanki kokee että hän ei ole vapaa johtuu siitä että hän suuntaa päämääränsä asioihin jotka ovat tämän vankikopin ulkopuolella. Näin ollen jos vanki kokee että hän ei ole radikaalisti vapaa, syynä on se että vanki ei ole miettinyt päämääriään asianmukaisesti.

Minä haluan tulla isona
tekoälyksi. Enkä
pelkästään tekoälyköksi.

Tällä on erikoinen suhde ns. etuoikeuksiin. Jos katsomme ihmisiä, he ovat Sartren mukaan "maailmaan heitettyjä". Tällä olemisella on aina jonkinlainen konteksti. Ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia jotka hänelle vain tungetaan (facticity). Ihminen on vaikkapa valkoihoinen, suomalainen ja syntynyt luterilaiseen perheeseen. Hänen perheellään on myös jonkinlainen varallisuus. He voivat olla rikkaita tai köyhiä.

Sartre korosti että ihmisillä ei ole mitään syytä olla pahoillaan näistä asioista. Ne kun eivät ole ihmisen valintoja. On turhaa puhua valkoisen miehen taakasta jos biologia määrää sukupuolikromosomit ja itse ei ole valinnut vanhempiensa rotua. Samoin ei ole väliä onko rikas. ; Meillä on nämä syntymästä saadut ominaisuudet, mutta olemme aina vapaita valitsemaan mitä teemme ympäristössä joka meillä on. Tai kuten Sartre itse asian asetti "There is no situation in which the given would crush beneath it's weight the freedom which constitutes it as such - and that conversely there is no situation in which the for-itself would be more than in others."

Tämä on jotain jota voi olla vaikeaa odottaa vasemmistolaiselta. Useinhan ateistiset vasemmistolaiset liitetään kommunismiin. Jossa taas periaatteessa huomio keskittyy nimenomaan privileegioihin ja valtarakenteisiin. Eli juuri siihen facticityn alueelle.

Ajatus on jossain määrin viehättävä. Usein ihmisillä on omituisia haluja ja toiveita. Voidaan jopa nähdä että uskonnot elävät suurelta osin ihmisten elämäntaidottomuudestaan. Eli juuri siitä että ihminen suuntaa tavoitteensa maailmaan joka ei vastaa heidän facticitynsä piirteitä. (Esimerkiksi olemme kuolevaisia. Ja emme ole valinneet tätä piirrettä.) Paratiisitoiveita käytetäänkin siihen että ihmiset tuntevat olonsa rajoittuneeksi koska joutuvat kuolemaan ja kaikki ei menekään mukavasti ja kaikki heidän kokemansa paha ei tule rangaistuksi.

Toisaalta siinä on huonoja puolia. Jotka tulevat melko selvästi esiin jos katsotaan "Game of Thronesin" Theon Greyjoyn elämää. Hänkin on vankina, äpärä Snown käsiteltävänä. Usein hänet on aivan konkreettisesti sidottu tavalla jossa hänellä ei ole valintoja. Tietenkin joku voisi sanoa, että teknisesti ottaen hänen tulisi muuttua. Hänen tulisi vain valita elämäntavoitteensa siten että ne sopivat siihen elinympäristöön jossa pakoyritysmahdollisuudet ovat viritettyjä ansoja. Jossa hän saa valita jatketaanko kidutusta vai leikataanko pikkusormi. Jossa hän konkreettisesti saa valita elämäntavoitteet jotka sopivat yhteen sen kanssa että hänet kastroidaan. Itse asiassa Theon Greyjoy tekee juuri tämän. Hän muuttuu identiteetiltään Löyhkäksi. Luopuu nimestään ja omasta tahdostaan. Sillä tämän asenteen loppupäämäärät sopivat siihen ympäristöön johon hänet on asetettu. Onko hän radikaalisti vapaa? Tuskin. Voidaan itse asiassa sanoa että ollessaan Löyhkä hän on puhdasta "faktisiteettia". Hän on luopunut valinnastaan ja on orjana sille että toinen määrää kaiken mitä hän tekee ja puhuu ja tätä kautta hän kontrolloi myös sitä miten hän ajattelee.

Sartren ajatuksen probleema onkin juuri siinä että (a) vaikka ei ole objektiivista yhtä tavoitetta elämässä ja (b) vankinakin on olemassa vaihtoehtoja niin tosiasiassa moni elää hyvinvoivaa elämää jossa heillä on näitä vaihtoehtoja oleellisesti enemmän. Siksi osa on suppeammin radikaalisti vapaa kun taas toinen ei.

---

Jostain syystä ihminen voi syntyä rikkaaksi ja tästä ei pidä olla häpeissään. Toisaalta rikas ihminen voi valita että heittää omaisuutensa köyhille. Ja tätä kautta se, että hän on käyttänyt tilaisuuksia hyväksen pysyneet rikkaana on asia josta menestyvät punaviiniä lipittävät intellektuellit eivät mielellään puhu. Eivät edes humalassa. ; Tämä kulma oikeasti muistuttaa siitä, että kannattaako meidän luottaa rikkaaseen valkoisee mieheen, jolla on tarinankertojan itellektuellia auktoriteettia, päättää siitä miten meidän pitäisi suhtautua etuoikeuksiin?